Miksi on jotenkin tabu sanoa, etttä monilapsisissa perheissä kasvaneilla on koulussa niin paljon helpompaa kuin ainoilla lapsilla?
Kun muistelen omaa kouluaikaa, niin kyllä koulukiusatuissa, yksinäisissä ja eri tavoin murrosikäisinä ongelmoivissa oli yliedustus näitä yksinäisenä lapsena kasvaneita. Melkein kaikki kivat ja porukoissa hyvin pärjäävät (ei, en tarkoita kiusaajaa, vaan ystävällistä ja avuliasta lasta) lapset tulivat monilapsisista perheistä.
En tarkoita tietenkään tuomita yhden lapsen perheitä. Voi olla monia syitä, miksi perheessä kasvaa vain yksi lapsi. Ja tietysti näitä yksinäisiä lapsia pitää koulussa auttaa ja tukea parhaan mukaan! Mutta miksi tämän asian toteaminen vaikuttaa olevan jotenkin tabu?
(Ja en siis tarkoita sanoa, että kaikki yksinäiset lapset olisivat ilkeitä ja kiusaajia, vaan joku voi olla vaikkapa vaan niin tottumaton porukassa olemiseen, ettei sen takia oikein pärjää koulussa sosiaalisesti.)
Kommentit (15)
Se, että sinä satut muistamaan jonkun asian koulussa menneen noin ei ole mikään tie totuus ja elämä.
Vierailija kirjoitti:
Se, että sinä satut muistamaan jonkun asian koulussa menneen noin ei ole mikään tie totuus ja elämä.
Mutta miksi muutoin kaikki kivat ja suositut olivat sisarusperheissä kasvaneita? Ja luokan molemmat kiusatut ainokaisia?
Ei se ole tabu, se ei vain ole totta. Olen itse opettaja enkä ole huomannut tuollaista. Sen olen huomannut että yksilapsisten perheiden vanhemmat ovat keskimäärin kiinostuneempia lapsensa koulumenestyksestä ja osallistumisesta kuin monilapsisten perheiden vanhemmat.
Mikäs ihme siinä on, että lapset jotka ovat 24/7 sosiaalisessa ympäristössä kasvavat sosiaalisimmiksi?
Ei tuo ole tabu, vaan se ei yksinkertaisesti ole totta.
Sosiaalisesti taitavia tai kiusaajia on niin ainokaisissa kuin monilapsisissa.
Kyllä mä näin kouluterkkana sanoisin, että kaikenlaisia ongelmia (erityisesti murkkuiässä) on eniten täällä tosi isojen perheiden lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että sinä satut muistamaan jonkun asian koulussa menneen noin ei ole mikään tie totuus ja elämä.
Mutta miksi muutoin kaikki kivat ja suositut olivat sisarusperheissä kasvaneita? Ja luokan molemmat kiusatut ainokaisia?
Miksi sä kiusasit näitä ainokaisia?
No, olosuhteita ei kummiskaan aina voi valita, ei lapsi eikä vanhempi. Ei se mene noin suoraviivaisesti, et jompikumpi tilanne olisi lapselle parempi. Mitä hyötyä sitäpaitsi stereotypioista on? Eikö sellainen juuri edistä kiusaamista, kun on ennakkoluuloja?
Miksihän ne monilapsisten perheiden lapset kiusaa niitä lapsia joilla ei ole sisaruksia? Kasvaako niistä jotenkin erityisen ilkeitä kun tappelevat sisarustensa kanssa vai onko syy se että hoidetaan kotona niin pitkään, eivätkä opi sosiaalisia taitoja?
Opettajana minäkin olen huomannut, että usein ainokaiset ovat fiksuja, uteliaita oppimaan ja sosiaalisesti taitavia. Olen ajatellut tämän johtuvan siitä, että ainokaisen koulumenestykseen ja kaveritaitojen kehittämiseen riittää paremmin vanhempien tukea, kun huomiota ei tarvitse jakaa monelle.
Onko tälle väitteelle tutkimusnäyttöä? Ei yhden ihmisen kokemus merkitse mitään. Minäkin voisin oman kokemuksen perusteella väittää että kaikki punatukkaiset ovat hyviä urheilussa, mutta paskaahan se olisi.
Eikö olisi hedelmällisempää miettiä miksi jostain tulee kiusaaja? Kiusaamisen kohteet ei koskaan tästä maailmasta lopu.
Olen kuullut useista tapauksista, joissa sisaruslaumassa kasvaneista on tullut itsekkäitä, kun aina on pitänyt taistella jostain - herkuista, leluista, huomiosta. Jää taisteluasenne päälle.
Ärsyttävä aloitus! Meidän poika ei todellakaan ole yksinäinen vaikka ainokainen onkin.
Koulussakin pärjää loistavasti, päättötodistuksen keskiarvo 9,5, sillä oli hyvä jatkaa ja ihan vaan "eliittilukioon."
Iso osa tuntemistani ainoista lapsista on mennyt hoitoon noin 1v iässä. Monilapsisissa perheissä lapsia hoidetaan kotona pitempään, koska äiti on vanhempainvapaalla.