Taas tänään olisi keskustelu sairaanhoitajan kanssa, ei millään jaksaisi
se on sitä samaa lässytystä että miten olet voinut jne. Tunti pitää käyttää juttelemiseen niitä näitä taas. Muilla samoja mietteitä?
Kommentit (7)
Tarkennus: eli puhuminen siis vaikka aidanseipäistä oli kuitenkin terapeuttista ja piti jonkinlaista puhekykyä yllä.
Se on kyllä 45 min. ja ei ole pakko puhua, sieltä voi lähteä aiemminkin, jos haluaa.
Mistä lähtien sairaanhoitaja on ollut pätevä tekemään psykiatrista arviota jonkun tilasta?
Kuka pakottaa sinua sinne menemään? Ei Suomessa ketään voida tuollaiseen pakottaa tai siirtää suljetulle jos et suostu käymään sairaanhoitajan juttusilla.
Vierailija kirjoitti:
Antaisin toisen munuaiseni, jos pääsisin tuollaiseen
Mikä sua estää? Jos olet Suomessa, mene terveyskeskukseen ja pyydä lähete.
Tavallaan mutta kävin siis juttelemassa psykiatriselle sairaanhoitajalle. Juttelin ihan niitä näitä ja silloin tuntui että onko tässä mitään ns. järkeä?! Mutta nyt en ole enää käynyt siellä koska käynnit lopetettiin ja se oli oikeastaan ainoa paikka missä pystyi edes puhumaan. Minulla ei ole yhtään ystävää ja välillä on nyt tuntunut että puhekykykin alkaa kadota koska en ole puhunut kuukausiin oikeastaan kenenkään kanssa. Eli näin jälkikäteen ajateltuna, tuosta sairaanhoitajalle juttelemisessa oli itselleni suuri hyöty jota en silloin osannut ehkä tarpeeksi arvostaa. Eli toi jotakin henkistä hyvää kun sai edes vähän puhua vaikken omista asioistani juurikaan mitään puhunut.