Lue keskustelun säännöt.
Nyt seiskassa, Martina ja Stefan ei mene sittenkään naimisiin
22.08.2018 |
Kommentit (428)
Stefan tullut järkiinsä. Kauhea akka. Näkee/kuulee kilometrien päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Martsu ja Steffi on ihania!
Ollakko vai eikö olla?
Aiiiiivan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä hieno kämppä. Kelpais.
Jos kämppä on sisustettu pelkästään valkoisella, harmaalla, mustalla ja beigellä niin mitä se kertookaan ihmisen mielikuvituksesta tai sen puutteesta?
Kertoisiko siitä, että pitää niistä väreistä? Ko. väreihin on helppo luoda tunnelmaa esim. joulun, tai pääsiaisenaikaan kukilla, vilteillä, tyynyillä...
Kaunis koti, kelpaisi minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marttiinakin huomaa pian, että omistaminen on pelkkä rasite. Ihminen on onnellisimmillaan, kun hällä on just se, mitä tarvii tullakseen toimeen. Henkisen kasvun paikka, mutta menee tässä tapauksessa kankkulan kaivoon. Ihan oikein!
Tämän huomaa moni sitten, jos tulee yllättäen perintöä! Siinä surutyön keskellä sitten yrittää miettiä mitä sillä kaikella rahalla tekee, jotta sen saisi tuottamaan ja että jäisi siitä edesmenneestä ihmisestä muistoa myös esim. edesmenneen lapsenlapsille.
Yhtäkkiä huomaakin, että surutyö on tehty ja sitä miettii edelleen rahaa, rahaa, rahaa, ettei se vaan kuluisi hukkaan!
En ole kovin materialistinen, käytän rahaa järjellä.. siksi onkin aikamoinen tilanne, kun perinnön saatuani olen tehnyt varmaan 10. sijoitussuunnitelmaa ja aina tulee uusi mieleen ja sitten kun olen viikon miettimättä koko hiton perintöä, niin arvatkaa mitä? OLEN KAIKISTA ONNELLISIMMILLANI!
Mutta, edelleen, kun se järki kolkuttelee siellä päässä, että raha pitää saada tuottamaan, ”sitten voin sen unohtaa ja nauttia”.. niinpä......Loppujen lopuksi, kun olen itsekin tiukkoja aikoja nähnyt, niin silloin olen joskus jopa ollut onnellisempi, kuin yltäkylläisyyden keskellä.
Se fiilis, kun on 20 euroa 1,5 viikolle ja miettii jännityksellä, miten sillä saa kokattua ruokaa ja ostettua vielä pyykinpesuainetta. Sellaista tunnetta ei rikkaat koe. Siitäkin jää pieninä annoksina kiitollisuus käteen ja sitten seuraavaksi, kun varallisuus kasvaa vähän paremmaksi, niin ai että.. osaa sitä ainakin muutaman vuoden muistaa, miltä tuntui olla köyhä.Voi, voi, kylläpä sinulla on vaikeaa!
Hurstin lafka ottaa varmasti perintösi mielellään, ostaa sitten ruokaa niille, joilla ei ole edes sitä kahtakymmentä euroa.
Helppoa, eikö totta?Näillä ei oo näköjään aavistustakaan mikä vastuu omistamisessa on. Törsääminen kun on niin paljon helpompaa kuin säästäminen saati omaisuuden kartuttaminen. Jos joku on kerryttänyt jälkipolville perintöä, on sitä kunnioitettava ja arvostettava. Todella tyhmää pistää kaikkea haisemaan, vaan vähintäin saman verran tulee jättää seuraavalle polvelle. Tästähän vanhan rahan suvuissa on kyse. Ne on fiksuja eikä kaikkea vaan törsätä saati lahjoiteta pois. Just siks täällä huutelee pa porukkaa, kun jos pienenkin summan saavat, tuhlataan se välittömästi. T. Eri
Kyllä ihminen voi olla pa vaikka kuinka olisi luonteeltaan säästäväinen. Monen säästöt ovat huvenneet ihan vaikka sairauksista johtuviin menoihin. Tai huijauksen kohteeksi joutuessaan.
Onhan noita tuhlarista köyhäksi ajautuneita, mutta monen ongelma on ihan vaan liian pienet tulot. Eikä vaan suhteessa menoihin, vaan ihan vaan kun vaikka olisi juuri ja juuri hengissä pysymismenot, mutta kun tulot ovat vaan niin pienet.
Vastuu omistamisesta on tosiaan raskasta silloin, kun siitä rahasta on väkisin pidettävä kiinni tai se on saatava tuottamaan hyvin ja kartuttaa sitä jälkipolville. Muutenhan se riittäisi, että pidät sitä ihan vaan tililläsi. Helppoa vai mitä? Ei tarvitsisi edes tiliotetta katsella, jos ei halua. Pankki kyllä säilyttää sinun puolestasi.
Kuten näet. Ei se niin vaikeaa ole vaikka pyllyn alla miljoonakämppä olisi ja tilillä lisää miljoonia. Vaikeaksi se muuttuu vaan kun itse siihen liittää jotain velvotteita ja varsinkin jälkipolvia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistuttaako tuo upea jugend koti jonkun mielestä oikeasti sairaalaa? Uskomatonta.
Hotellihuone! Ei koti. Minulle tulisi tuossa kämpässä hotellikuolema luultavasti kahdessa tunnissa.
Ja ei, en ole kateellinen. Kotini on "arvoasunto" samoilla kulmilla, meillä tämä on koti. Rahalla tehty, kyllä, mutta koti, jossa eletään. Tätä ei ole tehty statuksen takia. Ja juu, itse on tienattu rahat.
Tuo nyt on ihan selvästi "stailattu" kuvia varten. Kaikki henkilökohtainen on pillotettu tai poistettu. Varmasti se sinunkin arvokotisi näyttäisi erilaiselta myynti-ilmoituksessa, kun arjessanne? Minun ainakin ja varsinkin ladten huoneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eskolle ja Maralla taisi olla oikeasti kivaa yhdessä, Stefanin kanssa ei tuollaista huulen.heittoa synny, siitä olen varma. Stefu vaikuttaa ylimieliseltä nulikalta.
Vierailija kirjoitti:
Stefan tullut järkiinsä. Kauhea akka. Näkee/kuulee kilometrien päähän.
Stefan tullut järkiinsä? No jos sun mielestä Maran kanssa isompaan asuntoon muuttaminen on sellaista, niin ok. Heidän uudesta asunnosta tulee tosi hieno, on suurempi kuin nykyinen asunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiiiiivan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä hieno kämppä. Kelpais.
Jos kämppä on sisustettu pelkästään valkoisella, harmaalla, mustalla ja beigellä niin mitä se kertookaan ihmisen mielikuvituksesta tai sen puutteesta?
Hyvin monen koti on nykyään valko, musta tai harmaa. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, eikä se kerro mielikuvituksen puutteesta. Sitä mielikuvitusta voi käyttää muissa asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stefan tullut järkiinsä. Kauhea akka. Näkee/kuulee kilometrien päähän.
Stefan tullut järkiinsä? No jos sun mielestä Maran kanssa isompaan asuntoon muuttaminen on sellaista, niin ok. Heidän uudesta asunnosta tulee tosi hieno, on suurempi kuin nykyinen asunto.
Muutto yhdessä tulee ihan yhtä varmasti kuin häät tänä kesänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stefan tullut järkiinsä. Kauhea akka. Näkee/kuulee kilometrien päähän.
Stefan tullut järkiinsä? No jos sun mielestä Maran kanssa isompaan asuntoon muuttaminen on sellaista, niin ok. Heidän uudesta asunnosta tulee tosi hieno, on suurempi kuin nykyinen asunto.
En suhtautuisi Martinan sanomisiin 100% totuutena.
Hänhän keskittyy nyt täysin urheilutreeneihinSÄ ja hyvinvointivalmennuksiinSA.
Ja sulkee elämästään pois kaiken negatiivisen, mikä ei ole hyväksi hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marttiinakin huomaa pian, että omistaminen on pelkkä rasite. Ihminen on onnellisimmillaan, kun hällä on just se, mitä tarvii tullakseen toimeen. Henkisen kasvun paikka, mutta menee tässä tapauksessa kankkulan kaivoon. Ihan oikein!
Tämän huomaa moni sitten, jos tulee yllättäen perintöä! Siinä surutyön keskellä sitten yrittää miettiä mitä sillä kaikella rahalla tekee, jotta sen saisi tuottamaan ja että jäisi siitä edesmenneestä ihmisestä muistoa myös esim. edesmenneen lapsenlapsille.
Yhtäkkiä huomaakin, että surutyö on tehty ja sitä miettii edelleen rahaa, rahaa, rahaa, ettei se vaan kuluisi hukkaan!
En ole kovin materialistinen, käytän rahaa järjellä.. siksi onkin aikamoinen tilanne, kun perinnön saatuani olen tehnyt varmaan 10. sijoitussuunnitelmaa ja aina tulee uusi mieleen ja sitten kun olen viikon miettimättä koko hiton perintöä, niin arvatkaa mitä? OLEN KAIKISTA ONNELLISIMMILLANI!
Mutta, edelleen, kun se järki kolkuttelee siellä päässä, että raha pitää saada tuottamaan, ”sitten voin sen unohtaa ja nauttia”.. niinpä......Loppujen lopuksi, kun olen itsekin tiukkoja aikoja nähnyt, niin silloin olen joskus jopa ollut onnellisempi, kuin yltäkylläisyyden keskellä.
Se fiilis, kun on 20 euroa 1,5 viikolle ja miettii jännityksellä, miten sillä saa kokattua ruokaa ja ostettua vielä pyykinpesuainetta. Sellaista tunnetta ei rikkaat koe. Siitäkin jää pieninä annoksina kiitollisuus käteen ja sitten seuraavaksi, kun varallisuus kasvaa vähän paremmaksi, niin ai että.. osaa sitä ainakin muutaman vuoden muistaa, miltä tuntui olla köyhä.Voi, voi, kylläpä sinulla on vaikeaa!
Hurstin lafka ottaa varmasti perintösi mielellään, ostaa sitten ruokaa niille, joilla ei ole edes sitä kahtakymmentä euroa.
Helppoa, eikö totta?Näillä ei oo näköjään aavistustakaan mikä vastuu omistamisessa on. Törsääminen kun on niin paljon helpompaa kuin säästäminen saati omaisuuden kartuttaminen. Jos joku on kerryttänyt jälkipolville perintöä, on sitä kunnioitettava ja arvostettava. Todella tyhmää pistää kaikkea haisemaan, vaan vähintäin saman verran tulee jättää seuraavalle polvelle. Tästähän vanhan rahan suvuissa on kyse. Ne on fiksuja eikä kaikkea vaan törsätä saati lahjoiteta pois. Just siks täällä huutelee pa porukkaa, kun jos pienenkin summan saavat, tuhlataan se välittömästi. T. Eri
Talonpoikien selkänahasta se suomalaisten vanhojen sukujen rahat on revitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marttiinakin huomaa pian, että omistaminen on pelkkä rasite. Ihminen on onnellisimmillaan, kun hällä on just se, mitä tarvii tullakseen toimeen. Henkisen kasvun paikka, mutta menee tässä tapauksessa kankkulan kaivoon. Ihan oikein!
Tämän huomaa moni sitten, jos tulee yllättäen perintöä! Siinä surutyön keskellä sitten yrittää miettiä mitä sillä kaikella rahalla tekee, jotta sen saisi tuottamaan ja että jäisi siitä edesmenneestä ihmisestä muistoa myös esim. edesmenneen lapsenlapsille.
Yhtäkkiä huomaakin, että surutyö on tehty ja sitä miettii edelleen rahaa, rahaa, rahaa, ettei se vaan kuluisi hukkaan!
En ole kovin materialistinen, käytän rahaa järjellä.. siksi onkin aikamoinen tilanne, kun perinnön saatuani olen tehnyt varmaan 10. sijoitussuunnitelmaa ja aina tulee uusi mieleen ja sitten kun olen viikon miettimättä koko hiton perintöä, niin arvatkaa mitä? OLEN KAIKISTA ONNELLISIMMILLANI!
Mutta, edelleen, kun se järki kolkuttelee siellä päässä, että raha pitää saada tuottamaan, ”sitten voin sen unohtaa ja nauttia”.. niinpä......Loppujen lopuksi, kun olen itsekin tiukkoja aikoja nähnyt, niin silloin olen joskus jopa ollut onnellisempi, kuin yltäkylläisyyden keskellä.
Se fiilis, kun on 20 euroa 1,5 viikolle ja miettii jännityksellä, miten sillä saa kokattua ruokaa ja ostettua vielä pyykinpesuainetta. Sellaista tunnetta ei rikkaat koe. Siitäkin jää pieninä annoksina kiitollisuus käteen ja sitten seuraavaksi, kun varallisuus kasvaa vähän paremmaksi, niin ai että.. osaa sitä ainakin muutaman vuoden muistaa, miltä tuntui olla köyhä.Voi, voi, kylläpä sinulla on vaikeaa!
Hurstin lafka ottaa varmasti perintösi mielellään, ostaa sitten ruokaa niille, joilla ei ole edes sitä kahtakymmentä euroa.
Helppoa, eikö totta?Näillä ei oo näköjään aavistustakaan mikä vastuu omistamisessa on. Törsääminen kun on niin paljon helpompaa kuin säästäminen saati omaisuuden kartuttaminen. Jos joku on kerryttänyt jälkipolville perintöä, on sitä kunnioitettava ja arvostettava. Todella tyhmää pistää kaikkea haisemaan, vaan vähintäin saman verran tulee jättää seuraavalle polvelle. Tästähän vanhan rahan suvuissa on kyse. Ne on fiksuja eikä kaikkea vaan törsätä saati lahjoiteta pois. Just siks täällä huutelee pa porukkaa, kun jos pienenkin summan saavat, tuhlataan se välittömästi. T. Eri
Mutta taloutemme (yhteiskunnan) kannalta parempia ovat ne jotka törsäävät rahojaan. Raha pitää laittaa kiertämään (versus kommunismi).
Saiskohan Stefan jotenkin tällä asunnonvaihtokuviolla Maran pois saman katon alta? ”Jääkää te asuun tähän vuokrakämppään.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marttiinakin huomaa pian, että omistaminen on pelkkä rasite. Ihminen on onnellisimmillaan, kun hällä on just se, mitä tarvii tullakseen toimeen. Henkisen kasvun paikka, mutta menee tässä tapauksessa kankkulan kaivoon. Ihan oikein!
Tämän huomaa moni sitten, jos tulee yllättäen perintöä! Siinä surutyön keskellä sitten yrittää miettiä mitä sillä kaikella rahalla tekee, jotta sen saisi tuottamaan ja että jäisi siitä edesmenneestä ihmisestä muistoa myös esim. edesmenneen lapsenlapsille.
Yhtäkkiä huomaakin, että surutyö on tehty ja sitä miettii edelleen rahaa, rahaa, rahaa, ettei se vaan kuluisi hukkaan!
En ole kovin materialistinen, käytän rahaa järjellä.. siksi onkin aikamoinen tilanne, kun perinnön saatuani olen tehnyt varmaan 10. sijoitussuunnitelmaa ja aina tulee uusi mieleen ja sitten kun olen viikon miettimättä koko hiton perintöä, niin arvatkaa mitä? OLEN KAIKISTA ONNELLISIMMILLANI!
Mutta, edelleen, kun se järki kolkuttelee siellä päässä, että raha pitää saada tuottamaan, ”sitten voin sen unohtaa ja nauttia”.. niinpä......Loppujen lopuksi, kun olen itsekin tiukkoja aikoja nähnyt, niin silloin olen joskus jopa ollut onnellisempi, kuin yltäkylläisyyden keskellä.
Se fiilis, kun on 20 euroa 1,5 viikolle ja miettii jännityksellä, miten sillä saa kokattua ruokaa ja ostettua vielä pyykinpesuainetta. Sellaista tunnetta ei rikkaat koe. Siitäkin jää pieninä annoksina kiitollisuus käteen ja sitten seuraavaksi, kun varallisuus kasvaa vähän paremmaksi, niin ai että.. osaa sitä ainakin muutaman vuoden muistaa, miltä tuntui olla köyhä.Voi, voi, kylläpä sinulla on vaikeaa!
Hurstin lafka ottaa varmasti perintösi mielellään, ostaa sitten ruokaa niille, joilla ei ole edes sitä kahtakymmentä euroa.
Helppoa, eikö totta?Näillä ei oo näköjään aavistustakaan mikä vastuu omistamisessa on. Törsääminen kun on niin paljon helpompaa kuin säästäminen saati omaisuuden kartuttaminen. Jos joku on kerryttänyt jälkipolville perintöä, on sitä kunnioitettava ja arvostettava. Todella tyhmää pistää kaikkea haisemaan, vaan vähintäin saman verran tulee jättää seuraavalle polvelle. Tästähän vanhan rahan suvuissa on kyse. Ne on fiksuja eikä kaikkea vaan törsätä saati lahjoiteta pois. Just siks täällä huutelee pa porukkaa, kun jos pienenkin summan saavat, tuhlataan se välittömästi. T. Eri
Talonpoikien selkänahasta se suomalaisten vanhojen sukujen rahat on revitty.
Sitä suuremmalla syyllä suvun viimeisimmän luuserin ei tule niitä törsätä omiin huvituksiinsa, vaan investoida ja tehdä jotain järkevää/tuottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä niin haluaisin olla kärpäsenä katossa kun Mara ja Stefu riitelee.. Muistan kun Mara ja Esko kinasteli jossain ohjelmassa kun olivat soutelemassa, nauroin vedet silmissä 😂 Voin vain kuvitella millasta settiä Mara laukoo kun ei ole ulkopuolisia kuuloetäisyydellä 😄
Jotenkin tuntuu, että näillä kahdella oli aikas mukavaa loppujen lopuksi :)
Yövuoron jälkeen umpiväsyneenä nauroin tuolle videolle!!! Meinasin tukehtua nauruun... en ollut aiemmin nähnyt tuota, niin kolahti kunnolla!!!
Toi Esko on kyllä niin rakastunut, että pahaa tekee ajatella hänen nykyisiä tunteitaan. Ja Eskolla on ihana ääni. Martin huulet on hirveät. Mutta kyllähän toi pari oli niin toisilleen luotu.
Martin rahan ja luksuksen himo tuhosi liiton, hän hylkäsi miehen, joka rakasti häntä aidosti. Typerä nainen, mutta senhän me kaikki olemmekin jo tulleet tietämään.
Tämä nykyinen poika on onneton, kylmä diagnoosin, vieroituksen ja kasvatuksen tarvitseva rassukka. Hänen onnettomuutensa on peritty raha, hän ei ole tehnyt elämässään mitään itse, tai no, onhan hän tyrkännyt pilinsä Marttiin, hetkellä, jonka Martti on taatusti laskenut tarkkaan.
Suomen Jordan ja Peter. Esko ja Jordan eivät kumpikaan ole päässeet eron jälkeen henkisesti eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marttiinakin huomaa pian, että omistaminen on pelkkä rasite. Ihminen on onnellisimmillaan, kun hällä on just se, mitä tarvii tullakseen toimeen. Henkisen kasvun paikka, mutta menee tässä tapauksessa kankkulan kaivoon. Ihan oikein!
Tämän huomaa moni sitten, jos tulee yllättäen perintöä! Siinä surutyön keskellä sitten yrittää miettiä mitä sillä kaikella rahalla tekee, jotta sen saisi tuottamaan ja että jäisi siitä edesmenneestä ihmisestä muistoa myös esim. edesmenneen lapsenlapsille.
Yhtäkkiä huomaakin, että surutyö on tehty ja sitä miettii edelleen rahaa, rahaa, rahaa, ettei se vaan kuluisi hukkaan!
En ole kovin materialistinen, käytän rahaa järjellä.. siksi onkin aikamoinen tilanne, kun perinnön saatuani olen tehnyt varmaan 10. sijoitussuunnitelmaa ja aina tulee uusi mieleen ja sitten kun olen viikon miettimättä koko hiton perintöä, niin arvatkaa mitä? OLEN KAIKISTA ONNELLISIMMILLANI!
Mutta, edelleen, kun se järki kolkuttelee siellä päässä, että raha pitää saada tuottamaan, ”sitten voin sen unohtaa ja nauttia”.. niinpä......Loppujen lopuksi, kun olen itsekin tiukkoja aikoja nähnyt, niin silloin olen joskus jopa ollut onnellisempi, kuin yltäkylläisyyden keskellä.
Se fiilis, kun on 20 euroa 1,5 viikolle ja miettii jännityksellä, miten sillä saa kokattua ruokaa ja ostettua vielä pyykinpesuainetta. Sellaista tunnetta ei rikkaat koe. Siitäkin jää pieninä annoksina kiitollisuus käteen ja sitten seuraavaksi, kun varallisuus kasvaa vähän paremmaksi, niin ai että.. osaa sitä ainakin muutaman vuoden muistaa, miltä tuntui olla köyhä.Voi, voi, kylläpä sinulla on vaikeaa!
Hurstin lafka ottaa varmasti perintösi mielellään, ostaa sitten ruokaa niille, joilla ei ole edes sitä kahtakymmentä euroa.
Helppoa, eikö totta?Näillä ei oo näköjään aavistustakaan mikä vastuu omistamisessa on. Törsääminen kun on niin paljon helpompaa kuin säästäminen saati omaisuuden kartuttaminen. Jos joku on kerryttänyt jälkipolville perintöä, on sitä kunnioitettava ja arvostettava. Todella tyhmää pistää kaikkea haisemaan, vaan vähintäin saman verran tulee jättää seuraavalle polvelle. Tästähän vanhan rahan suvuissa on kyse. Ne on fiksuja eikä kaikkea vaan törsätä saati lahjoiteta pois. Just siks täällä huutelee pa porukkaa, kun jos pienenkin summan saavat, tuhlataan se välittömästi. T. Eri
Kyllä ihminen voi olla pa vaikka kuinka olisi luonteeltaan säästäväinen. Monen säästöt ovat huvenneet ihan vaikka sairauksista johtuviin menoihin. Tai huijauksen kohteeksi joutuessaan.
Onhan noita tuhlarista köyhäksi ajautuneita, mutta monen ongelma on ihan vaan liian pienet tulot. Eikä vaan suhteessa menoihin, vaan ihan vaan kun vaikka olisi juuri ja juuri hengissä pysymismenot, mutta kun tulot ovat vaan niin pienet.
Vastuu omistamisesta on tosiaan raskasta silloin, kun siitä rahasta on väkisin pidettävä kiinni tai se on saatava tuottamaan hyvin ja kartuttaa sitä jälkipolville. Muutenhan se riittäisi, että pidät sitä ihan vaan tililläsi. Helppoa vai mitä? Ei tarvitsisi edes tiliotetta katsella, jos ei halua. Pankki kyllä säilyttää sinun puolestasi.Kuten näet. Ei se niin vaikeaa ole vaikka pyllyn alla miljoonakämppä olisi ja tilillä lisää miljoonia. Vaikeaksi se muuttuu vaan kun itse siihen liittää jotain velvotteita ja varsinkin jälkipolvia kohtaan.
Jep, olen makuuttanut tilillä myös omia säästöjäni, niitä voin makuuttaa vaikka maailman loppuun asti.
Isäni kuoltua ajattelen kuitenkin hänen jättämästään perinnöstä eritavalla, en tiedä onko teiltä koskaan kuollut ketään läheistä, mutta isäni oli minulle rakas ja hän olisi päässyt eläkkeelle 4 vuoden päästä.. hän teki töitä pikkupojasta asti ja hän oli myös tarkka rahasta ja harrasti myös sijoittamista - siksi siis se lisää itselleni painetta tehdä rahalle jotain muuta kuin makuuttaa, isäni sitäpaitsi sanoi ennen kuolemaansa, että minusta tulee miljonääri, hehhe!
Mutta, onneksi se 11. sijoitussuunitelma on niin hyvä, että sen päätin toteuttaa ja tietenkin ne sijoitusasuntojen ostot siihen päälle...
Ja tosiaan, meidän suvussa on myös ollut sitä vanhaa rahaa, peltoa, metsää jne, joka on ollut suvussa kierrossa..
Tällä hetkellä saan omista sijoituksistani ”vain” 700-800 e vuodessa käteen verojen jälkeen, on aika hullua kuvitella miten paljon tulen saamaan sitten kun perintö laitetaan tuottamaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stefan tullut järkiinsä. Kauhea akka. Näkee/kuulee kilometrien päähän.
Stefan tullut järkiinsä? No jos sun mielestä Maran kanssa isompaan asuntoon muuttaminen on sellaista, niin ok. Heidän uudesta asunnosta tulee tosi hieno, on suurempi kuin nykyinen asunto.
En suhtautuisi Martinan sanomisiin 100% totuutena.
Hänhän keskittyy nyt täysin urheilutreeneihinSÄ ja hyvinvointivalmennuksiinSA.
Ja sulkee elämästään pois kaiken negatiivisen, mikä ei ole hyväksi hänelle.
Niin tai sitten he ovat niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat elämäänsä draamoja, jotta olisivat onnellisia. Tälläisiä ihmisiä on yllättävän paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stefan tullut järkiinsä. Kauhea akka. Näkee/kuulee kilometrien päähän.
Stefan tullut järkiinsä? No jos sun mielestä Maran kanssa isompaan asuntoon muuttaminen on sellaista, niin ok. Heidän uudesta asunnosta tulee tosi hieno, on suurempi kuin nykyinen asunto.
Muutto yhdessä tulee ihan yhtä varmasti kuin häät tänä kesänä.
Miksi toivot Martinalle kaikkea pahaa? Ei hänestä tarvitse tykätä, mutta ei ole normaalia, jos oikein odottamalla odotat heidän mahdollista eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stefan tullut järkiinsä. Kauhea akka. Näkee/kuulee kilometrien päähän.
Stefan tullut järkiinsä? No jos sun mielestä Maran kanssa isompaan asuntoon muuttaminen on sellaista, niin ok. Heidän uudesta asunnosta tulee tosi hieno, on suurempi kuin nykyinen asunto.
Muutto yhdessä tulee ihan yhtä varmasti kuin häät tänä kesänä.
Miksi toivot Martinalle kaikkea pahaa? Ei hänestä tarvitse tykätä, mutta ei ole normaalia, jos oikein odottamalla odotat heidän mahdollista eroa.
Nyt meni ylitulkinnan puolelle. Miksi otat Martinan niin henkilökohtaisesti?
Vanha juttu.