Olisi yksi pieni pyyntö anna lapsellesi SELVÄ VIIKONLOPPU

Me ollaan sovittu, että vaimo antaa lapsille selvän viikonlopun, niin minun ei tarvitse. Maanantaina taas molemmat tissutellaan.

T: Persu-Pera

Luuletko ap, että pyyntösi oikeasti saisi ketään liikaa juovaa jättämään huomenna korkin kiinni?

Minun lapseni ovat liki kolmekymppisiä, joten en tiedä mitä he viikonloppuisin tekevät. Itse olen 50v enkä ole koskaan juonut viiniä, viinaa, olutta tms.

Vierailija kirjoitti:

Sä olet 10 vuotta myöhässä.

Harva vanhempi  enää nykyisin juo kun lapset ovat kotona. Ne jotka juovat ovat marginaalissa eivätkä varmaan edes käy  tällä palstalla.

Ps.Keksi joku uusi slogan.

Niin varmaan tosi harva juo. Mistähän johtuu sitten tälläisen kustannukset työpaikoilla vai eikö ne lapset ole ikinä kotona?

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201801302200706423_u0.shtml

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se nyt niin paha juttu olisi, aamullakin lapsesi nauttisi selvästä päivästä eikä vain joutuisi tuijottamaan piirrettyjä.

Meillä on lapsilla AINA selvä viikonloppu. Ne eivät edes tykkää oluesta saati viinasta, mikä sopii mulle oikein hyvin - jää enemmän itselle :). Eli meidän lapsilla ap:n pyyntö toteutuu aina. Eivät ne ole kylä viikollakaan olleet humalassa.

Hyvä muistutus näin viikonloppuna, kun vietetään venetsialaisia. Ollaan mökillä, vesillä jne. Lapsesta ei ole kiva katsoa vanhempien muuttunutta käytöstä, kuunnella korotettua ääntä ja seuraavana päivänä varoa omaa käytöstään, kun vanhempi on äreä ja väsynyt, mahdollisesti jopa huonovointinen.

Omasta lapsuudesta muistan todella hyvin äreän ja riidanhaluisen isän, kun hän joi.Yöllä hän oksenteli vesassa. Seuraavana aamuna mukavat viikonloppusuunnitelmat vesittyivät, koska isä ei jaksanut lähteä mihinkään. Tämä tapahtui ehkä n. 10-20 kertaa lapsuudessani, mutta muistikuvat pysyvät mielessäni niin selvinä vieläkin 35 vuoden jälkeen.

Kyllä, annan lapselleni selvän viikonlopun. Toivottavasti monella on sisua tehdä samoin.

Ei ole mitään eroa meillä selvällä ja viiniviikonlopulla. Jurreja ei vedetä kun lapset on kotona mutta selkeästi viini päähän nousee. Joskus viikonloppuisin yöllä rakastellaan ja jutellaan pikkutunneille ja saatetaan kaataa viskitkin miehen kanssa.

Välillä herään 7 olen juonut tai en, välillä 10 olen juonut tai en. Valvotaan yömyöhään usein vaikkei juotaisikaan, silloin tulee esim otettua rakastelumaratoneja <3.

Ulkoillaan, tehdään ruokaa, mennään kyläilemään tai tulee vieraita, ihan samoja juttuja tapahtuu meidän viikonlopuissa, juodaan me vanhemmat illalla tai ei.

No viime viikonloppu oli tipaton ja tämäkin menee vain yhdellä saunasiiderillä koska ensi viikolla on yhdet aikuisten tuparit joihin mennään. Siellä hankitaan krapula ja sunnuntai on sitten melko makoilupainotteinen. Lapset on kyselleetkin että koska voitais taas pitää sellainen kiva päivä että tilataan pitsaa ja vuokrataan leffoja. Sellainen on ens viikon sunnuntai kun tulevat mummilasta.

Ei se alkoholi ole aina kauhistus, ei useimmitenkaan. Osa normaalia .elämää. Eiköhän se ole pieni vähemmistö jotka vetää siihen malliin että lapsille tulee kärsimystä.

Jotkut vaan kokevat että lasten synnyttyä on aloitettava askeettinen elämä. Meillä rakastellaan ja käydään omissa harrastuksissa ja juodaan alkoholia vaikka meillä onkin lapsia. Ei ole luovuttu mistään. Lasten kanssa vietetään paljon aikaa aidosti ilman somettelua. Meillä on onnelliset lapset ja onnellinen liitto.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään eroa meillä selvällä ja viiniviikonlopulla. Jurreja ei vedetä kun lapset on kotona mutta selkeästi viini päähän nousee. Joskus viikonloppuisin yöllä rakastellaan ja jutellaan pikkutunneille ja saatetaan kaataa viskitkin miehen kanssa.

Välillä herään 7 olen juonut tai en, välillä 10 olen juonut tai en. Valvotaan yömyöhään usein vaikkei juotaisikaan, silloin tulee esim otettua rakastelumaratoneja <3.

Ulkoillaan, tehdään ruokaa, mennään kyläilemään tai tulee vieraita, ihan samoja juttuja tapahtuu meidän viikonlopuissa, juodaan me vanhemmat illalla tai ei.

No viime viikonloppu oli tipaton ja tämäkin menee vain yhdellä saunasiiderillä koska ensi viikolla on yhdet aikuisten tuparit joihin mennään. Siellä hankitaan krapula ja sunnuntai on sitten melko makoilupainotteinen. Lapset on kyselleetkin että koska voitais taas pitää sellainen kiva päivä että tilataan pitsaa ja vuokrataan leffoja. Sellainen on ens viikon sunnuntai kun tulevat mummilasta.

Ei se alkoholi ole aina kauhistus, ei useimmitenkaan. Osa normaalia .elämää. Eiköhän se ole pieni vähemmistö jotka vetää siihen malliin että lapsille tulee kärsimystä.

Jotkut vaan kokevat että lasten synnyttyä on aloitettava askeettinen elämä. Meillä rakastellaan ja käydään omissa harrastuksissa ja juodaan alkoholia vaikka meillä onkin lapsia. Ei ole luovuttu mistään. Lasten kanssa vietetään paljon aikaa aidosti ilman somettelua. Meillä on onnelliset lapset ja onnellinen liitto.

Kysypä joskus lapsiltasi mitä ne tykkää sinusta ja miehestäsi kun te juotte.

Mun mielestä on ok juoda se 2-3 olutta illalla lasten mentyä nukkumaan viikonloppuiltana. Tai se yksi olut lasten ollessa hereillä. Luulen että aika monessa perheessä tehdään niin, mutta näihin keskusteluihin vastaa vaan absolustit ja "normaalin" alkolikäytön kauhistelijat. 

Itse elin lapsuuden alkoholistivanhemman kanssa ja pelkästään olutpullon näkeminen kotona tai vanhempani kaljantuoksuinen hengitys sai minut ahdistumaan. Tiesi millainen ilta/yö on taas tiedossa kotona. Juhlissa tms aikuisten iloinen hiprakka ei taas ollut pelottava asia, vaan jopa kiva juttu kun aikuiset oli rennompia ja hyvällä tuulella. En ymmärrä tätä kauhistelua että lapsi pelkäisi vanhempaansa joka on ottanut vaikka kaksi lasia viiniä. Saa kyllä aika herkkä olla jos siitä traumatisoituu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään eroa meillä selvällä ja viiniviikonlopulla. Jurreja ei vedetä kun lapset on kotona mutta selkeästi viini päähän nousee. Joskus viikonloppuisin yöllä rakastellaan ja jutellaan pikkutunneille ja saatetaan kaataa viskitkin miehen kanssa.

Välillä herään 7 olen juonut tai en, välillä 10 olen juonut tai en. Valvotaan yömyöhään usein vaikkei juotaisikaan, silloin tulee esim otettua rakastelumaratoneja <3.

Ulkoillaan, tehdään ruokaa, mennään kyläilemään tai tulee vieraita, ihan samoja juttuja tapahtuu meidän viikonlopuissa, juodaan me vanhemmat illalla tai ei.

No viime viikonloppu oli tipaton ja tämäkin menee vain yhdellä saunasiiderillä koska ensi viikolla on yhdet aikuisten tuparit joihin mennään. Siellä hankitaan krapula ja sunnuntai on sitten melko makoilupainotteinen. Lapset on kyselleetkin että koska voitais taas pitää sellainen kiva päivä että tilataan pitsaa ja vuokrataan leffoja. Sellainen on ens viikon sunnuntai kun tulevat mummilasta.

Ei se alkoholi ole aina kauhistus, ei useimmitenkaan. Osa normaalia .elämää. Eiköhän se ole pieni vähemmistö jotka vetää siihen malliin että lapsille tulee kärsimystä.

Jotkut vaan kokevat että lasten synnyttyä on aloitettava askeettinen elämä. Meillä rakastellaan ja käydään omissa harrastuksissa ja juodaan alkoholia vaikka meillä onkin lapsia. Ei ole luovuttu mistään. Lasten kanssa vietetään paljon aikaa aidosti ilman somettelua. Meillä on onnelliset lapset ja onnellinen liitto.

Kysypä joskus lapsiltasi mitä ne tykkää sinusta ja miehestäsi kun te juotte.

Kuinka omaperäistä! Joo olen kysynyt ja ihmettelivät miksi kysyn.

En itsekään kärsinyt vanhempieni tai sukulaisten maltillisesta juomisesta lapsena. Että olen vähän niinkun kysynyt itsellänikin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään eroa meillä selvällä ja viiniviikonlopulla. Jurreja ei vedetä kun lapset on kotona mutta selkeästi viini päähän nousee. Joskus viikonloppuisin yöllä rakastellaan ja jutellaan pikkutunneille ja saatetaan kaataa viskitkin miehen kanssa.

Välillä herään 7 olen juonut tai en, välillä 10 olen juonut tai en. Valvotaan yömyöhään usein vaikkei juotaisikaan, silloin tulee esim otettua rakastelumaratoneja <3.

Ulkoillaan, tehdään ruokaa, mennään kyläilemään tai tulee vieraita, ihan samoja juttuja tapahtuu meidän viikonlopuissa, juodaan me vanhemmat illalla tai ei.

No viime viikonloppu oli tipaton ja tämäkin menee vain yhdellä saunasiiderillä koska ensi viikolla on yhdet aikuisten tuparit joihin mennään. Siellä hankitaan krapula ja sunnuntai on sitten melko makoilupainotteinen. Lapset on kyselleetkin että koska voitais taas pitää sellainen kiva päivä että tilataan pitsaa ja vuokrataan leffoja. Sellainen on ens viikon sunnuntai kun tulevat mummilasta.

Ei se alkoholi ole aina kauhistus, ei useimmitenkaan. Osa normaalia .elämää. Eiköhän se ole pieni vähemmistö jotka vetää siihen malliin että lapsille tulee kärsimystä.

Jotkut vaan kokevat että lasten synnyttyä on aloitettava askeettinen elämä. Meillä rakastellaan ja käydään omissa harrastuksissa ja juodaan alkoholia vaikka meillä onkin lapsia. Ei ole luovuttu mistään. Lasten kanssa vietetään paljon aikaa aidosti ilman somettelua. Meillä on onnelliset lapset ja onnellinen liitto.

Kysypä joskus lapsiltasi mitä ne tykkää sinusta ja miehestäsi kun te juotte.

Kuinka omaperäistä! Joo olen kysynyt ja ihmettelivät miksi kysyn.

En itsekään kärsinyt vanhempieni tai sukulaisten maltillisesta juomisesta lapsena. Että olen vähän niinkun kysynyt itsellänikin :D

Maltillinen juominen ei taida tarkoittaa krapulapäiviä? Just pyörii Areenassa dokumenttia Anna Wahlgrenista, hänkin esimerkki äiti omasta mielestään, tytär vaan kirjoitti perheestä lapsen näkökulmasta (juominen, se rakastelu näkösällä jne).  No, ehkä kuulet se totuuden kun ovat aikuisia.

Ymmärrän ap:n huolen. Mutta onneksi kännäily lapsiperheissä on kyllä varmasti vähäisempää kuin ap:n mielikuvissa. Meillä on ainakin selvä viikonloppu joka viikonloppu. terv. absolutistivanhemmat

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se nyt niin paha juttu olisi, aamullakin lapsesi nauttisi selvästä päivästä eikä vain joutuisi tuijottamaan piirrettyjä.

No just siksi minäkin takavarikoin tyttären perjantai-lonkerot.

Mun lapset on streittareita. Niillä on aina selvät viikonloput, ja tietysti selvät arkipäivätkin.

Itse en oli mikään -ri enkä mikään -ti, en vaan käytä alkoholia, kuten ei miehenikään.

Tulee aika kiire tehdä ne lapset viikonlopuksi että voi antaa niiden olla selvin päin.

Miehen siskon lapset hoipertelevat pihalla, leikkivät kännistä kun vanhemmat aina kännissä.

Kun lapset meillä, saavat nauttia selvistä aikuisista.

Se jättää pysyvät jäljet. Väkivaltaa ja epävarmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään eroa meillä selvällä ja viiniviikonlopulla. Jurreja ei vedetä kun lapset on kotona mutta selkeästi viini päähän nousee. Joskus viikonloppuisin yöllä rakastellaan ja jutellaan pikkutunneille ja saatetaan kaataa viskitkin miehen kanssa.

Välillä herään 7 olen juonut tai en, välillä 10 olen juonut tai en. Valvotaan yömyöhään usein vaikkei juotaisikaan, silloin tulee esim otettua rakastelumaratoneja <3.

Ulkoillaan, tehdään ruokaa, mennään kyläilemään tai tulee vieraita, ihan samoja juttuja tapahtuu meidän viikonlopuissa, juodaan me vanhemmat illalla tai ei.

No viime viikonloppu oli tipaton ja tämäkin menee vain yhdellä saunasiiderillä koska ensi viikolla on yhdet aikuisten tuparit joihin mennään. Siellä hankitaan krapula ja sunnuntai on sitten melko makoilupainotteinen. Lapset on kyselleetkin että koska voitais taas pitää sellainen kiva päivä että tilataan pitsaa ja vuokrataan leffoja. Sellainen on ens viikon sunnuntai kun tulevat mummilasta.

Ei se alkoholi ole aina kauhistus, ei useimmitenkaan. Osa normaalia .elämää. Eiköhän se ole pieni vähemmistö jotka vetää siihen malliin että lapsille tulee kärsimystä.

Jotkut vaan kokevat että lasten synnyttyä on aloitettava askeettinen elämä. Meillä rakastellaan ja käydään omissa harrastuksissa ja juodaan alkoholia vaikka meillä onkin lapsia. Ei ole luovuttu mistään. Lasten kanssa vietetään paljon aikaa aidosti ilman somettelua. Meillä on onnelliset lapset ja onnellinen liitto.

Kysypä joskus lapsiltasi mitä ne tykkää sinusta ja miehestäsi kun te juotte.

Kuinka omaperäistä! Joo olen kysynyt ja ihmettelivät miksi kysyn.

En itsekään kärsinyt vanhempieni tai sukulaisten maltillisesta juomisesta lapsena. Että olen vähän niinkun kysynyt itsellänikin :D

Maltillinen juominen ei taida tarkoittaa krapulapäiviä? Just pyörii Areenassa dokumenttia Anna Wahlgrenista, hänkin esimerkki äiti omasta mielestään, tytär vaan kirjoitti perheestä lapsen näkökulmasta (juominen, se rakastelu näkösällä jne).  No, ehkä kuulet se totuuden kun ovat aikuisia.

Joo ei ole tavallisina viikonloppuina krapulapäiviä, kannattaisi aina lukea vähän teksti ennenkuin alkaa suoltaa vastausta, mutta ensi viikolla on krapula su kun on tuparit, lapset tulevat mieluummin kotiin meidän krapulapäivänä kuin jäävät mummolaan. Krapulapäivä ei erotu mulla huonosti nukutun yön jälkeisestä päivästä.

Tämä on aina niin veikeää kun joku muu tuntee minun ja perheeni asiat itseäni paremmin.

Miten näkösällä rakastelu kuuluu tähän keskusteluun? Meillä on makkarissa lukko, en tiedä sitten miten itse hoidat asian miehesi kanssa mutta suosittelen että ne olisivat asioita joita lasten ei tarvitse nähdä eikä juurikaan kuulla jos mahdollista.

No itselläni ei ole mitään negatiivisia muistoja vanhempieni alkoholinkäyttöön liittyen (vaikka joku muu varmasti asian minua paremmin luulee tietävänsä).

Ollaan juomatta välillä ja välillä juodaan eikä asiassa ole meidän perheelle mitään ongelmaa. Joillain toisilla voi ollakin, ei liity kuitenkaan minun perheeseeni.

Vierailija kirjoitti:

Miehen siskon lapset hoipertelevat pihalla, leikkivät kännistä kun vanhemmat aina kännissä.

Kun lapset meillä, saavat nauttia selvistä aikuisista.

Se jättää pysyvät jäljet. Väkivaltaa ja epävarmuutta.

Väkivalta ja vanhempien kännissä heiluminen jättää taatusti vakavat jäljet. Kunpa kaikki ihmiset tajuaisivat että kodeissa on muunkinlaista alkoholinkäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Luuletko ap, että pyyntösi oikeasti saisi ketään liikaa juovaa jättämään huomenna korkin kiinni?

En ole ap, mutta tähän oli pakko tarttua sivusta. Luuleeko joku siis, että näillä erilaisilla kampanjoilla ja aloituksilla on tarkoitus saada ne pahimmat rapajuopot ajattelemaan..?

Nämä on suunnattu juuri nimenomaan niille perheille, joilla ei heidän mukaansa ole ongelmaa eivätkä koe itseään ongelmakäyttäjiksi. Tähän on kaksi syytä:

1) Kukaan ei ole syntynyt alkoholistiksi. Alkoholismi ei yhtäkkiä vain putkahda jostakin, vaan sitä edeltää aina aluksi kohtuukäyttö. Kaikista kohtuukäyttäjistä ei tule ongelmakäyttäjiä, mutta joka ikinen alkoholisti on ollut aikanaan kohtuukäyttäjä. Ongelma on siinä, että alkoholin käyttäminen parantaa ihmisen toleranssia (=annosmäärä kasvaa huomaamatta vuosien aikana) ja alkoholismista puuttuu sairaudentuntu, joten ihmisen on äärimmäisen vaikea tunnistaa itse, koska käyttö muuttuu ongelmaksi.

2) Alkoholismia ei ole vain itsensä räkäkänniin ryyppääminen. Jos ihminen on riippuvainen aineesta X, ei annoskoolla ole merkitystä, vaan ainoastaan riippuvuudella. On ihan sama, onko sinun pakko saada se pari drinkkiä vai pari pulloa kossua (toki päihtymys aiheuttaa lisäongelmia, mutta humaltuminen ei ole missään nimessä alkoholiriippuvuuden ainut ongelma), riippuvuus on silti riippuvuutta. Mikäli koet tarvetta puolustautua, kun joku ehdottaa juhlimista selvinpäin, kannattaa ihan oikeasti miettiä omia juomatottumuksia. Kuinka usein juon? Kuinka monta vuotta olen jatkanut tätä? Miksi juon? Mitä tapahtuu, jos jätän alkoholin juomatta? 

Ja lisäksi vielä kommentti johonkin ketjun viestiin, jossa kerrottiin lasten suhtautumisesta: On äärimmäisen huolestuttava merkki, jos lapset ovat tyytyväisiä aikuisten alkoholinkäyttöön, koska aikuiset ovat silloin rentoja ja iloisia. Millaisia nämä aikuiset sitten muuten ovat??? Miksi he tarvitsevat alkoholia rentoutuakseen? Miksi he tarvitsevat päihteitä pystyäkseen tarjoamaan lapsille iloisen ja rennon juhlan? 

Tässä yksi lapsen näkökulma vanhempien humaltumiseen. Normaaliviikonloppuina vanhemmat kumpikin joivat yhden oluen tai lonkeron saunan jälkeen, isä joskus kaksi. Sitten, kun kotona tai mökillä oli yövieraita, kumpikin joi enemmän. Äidistä tuli hieman normaalia puheliaampi ylimääräisten lasillisten jälkeen, nauroi enemmän kuin muulloin, mutta ei mitään häiritsevää. Isä veti aina kunnon kännit, ja joskus heräsin öisin siihen, kun isä ja vierasperheen isäntä sönköttivät mitä sönköttivät. Ikinä se ahdistunut, ainoastaan nolotti, varsinkinkin jos huoneessani yöpyi myös vaikka serkkuja.

Ymmärrän oikein hyvin, että jokaviikonloppuinen juominen ahdistaa lapsia, eikä kenenkään pitäisi joutua kokemaan ahdistusta omassa kodissaan. Mutta eivät ne satunnaiset kännit aina pelota tai traumatisoi. No, edelleen häpeän isääni silloin, kun hän juo paljon, ei siksi että humala itsessään hävettäisi, vaan se millainen hän on humalassa, rasittava jankkaaja joka saattaa välillä itkeäkin mongerruksensa välissä.