Lue keskustelun säännöt.
Olen syntynyt vuonna -87 ja tottunut siihen, että hyvinvointiyhteiskunta on murentunut silmieni edessä pala kerrallaan
23.08.2018 |
Aina ennen minua on ollut aika, jolloin asiat ovat olleet hyvin. Sitten ne on romutettu juuri, kun minun olisi aika "nauttia" näistä samoista asioista. Onko muilla samanikäisillä tälläisiä kokemuksia?
Esimerkkejä:
Kun olin pieni, olimme melko hyvin toimeentulevia. Mutta lama vei isän työpaikan, talomme ja vanhempien luottotiedot. Loput lapsuudestani elin köyhyydessä.
Kun menin peruskouluun, oli laman jäljiltä menossa opettajien lomautukset ja kovat säästötoimet. Oppikirjat olivat hiirenkorvilla ja monesti luokassa ei ollut opettajaa ollenkaan.
Lukiossa taisin sentään olla nousukauden aikana, mutta eipä sinne mitään lisäresursseja oltu laitettu. Yliopistoon mennessä oli juuri tullut yliopistouudistus, joka oli pistänyt korkeakoulujen rakenteen uusiksi ja samalla leikannut valtavasti henkilökunta- ja opetusresursseja. "Uudistaminen" jatkui pitkin opintoja ja jengiä pistettiin koko ajan pihalle opiskelijamäärien kasvaessa. Lopulta tuli vielä nykyhallituksen isot leikkaukset.
Ennen yliopistoa olin jonkin aikaa töissä ja olisin saanut asuntolainaa omaan kämppään, mutta kas kun uusi lama ehti iskeä pari kuukautta ennen neuvotteluja niin jäi saamatta. Sitä ennen lainaa sai kuka vaan. Näin sanottiin pankista ihan suoraan. Nyt asun edelleen vuokralla eikä tästä näytä olevan tietä ulos. Vuokrat myös lähtivät eksponentiaaliseen nousuun aivan yhtäkkiä noihin samoihin aikoihin.
Kun valmistuin, juuri hetkeä aiemmin oli ehtinyt olla maisteriryntäys työmarkkinoille eikä töitä ollut. Myös pitkittynyt lama vaikeutti asioita. Töihin päästyäni kävi ilmi, että vakipaikasta on nykyään turha enää haaveilla ja palkanmaksukin on vähän niin ja näin. Omalla alallani on tapahtunut erikoinen muutos, jonka myötä aiemmin hyväpalkkaisista hommista tulikin jotain ihan muuta - samalla, kun vaatimustaso ja tehokkuuspaineet kasvoivat.
Eläkkeelle en edes kuvittele pääseväni ja neuvolatkin ehditään varmaan lakkauttaa, ennen kuin saan esikoiseni maailmaan.
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Aina ennen minua on ollut aika, jolloin asiat ovat olleet hyvin. Sitten ne on romutettu juuri, kun minun olisi aika "nauttia" näistä samoista asioista. Onko muilla samanikäisillä tälläisiä kokemuksia?
Esimerkkejä:
Kun olin pieni, olimme melko hyvin toimeentulevia. Mutta lama vei isän työpaikan, talomme ja vanhempien luottotiedot. Loput lapsuudestani elin köyhyydessä.
Kun menin peruskouluun, oli laman jäljiltä menossa opettajien lomautukset ja kovat säästötoimet. Oppikirjat olivat hiirenkorvilla ja monesti luokassa ei ollut opettajaa ollenkaan.
Lukiossa taisin sentään olla nousukauden aikana, mutta eipä sinne mitään lisäresursseja oltu laitettu. Yliopistoon mennessä oli juuri tullut yliopistouudistus, joka oli pistänyt korkeakoulujen rakenteen uusiksi ja samalla leikannut valtavasti henkilökunta- ja opetusresursseja. "Uudistaminen" jatkui pitkin opintoja ja jengiä pistettiin koko ajan pihalle opiskelijamäärien kasvaessa. Lopulta tuli vielä nykyhallituksen isot leikkaukset.
Ennen yliopistoa olin jonkin aikaa töissä ja olisin saanut asuntolainaa omaan kämppään, mutta kas kun uusi lama ehti iskeä pari kuukautta ennen neuvotteluja niin jäi saamatta. Sitä ennen lainaa sai kuka vaan. Näin sanottiin pankista ihan suoraan. Nyt asun edelleen vuokralla eikä tästä näytä olevan tietä ulos. Vuokrat myös lähtivät eksponentiaaliseen nousuun aivan yhtäkkiä noihin samoihin aikoihin.
Kun valmistuin, juuri hetkeä aiemmin oli ehtinyt olla maisteriryntäys työmarkkinoille eikä töitä ollut. Myös pitkittynyt lama vaikeutti asioita. Töihin päästyäni kävi ilmi, että vakipaikasta on nykyään turha enää haaveilla ja palkanmaksukin on vähän niin ja näin. Omalla alallani on tapahtunut erikoinen muutos, jonka myötä aiemmin hyväpalkkaisista hommista tulikin jotain ihan muuta - samalla, kun vaatimustaso ja tehokkuuspaineet kasvoivat.
Eläkkeelle en edes kuvittele pääseväni ja neuvolatkin ehditään varmaan lakkauttaa, ennen kuin saan esikoiseni maailmaan.
Olen sinulle vain kiitollinen, että viisi vuotta minun jälkeeni syntyneenä ymmärrät/hahmotat tämän todellisuuden ja toivon sinulle vain kaikkea hyvää.
Kaikki tämä PAS"KA johtuu vain pienen, itseään täynnä olevan narsistisen ku"sipääsakin AHNEUDESTA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi Liike nyt pelastaa meidät kaikki.🤯
Siis Liikemiehet Nyt pelastaa meidät sopasta, jonka liikemiehet ovat globaalisti keittäneet?
Kyllä, Tuomas Enbuske presidentiksi ja Sedu Koskinen pääministeriksi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä koko keskustelu kyllä puhuttelee minunkin hieman katkeraa sielua... Itse olen yliopistot käynyt ja alalla piti olla suht hyvin töitä, no tässä mennään pätkästä pätkään. 6kk siellä, 1v täällä. Ei kauheasti voi suunnitella asunnon ostamista ja sitä ihannoitua aloilleen asettumista, kun ei koskaan tiedä onko vuoden päästä töitä. Kokoajan vähän tuuliajolla on. Ja vaikka sanotaan, että elintaso on noussut ja palkat korkeammalla niin välillä tuntuu että siihen vaikuttaa liikaa se 1% jolla on niin moninkertainen omaisuus, että vääristävät tilastoja.
On myös tullut joskus tiuskittua vanhempien ikäpolvelle kun on saanut niitä ihania neuvoja elämään "mene vain töihin" "kävele sinne ja kysy onko töitä". Vaikka en kauheen monissa asioissa menneisyyttä hehkuta, niin työnsaanti ja työnturva ovat kyllä semmoisia joita kaipaisi.
h
Joo, tuo viimeksimainittu on niin tuttua. Monille suurten ikäluokkien ihmisille ei jotenkin mene kaaliin se että niitä töitä ei esim korkeakoulutettu oikeasti saa niin helposti kuin joskus 1960-luvulla.
Toisaalta moni on syntynyt aikana, jolloin mitään hyvinvointiyhteiskuntaa ei edes ollut. Mutta eihän se toki tee mitättömäksi sitä, että huono-osaisuuden kerääntyminen saa aikaan kamalaa jälkeä.
1960-luvulla sadat tuhannet lähtivät siirtotyöläisiksi Ruotsiin, kun Suomessa ei töitä löytynyt. Hyvin koulutetut kyllä löysivät töitä helposti mutta vain murto-osa väestöstä sai hyvän koulutuksen. Trollhättanin autotehtaille pääsi kansakoulupohjaltakin ja sinne oli mentävä, kun töitä ei kotimaasta löytynyt.
1970-luvulla öljykriisin myötä alkanut lama puolestaan suisti monet perheet ahdinkoon...
Tätä on ollut vuosikymmenet. ehkä ainoa sukupolvi joka on saanut nauttia hyvinvointivaltiosta on ollut viime sodan jälkeen 1940-luvulla syntyneet, jotka hyvinvointivaltion itselleen rakensivat.
Itse olen 54-vuotias. Taannoin tapasin työhön liittyen erään n. 75-vuotiaan rouvan, joka oli jäänyt eläkkeelle sairaanhoitajan työstä 53-vuotiaana, yli 20 vuotta sitten. Hän oli hyvässä kunnossa ja elää vielä varmasti ainakin 10 vuotta, täydellä eläkkeellä. Pani miettimään kun minulla on eläkeikään vielä 14 vuotta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi Liike nyt pelastaa meidät kaikki.🤯
Siis Liikemiehet Nyt pelastaa meidät sopasta, jonka liikemiehet ovat globaalisti keittäneet?
Tuo eka kommentti oli varmaan ironiaa...
Jaa. Olen -88 ja koen saaneeni jopa liikaa hyvinvointivaltiolta. Olen saanut ilmaisen yliopistokoulutuksen, joka nostaa minut todennäköisesti suurimpaan tulokymmenykseen, asun edullisessa ara-vuokra-asunnossa ja nautin kaikenlaisia tuettuja etuja, jotka lisäävät palkastani sijoituksiin menevää määrää.
Valtion kulutusta voisi karsia, jotta kaikkien kynnelle kykenevien kannattaisi mennä töihin ja jotta oikeasti köyhien attaminen ja oikeasti kriittiset julkiset palvelut saataisiin turvattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina ennen minua on ollut aika, jolloin asiat ovat olleet hyvin. Sitten ne on romutettu juuri, kun minun olisi aika "nauttia" näistä samoista asioista. Onko muilla samanikäisillä tälläisiä kokemuksia?
Esimerkkejä:
Kun olin pieni, olimme melko hyvin toimeentulevia. Mutta lama vei isän työpaikan, talomme ja vanhempien luottotiedot. Loput lapsuudestani elin köyhyydessä.
Kun menin peruskouluun, oli laman jäljiltä menossa opettajien lomautukset ja kovat säästötoimet. Oppikirjat olivat hiirenkorvilla ja monesti luokassa ei ollut opettajaa ollenkaan.
Lukiossa taisin sentään olla nousukauden aikana, mutta eipä sinne mitään lisäresursseja oltu laitettu. Yliopistoon mennessä oli juuri tullut yliopistouudistus, joka oli pistänyt korkeakoulujen rakenteen uusiksi ja samalla leikannut valtavasti henkilökunta- ja opetusresursseja. "Uudistaminen" jatkui pitkin opintoja ja jengiä pistettiin koko ajan pihalle opiskelijamäärien kasvaessa. Lopulta tuli vielä nykyhallituksen isot leikkaukset.
Ennen yliopistoa olin jonkin aikaa töissä ja olisin saanut asuntolainaa omaan kämppään, mutta kas kun uusi lama ehti iskeä pari kuukautta ennen neuvotteluja niin jäi saamatta. Sitä ennen lainaa sai kuka vaan. Näin sanottiin pankista ihan suoraan. Nyt asun edelleen vuokralla eikä tästä näytä olevan tietä ulos. Vuokrat myös lähtivät eksponentiaaliseen nousuun aivan yhtäkkiä noihin samoihin aikoihin.
Kun valmistuin, juuri hetkeä aiemmin oli ehtinyt olla maisteriryntäys työmarkkinoille eikä töitä ollut. Myös pitkittynyt lama vaikeutti asioita. Töihin päästyäni kävi ilmi, että vakipaikasta on nykyään turha enää haaveilla ja palkanmaksukin on vähän niin ja näin. Omalla alallani on tapahtunut erikoinen muutos, jonka myötä aiemmin hyväpalkkaisista hommista tulikin jotain ihan muuta - samalla, kun vaatimustaso ja tehokkuuspaineet kasvoivat.
Eläkkeelle en edes kuvittele pääseväni ja neuvolatkin ehditään varmaan lakkauttaa, ennen kuin saan esikoiseni maailmaan.
Itse olen 71 syntynyt, ja voin oikeastaan vain vahvistaa sinun näkemäsi. On tässä todella itsekin ihmetelty, miten on voinut Suomi joutua tämmöiseen alennustilaan. Näennäisesti on kaikki hyvin, mutta ihan selvästi pinnan alla kuplii ja monilta puuttuu järkevän elämisen perusedellytykset, perusturva nyt sentään toimii ainakin kohtalaisen hyvin onneksi.
Voin vain lohduttaa, että on näitä ongelmia nähty, ja voinkin vain kehoittaa jonkinlaiseen ajatusmalliin siitä että ei tämä valtio niin kovin hyvä paikka ole, ja että olisi parempi opetella pitämään omasta itsestään huoli niinkin, että jos tulee hätä, on mahdollisuus myös halutessaan vaihtaa maata.
Suomi on ollut hyvä maa, mutta nyt on jo pitkään eturyhmittymät omia etujaan vahtiessaan tuhonneet mahdollisuuksia kaikilta muilta suorastaan vimmaisesti.
Taloudesta riippuu monet asiat, mutta myös siitä, millaisia ryhmiä tätä maata on johtamassa. Kaikki he eivät ole pahoja ihmisiä, mutta jostain syystä päässyt valloilleen esim. työttömien jahtaaminen jo vuosikausiksi, on suorastaan hyökkäys meneillään joitakin kansanryhmiä vastaan tässä maassa. Mutta kansan pitää ensin herätä, vasta sitten se voi näkyä politiikassa ja äänestyskopilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Otan osaa. :( Olemme vaan rattaita maailmantalouden koneistossa ja siitä vielä syyllistetään.
Naurettavinta on, että tuo koneisto on ihmisen oma luomus eikä sillä ole muuta tarkoitusta kuin tuottaa rajatonta vaurautta pienelle eliitille.
Höpö höpö.
Kaupankäynti kaikkine lieveilmiöineen on nostanut valtaosan koko ihmiskunnasta pois köyhyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis se aika, jolloin koulujen jälkeen pääsi kohtuunopeasti työhön, ja työt kesti varsin pitkiä aikoja ilman katkoksia ja lopulta työstä eläkkeelle, ne ajat taisi mennä jo ohitse aika pitkän aikaa sitten.
Taitaa olla lähinnä 1960-luvulla syntyneitä joilla systeemi kantoi vielä niin hyvin että pääsi pysyvästi hyvään asemaan. 70-lukulaisilla on sitten jo vähän ahtaampaaa ja 90-luvun lama teki monelle aika isot tuhot, ja 80-90-luvuilla syntyneillä taitaa olla ihan älyttömän tiukaksi menossa kaikki.
Saapa nähdä kuin tässä käy Suomelle.
Niin no, joillain aloilla on jopa työvoimapulaa (esim. soteala ja ravintola-ala), mutta nämä taas ovat aina täysin poiskarsittuja kun puhutaan, ettei töitä saa mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan siitä tehty tutkimus että 1987-1991 syntyneet ovat onnettomimpia. Ihan tottahan tuo on, hyvät ajat ovat osuneet kannaltamme vääriin aikoihin. Kavereistani ne jotka ovat töissä, ovat päässeet suhteilla. Kaikki muut työttöminä.
vm. -90
No vähän outoa tuokin tilanne, ellette asu jossain täysin syrjäkylillä. Vai opiskelivatko kaikki mahdollisimman vaikeasti työllistävää alaa, ja mikään muu työ ei kelpaa?
Itse olen syntynyt -88. Ei kukaan minua tai lähipiiriä ole tullut kotoa töihin hakemaan, mutta työllistytty on ja ilman suhteita. Yksikään tuttu ei itse asiassa ole tällä hetkellä työttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 77 ja 80-luku on elämäni parasta aikaa ylivoimasesti. Silloin oli kaikki hyvin. Pikku-Eltsuja joka kadun kulmassa. Ei ollu älypuhelimia ja muuta sontaa. Mustamies oli niin kummallinen näky, että sitä jäätiin katsomaan hetkeksi. Sit tuli 90-luku ja oli kiva mennä lama suomessa opiskelemaan, kun tiesi että valmistuu kortistoon jos ei oikeasti mieti mitä opiskelis. Muistan kun moni kaveri haaveili ihan muusta silloin mitä sit opiskeli. Se oli niin epävarmaa aikaa ja myöhemmin sitten vanhempana moni opiskeli sen mistä haaveili. Kaveripiiristä tuli monta putkaria ja kokkia, kun noille oli varmasti duunia. Itsekin opiskelin kokiksi sen takia.
Olen syntynyt -78 ja 2000-luku on elämäni parasta aikaa ylivoimaisesti. Omista paskoista valinnoista kannattaa syyttää sitä peilissä näkyvää kaveria ja keskittyä jonkun kuvitteellisen valtaeliitin mollaamisen sijaan tekemään omalle tilanteelle jotain jos se ei miellytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Otan osaa. :( Olemme vaan rattaita maailmantalouden koneistossa ja siitä vielä syyllistetään.
Naurettavinta on, että tuo koneisto on ihmisen oma luomus eikä sillä ole muuta tarkoitusta kuin tuottaa rajatonta vaurautta pienelle eliitille.
Höpö höpö.
Kaupankäynti kaikkine lieveilmiöineen on nostanut valtaosan koko ihmiskunnasta pois köyhyydestä.
Ei kommareiden ulina ole koskaan faktoihin pohjautunut.
Emme voi jatkaa näin sanoo kokoomus raha ja sen keskittyminen harvoille on tärkeämpää kuin hyvionvointi. Ei puistoja tarvita köyhille riittää että sillä jolla on rahaa on puutarha, ei puhdasta ympäristöä tai turvallisuutta tarvita köyhille, riittää että sitä on rikkaille, ei koulutusta tarvita köyhille, riittää että sitä on rikkaille. Haluamme yksityistää kaiken siis ihan kaiken eikä meillä ole varaa rakentaa yhteistä maailmaa vaan raha on kehitystä turvallistuutta sekä ihmistä suurempi ja tärkeämpi asia itsessään. Muutenhan me olisimme saman arvoisia kaikki. Jokainen tietää että rikas on arvokkaampi ja tärkeämpi ihminen, emme siis ole arvokkaita itsessämme muutenhan rikas olisi laskettu samalle tasolle muiden köyhien kanssa.
Oma tyttäreni syntyi -90. Olin yksinhuoltaja, mutta vaiktuisessa työssä isossa kunnassa, joten me olimme taloudellisesti turvatut. Sitten alko työpaikalla kaiken laiset uudelleen järjestelyt, laman merkit alkoi näkyä kunta-alallakin.
Kun tyttö oli kuusi vuotta, tein ratkaisun; otin vuoden virkavapaan ja lähdimme ulkomaille "onneamme etsimään". Tarkoitus oli viipyä se vuosi ja palata jos emme onnistuisi. Sain työpaikan tässä maassa, ja aloimme rakentaa elämää tänne. Vuoden päästä sitten emme kumpikaan halunneet enää palata. Tyttö aloitti koulun, oppi kielen nopeasti ja sai joukon kavereita. Elämä on täällä, ja täällä olemme.
Jälkeenpäin olen ollut todella kiitollinen ja onnellinen että silloin sen ratkaisun tein, vaikka minua epäiltiin kovasti. Sanottiin että vuoden pästä palaan häntä koipien välissä, sanottiin että olen hullu kun vien lapsen tuntemattomaan jne.
Nyt on tyttö iso ja luo omaa uraa kansainvälisessä yhtiössä. Minä teen oman alani työtä (terv.huolto) täällä ja asun yksin. Olemme monta kertaa panneet kädet kyynärpäitä myöten ristiin että olimme "hulluja" silloin 1996 ja lähdimme! Jos mitään ei uskalla, mitään ei myöskään saa. Nuoret, katsokaa eteenne!!!
Vierailija kirjoitti:
Meidät 87:t julistettiinkin jossain tutkimuksessa menetetyiksi tapauksiksi! :D itse voin allekirjoittaa myös kaikki luettelemasi asiat. Tärkeintä on säilyttää omanarvontuntonsa. Työelämän ja koulutuspohjan muutokset eivät ole meidän vikamme. Parhaansa kun vaan yrittää pärjätäkseen näissä rattaissa niin se on riittävästi :)
Höpö höpö!
Ihan tavallinen ikäluokka olette tutkitustikin, ette yhtään sen menetetympi kuin muutkaan. Vuonna 1987 ovat tutkimusikäluokka, siksi teistä on puhuttu. Nyt on otettu tutkimukseen myös vuonna 1997 syntyneet. Tutkitusti 1997 syntyneet ovat paljon sairaampia ja ongelmaisempia kuin 1987 syntyneet.
Vierailija kirjoitti:
1960-luvulla sadat tuhannet lähtivät siirtotyöläisiksi Ruotsiin, kun Suomessa ei töitä löytynyt. Hyvin koulutetut kyllä löysivät töitä helposti mutta vain murto-osa väestöstä sai hyvän koulutuksen. Trollhättanin autotehtaille pääsi kansakoulupohjaltakin ja sinne oli mentävä, kun töitä ei kotimaasta löytynyt.
1970-luvulla öljykriisin myötä alkanut lama puolestaan suisti monet perheet ahdinkoon...
Tätä on ollut vuosikymmenet. ehkä ainoa sukupolvi joka on saanut nauttia hyvinvointivaltiosta on ollut viime sodan jälkeen 1940-luvulla syntyneet, jotka hyvinvointivaltion itselleen rakensivat.
Itse olen 54-vuotias. Taannoin tapasin työhön liittyen erään n. 75-vuotiaan rouvan, joka oli jäänyt eläkkeelle sairaanhoitajan työstä 53-vuotiaana, yli 20 vuotta sitten. Hän oli hyvässä kunnossa ja elää vielä varmasti ainakin 10 vuotta, täydellä eläkkeellä. Pani miettimään kun minulla on eläkeikään vielä 14 vuotta...
Tämän olisin itse voinut kirjoittaa niin samaa mieltä kanssasi olen. T. N56 (varakkaat vanhemmat syntyneet 40'luvulla eli parhaaseen mahdolliseen aikaan) osa-aika työläinen, kituuttaja hautaan asti
Vierailija kirjoitti:
Onhan siitä tehty tutkimus että 1987-1991 syntyneet ovat onnettomimpia. Ihan tottahan tuo on, hyvät ajat ovat osuneet kannaltamme vääriin aikoihin. Kavereistani ne jotka ovat töissä, ovat päässeet suhteilla. Kaikki muut työttöminä.
vm. -90
Muistat väärin. Tutkitusti 1989-1995 ovat kaikkein onnekkaimpia. Tästä oli joskus juttua Taloussanomissa.
Oon syntynyt samana vuonna eikä minulla kyllä ole yhtä negatiivinen kokemus koko ajanjaksolta. Muistan että lamasta puhuttiin, mutta omilla vanhemmilla säilyi työpaikat. Viime vuodet vasta asiat on menneet lujaa ja näkyvästi alaspäin.