Lue keskustelun säännöt.
Kaverin teini lihonut vanhempiensa eron jälkeen ihan muodottomaksi!
27.08.2018 |
Erosta vuosi, teinipoika lihonut ihan järkyttävästi, varmaan 20 kg vuodessa. Isää ei kiinnosta poika ja on jo uudessa suhteessa, äiti on myös uudessa suhteessa, pojalle jätetään rahaa ja herkkuja kotiin ja voi olla viikonkin siellä, kun äiti on etäsuhteensa luona. On selkeästi keskittynyt peleihin ja syömiseen. Miksi vanhemmat ei välitä? En kehtaa edes mennä sanomaan, että hei, jotain kannattaisi tehdä.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Petturit luulevat että lapsille on ihan ok, että äiskällä ja iskällä on yhtäkkiä uudet puolisot ja aletaan heittelemään minne sattuu kera riitojen??
Eikö siitä puhuta missään että mikään ei voi niin traumatisoida lapsia ja teinejä? Kaikki rikoksia tehneet nuoret ovat melkein reagoineet vanhempien eroon ja siitä kaikki johtuu kun perhe hajoaa. Sen näkee ihan joka paikassa niin tässä maassa kuin vaikka Friin rikosdokumenttiohjelmissakin.
Mutta kun se kielletään, että lapset muka sopeutuvat? No eivät sopeudu kuibn näennäisesti pakotettuihin olosuhteisiin oikeasti!
Hyvinvoivien ydinperheiden lapset voivat parhaiten! Ja joo tutkimuksia vaan jonoon!?
Tällä tarkoitan, että niitä lapsia kannattaa tehdä vaan jos on tosissaan ja haluaa sen naisen. Sanoisin, että suurin syys on miehissä kun pettävät tai alkoholisoituvat tms. Eivät ole valmiita saamaan lapsia, eivätkä ymmärrä mitä se tarkoittaa kaikkinensa. Siihen ei taida olla koulutusta, mutta pitäisi olla!
No vai niin. Olipa pläjäys. Monta vuotta lastensuojelussa työskennelleenä voin sanoa, että nykyisin on naisten päihteidenväärinkäyttö ihan yhtä yleistä, kuin miesten. Myös raskaana olevat naiset vetävät päihteitä ja tupakkaa sikiöstä välittämättä.
Sulla on aika suppea näkemys asioista. Montakohan prosenttia eroperheistä on lastensuojelun kanssa tekemisissä? Sä näet vain jotain ongelmatapauksia, mutta et suurinta osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 13-vuotias tyttö halusi muuttaa isälleen, koska minä olen hänen mielestään liian ankara ja rajoittava.
Ihan normaali äiti kuitenkin mielestäni olen. Oli vain sellaista murrosikäisen kapinointia ja ajatteli että isän luona on parempi.
Tyttö oli hoikka lähtiessään ja tapaa minua kyllä parin viikon välein. Joka kerran on lihonut ainakin kilon eli muuttonsa jälkeen on paino noussut arviolta 20 kg.
Olen aivan epätoivoinen asian suhteen. Pilaa nuoruutensa ja mahdollisesti koko loppuelämänsä niin psyykkisesti kuin myöhemmin fyysisestikin.
En ole kuitenkaan puhunut asiasta mitään lapselle. Uskon, että se voi vain pahentaa asiaa. Isälle olen puhunut, mutta tuloksetta. Jos tyttö haluaa tilata pitsaa ja kebabia, niin siinähän tilaa. Rahaa karkkiin ja limuun on rajattomasti.
Tämä on ihan kamalaa :(
Tossa pitäisi ottaa jo yhteyttä lastenvalvojaan. Perustelet, että isä ei anna lapselle terveellistä ruokaa, vaan aiheuttanut lapsen lihomisen.
Mä vähän epäilen, että tässä on jo käyty lasu keskusteluissa, mutta enemmänkin äidin toimintaan liittyen. Meillä on vain äidin sana siitä, että hän on mielestään ollut vain " normaalin ankara". Tiedä mitä tuokin sitten tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Petturit luulevat että lapsille on ihan ok, että äiskällä ja iskällä on yhtäkkiä uudet puolisot ja aletaan heittelemään minne sattuu kera riitojen??
Eikö siitä puhuta missään että mikään ei voi niin traumatisoida lapsia ja teinejä? Kaikki rikoksia tehneet nuoret ovat melkein reagoineet vanhempien eroon ja siitä kaikki johtuu kun perhe hajoaa. Sen näkee ihan joka paikassa niin tässä maassa kuin vaikka Friin rikosdokumenttiohjelmissakin.
Mutta kun se kielletään, että lapset muka sopeutuvat? No eivät sopeudu kuibn näennäisesti pakotettuihin olosuhteisiin oikeasti!
Hyvinvoivien ydinperheiden lapset voivat parhaiten! Ja joo tutkimuksia vaan jonoon!?
Tällä tarkoitan, että niitä lapsia kannattaa tehdä vaan jos on tosissaan ja haluaa sen naisen. Sanoisin, että suurin syys on miehissä kun pettävät tai alkoholisoituvat tms. Eivät ole valmiita saamaan lapsia, eivätkä ymmärrä mitä se tarkoittaa kaikkinensa. Siihen ei taida olla koulutusta, mutta pitäisi olla!
No vai niin. Olipa pläjäys. Monta vuotta lastensuojelussa työskennelleenä voin sanoa, että nykyisin on naisten päihteidenväärinkäyttö ihan yhtä yleistä, kuin miesten. Myös raskaana olevat naiset vetävät päihteitä ja tupakkaa sikiöstä välittämättä.
Sulla on aika suppea näkemys asioista. Montakohan prosenttia eroperheistä on lastensuojelun kanssa tekemisissä? Sä näet vain jotain ongelmatapauksia, mutta et suurinta osaa.
Itse asiassa näet varmaan ne tapaukset, jotka oikeasti hyötyvät erosta. sanotaanko että 90 prosenttia eroista ei liity päihteisiin tai lastensuojeluun, mutta silloin joka ikinen lapsi kärsii ja saa traumoja, jotka voivat myöhemmin aiheuttaa kuvailemiasi ongelmia juurettomuuden ja rakkauden puutteen takia. t. edellinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Et kehtaa sanoa". Kannattaisiko kuitenkin keskustella äidin kanssa, että mitä pojalle kuuluu yms? Ja jossakin vaiheessa mainita, että onkohan hänellä kaikki hyvin.
Jos viettää pitkiä aikoja yksin, voisi olla lasukin tarpeen..
Tämä äiti on sellainen, että suuttuu jos sanon jotain poikkipuolista ja pistää välit jäihin. Joskus kysyin, onko oikein että tuon ikäinen on paljon yksin (12), sain vaan esimerkkejä kuinka tuon ikäinen haluaa olla yksin ja älä puutu ja äidillä on oikeus omaan elämään, ja missä on isä... Mitäpä sitä sitten.
ap
Mitkä välit? En usko että teillä sellaisia on. Tottahan tuo on, jos edelleen jankuttaisit samaa asiaa en mäkään haluaisin sinun kanssa olla missään ekemidisdä.
Empatia on harvinainen piirre nykymaailmassa. Eikö ookkin hyvä että on syönyt suruunsa, sen sijaan että olisi alkanut käyttämään päihteitä tai viiltelemään itseään. Meistä jokainen reagoi eri tavalla vaikeissa elämäntilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 13-vuotias tyttö halusi muuttaa isälleen, koska minä olen hänen mielestään liian ankara ja rajoittava.
Ihan normaali äiti kuitenkin mielestäni olen. Oli vain sellaista murrosikäisen kapinointia ja ajatteli että isän luona on parempi.
Tyttö oli hoikka lähtiessään ja tapaa minua kyllä parin viikon välein. Joka kerran on lihonut ainakin kilon eli muuttonsa jälkeen on paino noussut arviolta 20 kg.
Olen aivan epätoivoinen asian suhteen. Pilaa nuoruutensa ja mahdollisesti koko loppuelämänsä niin psyykkisesti kuin myöhemmin fyysisestikin.
En ole kuitenkaan puhunut asiasta mitään lapselle. Uskon, että se voi vain pahentaa asiaa. Isälle olen puhunut, mutta tuloksetta. Jos tyttö haluaa tilata pitsaa ja kebabia, niin siinähän tilaa. Rahaa karkkiin ja limuun on rajattomasti.
Tämä on ihan kamalaa :(
Tossa pitäisi ottaa jo yhteyttä lastenvalvojaan. Perustelet, että isä ei anna lapselle terveellistä ruokaa, vaan aiheuttanut lapsen lihomisen.
Jos näin tekisin, niin mitä siitä seuraisi?
Lähes 15-vuotiasta tuskin voi pakottaa asumaan toisen yhteishuoltajan luona, jos itse ei halua.
Urheiluharrastuksetkin jäivät.
Toistan itseäni: olen aivan epätoivoinen asian suhteen. Mieheen ei ole varsinaisesti huonot välit, mutta emme pääse asialliseen keskusteluyhteyteen tässä. Oletan, että tyttö itsekin jo alkaa kärsiä.
En uskalla hänen kanssaan ottaa asiaa oikein puheeksi. Täällä tarjoan terveellistä, kevyempää ruokaa, mutta mitä se auttaa, jos 10 päivää kahdesta viikosta syö jotain ihan muuta.
Mua rupeaa vähän epäilyttämään tämä juttu. Mahtaako äidillä olla joku syömishäiriö ja laittanut tyttöä salaattikuurille, kun ei kestänyt nähdä tämän kehittyvän naiseksi.
Nyt tyttö syönyt normaalisti isän luona ( en ihan tuohon 20 kiloon usko) ja äiti panikoi.
On takuulla syyt takana miksi tyttö meni isälleen ja tapaa äitiään vain pari kertaa kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Et kehtaa sanoa". Kannattaisiko kuitenkin keskustella äidin kanssa, että mitä pojalle kuuluu yms? Ja jossakin vaiheessa mainita, että onkohan hänellä kaikki hyvin.
Jos viettää pitkiä aikoja yksin, voisi olla lasukin tarpeen..
Tämä äiti on sellainen, että suuttuu jos sanon jotain poikkipuolista ja pistää välit jäihin. Joskus kysyin, onko oikein että tuon ikäinen on paljon yksin (12), sain vaan esimerkkejä kuinka tuon ikäinen haluaa olla yksin ja älä puutu ja äidillä on oikeus omaan elämään, ja missä on isä... Mitäpä sitä sitten.
ap
Mitkä välit? En usko että teillä sellaisia on. Tottahan tuo on, jos edelleen jankuttaisit samaa asiaa en mäkään haluaisin sinun kanssa olla missään ekemidisdä.
No juuri tuon takia asiaan ei voi puuttua. En ole koskaan maininnut tästä asiasta, ja näinhän siinä kävisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Petturit luulevat että lapsille on ihan ok, että äiskällä ja iskällä on yhtäkkiä uudet puolisot ja aletaan heittelemään minne sattuu kera riitojen??
Eikö siitä puhuta missään että mikään ei voi niin traumatisoida lapsia ja teinejä? Kaikki rikoksia tehneet nuoret ovat melkein reagoineet vanhempien eroon ja siitä kaikki johtuu kun perhe hajoaa. Sen näkee ihan joka paikassa niin tässä maassa kuin vaikka Friin rikosdokumenttiohjelmissakin.
Mutta kun se kielletään, että lapset muka sopeutuvat? No eivät sopeudu kuibn näennäisesti pakotettuihin olosuhteisiin oikeasti!
Hyvinvoivien ydinperheiden lapset voivat parhaiten! Ja joo tutkimuksia vaan jonoon!?
Tällä tarkoitan, että niitä lapsia kannattaa tehdä vaan jos on tosissaan ja haluaa sen naisen. Sanoisin, että suurin syys on miehissä kun pettävät tai alkoholisoituvat tms. Eivät ole valmiita saamaan lapsia, eivätkä ymmärrä mitä se tarkoittaa kaikkinensa. Siihen ei taida olla koulutusta, mutta pitäisi olla!
Niin kannattaisiko sitten naisten käyttää vähän harkintaa kun valitsevat isäehdokasta?
Itsellä ystävä, joka jätti e-pillerit salaa pois, koska halusi lapsen ja poikaystävä ei. Sitten väitti yllätysraskaudeksi. Erohan siitä tuli, ja nyt haukkuu tätä miestä, kun ei halua asua perheenä. Poikaa mies näkee, mutta äiti tekee parhaansa hankaloittaakseen sitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Et kehtaa sanoa". Kannattaisiko kuitenkin keskustella äidin kanssa, että mitä pojalle kuuluu yms? Ja jossakin vaiheessa mainita, että onkohan hänellä kaikki hyvin.
Jos viettää pitkiä aikoja yksin, voisi olla lasukin tarpeen..
Tämä äiti on sellainen, että suuttuu jos sanon jotain poikkipuolista ja pistää välit jäihin. Joskus kysyin, onko oikein että tuon ikäinen on paljon yksin (12), sain vaan esimerkkejä kuinka tuon ikäinen haluaa olla yksin ja älä puutu ja äidillä on oikeus omaan elämään, ja missä on isä... Mitäpä sitä sitten.
ap
Mitkä välit? En usko että teillä sellaisia on. Tottahan tuo on, jos edelleen jankuttaisit samaa asiaa en mäkään haluaisin sinun kanssa olla missään ekemidisdä.
No juuri tuon takia asiaan ei voi puuttua. En ole koskaan maininnut tästä asiasta, ja näinhän siinä kävisi.
ap
Mitä muuta odotat tuolla asenteella? Sitä että teinin paino putoaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Empatia on harvinainen piirre nykymaailmassa. Eikö ookkin hyvä että on syönyt suruunsa, sen sijaan että olisi alkanut käyttämään päihteitä tai viiltelemään itseään. Meistä jokainen reagoi eri tavalla vaikeissa elämäntilanteissa.
Ei ole hyvä. Tuosta seuraava vaihde on juuri ne päihteet.
Oma äiti alkoi inhoamaan minua kun erosi isästäni. Purki vihaansa minuun. Kertoi 12v pojalle juttuja joita ei pitäisi kertoa tuon ikäiselle, minusta tuli hänen ''ystävä'' joka kuunteli likaisia juttuja ja yksityiskohtia.
Yllätin äitini paneskelemasta uuden miehen kanssa. Hätäännyin valtavasti sillä en oikeen ymmärtänyt mitä tapahtuu. Minua ei haluttu samaan tilaan äitini ja uuden miehen kanssa joten sulkeuduin omaan huoneeseeni pelien ja pornon maailmaan. Koulun jälkeen menin kauppaan ostamaan viinereitä, sipsejä ja coca colaa. Siitä sitten omaan huoneeseen vetämään käteen 3 kertaa putkeen pornon parissa 12 vuotiaana ja sitten pelimaratoni. Minulta ei kukaan koskaan tarkastanut läksyjä tai auttanut läksyissä.
14v alkoi sitten päihteet. Herkut ja pelit olivat aluksi oiva keino karata todellisuutta missä kukaan ei välitä ja tunne, että et kelpaa. Huumeporukoihin kelpasin, nuo ihmiset olivat parempia kuin ne normaalit hylkivät ihmiset ketkä eivät päästä luokseen. Mulla ei ole mitään halua olla osa sellaista yhteiskuntaa missä te normaalit ihmiset luulette olevanne normaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Et kehtaa sanoa". Kannattaisiko kuitenkin keskustella äidin kanssa, että mitä pojalle kuuluu yms? Ja jossakin vaiheessa mainita, että onkohan hänellä kaikki hyvin.
Jos viettää pitkiä aikoja yksin, voisi olla lasukin tarpeen..
Tämä äiti on sellainen, että suuttuu jos sanon jotain poikkipuolista ja pistää välit jäihin. Joskus kysyin, onko oikein että tuon ikäinen on paljon yksin (12), sain vaan esimerkkejä kuinka tuon ikäinen haluaa olla yksin ja älä puutu ja äidillä on oikeus omaan elämään, ja missä on isä... Mitäpä sitä sitten.
ap
Mitkä välit? En usko että teillä sellaisia on. Tottahan tuo on, jos edelleen jankuttaisit samaa asiaa en mäkään haluaisin sinun kanssa olla missään ekemidisdä.
No juuri tuon takia asiaan ei voi puuttua. En ole koskaan maininnut tästä asiasta, ja näinhän siinä kävisi.
ap
Älä luovuta ap. Sinua hävettää ja kaduttaa myöhemmin, jos jätit pojan ihan oman onnensa nojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Empatia on harvinainen piirre nykymaailmassa. Eikö ookkin hyvä että on syönyt suruunsa, sen sijaan että olisi alkanut käyttämään päihteitä tai viiltelemään itseään. Meistä jokainen reagoi eri tavalla vaikeissa elämäntilanteissa.
Juu, viis siitä että on koko ajan yksin, ja niin surullinen, että syö lohtuunsa. Isä ei välitä kuin uudesta heilastaan, äiti ei välitä kuin uudesta miehestä. Kai yrittää, mutta oma rakastuminen vie voiton. Teinit pärjää yksin, nyt eron jälkeen vanhemmilla uusi oma elämä. Ja kun tästä huolehtii ulkopuolisena, on empatiakyvytön? Säälittää poika, on oikeasti valtava...
Laihdutus luurit alkaa kuulostaa tosi helpoilta. Moralisoidaan vain vanhempia niin varmasti tapahtuu jotakin ellei nämä sitte jostakin ihme syystä vedä siitä herneen palkkoja nenäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empatia on harvinainen piirre nykymaailmassa. Eikö ookkin hyvä että on syönyt suruunsa, sen sijaan että olisi alkanut käyttämään päihteitä tai viiltelemään itseään. Meistä jokainen reagoi eri tavalla vaikeissa elämäntilanteissa.
Ei ole hyvä. Tuosta seuraava vaihde on juuri ne päihteet.
Oma äiti alkoi inhoamaan minua kun erosi isästäni. Purki vihaansa minuun. Kertoi 12v pojalle juttuja joita ei pitäisi kertoa tuon ikäiselle, minusta tuli hänen ''ystävä'' joka kuunteli likaisia juttuja ja yksityiskohtia.
Yllätin äitini paneskelemasta uuden miehen kanssa. Hätäännyin valtavasti sillä en oikeen ymmärtänyt mitä tapahtuu. Minua ei haluttu samaan tilaan äitini ja uuden miehen kanssa joten sulkeuduin omaan huoneeseeni pelien ja pornon maailmaan. Koulun jälkeen menin kauppaan ostamaan viinereitä, sipsejä ja coca colaa. Siitä sitten omaan huoneeseen vetämään käteen 3 kertaa putkeen pornon parissa 12 vuotiaana ja sitten pelimaratoni. Minulta ei kukaan koskaan tarkastanut läksyjä tai auttanut läksyissä.
14v alkoi sitten päihteet. Herkut ja pelit olivat aluksi oiva keino karata todellisuutta missä kukaan ei välitä ja tunne, että et kelpaa. Huumeporukoihin kelpasin, nuo ihmiset olivat parempia kuin ne normaalit hylkivät ihmiset ketkä eivät päästä luokseen. Mulla ei ole mitään halua olla osa sellaista yhteiskuntaa missä te normaalit ihmiset luulette olevanne normaaleja.
No juuri näin :( Surullista!
Vierailija kirjoitti:
Lohtuun syö tämä kaverinkin poika. Asuu äidillään, mutta äitiä kiinnostaa enemmän uusi mies ja omat juhlimiset. Miten tähän voi puuttua? Miten nimetön lasu tehdään?
Mä tein kerran. En halunnut soittaa, niin kirjoitin kirjeen. Laitoin lyhyesti ja asiallisesti siihen tilanteen, lapsen nimen, vanhempien nimet ja osoitteen. Sieltä tultiin jo muutaman päivän päästä käymään, sain myöh. tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empatia on harvinainen piirre nykymaailmassa. Eikö ookkin hyvä että on syönyt suruunsa, sen sijaan että olisi alkanut käyttämään päihteitä tai viiltelemään itseään. Meistä jokainen reagoi eri tavalla vaikeissa elämäntilanteissa.
Juu, viis siitä että on koko ajan yksin, ja niin surullinen, että syö lohtuunsa. Isä ei välitä kuin uudesta heilastaan, äiti ei välitä kuin uudesta miehestä. Kai yrittää, mutta oma rakastuminen vie voiton. Teinit pärjää yksin, nyt eron jälkeen vanhemmilla uusi oma elämä. Ja kun tästä huolehtii ulkopuolisena, on empatiakyvytön? Säälittää poika, on oikeasti valtava...
Ap kuulostaa enemmänkin siltä että mässäilee tällä teinin lihomisella. Ei ne päihteet ole mikään varma "seuraava askel". Itsekin ollut aiemmin tunnesyöjä, mutten ikinä ajatellut edes koskevani päihteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Et kehtaa sanoa". Kannattaisiko kuitenkin keskustella äidin kanssa, että mitä pojalle kuuluu yms? Ja jossakin vaiheessa mainita, että onkohan hänellä kaikki hyvin.
Jos viettää pitkiä aikoja yksin, voisi olla lasukin tarpeen..
Tämä äiti on sellainen, että suuttuu jos sanon jotain poikkipuolista ja pistää välit jäihin. Joskus kysyin, onko oikein että tuon ikäinen on paljon yksin (12), sain vaan esimerkkejä kuinka tuon ikäinen haluaa olla yksin ja älä puutu ja äidillä on oikeus omaan elämään, ja missä on isä... Mitäpä sitä sitten.
ap
Mitkä välit? En usko että teillä sellaisia on. Tottahan tuo on, jos edelleen jankuttaisit samaa asiaa en mäkään haluaisin sinun kanssa olla missään ekemidisdä.
No juuri tuon takia asiaan ei voi puuttua. En ole koskaan maininnut tästä asiasta, ja näinhän siinä kävisi.
ap
Lasu kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta kuin se että sinä keskustelusit asiasta suoraan vanhempien tai teinin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 13-vuotias tyttö halusi muuttaa isälleen, koska minä olen hänen mielestään liian ankara ja rajoittava.
Ihan normaali äiti kuitenkin mielestäni olen. Oli vain sellaista murrosikäisen kapinointia ja ajatteli että isän luona on parempi.
Tyttö oli hoikka lähtiessään ja tapaa minua kyllä parin viikon välein. Joka kerran on lihonut ainakin kilon eli muuttonsa jälkeen on paino noussut arviolta 20 kg.
Olen aivan epätoivoinen asian suhteen. Pilaa nuoruutensa ja mahdollisesti koko loppuelämänsä niin psyykkisesti kuin myöhemmin fyysisestikin.
En ole kuitenkaan puhunut asiasta mitään lapselle. Uskon, että se voi vain pahentaa asiaa. Isälle olen puhunut, mutta tuloksetta. Jos tyttö haluaa tilata pitsaa ja kebabia, niin siinähän tilaa. Rahaa karkkiin ja limuun on rajattomasti.
Tämä on ihan kamalaa :(
Tossa pitäisi ottaa jo yhteyttä lastenvalvojaan. Perustelet, että isä ei anna lapselle terveellistä ruokaa, vaan aiheuttanut lapsen lihomisen.
Jos näin tekisin, niin mitä siitä seuraisi?
Lähes 15-vuotiasta tuskin voi pakottaa asumaan toisen yhteishuoltajan luona, jos itse ei halua.
Urheiluharrastuksetkin jäivät.
Toistan itseäni: olen aivan epätoivoinen asian suhteen. Mieheen ei ole varsinaisesti huonot välit, mutta emme pääse asialliseen keskusteluyhteyteen tässä. Oletan, että tyttö itsekin jo alkaa kärsiä.
En uskalla hänen kanssaan ottaa asiaa oikein puheeksi. Täällä tarjoan terveellistä, kevyempää ruokaa, mutta mitä se auttaa, jos 10 päivää kahdesta viikosta syö jotain ihan muuta.
Mua rupeaa vähän epäilyttämään tämä juttu. Mahtaako äidillä olla joku syömishäiriö ja laittanut tyttöä salaattikuurille, kun ei kestänyt nähdä tämän kehittyvän naiseksi.
Nyt tyttö syönyt normaalisti isän luona ( en ihan tuohon 20 kiloon usko) ja äiti panikoi.
On takuulla syyt takana miksi tyttö meni isälleen ja tapaa äitiään vain pari kertaa kk.
Ihan normaali tapaamistaajuus edelleen, vaikka viikko-viikko -systeemi on tavallisempaa nykyään.
Asetin joitain kotiintuloaikoja ja muutenkin rajoja. En varmasti tavallista enempää. Olen keskustellut asioista niin tuttujen kuin ammattilaistenkin kanssa.
Ja en ole syömishäiriöinen. Voi tietysti olla totta, että vähän liikaa olen ollut terveellisten elämäntapojen puolestapuhuja.
Enemmän tämä kuitenkin liittyy käsittääkseni melko tavalliseen teini-iän murrosvaiheeseen ja isä mahdollisti nyt täysin eri elämäntyylin.
Toivon koko sydämestäni, että tyttö järkiintyy. Jotain sen suuntaista on ollutkin havaittavissa viime aikoina. Kyseenalaistaa isäänsäkin jonkin verran. Ennen oli jumalaan verrattava :)
Hyvä puoli tässä ainakin on, että koulu menee tosi hyvin, kymppejä järjestään. Myös miehen uuteen puolisoon on nähdäkseni ihan hyvät välit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 13-vuotias tyttö halusi muuttaa isälleen, koska minä olen hänen mielestään liian ankara ja rajoittava.
Ihan normaali äiti kuitenkin mielestäni olen. Oli vain sellaista murrosikäisen kapinointia ja ajatteli että isän luona on parempi.
Tyttö oli hoikka lähtiessään ja tapaa minua kyllä parin viikon välein. Joka kerran on lihonut ainakin kilon eli muuttonsa jälkeen on paino noussut arviolta 20 kg.
Olen aivan epätoivoinen asian suhteen. Pilaa nuoruutensa ja mahdollisesti koko loppuelämänsä niin psyykkisesti kuin myöhemmin fyysisestikin.
En ole kuitenkaan puhunut asiasta mitään lapselle. Uskon, että se voi vain pahentaa asiaa. Isälle olen puhunut, mutta tuloksetta. Jos tyttö haluaa tilata pitsaa ja kebabia, niin siinähän tilaa. Rahaa karkkiin ja limuun on rajattomasti.
Tämä on ihan kamalaa :(
Tossa pitäisi ottaa jo yhteyttä lastenvalvojaan. Perustelet, että isä ei anna lapselle terveellistä ruokaa, vaan aiheuttanut lapsen lihomisen.
Jos näin tekisin, niin mitä siitä seuraisi?
Lähes 15-vuotiasta tuskin voi pakottaa asumaan toisen yhteishuoltajan luona, jos itse ei halua.
Urheiluharrastuksetkin jäivät.
Toistan itseäni: olen aivan epätoivoinen asian suhteen. Mieheen ei ole varsinaisesti huonot välit, mutta emme pääse asialliseen keskusteluyhteyteen tässä. Oletan, että tyttö itsekin jo alkaa kärsiä.
En uskalla hänen kanssaan ottaa asiaa oikein puheeksi. Täällä tarjoan terveellistä, kevyempää ruokaa, mutta mitä se auttaa, jos 10 päivää kahdesta viikosta syö jotain ihan muuta.
Mua rupeaa vähän epäilyttämään tämä juttu. Mahtaako äidillä olla joku syömishäiriö ja laittanut tyttöä salaattikuurille, kun ei kestänyt nähdä tämän kehittyvän naiseksi.
Nyt tyttö syönyt normaalisti isän luona ( en ihan tuohon 20 kiloon usko) ja äiti panikoi.
On takuulla syyt takana miksi tyttö meni isälleen ja tapaa äitiään vain pari kertaa kk.Ihan normaali tapaamistaajuus edelleen, vaikka viikko-viikko -systeemi on tavallisempaa nykyään.
Asetin joitain kotiintuloaikoja ja muutenkin rajoja. En varmasti tavallista enempää. Olen keskustellut asioista niin tuttujen kuin ammattilaistenkin kanssa.
Ja en ole syömishäiriöinen. Voi tietysti olla totta, että vähän liikaa olen ollut terveellisten elämäntapojen puolestapuhuja.
Enemmän tämä kuitenkin liittyy käsittääkseni melko tavalliseen teini-iän murrosvaiheeseen ja isä mahdollisti nyt täysin eri elämäntyylin.
Toivon koko sydämestäni, että tyttö järkiintyy. Jotain sen suuntaista on ollutkin havaittavissa viime aikoina. Kyseenalaistaa isäänsäkin jonkin verran. Ennen oli jumalaan verrattava :)
Hyvä puoli tässä ainakin on, että koulu menee tosi hyvin, kymppejä järjestään. Myös miehen uuteen puolisoon on nähdäkseni ihan hyvät välit.
Ja sun jutustas tekee provon se, että lapsi saa pelkkiä kymppejä ja kaikki ok! Just!
Kun kaikkien palstamammojen lapset saa aina pelkkiä kymppejä ja keskiarvo on 9.9. Onko teilläkn näin?
Jos näin tekisin, niin mitä siitä seuraisi?
Lähes 15-vuotiasta tuskin voi pakottaa asumaan toisen yhteishuoltajan luona, jos itse ei halua.
Urheiluharrastuksetkin jäivät.
Toistan itseäni: olen aivan epätoivoinen asian suhteen. Mieheen ei ole varsinaisesti huonot välit, mutta emme pääse asialliseen keskusteluyhteyteen tässä. Oletan, että tyttö itsekin jo alkaa kärsiä.
En uskalla hänen kanssaan ottaa asiaa oikein puheeksi. Täällä tarjoan terveellistä, kevyempää ruokaa, mutta mitä se auttaa, jos 10 päivää kahdesta viikosta syö jotain ihan muuta.