Sinä puhelias ihminen, joka et ymmärrä hiljaisia tai introvertteja

Puheliaana sanon senverran, että kyllä minulle jo nyt avaudutaan, soitellaan, kutsutaan kylään.

Se on minun mielestäni ihan normaalia ihmisten kanssakäymistä.

Kutsun myös itse ja soittelen ja kysyn kuulumisia.

Oletan, että ne tykkäävät minusta ja olemme samalla aaltopituudella ja puhuvat ja ovat tekemisissä ihan vapaaehtoisesti minun kanssani.

Ja minä heidän.

En ymmärrä miksi nyt sitte pakolla täytyisi kerätä lisää ihmisiä ympärilleni?

Vai mikä oli viestin ydin?

Ymmärrän, että hiljaisia ihmisiä täytyy *puhuttaa* erilailla kuin vilkkaita.

Mutta en ymmärrä miten sitten alkaisi tulla ihan mahdotonta ihmistuvaa sen takia kotiini.

Narsistit on aina ekstrovertteja eli muiden huomiosta riippuvaisia, vaikka osaisivat olla "eristyksissä". Rajattomia kun ovat.

Narsistit poislukien, muut on hyviä sellaisina kuin ovat.

Vierailija kirjoitti:

Puheliaana sanon senverran, että kyllä minulle jo nyt avaudutaan, soitellaan, kutsutaan kylään.

Se on minun mielestäni ihan normaalia ihmisten kanssakäymistä.

Kutsun myös itse ja soittelen ja kysyn kuulumisia.

Oletan, että ne tykkäävät minusta ja olemme samalla aaltopituudella ja puhuvat ja ovat tekemisissä ihan vapaaehtoisesti minun kanssani.

Ja minä heidän.

En ymmärrä miksi nyt sitte pakolla täytyisi kerätä lisää ihmisiä ympärilleni?

Vai mikä oli viestin ydin?

Ymmärrän, että hiljaisia ihmisiä täytyy *puhuttaa* erilailla kuin vilkkaita.

Mutta en ymmärrä miten sitten alkaisi tulla ihan mahdotonta ihmistuvaa sen takia kotiini.

Viestin YDIN oli otsikossa. Viestini suunnattu puheliaille ihmisille, jotka EIVÄT ymmärrä introvertteja tai hiljaisia. He voivat tehdä testin ja miettiä, laajeniko ymmärrys.

Ap

Onko aloittajan mielestä niin, että kun hiljaisia introverttejä alkaa kuunnella antaa heidän itse puhua jne. Eli kun teen, kuten aloittaja neuvoi niin silloin heistä kuoriutuukin puheliaita ja ulospäinsuuntautuvia, jotka pälättävät, soittelevat ja tunkevat meille kylään väsyksiin saakka?

Olen se puhelias ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Narsistit on aina ekstrovertteja eli muiden huomiosta riippuvaisia, vaikka osaisivat olla "eristyksissä". Rajattomia kun ovat.

Narsistit poislukien, muut on hyviä sellaisina kuin ovat.

Höpö höpö. Kyllä introverttikin voi olla narsisti.

Mun eräs tuttuni sanoi, ettei hän ehdi ”odottelemaan”, vaan jokaisen on itse raivattava se tilansa ja puheenvuoronsa. No hänen kriiseistään me muut olemmekin saaneet kuulla loputtomiin: burn out, masennus, avioliitto rakoilee. En tapaa tätä ihmistä enää usein, vaan tapaan ihmisiä, jotka antavat toisellekin suunvuoron ilman että hän raivaa sen itselleeen.

Sellainen puhelias on ärsyttävin joka kysyy jotain, ei anna edes aikaa vastata vaan alkaa puhua päälle, ja sitten ihmettelee kun toinen on niin hiljaa.

Olen puhelias ja minusta pidetään. Ihmiset hakeutuvat seuraani, soittelevat ja nauravat seurassani paljon. Paljon heitetään läppää, tyhjää p*skaa, mutta kaikilla on hauskaa. Tietenkin vakaville jutuille on myös hetkensä. Niitäkin on paljon. Niin syvällisiä tunnepitoisia keskusteluja kuin asiapitoisia vaikkapa politiikkaan liittyviä.

Mielestäni epäsosiaaliset ihmiset ovat tylsiä ja itsekkäitä nauttiessaan toisten seurasta mutta eivät itse anna mitään. Sellaisia täyteihmisiä, joita kukaan ei kaipaa vaikka katoaisivat seurueesta.

Ei minua kiinnosta epäsosiaalisista ihmisistä tiedon lypsäminen. Jos eivät halua antaa mitään, niin sitten eivät anna. Varmaan rakastavat itseään extrapaljon 🤔

Vierailija kirjoitti:

Olen puhelias ja minusta pidetään. Ihmiset hakeutuvat seuraani, soittelevat ja nauravat seurassani paljon. Paljon heitetään läppää, tyhjää p*skaa, mutta kaikilla on hauskaa. Tietenkin vakaville jutuille on myös hetkensä. Niitäkin on paljon. Niin syvällisiä tunnepitoisia keskusteluja kuin asiapitoisia vaikkapa politiikkaan liittyviä.

Mielestäni epäsosiaaliset ihmiset ovat tylsiä ja itsekkäitä nauttiessaan toisten seurasta mutta eivät itse anna mitään. Sellaisia täyteihmisiä, joita kukaan ei kaipaa vaikka katoaisivat seurueesta.

Ei minua kiinnosta epäsosiaalisista ihmisistä tiedon lypsäminen. Jos eivät halua antaa mitään, niin sitten eivät anna. Varmaan rakastavat itseään extrapaljon 🤔

Minä olen kai tällainen epäsosiaalinen ihminen. En kyllä nauti hölöttäjien seurasta, joten kokemus on molemminpuolinen.

Oon introvertti, mutta sellaset tietynlaiset tuppisuu introvertit ärsyttää. Eli sellaset, joilla ei ole minkäänlaisia käytöstapoja mm. ei vastata tervehdyksiin tai kysymyksiin. Tai ne, jotka kyylää, mutta ei vaivaudu mitään sanomaan.

Typerää yrittää väittää, että ekstrovertit ja puheliaat eivät anna muille puheenvuoroa tai tilaa.

Yleensä sosiaalisesti lahjakkaat taitavat huumorin, osaavat keskustella mutta myös antavat tilaa muille.

Kommenteista saa virheellisesti sen kuvan että puheliaat olisivat sosiaalisesti kömpelöitä (puhuvat päälle jne.), yleensä ovat kuitenkin sosiaalisesti lahjakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Teepä testi.

Seuraavat kerrat, kun olet tekemisissä ihmisten kanssa, keskity VAIN ja pelkästään kuuntelemaan. Esitä olevasi kiinnostunut. Katso silmiin. Anna toisen puhua, kysele lisää, nyökkäile. (Pidä huoli että vain rohkaisten ja hyväksyen kuuntelet, kaiken. Älä neuvo, älä pamauta omia mielipiteitäsi vaikka olisit totaalisesti eri mieltä. Vain kuuntele.)

Jos tulee hiljainen hetki, älä siltikään ala puhumaan omia juttujasi. Kysy toiselta lisää edelliseen kertomaansa asiaan liittyen.

Jos toinen kysyy sulta jotain, vastaa hyvin lyhyesti, ja johdata keskustelu taas takaisin toiseen ja hänen asioihinsa.

Tee tätä usein.

Takaan, että susta aletaan tykkäämään. Ihmiset suorastaan hakeutuvat luoksesi. Avautuvat, aroistakin asioista. Puhetta tulee joka kerta enemmän ja enemmän. He soittelevat sinulle kotiin, kutsuvat kylään, haluavat viettää aikaa kanssasi.

Ja sinä väsyt. Totaalisesti. Huomaat joutuvasi pinnistelemään, esittäessäsi olevasi kiinnostunut täysin tyhjänpäiväisistä asioista. Mietit jopa, miten ihmiset jaksavat ja viitsivät edes vatvoa ja puhua niin typeriä, mielenkiinnottomia asioita niin juurta jaksain. Alat pakoilla ihmisiä, kaipaat omaa rauhaa. Sosiaaliset tilanteet vievät voimasi.

Mikähän ajatusten Tonava sä luulet olevasi, jos eksteverttien puheet on typeriä ja mielenkiinnottomia?

Mä olen kyllästynyt introverttien harrastamaan leimaamiseen, eli jos lasket leikkiä, puhut kevyistä asioista (vaikkapa kun autoon pitäisi vaihtaa renkaat), niin se on tyhjänpäiväistä?

Kyllä ekstrovertit osaavat syvällisiä puhua myös.

Olen itse ollut nuorena todella introvertti. Mutta introvertit ovat tavallaan vapaamatkustajia yhteiskunnassa: ekstrovertit pitävät puhetta yllä, kiinnittävät huomion juuri tärkeisiin yksityiskohtiin (introverttien mielestä ilmeisesti ainoastaan saisi pohtia jotain surun ja tuskan syvintä olemusta??) ja vievät asioita eteenpäin.

Jos kaikki vaan nyökkäilisivåt hiljaa toisten puheille, niin siinä olisi keskustelua yhtä paljon kuin hämäläisessä torpassa 50-luvulla tai Aki Kaurismäen elokuvissa.

Aaaargh.

Hyvä neuvo. Olen introvertti. En ujo, siinä on iso ero. Tykkään jutella ihmisille, hauskuutan jne. Vastapainoksi tarvitsen paljon omaa aikaa ja hiljaisuutta. Jos esim pitkä työputki ja kotona normaalit lasten touhut, väsyn tosi paljon ja voi mennä montakin vapaapäivää että olen yksin kotona. Töissä yksi ihminen puhuu puhuu puhuu minun täytyy oikein pinnistellä että edes näytän siltä että kuuntelen. Väsyn tämän ihmisen seurassa todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teepä testi.

Seuraavat kerrat, kun olet tekemisissä ihmisten kanssa, keskity VAIN ja pelkästään kuuntelemaan. Esitä olevasi kiinnostunut. Katso silmiin. Anna toisen puhua, kysele lisää, nyökkäile. (Pidä huoli että vain rohkaisten ja hyväksyen kuuntelet, kaiken. Älä neuvo, älä pamauta omia mielipiteitäsi vaikka olisit totaalisesti eri mieltä. Vain kuuntele.)

Jos tulee hiljainen hetki, älä siltikään ala puhumaan omia juttujasi. Kysy toiselta lisää edelliseen kertomaansa asiaan liittyen.

Jos toinen kysyy sulta jotain, vastaa hyvin lyhyesti, ja johdata keskustelu taas takaisin toiseen ja hänen asioihinsa.

Tee tätä usein.

Takaan, että susta aletaan tykkäämään. Ihmiset suorastaan hakeutuvat luoksesi. Avautuvat, aroistakin asioista. Puhetta tulee joka kerta enemmän ja enemmän. He soittelevat sinulle kotiin, kutsuvat kylään, haluavat viettää aikaa kanssasi.

Ja sinä väsyt. Totaalisesti. Huomaat joutuvasi pinnistelemään, esittäessäsi olevasi kiinnostunut täysin tyhjänpäiväisistä asioista. Mietit jopa, miten ihmiset jaksavat ja viitsivät edes vatvoa ja puhua niin typeriä, mielenkiinnottomia asioita niin juurta jaksain. Alat pakoilla ihmisiä, kaipaat omaa rauhaa. Sosiaaliset tilanteet vievät voimasi.

Mikähän ajatusten Tonava sä luulet olevasi, jos eksteverttien puheet on typeriä ja mielenkiinnottomia?

Mä olen kyllästynyt introverttien harrastamaan leimaamiseen, eli jos lasket leikkiä, puhut kevyistä asioista (vaikkapa kun autoon pitäisi vaihtaa renkaat), niin se on tyhjänpäiväistä?

Kyllä ekstrovertit osaavat syvällisiä puhua myös.

Olen itse ollut nuorena todella introvertti. Mutta introvertit ovat tavallaan vapaamatkustajia yhteiskunnassa: ekstrovertit pitävät puhetta yllä, kiinnittävät huomion juuri tärkeisiin yksityiskohtiin (introverttien mielestä ilmeisesti ainoastaan saisi pohtia jotain surun ja tuskan syvintä olemusta??) ja vievät asioita eteenpäin.

Jos kaikki vaan nyökkäilisivåt hiljaa toisten puheille, niin siinä olisi keskustelua yhtä paljon kuin hämäläisessä torpassa 50-luvulla tai Aki Kaurismäen elokuvissa.

Aaaargh.

Aaaaaah, miten ihana hiljaisuus! Tuosta tykkäisin.

Vaikka olisi introvertti, ei tarvitse käyttäytyä kuin joku tossukka. En minä kuuntele mitään turhanpäiväistä ja kysele lisää nyökytellen, vastaan vaan ''Jaa.'' jos asia on puuta heinää.

Vierailija kirjoitti:

Typerää yrittää väittää, että ekstrovertit ja puheliaat eivät anna muille puheenvuoroa tai tilaa.

Yleensä sosiaalisesti lahjakkaat taitavat huumorin, osaavat keskustella mutta myös antavat tilaa muille.

Kommenteista saa virheellisesti sen kuvan että puheliaat olisivat sosiaalisesti kömpelöitä (puhuvat päälle jne.), yleensä ovat kuitenkin sosiaalisesti lahjakkaita.

Typerää väittää että kaikki puheliaat olisivat sosiaalisesti lahjakkaita ja että kaikki heistä antaisivat puheenvuoron.

Jotkut puhuvat vain kuullakseen oman äänensä, eivät vaihtaakseen ajatuksia.

Sitä paitsi kuvailemasi käytös ei kerro introvertistä vaan pikemminkin miellyttämisenhaluisesta.

Vierailija kirjoitti:

Onko aloittajan mielestä niin, että kun hiljaisia introverttejä alkaa kuunnella antaa heidän itse puhua jne. Eli kun teen, kuten aloittaja neuvoi niin silloin heistä kuoriutuukin puheliaita ja ulospäinsuuntautuvia, jotka pälättävät, soittelevat ja tunkevat meille kylään väsyksiin saakka?

Olen se puhelias ihminen.

Ei vaan se, että kun äärettömän puheliaat ihmiset eivät pysähdy kuuntelemaan ollenkaan, vaan puhua pälpättävät, joten eivät voi ymmärtää, kuinka raskasta introvertille on se ainainen kuunteleminen. Että voisivat joskus kokeilla sitä kuuntelemista. Mä en esimerkiksi jaksa keskittyä aina edes parhaan kaverin kanssa juttelemiseen kovin pitkään. Mutta olenkin sanonut tämän suoraan, että toisinaan se on raskasta, enkä jaksa keskittyä. Varsinkin, kun mä en ollenkaan ymmärrä sitä tarvetta vaan avautua, vaan menen heti ongelmanratkaisumoodiin ja alan pohtia ratkaisuja.

Mutta ystävät onneksi tuntee mut, eivätkä loukkaannu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko aloittajan mielestä niin, että kun hiljaisia introverttejä alkaa kuunnella antaa heidän itse puhua jne. Eli kun teen, kuten aloittaja neuvoi niin silloin heistä kuoriutuukin puheliaita ja ulospäinsuuntautuvia, jotka pälättävät, soittelevat ja tunkevat meille kylään väsyksiin saakka?

Olen se puhelias ihminen.

Ei vaan se, että kun äärettömän puheliaat ihmiset eivät pysähdy kuuntelemaan ollenkaan, vaan puhua pälpättävät, joten eivät voi ymmärtää, kuinka raskasta introvertille on se ainainen kuunteleminen. Että voisivat joskus kokeilla sitä kuuntelemista. Mä en esimerkiksi jaksa keskittyä aina edes parhaan kaverin kanssa juttelemiseen kovin pitkään. Mutta olenkin sanonut tämän suoraan, että toisinaan se on raskasta, enkä jaksa keskittyä. Varsinkin, kun mä en ollenkaan ymmärrä sitä tarvetta vaan avautua, vaan menen heti ongelmanratkaisumoodiin ja alan pohtia ratkaisuja.

Mutta ystävät onneksi tuntee mut, eivätkä loukkaannu.

Olipa hyvä että satuin lukemaan tämän, sillä tunnistin saman itsestäni. En osaa olla miettimättä ratkaisua ongelmaan, vaikka sitä ei pyydettäisi. Jospa tämän tajuttuani osaisin pitää suuni kiinni ja vain kuunnella.

Minä taas tykkään ihmisistä jotka miettii mun kaverina ratkaisuja. En saa myötäilystä hirveästi irti, enemmän arvostan kun joku oikeasti miettii kaverina miten vois tehdä toisin.