En saa ikinä töitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten vaan naimisiin ja kotiäidiksi. Ei kaikki työllisty ikinä.

Kuinkas monta kumppania sitä pitäsi naida?  Ja miksi ehdoin tahdoin pyrkiä hankkimaan vielä nykyistä enemmän lapsia, jos ja kun talous on muutoinkin "hieman" tiukilla. - Lapsiin kohdistuvat tuet ovat Suomessa globalisti arvioiden hyvät, mutta ei niin hyvät jotta pelkästään niiden toivossa kenenkään kannataisi pyrkiä hankkimaan lapsia ajatuksella, että sitten elintaso olisi taloudellisesti parempi.

Viitattaisiinko tällä rikkaampaan puolisoon..

Jos hän ei ole väkivaltainen, petä tai juo niin antaisin itse ainakin mahdollisuuden. Lapsilla olisi kuitenkin tasokas huoltaja joka on itse ruöyhtynyt leikkiin mukaan ja tietää että hänen varassa on.

En myöskään kritisoi köyhiä suomalaisperheitä. Ei täällä kukaan nälkään ym.kuole ja ei raha määrittele kaikkea tai ole tiukka ehto paitsi kenellä vanhemmuus hiukan hukassa tai ei tietenkään kokemusta..

Lasta ei tulevaisuudessa köyhyys estä hakeutumasta töihin ja opiskelemaan jos vanhemmat siihen kannustaa hyvin.

Olen tullut siihen tulokseen, että työstä ja työnsaannista stressaaminen ei hyödytä minua, lähipiiriäni sen paremmin kuin ympäröivää yhteiskuntaakaan.

Jos töitä ei kohtuullisin ponnistuksin löydy, ei se stressillä helpotu tipan tippaa. Päinvastoin, stressi ja ahdistus vain heikentää toimintakykyäni ja mahdollisuuksiani.

"Kohtuullisilla ponnistuksilla" tarkoitan hyvää koulutusta, muotovalioita hakemuksia ja CV:tä, aktiivisuutta työnhaussa ja itsevarmaa suoriutumista haastatteluista. Jos nämä eivät riitä, olkoon sitten niin. Ketään ei hyödytä itsensä hajottaminen asioilla, joille ei itse mahda mitään. Teen voitavani - työnantaja sitten ottaa tai jättää. Kannattaisi ottaa, mutta jos rekrypöydän toisella puolella ei tätä nähdä, paha minun ketään pakottamaankaan on ruveta.

up

Hae paikkoja joihin sinulla ei ole koulutusta.

Esim. Siivooja, rakennussiivooja, tarjoilija yms.

Käy muutama korttikoulutus tai mene koulun penkille.