Keskustellaan vain runollisesti
Ah! Min olen syönyt, suuni makeaksi syönyt.
Pussillisen karkkia suuhuni laittanut
Eikä se minua liioin haitannut.
Kommentit (6)
Voi miten niskaani särkee, lonkkia kolottaa, kun vainen sohvalla makoilen, poloinen.
Voi miten tunnen sohvaperunaksi muuttuvani, puuttuvan elämän täysin, olen luuserin oloinen.
Oih minä juoksin ja juoksin ja kylmä oli sydämeni kuin tämä kylmenevä sää.
Mutta sitten ostin karviaisia ja mustikoita ja muistin lapsuuteni kesän.
Mutta ah ja voi selkää kivistää tämä taakka hirmuinen, maailma tuska, tunnen sen.
Vierailija kirjoitti:
Miks sä karkkia mussuttanut oot ja hampaasi näin viet turmioon?
Mä nyt ksylitolpurkkaa suussani jauhan ja happohyökkäyksen näin stopin laitan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks sä karkkia mussuttanut oot ja hampaasi näin viet turmioon?
Mä nyt ksylitolpurkkaa suussani jauhan ja happohyökkäyksen näin stopin laitan.
Anteeksi mut nyt teen korjaussarjan ja virheeni taitan.
Se ol happohyökkäykselle, lle- pääteiselle
mä taidan olla äidinkielisesti pelle. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks sä karkkia mussuttanut oot ja hampaasi näin viet turmioon?
Mä nyt ksylitolpurkkaa suussani jauhan ja happohyökkäyksen näin stopin laitan.
Anteeksi mut nyt teen korjaussarjan ja virheeni taitan.
Se ol happohyökkäykselle, lle- pääteiselle
mä taidan olla äidinkielisesti pelle. :)
Äidinkielellisesti, voi vttu soikoon. Viekää jo pliis mut hoitoon.
Miks sä karkkia mussuttanut oot ja hampaasi näin viet turmioon?