Mihin uskot realistisesti kuolevasi?

Uskon kuolevani väkivaltaisen kuoleman yli 80 vuotiaana: 25 vuotiaan miehen menettäessä malttinsa, löytäessään minut vaimonsa päältä.

Itsemurha jonkin diagnoosin jälkeen. Todennäköisesti syöpä. Tai toki pelkkä vanhuuden lähestyvä raihnaisuuskin ja muistiongelmat riittää, sänkypotilaaksi en aio jäädä. Toivon kyllä eutanasian laillistamista, ei tarvitse kuolla tuskaisesti jossain metsän keskellä. Siitä on pelkkää vaivaa kaikille.

Sipilä tappaa minut vielä menoa.

Jos nykyinen kehitys jatkuu, yhden tai useamman m o n i osaajan toimesta.

Syöpä vie miehen, jos en itse kyllästy odottamaan loppua.

Varmaankin syöpään tai aivoverenkierron häiriöön ja jompaankumpaan noista todennäköisesti jo viisikymppisenä. Äitini oli vähän yli viisikymppinen kuollessaan syöpään ja isällä oli ensimmäinen aivoverenkierronhäiriö niin ikään viisikymppisenä. Nyt seitsemänkymppisellä isälläni on ollut tuo jo kaksi kertaa, mutta noiden välissä oli 20 vuotta. Isäni tosin on saanut selvästi parempaa hoitoa kuin äitini. Isäni lääkärit ottivat heti tosissaan ja sai tarvitsemaansa hoitoa, mutta äitini ei.

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin syöpään tai aivoverenkierron häiriöön ja jompaankumpaan noista todennäköisesti jo viisikymppisenä. Äitini oli vähän yli viisikymppinen kuollessaan syöpään ja isällä oli ensimmäinen aivoverenkierronhäiriö niin ikään viisikymppisenä. Nyt seitsemänkymppisellä isälläni on ollut tuo jo kaksi kertaa, mutta noiden välissä oli 20 vuotta. Isäni tosin on saanut selvästi parempaa hoitoa kuin äitini. Isäni lääkärit ottivat heti tosissaan ja sai tarvitsemaansa hoitoa, mutta äitini ei.

Itseäni vaivaa tällä hetkellä työttömyyden, huonon kohtelun ja traumojen aiheuttama ahdistus ja oudot monenlaiset suolistovaivat, jotka viittaavat kyllä selvästi ärtyneeseen suoleen. Onneksi ei sentään mitään kamalan vakavaa vielä. Mutta en oikein haluaisi mennä lääkäriin yhtään minkään vaivan takia kun pelkään niin paljon syöpää. Oikeasti toivon lopun tulevan nopeasti niin, että en tiedosta sitä, eikä se olisi tuskainen. Varmaan tuota syöpää eniten pelkään.

Pahoin pelkään että muistisairauteen, eli käytännössä menehdyn janoon ja nälkään, koska tässä sairaassa maassa ei muistisairas saa edes nesteytystä.

Toki syöpäkin mahdollinen, ja toivotumpi vaihtoehto.

Kuin myös aivoverenvuoto, joka kyllä tuntuu liian äkilliseltä...

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa kuolla alkoholiin? 

Ei kai Alkossa käydessä ole kovin suurta hengenvaaraa. Tai voihan sieltä pudota parin litran viskipullo päähän ja se on siinä...

Alkoholimyrkytys, alkoholidementia, maksakirroosi, hermorappeuma, syöpä (suussa, nielussa, kurkunpäässä, ruokatorvessa, mahassa), hengenvaaralliset rytmihäiriöt, alkoholipsykoosi, haimatulehdus, aivoverenvuoto, sydänlihasrappeuma, ym. ym. 

Tupakkaan

Kas, aika moni veikkaa syöpää.  Itsellä se ei onneksi ole sukurasitteena, ihme kyllä. Sen sijaan taas sydänperäiset sairaudet ovat.

Veikkaan siis sydänkohtausta tai aivoverenvuotoa/tulppaa. Aurallinen migreeni on jo.

No meidän suvussa on aika paljon sydänsairauksia. Elämäntavat viittaisi siihen, että en helposti sairastuisi, mutta toisaalta, esim. anoppi on elänyt aina tosi terveellisesti ja sai eläkeiän kynnyksellä infarktin. Mutta todennäköisemmin teen itsemurhan. Olen ollut lähes koko aikuisen ikäni enemmän tai vähemmän masentunut, ja vatvon itsetuhoisia ajatuksia jatkuvasti.

Jos en kuole syöpään, aivotapahtumaan, sydäntautiin tai ALS:iin, niin kohtaloni tulee olemaan Alzheimer.

Metoovallankumoukseen, jossa feministit tappavat kaikki maailman miehet.

Mahtava kysymys. Paras aloitus pitkään aikaan.

Kauan jouduin pohtimaan vastaustani. Elän kummallisesti ja tyhmästi joten kuolinmahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon. Mutta... olen erakoitunut ja höperöitynyt tosi pahasti, joten pahoin pelkään että todennäköisimmin kuolen kotitapaturmaan. Sellaiseen mitä vanhuksille toisinaan tapahtuu, eli kurottaa keittiössä korkealle ja sitten kaatuu/putoaa ja satuttaa itsensä ja ei pääse ylös eikä yltä puhelimeen eikä avun huutamisesta ole mitään hyötyä koska kukaan ei kuule. Sitten vain kituu siinä lattialla kunnes kuolee. Surullinen tapa kuolla, mutta ei siinä onneksi paria päivää kauemmin tarvitse kitua. Mä kuolen noin todennäköisesti jo melko nuorena, jo paljon ennen eläkeikää, koska jo nyt olen silkan yksinäisyyden vuoksi kömpelö kuin parkinson-potilas ja hajamielinen kuin dementoitunut. Surettaa jo nyt miten joudun sitten lattialla makaamaan, odottamaan,...

Kakkosvaihtoehto on että mun maksa hajoaa. Mulla on maksassa vikaa (vaikka en käytä alkoholia). Jos maksani hajoaa niin en halua uutta, en halua hoitoja. Toisaalta, aika tosi monet elää tosi epäterveellisesti eikä niiden maksa kuitenkaan hajoa, ei ainakaan ennen kuin ne on 70-vuotiaita, ja mä aivan varmasti kuolen johonkin muuhun jo paljon ennen sitä.

Johonkin alkoholiperäiseen, haima menee kuolioon tms. Tai itsemurhaan. Tai aivoverenvuotoon.

Suruun.

Kuolen varmaan keuhkokuumeeseen tai syöpään. 

Varmaan stressin aiheuttamaan sydänkohtaukseen tai vastaavaan.

Vanhuuteen. Ehkä elän sukuni vanhimmaksi, noin 90 vuotiaaksi. Kuolen, kun  innostun rehkimään liikaa. Loppuni tulee olemaan onnellinen.