Miten selität lapselle, jos olet eronnut pettämisen takia?

Minusta noita asioita ei pidä lapselle kummankaan osapuolen kertoa. Lapsi ei ole asiaan syyllinen, joten riittää tieto, että vanhemmat ovat eronneet.

Vierailija kirjoitti:

Minusta noita asioita ei pidä lapselle kummankaan osapuolen kertoa. Lapsi ei ole asiaan syyllinen, joten riittää tieto, että vanhemmat ovat eronneet.

En kysynyt mielipidettä (sitä keskustelua käydään tuossa toisessa ketjussa), vaan kokemuksia, miten asiassa ollaan toimittu? Siis pettäjän itsensä näkökulma.

Ei kerrota syytä lapselle. Se ei sille kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Ei kerrota syytä lapselle. Se ei sille kuulu.

Sanot lapsellesi ”ei kuulu sulle”??

Vierailija kirjoitti:

Ei kerrota syytä lapselle. Se ei sille kuulu.

Kuuluupas. Aika pienenä jo lapsilla on tämä kyselykausi. Toki vastauksen täytyy olla lapsen käsityskyvylle sopiva.

Joten mitenkäs petturi tekosi selittelet?

Kerro että mehiläinen lensi väärään kukkaan. Järveä kävi soittamassa väärä mies. Liukastuin talvella peniksen päälle. Vaihtoehtoja on monia.

Siis soutamassa: D

Lapsen ei tarvitse tietää pettämisestä. Aikuisen on osattava jättää lapset katkeruuden ulkopuolelle. Lapsen ei kuulu tuntea syyllisyyttä siitä, että rakastaa äitiä/isää erosta huolimatta. "Isi petti äitiä ja on paha ihminen" aiheuttaa lapselle syyllisyyden tunnetta siitä, että hän äidin puheista huolimatta haluaa rakastaa isää. Tai toisin päin.

Isi/äiti muutti pois, koska rakkaus loppui. Mutta se ei tarkoita ettemmekö molemmat rakastaisi sinua niin kuin ennenkin.

Ap tarkentaa kysymystään:

Mitä SINÄ, joka OLET pettänyt, sanoit lapsellesi?

En kysy, mitä pitäisi sanoa, vaan mitä itse sanoit?

Vierailija kirjoitti:

Ei kerrota syytä lapselle. Se ei sille kuulu.

Kuuluu sillä tapaa lapselle, että äiti on tehnyt väärin isää kohtaan. Ja taatusti tulee muksu kuulemaa isältään miksi ovat eronneet. "äiti antoi vadelmavenettä putkarille"

Vierailija kirjoitti:

Isi/äiti muutti pois, koska rakkaus loppui. Mutta se ei tarkoita ettemmekö molemmat rakastaisi sinua niin kuin ennenkin.

Noin minunkin eksäni sanoi lapsillemme. Lapset kysyivät sen jälkeen minulta, miksi kuitenkin niin paljon joka päivä pussasitte ja halasitte, ja miksi teillä oli kivaa, jos ette tykänneet toisistanne.

Eipä me sitä syytä kerrottu. Sanottiin vain, että meillä oli niin suuri erimielisyys, että me ei saada sitä ratkaistua ja ei haluta riidellä koko aikaa. Ei ajateltu kertoa oikeaa syytä ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isi/äiti muutti pois, koska rakkaus loppui. Mutta se ei tarkoita ettemmekö molemmat rakastaisi sinua niin kuin ennenkin.

Noin minunkin eksäni sanoi lapsillemme. Lapset kysyivät sen jälkeen minulta, miksi kuitenkin niin paljon joka päivä pussasitte ja halasitte, ja miksi teillä oli kivaa, jos ette tykänneet toisistanne.

”Koska sinun kuuluu pussata ja halata ihmisiä, joista et tykkää”.

Ja minä olin siis se petetty osapuoli, mutta mies on ihan samaa mieltä, että lapselle ei kerrota. Yhdessä sovittiin tämä tarina.

-13

Petin ja kerroin lapsille että eroamme isän kanssa. Lasten isä kertoi uudesta suhteestani ei niin fiksusti. 

Minä en kuitenkaan kertonut lapsille koskaan vahingossakaan siitä että isänsä petti minua. En muutoinkaan ikinä ole eron jälkeenkään puhunut isästään pahaa sanaa. Se miten paljon vihaan hänen toimiaan ei kuulu eikä näy lapsille. 

Minä ja mieheni selitettiin asia samalla lailla lapselle. Että emme enää rakasta toisiamme, äiti rakastui toiseen mieheen ja siksi olemme päättäneet erota.

Niin siinä kävi, ja muut yksityiskohdat eivät lapselle kuulu. Mieskin löysi aika pian uuden vaimon, jonka kanssa on saanut jo lapsenkin.

Tärkeintä oli kertoa lapselle, että rakastamme häntä edelleen ja hän pysyy aina meidän lapsenamme.

Uusi mieheni muutti meille vasta vuoden kuluttua, siihen asti tapailimme kyllä tiuhaan niinkin, että lapsi hänet tapasi. Mutta mitään teinimuhinointia emme harrastaneet lapsen nähden, sellainen on lapsesta kiusallista jopa ihan biovanhempien toimesta. Halattiin ja annettiin suukot tavatessa kyllä lapsen nähdenkin.

Mä jotenkin nyt näen, että ap sinusta tuollaisessa tilanteesaa on aina joku pahis ja syntipukki ja se on aina se, joka rakastuu ulkopuoliseen. Mutta ei se nyt ihan niin mene. Jopa mun eksmieskin myönsi avoimesti, että jos meillä olisi ollut suhde kunnossa, en olisi rakastunut toiseen. Kovin yksityiskohtiin en mene, mutta joo, siihen on iso kirjo syitä.

Asiat tuppaa olemaan paljon monimutkaisempia kuin jossain kioskikirjallisuudessa. Lapsen ei pidä joutua koston välikappaleeksi tai keskelle vanhempien parisuhde- ja seksiristiriitoja.

Jos lapsi osaa kysyä, niin minusta hänelle pitäisi myös vastata.

Omat lapset on 8v ja 4v. Jos ukko lähtisi toisen mukaan vastaisin varmaan kysyttäessä, että joskus aikuisten ihmisten välillä käy niin, että sitä ihastuu enemmän uuteen ihmiseen kuin siihen, jonka kanssa sillä hetkellä elää. Tykkääminen sinänsä on hieno juttu, vaikka se voikin tarkoittaa sitä, että tulee ero. Ja että vaikka kaksi aikuista ihmistä voi lakata rakastamasta toisiaan, niin vanhempiin ja lapsiin asia ei päde. Vanhemmat rakastaa lapsiaan nyt ja aina. Eniten.

Nämä kaikki vastaukset ovat sellaisia klisheitä. Ne sopivat alle kouluikäiselle.

On se lapsenkin pettämistä.