Lue keskustelun säännöt.
Voiko masennuksesta toipua omin voimin ja jos niin miten?
27.08.2018 |
Mulla on ollut yli kymmenen vuotta sitten vaikea masennus, se vaati terapiaa sekä osastohoitoa ennen kun sen vähitellen selätin.
Nyt mulla on muutaman kuukauden aikana ollut taas pieniä viitteitä masennuksesta, netissä tehdyn testin mukaan lievää masennusta. Töitä tehdessä tämä ei tuntunut niin pahalta, kun tietyt asiat oli pakko tehdä ja päivässä oli ees jonkinlainen rytmi, vaikken saanutkaan töiden lisäks juur muuta aikaseks. Nyt kun sopimus loppui ja jäin työttömäks niin tilanne tuntuu selkeästi pahentuneen. Mikään ei kiinnosta ja moni päivä menee vaan tekemättä mitään. Ei kiinnosta tehdä mitään, vaikka tiedän, et pitäis esim. siivota ja käydä lenkilläkin, mutta harvoin saa aikaseks alotettua.
Lisäks mulla on kuukauden päästä tulossa leikkaus, jonka takia olen liikuntakyvytön minimissään kuukauden, jonka jälkeen saa sitten toipumisesta riippuen vähitellen liikkua. Pelkään, että tuo pahentaa tilannetta entisestään.
Onko masennuksesta mitään mahdollisuuksia toipua ilman terapiaa tai lääkitystä? Aikoinaan kokeilin monia lääkkeitä, mutta mikään ei täydellisesti sopinut. Joko oli liikaa sivuvaikutuksia tai sitten vei kaikki tunteet jne.
Kommentit (25)
Ala tankata b-vitamiinia ja aloita vaikka tekemään päivittäin joogaa/pilatesta Youtuben avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voi. Parhaiten auttaa opiskelu. Esimerkiksi psykologian perusopinnot avoimessa yliopistossa auttaa sinua ymmärtämään sairauttasi. Tavallaan psykoedukaatiota, joka johtaa sekä copinging että resilienssin paranemiseen.
Kun sinulla on taustaa vakavasta masennuksesta, niin en leikkisi asialla. Ajoissa apua hakemaan eli mieluiten heti. Eihän sitä mahdollista olon pahenemista kannata jäädä odottelemaan.
Kun on masennushistoriaa takana, voisi olla hyvä käydä lääkärissäkin. Voisit kysyä, olisiko saatavilla vaikka joku tukihenkilön tapainen. Viime vuosina on kai tullut uusia lääkkeitäkin, joista jokin voisi sopia. Mutta jos palstaneuvoilla pärjäilet, niin mikäpä siinä. Tosin silloin ei liene kyse vakavammasta masennuksesta. Hyvää syksyä joka tapauksessa <3
Vierailija kirjoitti:
Lievään masennukseen tehokasta hoitoa on säännöllinen päivittäinen reipas liikunta luonnossa, ja läheisten ihmisten kanssa asioiden puiminen. Toki selvästi kuormittavien asioiden kohdalla voi miettiä, miten niitä voisi oikesti muuttaa.
Yks ongelma on, ettei mulla ole tällä paikkakunnalla, jolla asun kovin suurta ystäväpiiriä, useimmat jäi entiselle paikkakunnalle n. 200km päähän, kun muutin tänne työn perässä. Piti muuttua vakituiseks, mutta eipä muuttunutkaan ja täältä en ole yrityksistä huolimatta löytänyt monia ystäviä, ainakaan sellasia joille vois/pystyis kaikesta puhumaan.
Lenkillä käynnin olen huomannut kyllä auttavan mielialaan, mutta silti sitä ei saa joka päivä aikaseks lähdettyä lenkille. Päivinä, jolloin käyn lenkillä niin saa herkemmin tehtyä muutakin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala tankata b-vitamiinia ja aloita vaikka tekemään päivittäin joogaa/pilatesta Youtuben avulla.
Syön kyllä nyt jo mm. b-vitamiinia ja muitakin ja nuo arvot on otettu jotain 6kk sitten ja ne oli sillon täysin normaalit, ettei siitä pitäis tämän alavireisyyden johtua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kun on masennushistoriaa takana, voisi olla hyvä käydä lääkärissäkin. Voisit kysyä, olisiko saatavilla vaikka joku tukihenkilön tapainen. Viime vuosina on kai tullut uusia lääkkeitäkin, joista jokin voisi sopia. Mutta jos palstaneuvoilla pärjäilet, niin mikäpä siinä. Tosin silloin ei liene kyse vakavammasta masennuksesta. Hyvää syksyä joka tapauksessa <3
Olet varmasti oikeassa, että pitäis käydä lääkärissä. On vaan edelleen tuoreessa muistissa se lääkärien nuiva suhtauminen vaikeaan masennukseeni, totesivat mm. että käy lenkillä niin kyllä se siitä. Toki nyt olen eri paikkakunnalla ja aikaakin kulunut, joten ei välttämättä olis samanlaista suhtautumista. Samoin lääkkeitäkin lienee tullut uusia sen jälkeen kun viimeks mulla masennus ollut.
En tiedä pärjäänkö näillä neuvoilla vai onko kuitenkin lääkäriin mentävä. Olo ei kuitenkaan vielä ole sellainen mitä se oli aikanaan siinä vakavan masennuksen aikaan, mutta suunta on kuitenkin työttömäks jäätyäni ollut pahempaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on positiivista että olet huomannut itsekin, että asiat eivät ole ihan kunnossa. Mitä pikemmin haet apua niin tilanne on paljon parempi kuin jos jäät odottelemaan. Luulisin, että lievästä masennuksesta ilman lääkäriä/terapiaa/tms tukea voi toipua, jos muut asiat on kunnossa ja tukiverkkoa ympärillä. Ei kuitenkaan kuulosta siltä, että näin olisi sinulla uudessa kaupungissa ja työttömänä. Kannattaa kunnolla korostaa aiempaa masennustaustaa kun apua hakee, että ottavat varmasti tosissaan.
Jos et oikeasti missään nimessä ollenkaan lääkäriin halua hankkiutua, en osaa muuta neuvoa antaa kuin säännöllinen arkirytmi, liikunta, ruokailu, uni, mukavat puuhat, sosiaalinen kanssakäynti. Kirjastosta saattaa löytää myös kirjoja mielenterveyden hallintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla masennus johtuu työttömyydestä joka taas johtaa työttömyyteen joka on noidan kehä. Kivoja kuntoutustyöpaikkoja ei oo kauheesti tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vaan laiska etkä viitti tehdä mitään!
Mulla ainakin auttoi se, että yritin ajatella positiivisesti kaiken.
Aluksi se oli vaikeaa, mutta lopulta kaikki helpottui.
En sano, että tämä automaattisesti auttaisi sinua, koska ihmisinä kaikki olemme yksilöitä.
Toinen oli se, että istuin hetkeksi alas (parvekkeelle, terassille, puiston penkille) ja mietin mistä asioista olen kiitollinen omassa elämässä (ihan vaikka pieniä asioita, mm. Minulla on suloinen koira, olen perusterve yms.), kyselin ystävieni elämästä.
Kävelyt koiran kanssa ilman päämäärää (uudelle alueelle ja siellä käydä kävelemässä miten sattuu ja sitten palata takaisin kotiin).
Itsensä tutkiskeleminen on myös yksi tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat masennukset menee itsestään ohi, tekipä mitään tai ei. Itselläni oli opiskeluikäisenä yksi aika vaikeakin jakso, jonka aikana mm laihduin 42-kiloiseksi kun en pystynyt käymään pahimmassa vaiheessa ruokakaupassakaan, mutta itsestään meni ohi ilman hoitoa tai lääkkeitä. Ja oli lisäksi kasvattava kokemus, olin ennen masennusta aika kova ja kylmä ihminen, jolta ei heikoille ymmärrystä herunut, masennuksen jälkeen paljon ymmärtäväisempi sille ettei kaikki ole aina ihmisen omasta tahdosta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Useimmat masennukset menee itsestään ohi, tekipä mitään tai ei. Itselläni oli opiskeluikäisenä yksi aika vaikeakin jakso, jonka aikana mm laihduin 42-kiloiseksi kun en pystynyt käymään pahimmassa vaiheessa ruokakaupassakaan, mutta itsestään meni ohi ilman hoitoa tai lääkkeitä. Ja oli lisäksi kasvattava kokemus, olin ennen masennusta aika kova ja kylmä ihminen, jolta ei heikoille ymmärrystä herunut, masennuksen jälkeen paljon ymmärtäväisempi sille ettei kaikki ole aina ihmisen omasta tahdosta kiinni.
Lisään vielä että minä en tehnyt mitään tällaisia kuin täällä suositellaan että liiku, ajattele positiivisesti. Päinvastoin, minä heittäydyin sinne masennukseen ja halusin nähdä sen pohjia myöten. Olin täysin valmis kuolemaan masennukseeni. Jossain vaiheessa sitten tuli pohja vastaan ja alkoi nousu. Luulen, että olisin hidastanut prosessia jos olisin änkyröinyt sitä vastaan yrittämällä piristää itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Kun sinulla on taustaa vakavasta masennuksesta, niin en leikkisi asialla. Ajoissa apua hakemaan eli mieluiten heti. Eihän sitä mahdollista olon pahenemista kannata jäädä odottelemaan.
Samaa mieltä. Välttämättä et pian enää ole sellaisessa kunnossa, että pystyisit hakemaan apua. Yritä päästä keskustelemaan tilanteestasi ammattilaisten kanssa. Se varmasti selkeyttää ajatuksia. Nykyisin voi olla myös tarjolla sinulle paremmin sopivia lääkkeitäkin.
Masennukseen ei ole helppoa hakea apua, koska se saattaa hävettää, että on masentunut. Suosittelen kuitenkin hakemaan apua ennen kuin tilanne pahenee. Masennus ei ole mikään leikin asia. Minun puolisoltani vaikea masennus vei hengen. Muisto siitä on kovasti motivoitunut hoitamaan omaa mielenterveyttä paremmin yhdessä ammattilaisten kanssa. T: toistuvasta masennuksesta kärsivä
Ennen kun itse sairastuin masennukseen, ajattelin että lääkäri on toki hyvä monelle, mutta jos itse masentuisin, pystyisin parantamaan itse itseni pelkän urheilun ja positiivisen ajattelun voimalla. Tyhmää, tiedän... Niinhän siinä kävi, että sairastuin ja vaikka yritin "hoitaa" itseäni, aloin parantumaan vasta ammattiavun jälkeen. Itse jos vastaavasta tilanteesta itseni tulen vielä löytämään, asettaisin itselleni jonkun aikarajan. Eli esim jos kahden kuukauden kuluttua omat keinot eivät ole auttaneet (eli liikunnan lisääminen, terveellinen ruoka ja lisä vitamiinit, itsensä pakottaminen normaaleihin töihin ja arkitoimiin sekä positiivinen ajattelu) niin silloin varaa aika psykiatrilta. Ja Huom ei mistään yleislääkäriltä, joiden kommentit usein huonontavat oloa entisestään, vaan oikeasti mielenterveyden ammattilaiselta.
Minulla on myös kokemusta pitkäaikaisesta lievästä masennuksesta, Työpäivät menevät ok, mutta iltaisin ja viikonloppuisin olo on vaikeampina aikoina usein hankala, tuntuu siltä, että en pysty tekemään mitään. Olen yrittänyt "huijata" itseni sillä, että lupaan siivota 15 min. päivässä ja lähden vaikka 15-20 min. lenkille. Useimmiten käy niin, että innostun kävelemään vähän pidempään tai siivoamaan vähän pidempään. Jos en joskus jaksa enempää, niin se on ihan ok. Minua tuo tekeminen auttaa vähän, parempi olo, niin kuin sinäkin sanot. Paljon olen myös lukenut kaikenlaista kirjallisuutta itsetuntemukseen ja myös ihan romaaneja ja elämäkertoja. Saan kertomuksista ja muiden kokemuksista uutta näkökulmaa omiin ajatuksiin ja tunteisiin. Tsemppiä ja hyvää syksyä sinulle!
Lievään masennukseen tehokasta hoitoa on säännöllinen päivittäinen reipas liikunta luonnossa, ja läheisten ihmisten kanssa asioiden puiminen. Toki selvästi kuormittavien asioiden kohdalla voi miettiä, miten niitä voisi oikesti muuttaa.