Paras muisto seurakunnasta
Kerran seurakuntaani saapui huomattavan vajaamielinen mies kaukaiselta saarelta. Muut sanankuulijat pilkkasivat häntä, sillä mies oli myös äärettömän ruma.
Tulevissa jumalanpalveluksissa aloin havaita miehessä tapahtuvaa asteittaista "evoluutiota". Hänestä tuli kolmessa viikossa komea, älykäs atleetti. Hän otti vastaan myös kasteen ja puhui sen merkiksi kielillä.
Kaksi seurakuntalaista, jotka olivat miestä pilkanneet hänen ollessaan vielä ruma, saivat osakseen kammottavat kohtalot. Toinen tuli sokeaksi, toinen halvaantui.
Jotenkin tämä tosi kertomus tuo mieleen köyhän ja paiseisen Lasaruksen sekä rikkaan miehen tarinan Uudesta testamentista. Ettei vain olisi Jumalan sanassa sittenkin jotain perää?
paras muistoni seurakunnasta on kun se lakkautettiin