Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tyhmä kysymys, mutta miten bussissa on tarkoitus matkustaa pienen vauvan kanssa?
24.08.2018 |
Joo tiedän, kysyn typeriä, mutta pienen vauvan äitinä tuntuu helpommalta ottaa etukäteen asioista selvää kuin että menisi vain kokeilemaan. HSL:n bussit kyseessä siis. Kummin päin ovesta on tarkoitus mennä, entä lähteä? Onko vaunut tarkoitus kiinnittää johonkin siellä bussissa? Mahtuuko niihin oikeasti kahdet vaunut vierekkäin? Omat vaunut on suht. leveät ja isorenkaiset, pelkään että ei sitten mahdukkaan toisien vaunujen viereen ja ollaan jo bussissa kun huomataan tämä. Entä jos vauva alkaa itkeä? Saako sen nostaa syliin, onko se turvallista tai edes mahdollista eli mistä pitää kiinni samalla?
Kommentit (31)
Kuomu edellä kyytiin ja peruuttaen pois.
Olkoon sallittua, kammottavaa ja väärin tai ei, otin oman vauvani kyllä bussissa tai ratikassa syliin, jos oikein äityi huutamaan.
Yleensä nukkui autuaana heti, kun vaunuihin laitoin.
Katsoin kyllä, että pystyn heti syllinoton jälkeen istumaan alas käännettävälle penkille/tuolille.
Onhan se välillä vähän ärsyttävää, kun ei itse pääsekään kytiin, kun kaikki vaunupaikat on täytetty...
Toivottavasti kuljet bussilla, joka tulee 10 min. välein.
Jos et, varaa aikaa vaunujen kanssa matkustamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustan paljon julkisilla ja niissä on lähes aina useat vaunut vauvoineen. Mielestäni vauvat itkevät julkisissa tosi harvoin. Ehkä tykkäävät kulkuvälineen hytkeestä?
Kaikki on mennyt niin vaikeaksi :D
Kuljin bussilla miltei joka päivä vauvan kanssa 90-luvun alussa. Silloin ei ollut joka dösässä matalalattioita, mutta joku aina auttoi yleensä ihan pyytämättä ja pyynnön jälkeen varsinkin. Jäin vaunujen kanssa keskiosaan, en kiinnittänyt vaunuja mitenkään. Jarrut päälle vain.
Jos vauva alkoi huutaa, otin sen bussin seistessä syliin ja menin penkille istumaan. Ja nyt tulee kauhuleffamainen osa: imetinkin joskus.
Olipa elämä ennen simppeliä. Ei tullut mieleenkään hakea tähän arkiseen toimintoon neuvoja netistä. Nykyään kai sitten pitää olla bussikypärä vauvalla jne.
Ei minua kannata alapeukuttaa. Olen vähemmän häiriöksi teille muille siellä bussissa, jos selvitän tämän asian etukäteen enkä mene suoraan vain sähläämään sinne bussiin. AP
Kannattaa harkita taksia tai omaa autoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi harmillista että noin tyhmä ihminen on lisääntynyt. Geenipooli saastuu.
Ap, tosi hyvä kun kysyt. Anna alapeukuttajien alapeukuttaa! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi harmillista että noin tyhmä ihminen on lisääntynyt. Geenipooli saastuu.
Hienoa, että sinun mittarisi mukaan älykkyydestä kertoo se, kuinka osaa liikkua julkisilla. Enpä täten edes uskalla arvuutella, millainen älykääpiö tuon kommentin takana seisoo.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on mennyt niin vaikeaksi :D
Kuljin bussilla miltei joka päivä vauvan kanssa 90-luvun alussa. Silloin ei ollut joka dösässä matalalattioita, mutta joku aina auttoi yleensä ihan pyytämättä ja pyynnön jälkeen varsinkin. Jäin vaunujen kanssa keskiosaan, en kiinnittänyt vaunuja mitenkään. Jarrut päälle vain.
Jos vauva alkoi huutaa, otin sen bussin seistessä syliin ja menin penkille istumaan. Ja nyt tulee kauhuleffamainen osa: imetinkin joskus.
Olipa elämä ennen simppeliä. Ei tullut mieleenkään hakea tähän arkiseen toimintoon neuvoja netistä. Nykyään kai sitten pitää olla bussikypärä vauvalla jne.
Minäkin imetän vaikka keskellä katua. Mutta en missään nimessä liikkuvassa, äkkijarrutuksia tekevässä bussissa, joka on täynnä painavia, irrallisia asioita (= matkustajat). Hyvä kun HSL:n busseissa uskaltaa nousta penkiltä ennen pysäkkiä, sen verran lujaa ne ajavat ja voimakkaasti jarruttavat. Tai joku täti tarraa kurvissa kiinni muhun kun ei ote pidä. Kaupunkiajossa on paljon äkkitilanteita, jalankulkijoita edessä jne. Vauva on parhaimmassa turvassa siellä pehmustetussa kopassaan, ja taapero vaununistuimessaan viisipisteturvavöillä sekä turvakaaren alla. Joskus liikuin kantoliinan kanssa, jolloin pidin kaiteista kiinni kaksin käsin istuessani enkä todellakaan lähtenyt seikkailemaan seisaallani liikkuvassa bussissa.
Vauvan itku ei häiritse ketään niin paljon kuin sen äitiä. Vauvalle voi jutella ja sitä silitellä vaunuissa, tissiä suuhun heti kun tulette bussista.
Kannattaa myös hankkia mahd näppärät vaunut, joissa aisan saa pois tieltä helposti ja etupyörät kääntyvät. Tärkeää että liikkuminen on sujuvaa, niin tulee lähdettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on mennyt niin vaikeaksi :D
Kuljin bussilla miltei joka päivä vauvan kanssa 90-luvun alussa. Silloin ei ollut joka dösässä matalalattioita, mutta joku aina auttoi yleensä ihan pyytämättä ja pyynnön jälkeen varsinkin. Jäin vaunujen kanssa keskiosaan, en kiinnittänyt vaunuja mitenkään. Jarrut päälle vain.
Jos vauva alkoi huutaa, otin sen bussin seistessä syliin ja menin penkille istumaan. Ja nyt tulee kauhuleffamainen osa: imetinkin joskus.
Olipa elämä ennen simppeliä. Ei tullut mieleenkään hakea tähän arkiseen toimintoon neuvoja netistä. Nykyään kai sitten pitää olla bussikypärä vauvalla jne.
Nyt keväällä myöhästyin ratikasta, hyppäsin sitten bussiin jolla saisi ehkä ratikan kiinni keskustassa, kun niillä on lähekkäin pysäkit. Kiire oli. Bussi ajoi Mannerheimintietä niin kas, siinä se mun kympin spora olikin, tuulilasi mäsänä keskellä risteystä -- siihen oli törmännyt risteyksessä tilausbussi. Ne kymmenet kerrat kun olen sillä samalla ratikalla matkustanut vaunujen kanssa.
Mutta ehkä sä oot samaa porukkaa, joka ihmettelee miksi kolmivuotiaat täytyy pitää selkä menosuuntaan auton turvaistuimissa? Kun eihän meidänkään lapsuudessa.
Alue: Aihe vapaa
Ja keskiovista sisään ja ulos! Viittaa kuskille selkeästi ja pitkään, niin huomaa, että vaunut tulossa kyytiin. Ja jarru päälle bussissa ja pidät aisasta kiinni.