Harmittaa tosi paljon mun mies
Meillä olisi eräät synttärit tiedossa, tuili oikein kutsu postissa mutta....
Mun mies sairastaa sosiaalista fobiaa ja ei on taas kerran päättänyt ettei lähdetä.
Lapset haluaisivat lähteä ja itse menin joskus yksin mutta se yksinmeno vituttaa tosi paljon.
Me ei taaskaan päästä minnekään, voi vittu!
Kommentit (32)
se se vasta kurjaa onkin.
Voi mitä katseita ja kysymyksiä me saadaan jos tullaan keskenämme, mä en jaksa sitä, en jaksa selittää.
Ja muuten mun mies on hyvä lapsille ja mulle, ero ei ole vaihtoehto.
ap
sanot vaan että kysykää itseltään ensi kerralla kun tapaatte ja siihen sävyyn että kuulijat eivät tee jatkokysymyksiä. jos kysyvät uudelleen niin toistat edelleen.
Minusta on sinulta epäreilua syyllistää miestäsi siitä ettet sinä mene lasten kanssa tai itseksesi juhliin. Sinun menemättä jättämisesi on sinun oma valintasi. Turha käyttää miestä tekosyynä.
JOKA paikkaan yksinään lasten kanssa vuodesta toiseen?? ja mies on silti olemassa!
Sellainen joka ei ole sitä kokenut, ei voi sitä ymmärtää kuinka kurjaa se on ja kuinka ei sitten huvita lähteä yhtään minnekään yksin!
ap
mutta perhe silti joutuu myös elämään fobian vaikutuksien kanssa vahvasti ja totta hemmetissä mua saa se harmittaa ja en aina jaksa sen asian kanssa!
ap
mutta totuus on se, että miehen sosiaalinen fobia ei aiheuta sitä ettette te "taaskaan pääse minnekään, voi vittu" vaan se on ihan oma päätöksesi, ettette mene keskenänne.
"sääli on sairautta" ja "ottaisin jo eron" !?!? Noinko vähästä heivaisit miehesi pihalle, eikö hän juuri silloin tarvitsisi tukeasi, jos sairastaa (fyysisesti tai psyykkisesti, kuten ap:n tapauksessa)? Oma mieheni on sairastanut vakavaa masennusta yli viisi vuotta eikä ole käynyt mielessäkään ottaa eroa. Vaikka todella rankkaa on välillä ollut (pahimmassa vaiheessa mies makasi sängyssä kuukausikaupalla tuijottaen kattoon... ja sairaalajaksoilla on ollut useasti... perheemme asioista olen joutunut vuosia vastaamaan yksin jne.). Nyt mies on onneksi toipunut ja parisuhde vahvempi kuin koskaan...
meille tosi tuttua- mies aina töissä
kun kysyvät mikä sillä on niin sanot, että et halua puhua toisen sairaudesta kertokoot itse.
meille tosi tuttua- mies aina töissä
Sun tilanteesi ei ole sama kuin ap:n!
se se vasta kurjaa onkin.
Voi mitä katseita ja kysymyksiä me saadaan jos tullaan keskenämme, mä en jaksa sitä, en jaksa selittää.
Ja muuten mun mies on hyvä lapsille ja mulle, ero ei ole vaihtoehto.ap
Hei, mä olen AINA lasten kanssa yksin ilman miestä (koska mies ulkomailla töissä) ja kuulen vähänväliä että koskas mies haluaa jäädä meidän kanssa kotiin (vai olenko niin rasittava puoliso ettei mun kanssa kestä elää) mutten anna haitata. Ajattele niitä lapsiasi, miten onnellisiksi he tulevat, vaikka itse joutuisitkin muutamaan kysymykseen vastaamaan...
Mun mieskään ei usein lähde juhliin mukaan, vaan jos on niiden läheisten kavereiden juhlat. Mutta mä menen yksin, vaikka se harmittaakin. Mutta ihan kivaa on yleensä ollut ja kysymyksiin vastaan, ettei mies halunnut lähteä, tai että sillä oli muuta.
Ajattelisit ennen kaikkea heitä etkä itseäsi!
Mitä niitä riesaksi ottamaan jos kerran lastenvahti on. Joo ja minä tykkään nimenomaan käydä jokapaikassa ilman miestä ja lapsia. Saapahan rentoutua. Mun mies kärsii sosiaalisista pelkotiloista ja ei se ainakaan karta mitään ihmisiä. Päinvastoin olisi tunkemassa aina itseään kaikkien seuraan.
milloin missäkin kokoonpanoissa.
Monesti minä jätän menemättä miehen puolen sukulaisten kissanristiäisiin, koska en ole mikään kovin sosiaalinen eläin, eikä minua siellä niin kaivata, mutta mies ja lapset kyllä saavat mennä.
Välillä oikein usutan miehen ottamaan lapset ja menemään vanhemmilleen tmv. että saan olla hetken yksin :).
Onko mieleesti tullut, että miehesi joskus HALUAISI että te menette ja hän saa olla yksin?
Toisille oma aika ja rauha ovat välttämättömyyksiä.
Oletko itse jotenkin läheisriippuvainen, jos et voi "yksin" mennä?
sen jälkeen ei tarvitse selitellä. Miksi pitäisi aina esittää, että kaikki on hyvin ja jokainen miestä henkisesti terve. Miehelläsi on oikeus olla sairas ja sitä ei tarvitse hävetä ja peitellä. Asia on vaan nyt näin hänellä. Vastuu on kysyjällä.
Sun miehelläsi on sairaus, ei siinä ole mitään kunniatonta.
En tiedä miten tervettä porukkaa teidän sukunne on, mutta meillä löytyy kaikenlaista hiihtäjää; on skitsofreniaa, anoreksiaa, masennusta ja tietysti alkoholismia. Onpa joku sedänserkku ollut vankilassakin 60-luvulla. Sosiaalinen fobia on aika kesyä kuitenkin.
Minä olen käynyt kymmenen vuotta yksin melkein kaikissa juhlissa, 50 juhlista yhdissä mies mukana. Neljä lasta, ei ole hauskaa, mutta nyt en jaksa olla kotona.
Ei mies saa noin elämäänne rajoittaa, vaikka kärsisikin jostain fobiasta.Sääli on sairautta, ja luisutte sillä vain hänen ongelmiinsa mukaan. Ottaisin jo eron.