Lue keskustelun säännöt.
Harrasteporukkaan mukaan pääseminen
24.08.2018 |
Jos olette uutena menneet mukaan johonkin porukkaan, niin millaisen vastaanoton olette saaneet? Oletteko jaksaneet sinnikkäästi olla mukana?
Aloitin 1,5kk sitten liikuntaharrastuksen valmiissa porukassa. Hakivat netissä mukaansa uusia pelaajia ja innokkaana menin mukaan sillä laji on mieleinen.
En kuitenkaan koe pääseväni joukkoon, harmittaa. Edelleenkään vain muutama tervehtii tai juttelee, osa selkeästi katsoo nenän vartta pitkin. Pelissä koen, että olen vain sivustaseuraaja, jolle ei haluta antaa vastuuta.
Vanhana raskaasti koulukiusattuna, tämä tuntuu erittäin pahalta. Että vielä näin 30-40v naisina käytös on tällaista.
Miksi ihmiset on niin julmia toisilleen tai pitää itseään niin paljon parempina?
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän samanlaisia kokemuksia, tosin en enää kuvittelekaan, että saisin uusia ystäviä. Yksi kaverini on sellainen, että tutustuu aina ja kaikkialla uusiin ihmisiin.
En varsinaisesti mennyt harrastukseen ystävien perässä, toki aina plussaa jos vaikka siihen asti menis.
Menin vaan liikkumisen ilosta ja ”rakkaudesta lajiin” mutta koen vain oloni kovin ei-toivotuksi siellä. En ymmärrä, miksi ihan normi ystävällinen käytös uutta kohtaan on niin vaikeaa, edes tervehtiä? Aikuiset ihmiset..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kärsinyt tosta jo jonkun aikaa, lienee jostai heimo instinkteis varmaan. Aikuisiässä ihmiset ei vaan haluaa enää uusia kavereita, varsinkin yksinäisiä semmosia. Ihmiset aina halua jotai, onko sitten rahaa, seksiä tai julkisuutta tai vastaava. Ellei ne koe hyötyväs jollai tavalla tutustumalla suhun, ne eivät sitä tekee.
En ole yksinäinen enkä ystävien perässä vaan harrastuksen..
Mietin miksi ollaan niin julmia ja ajattelemattomia?
Yritetäänkö tällä käytöksellä savustaa heti porukasta pois, outoa vaan jos mukaan haetaan uusia tyyppejä.
Tuo kahvi ja pullaa, kato tepsiikö. Ainakin tulin hyvinkin suosituksi työporukalla kuin järjestin grilli illan. Ei edes puolet tullu, mutta sana levisi että olen varsinainen grillimaisteri ja pääsin porukkaan. Eli tee sitä jotai pientä ylimääräistä muitten puolesta.
Onko jossain vielä höntsäporukoita tai edes aikaa sellaiselle? Minä jo luulin että se kulttuuri on kuollit pois tehokkuuden ja työajan nimissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai tuo sit joku höntsäporukka on, pari krt viikossa harrastelua.
On vaan niin tympeä mieli tuosta vastaanotosta :(
Mä olen vähän hitaasti lämpiävä. Uusia tyyppejä tervehdin kyllä, mutta epäsosiaalisena koen raskaaksi tutustua uusiin ihmisiin, keksiä puheenaiheita. Tutussa seurassa on helpompi olla. Olen harrasteporukassa saanut joskus kuulla siitä että käytökseni on tulkittu tylyksi ja sisäänpäinlämpiäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teitä vaan joku muutaman hengen porukka? Sellaiseen voi kieltämättä olla nihkeää, jos tulee uusi kasvo mukaan.
Oma käytös vaikuttaa myös.
Ei ole pieni porukka, n. 15 naista.
Olen iloisella mielellä mennyt mukaan, tervehtinyt ja hymyillyt. En udellut ja väkisin alkanut juttelemaan kenellekään.
Ohjeita ja neuvoja ottanut pelistä, enkä todellakaan sillä asenteella että olen jo ihan huippu!
En tiedä mitä voisin tehdä toisin 🤔
Enkä miten kaveeraamista ole hakemassa, mutta olisi kiva kun edes ystävällisiä oltais toiselle. Mulla on tämän kokemuksen myötä mennyt lopullisesti luotto ihmisiin. Ajattelin, että ei aikuisena enää näin tylyä porukkakohtaamista näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tommosessa valmiiksi kasassa olevassa porukassa on omat paikkansa jo. Kestää vähän päästä sisään. Mä olen ollut monta vuotta samassa harrasteporukassa, edelleenkään en muista edes kaikkien nimiä. En puhu paljon, eikä siellä kaikki muutkaan. Mä olen siellä, en odota mitään fanfaareja olemassaolostani. Tervehdin kyllä uutta mutta en tee tykö, ei kai ole tapana.
Tarkennan vielä, neljättä vuotta mukana. Ei ole kai tapana puhua itse harrastukseen liittymättömistä asioista. Paitsi se yksi tai muutama, mitkä pitää melua itsestään. Omituinen dynamiikka. Kerran kun se ”hölöttäjä” oli pois, pitkän hiljaisuuden jälkeen joku tokas -onpas hiljasta. Kaikki naurahti, muttei aiheuttanut mitään suurta puhetulvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odottele ihan rauhassa, saattaa kestää hetken ennenkuin pääset porukkaan ihan kunnolla mukaan. Omassa harrastusporukassa meni melkein vuosi. Koulukiusaamistausta itselläkin, joten kyllähän se voimille otti. Ihmiset joskus vaan lämpenee hitaasti uusia tulijoita kohtaan.
Kiitos asiallisista vastauksista!
Ehkä odottelen vielä ja jaksan käydä ikävistä tuntemuksista huolimatta harrastelemassa.
Hymyssä suin, ehkä pääsen jossain kohtaa paremmin mukaan 😊
Minulla on vähän samanlaisia kokemuksia, tosin en enää kuvittelekaan, että saisin uusia ystäviä. Yksi kaverini on sellainen, että tutustuu aina ja kaikkialla uusiin ihmisiin.