Anoppi ja mies vaatii täydellisyyttä

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä läheisiä ja äiti (isää ei ole) mutta tunnen äitini ja hän ei kauan minua pitäisi luonaan. On kyllä empaattinen ja ihana ihminen mutta en pystyisi asumaan hänen kanssaan. Kaikista eniten minua huolettaa se pärjäänkö tulevaisuudessa töissä. Opiskelen sairaanhoitajaksi ja terveydenhoitajaksi mutta en aina luota osaamiseeni. Olen kyllä empaattinen ihminen. Myös se pelottaa hyväksyisikö kukaan mies minua kun minulla on huono itsetunto. Tai siis ei se ollut huono ennen tätä suhdetta.

Ap

Oletko läheisriippuvainen?

Miksi mietit huoliiko sinua kukaan?

Sillä tavalla päädyt helposti uuteen huonoon suhteeseen.

Sinun pitäisi keskittyä nyt opintoihisi ja miettiä millaisen tulevaisuuden haluat. Mitä sinä haluat ja millainen mies olisi ihana ja hyvä juuri sinulle.

Tarvitset terapiaa ja nyt opiskelijana saat sitä helpommin kuin myöhemmin.

Sun kannattaa oikeasti jättää se mies ja hoitaa itsesi kuntoon.

Ap, sä olet arvokas ihminen. On hyvin mahdollista  että olet nyt suuntautumassa väärälle alalle, liian empaattiset ja kiltit ihmiset kuormittuvat terveydenhuoltoalalla ihan liikaa.

Kyllä sut hyväksytään mutta sun pitää ymmärtää että  itsetunnon voi  parantaa vain ihminen itse, hyväksymällä itsensä, miettimällä miten voi  itse kehittää itseään sekä etsiytymällä sellaiseen seuraan josta saas rakentavaa ja samalla positiivista palautetta.

Sun tehtävä ei  ole olla toisten kynnysmatto eikä  myöskään kynnysmaton tallaaja.

Nyt just uuden suhteen löytäminen on murheistasi pienin, olet tuollaisena oiva saalis kaikenmaailman haaskalinnuille joillanen nykyisesikin on.

Tulet löytämään ihmisen jolla on samat arvot kuin sulla mutta hän ei ole se joka ensimmäisenä kävelee vastaan kunhan jätät nykysuhteen taaksesi.

Irtautumalla tuosta epäterveestä parisuhteesta ja panostamalla opintoihisi itseluottamuksesi nousee kyllä, ja saat onnistumisen kokemuksia työharjoitteluissa ja siinä, kun huomaat, että pärjäät hienosti yksinkin. Kun itseluottamuksesi on taas terveellä pohjalla, on sinulla paljon annettavaa myös parisuhteeseen jonkun kanssa, joka arvostaa sinua, eikä hauku ja lyttää. Sellaisesta on toisen kunnioittaminen ja rakastaminen kaukana, ja kannattaa pysyä sinunkin. Tsemppiä tulevaisuuteen, mutta se on taatusti parempi vaikka yksin kuin noin huonossa suhteessa!

En ole mielestäni liian empaattinen omalle alalleni mutta mies on huonontanut itsetuntoani mm. Herättämällä minua öisin yms. Ja en tiedä mitä sitten tekisin jos en olisi tällä alalla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En ole mielestäni liian empaattinen omalle alalleni mutta mies on huonontanut itsetuntoani mm. Herättämällä minua öisin yms. Ja en tiedä mitä sitten tekisin jos en olisi tällä alalla.

Ap

Miehesi kuulostaa sadistilta.

Mitä hittoa sinä roikut tuollaisessa äijässä ja sen mutsissa. Nyt käännä töppöset ympäri ja poistu näyttämöltä. Poju ja mammansa vaatikoot keskenään, mitä haluavat. Sinun ei tarvitse olla niiden vaatimusten kohteena. Narskuja taitavat olla molemmat. Heti ensimmäisenä arkena pistä ero vetämään ja hanki oma asunto, jonne sillä äijällä ei ole mitään asiaa tulla. Tai jos asutte sinun asunnossasi, heitä äijä pellolle.

Hanki vaikka soluasunto opiskelupaikkakunnalta. Hae asumistuki ja opintotuki. Pystyisitkö tekemään opintojen ohella osa-aikaista työtä. Kannattaa tosiaan lähteä, itsetuntokin paranee, kun kukaan ei arvostele.

Me asutaan minun asunnossa. Olen itsekin miettinyt onko mieheni jonkinlainen sadisti :( läpsii minua myös joskus ja kun sanon että se sattuu, mies sanoo että se oli vitsiä ja ei tuo satu. Koska miehessä on myös hyviä puolia olen jäänyt tähän tähän mennessä. Nyt en enää tiedä. Mies ei halua myöskään lapsia ja se johtuu hänen mukaan siitä etten minä olisi riittävän hyvä äiti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan minun asunnossa. Olen itsekin miettinyt onko mieheni jonkinlainen sadisti :( läpsii minua myös joskus ja kun sanon että se sattuu, mies sanoo että se oli vitsiä ja ei tuo satu. Koska miehessä on myös hyviä puolia olen jäänyt tähän tähän mennessä. Nyt en enää tiedä. Mies ei halua myöskään lapsia ja se johtuu hänen mukaan siitä etten minä olisi riittävän hyvä äiti.

Ap

Herättelee öisin ja läpsii huumorilla????

Mitkähän mahtaa olla ne hyvät puolet? Ei sentään lyö kasvoihin???

Anteeksi välimerkit mutta oikeasti ärsyynnyin.

Heitä se pellolle.

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan minun asunnossa. Olen itsekin miettinyt onko mieheni jonkinlainen sadisti :( läpsii minua myös joskus ja kun sanon että se sattuu, mies sanoo että se oli vitsiä ja ei tuo satu. Koska miehessä on myös hyviä puolia olen jäänyt tähän tähän mennessä. Nyt en enää tiedä. Mies ei halua myöskään lapsia ja se johtuu hänen mukaan siitä etten minä olisi riittävän hyvä äiti.

Ap

Ei hyvänen aika. Otas nyt selvää, miten saat miehen häädettyä asunnostasi, siihen on kyllä keinot. Toivottavasti aloitus on trolli, tuo suhde alkaa kuulostaa mielipuoliselta.

Kyllä joskus läpsii kasvoihinkin (ei satu ja sanoo että se on vitsiä mutta minusta ei ole hauskaa). Mies ei myös anna minun tehdä koulutehtäviä niin paljon kun haluan. Olen ajatellut etten enää välitä miehestä, teen tehtäviä milloin haluan enkä herää jos mies yrittää herättää. Ja kun mies kysyy laitanko rahaa matkaa varten sanon kylmästi että en laita.

Ap

Mies myös pelaa kovaäänisiä pelejä olohuoneessa ja katsoo tv:tä vaikka sanon että se häiritsee.

Ap

Tämä minun vuokra-asunto sijaitsee 2 H matkan päässä koulusta ja kuljen junalla kouluun, joten yksin jääminen pelottaa. Nyt hyvä puoli on että vuokra maksetaan puoliksi ja mies ostaa myös usein ruokaa koska käy kokopäivätöissä. Jos olisin yksin minulla olisi vuokra ja matkakulut yksin maksettavana. Ap

hirveää. eroon tuosta ja äkkiä.raha-asiat järjestyy kyllä. hoitoalalla on aina keikkatöitä tarjolla.

Anoppini on tosiaan myös erikoinen, itsekeskeinen. On sanonut ettei ihmisen kannata hankkia lapsia jos jommallakummalla vanhemalla on joku sairaus, vaikka hyvässä hoitotasapainossa oleva diabetes. Minusta sellainen ei estä vanhemmuutta. Anopin äiti eli miehen mummo on muistisairas ja on palvelutalossa samassa kaupungissa jossa asutaan, ehdotin miehelle joskus että mennään katsomaan mutta mies ei halua. Anoppikaan ei käy äitiään katsomassa ja sanoi kerran jopa ettei tiedä onko äitinsä elossa :( sanoi vaan että kai se on elossa kun ei ole tullut tietoa että olisi kuollut. Mies sanoo ettei tiedä onko mummo elossa ja ettei halua käydä katsomassa koska mummo ei tunne miestä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tämä minun vuokra-asunto sijaitsee 2 H matkan päässä koulusta ja kuljen junalla kouluun, joten yksin jääminen pelottaa. Nyt hyvä puoli on että vuokra maksetaan puoliksi ja mies ostaa myös usein ruokaa koska käy kokopäivätöissä. Jos olisin yksin minulla olisi vuokra ja matkakulut yksin maksettavana. Ap

Jos asunto on sinun nimissä, niin irtisanot vuokasopimuksen. Sitten hankit soluasunnon opiskelupaikkakunnalta. Kulut sinulla tippuu paljon, kyllä pärjäät. Kai teillä koululla on terveydenhoitaja, tarvitset nyt apua pääkoppasi kanssa.

Tämä ei ole valitettavasti trolli. Minusta anoppi on hirveän tuomitseva, on vahvat mielipiteet mm. Kaikkia ulkomaalaisia haukkuu ja venäläisiä ryssiksi. Kertoi eräästä ystävästään joka oli opiskeluaikana aikoinaan tullut äidiksi ja haukkui tätä huonoksi äidiksi ja että vauva kärsi opiskelun takia. Mies on myös sanonut että ei halua kanssani lapsia jos meillä ei ole varaa ostaa lapselle kalliita rattaita yms. Kaikki pitäisi olla viimeisintä mallia.

Ap

Niin tiedän että tarvitsen nyt tukea. Terveydenhoitaja on unelma-ammattini ja pelkään jos en pystyisikään käymään koulua loppuun. Olen tehnyt tähän mennessä vuoroja mm. Palvelutalossa jossa paljon työtä, myös riskit kuului hoitajille. Työpäivän jälkeen pitää kestää miehen haukkuja :(

Ap

Pitää katsoa soluasuntojen hintoja opiskelupaiklakunnalla.

Pelkään myös miehen reaktiota jos sanon että nyt on ero, mieluiten hoitaisin sen niin että muutan pois kun mies on muualla tai jotenkin ettei minun tarvitse kohdata miehen vihaa. Ja kun mies sanoi ettei minulle jäisi mitään muuta kuin asunto :(

Ap

Eli annat miehen tehdä tuon kaiken, koska pelkäät taloutesi puolesta. Anteeksi, mutta en nyt ymmärrä yhtään mitään. Matkustat koulumatkoja tunteja päivässä ja palaat kotiin pahoinpideltäväksi sekä henkisesti että fyysisesti. Muuta nyt hyvä ihminen lähelle koulua ja keskity kaikkeen tärkeään. Luulen, että psyykesi ei ole ollut alkujaankaan vakaalla pohjalla ja tarvitset terapiaa päästäksesi jaloillesi. Kaikkea hyvää sinulle!