Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä tutttavasta?
27.08.2018 |
Kehtaisitteko itse toimia näin, tai mitä ajattelisitte hakijana? Tuttava tuli meidän asuntoomme, joka oli mahdollista antaa hänen käyttöönsä. Hänellä ei ole autoa ja välimatkaa meille on jokunen kilometri. Hän sanoi tulevansa kävellen pienen lapsen kanssa, mutta jos ei jaksa koko matkaa, niin sopi mieheni kanssa, että mies voi hakea matkalta.
No, tulee puhelu, että nyt tarttis hakijaa. Mieheni hoitaa kahta lastamme, mutta ehtii toki laittaa takin niskaan ja mennä autolla hakemaan. Jonkun ajan kuluttua mies tulee takaisin. Yksin. Tuttava olikin kuulemma arvioinut, että jaksaa/pystyy sittenkin kävelemään, eikä halunnut alkaa sulloa turhaan vaunujakaan auton kyytiin.
Mietin, miten se kehtaa? Kuvitteleeko, että muilla ei mitään muuta tekemistä olekaan, kuin odottaa, että pääsee passaamaan häntä?
Muita vastaavia esimerkkejä tulee olemaan, ja jo nyt on, vaikka kuinka paljon. Aion sanoa miehelleni, että sua vain hyväksikäytetään.
Kommentit (9)
Mua siis jo muutenkin ärsyttää henkilön tapa varata kaikki ihmiset huomioimaan itseään, kun hän tekee sitä, tai hän tekee tätä. Koen, ettei hän arvosta toisia yhtään (sitä ei tuo esimerkki kerro, mutta muutama muu kertoisi), ja aion ottaa tämän hänen asumisensa (en tiedä miten kauan sitä kestä.) oppimisprosessina sille, miten hylätä ihmiset, jotka eivät arvosta minua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä, miten voi olla niin huonostikasvatettu ihminen, on vieläpä oma sukulaiseni. Ilmeisesti vanhemmat eivät ole siellä osanneet opettaa muiden arvostamista ja muiden rajojen kunnioitusta, sellaista on kyseisen henkilön käytös, eikä miehenikään laita sille mitään rajoja tai suojele edes minua.
Ap
Se, että tämä henkilö ylipäätään edes vaivaa minua elämässä(ni) on äitini syy. Hän ei myöskään arvostanut minua (en oppinut rajojani) ja jos minä ilmaisin sitä, että minuun sattuu jonkun toisen käytös, vika oli äidistä aina minussa.
Ap
Niinpä siis minussa on vielä rakenteita, joilla tämmöisen henkilön murheita, ongelmia ja tarpeita ei hylätä vain olankohautuksella, kun niistä kuulee. Jos äitini olisi suhtautunut minuun terveemmin, en olisi missään tekemisissä minkäänlaisten hyväksikäyttäjien kanssa. Tai autan häntä mielelläni – tiettyyn pisteeseen saakka, joka on vaikkapa antaa se asunto ja tarvittavat kyydit tilapäisesti, mutta tuollainen puljaaminen on jotenkin niin törkeää.
Vaikka mieshän sinne lähti, en minä, mutta miehen kuuluu hoitaa omia lapsiaan, ei tätä ihmistä juosten pyyntöjen perässä, jotka ovat täysin turhia ja typeriä.
Ap
Saman ihmisen äiti soitti mulle ja sanoi puhelun lopuksi: " sano [tälle ihmiselle] ettei yritä soittaa mulle ennen kello viittä, kun olen siellä ja siellä". Siis mitä helvettiä? En sanonut. Kyllä on vaikeaa. Eiköhän se äiti osaa ihan itse olla vastaamatta, jos joku soittaa. Ja soitosta taas jää jälki jne., eli äiti voi sitten itse palata asiaan kun haluaa.... (tosin tämä tytär ei koskaan ehdi vastaamaan..) Avutonta!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole pitänyt äitiin yhteyttä koko kesänä, se ei siis tiedä tästäkään asiasta yhtään mitään, että tämä henkilö asuu meillä ja että tarttisin apua rajojen asettamisessa. Äitini ei ainoastaan olisi osaamaton autta rajojen asettelissa vaan alkaisi puolustaa ylitsenikävelijää, että tehkää niin kuin hän tarvitsee.
Ap
Että ei varmana v*ttu tehdä. Mä teen aina niin kuin mun tarvitsee, sillälailla pysyy parhain vointi. Siihen voi toki sisältyä muiden auttamista mutta ei heidän ehdoillaan vaan minun. Tätä äitipaskani ei tajua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkään äitini ei ole minua tukemassa ja auttamassa, vaikka oli olevinaan niin välittävä ihminen. Tai siis onhan hän jo iäkäs, mutta tämän saman tilanteen voisi siirtää 20 vuotta taaksepäin, eikä hän silti tukisi siinä paskaaakaan minua. Vaan vaatisi, että mun on tehtävä niin kuin joku kusettaja "tarvitsee". Mies vielä luuli, että tarvii oikeasti auttaa. Oikeasti ihminen jota pitää auttaa on sotkenut asiansa itse, eikä se ole muiden asia niistä kärsiä. Auttaa voi sen verran, kun itsellä on siihen rahkeita. Ja äidilläni ei siis varmaan ole, mutta on ollut kyllä otsaa vaatia MUA tekemään kaikkea mikä satuttaa minua, toisten eteen.
Ap
Jotenkin itse ajattelisin, että tuollaisilla asioilla vaivataan toisia, vain kun on oikea pakko. Olisin toisen tullessa "leikkinyt" että vielä tarviin sen avun, minusta oli törkeämpää sanoa, että en tarttekaan.
Ap