Suosittu kasvatusasiantuntija ihmetteli nykyvanhempien laiskuutta - "Eivät opeta perusasioita?"

Suomessa on paljon aikuisiakin jotka eivät osaa peruskäytöstapoja. Kättely, silmiin katsominen, tervehtiminen, kiittäminen, anteeksipyytäminen jne. ovat monen mielestä turhaa hienostelua.

Tullaan sisään tervehtimättä ja vain toljotetaan, rynnitään ja tönitään kaupoissa, anteeksipyyntöön vastataan mulkaisulla.

Jos kysytään haluaako vaikka kuitin, murahdetaan: en!

Kiitos ei, tai kyllä kiitos ovat aivan liian vaikeaa pokkurointia.

Kyllä sosiaalisissa lähitilanteissa sivistynyt ihminen ottaa huomioon toisen edes nyökkäämällä tai pari sanaa vaihtamalla.

Miten sitä lapsilleen voi opettaa jotain, mikä ei ole itselläkään hallussa.

Eihän lasta itselle tehdä. Yhteiskunta muokkaa mieleisekseen. Nostaa vahvat ja polkee heikoimmat.

Ennen ku hommaa sen lapsen niin kannattaa varmaan pitää puolison kanssa rakentava keskustelu siitä, miten lapsi kasvatetaan.

Sitten aletaan miettimään miten oma aika riittää kaikkeen.

Eihän koiraakaan oteta hetken mielijohteesta ja olla kouluttamatta.

Up

Olen itsekin katsellut järkyttyneenä noita supernanny yms muita tämän Frostin ohjelmia. Oma kokemukseni on, että kyllä oman lähipiirin lapset on jotain aivan muuta kuin näissä ohjelmissa. Itselläni on kolme lasta (kaksi alakoulussa, yksi vielä päikyssä) ja paljon on tullut tutustuttua lasten kavereihin, heidän perheisiin ja muihin lapsiperhetuttuihin. Ainakin meillä käyttäytyvät oikein siivosti, pyydetään kauniisti lisää välipalalla juotavaa, kiitetään. Yksi on sellainen järkyttävä tapaus ilman käytöstapoja.

Olin pitkään kotiäitinä ja oli itsestäänselvää, etten voi enkä varsinkaan halua lasten perässä juosta tekemässä kaikkia pikkujuttuja heidän puolestaan. Joten heti kun mahdollista on ohjattu itse pukemaan, pyyhkimään, viemään astiat tiskipöydälle/pesukoneeseen. Todellakin siivoavat itse lelunsa ja tavaransa paikoilleen, mullahan menisi muuten ikä ja terveys kun siivoaisin lasten jälkiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin katsellut järkyttyneenä noita supernanny yms muita tämän Frostin ohjelmia. Oma kokemukseni on, että kyllä oman lähipiirin lapset on jotain aivan muuta kuin näissä ohjelmissa. Itselläni on kolme lasta (kaksi alakoulussa, yksi vielä päikyssä) ja paljon on tullut tutustuttua lasten kavereihin, heidän perheisiin ja muihin lapsiperhetuttuihin. Ainakin meillä käyttäytyvät oikein siivosti, pyydetään kauniisti lisää välipalalla juotavaa, kiitetään. Yksi on sellainen järkyttävä tapaus ilman käytöstapoja.

Olin pitkään kotiäitinä ja oli itsestäänselvää, etten voi enkä varsinkaan halua lasten perässä juosta tekemässä kaikkia pikkujuttuja heidän puolestaan. Joten heti kun mahdollista on ohjattu itse pukemaan, pyyhkimään, viemään astiat tiskipöydälle/pesukoneeseen. Todellakin siivoavat itse lelunsa ja tavaransa paikoilleen, mullahan menisi muuten ikä ja terveys kun siivoaisin lasten jälkiä.

Niimpä, oikeasti se hetken vääntäminen asiasta helpottaa omaa elämää kummasti sitten tulevaisuudessa kun ei tarvitse lapsen perässä siivota koko ajan.

Nähty on 3-vuotiaita, jotka ei osaa pukea, kulkee vaipoissa, eivät siivoa leikkejä pois.

Sitten olen myös nähnyt samanikäisiä, joilla kaikki luonnistuu sanomatta.

Aika paljo se on kiinni vanhemmista, että millaisen lapsen kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Nähty on 3-vuotiaita, jotka ei osaa pukea, kulkee vaipoissa, eivät siivoa leikkejä pois.

Sitten olen myös nähnyt samanikäisiä, joilla kaikki luonnistuu sanomatta.

Aika paljo se on kiinni vanhemmista, että millaisen lapsen kasvattaa.

En ihmettele, jos tosissaan löytyy tämän ketjun mukaisia vanhempia, jotka ulkoistavat koko kasvatustyön päiväkodeille ja kouluille kun "emmää kerkii ku mä teen töitä!!!!".

Tosissaanko tuli yllätyksenä, että sitä lasta tulee hoitaa ja kasvattaa äitiysloman jälkeenkin?

Vierailija kirjoitti:

Harvalta lapselta kuulee nykyään noita "kiitos, anteeksi ja saisinko" sanoja.

Ja nykyajan lapset (joita tunnen) ei siivoa omia leluja pois saati osaa pukea itsenäisesti päälle.

Likapyykkikoriin ei viedä mitään, kaikki likaiset vaatteet lattialle ja äiti ne sieltä kerää.

Osa lapsista nakkaa jopa roskia lattialle kun eivät osaa viedä roskiin tai kantavat niitä pöydille/aikuisille käteen.

Missä sä näitä lapsia tapaat? Miksi mä en tunne tuollaisia, vaikka oman tyttären kautta tapaan päivittäin paljon lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on ns. herkkyysvaiheita, jolloin esim. potalle oppiminen käy luonnostaan. Ei siihen riitä se, että äiti käyttää illalla ja viikonloppuna potalla, vaan pottailun tulee olla johdonmukaista.

Lapset menevät niin pienenä hoitoon, eikä hoitajilla ole aina aikaa edes pestä sitä kakkapyllyä samantien. Jos lapsi on käytännössä arkipäivät hoidossa, se pottailun opettelu pääasiassa kaatuu sinne varhaiskasvatuksen niskoille. Sieltä siis löytyy syy siihen, miksi vielä kolmevuotiaallakin on vaipat.

Meillä ainakin myös kirosanat ja muu ei-toivottu käytös on yleensä peräisin päiväkodista. En syytä tästä päiväkodin hoitajia, suurin osa tekee varmasti parhaansa.

Täysin normaalia, että kolmevuotias vielä harjoittelee potalle ja on vaipat. Tytöt oppivat yleensä jonkin verran poikia nopeammin potalle, mutta yksilöerotkin huomioitava.

Asioista turhia ongelmia tekevät yleensä ne, joilla ei ole muuta tekemistä. Kuten sossutädit.

Olen aina ihmetellyt tätä kiistaa, kenen ”kuuluu” kasvattaa lapset tai onko siihen aikaa. Mielestäni lasten kasvattaminen on yhdessä elämistä, säännöt opitaan siinä yhteisössä missä eletään. Kotona opitaan tietysti perussäännöt, mutta kyllä koululla on oma osuutensa opettaa miten ollaan isossa ryhmässä ja miten muita huomioidaan, miten omat tarpeet sopeutetaan porukkaan jne. Ei mitään erillisiä käytösoppitunteja ainakaan pitäisi tarvita!

Ei kasvatus ole mikään erillinen asia, mihin pitäisi olla kotonakaan aikaa. Se nivoutuu luontevasti tilanteisiin ja asioihin, mitä ollaan tekemässä. Tietysti lapsille neuvotaan ja opastetaan ja korjataankin käytöstä tilanteen mukaan, mutta oma hyvä esimerkki on varmasti paras tapa saada lapsi oppimaan.

Platon ja Sokrates valittivat jo aikoinaan kasvavan sukupolven huonoja tapoja. Ei mitään uutta auringon alla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin akka vaan tuijottaa televisiota puhelin kädessä aina kun on kotona.

Ja meillä ukko.

Tuohon syyttelemiseen suurin osa käyttää aikansa, olisi liian pitkäveteistä opettaa lapsille tapoja.  Jos vanhemmilla ei ole pitkäjänteisyyttä, mistä lapset sen oppisivat?   Siis katse nykyisten pikkulasten vanhempien vanhempiin, joille annettiin ns. vapaa kasvatus.  Täällä on kasvatuksen perinne katkaistu tietoisesti, ja ilman että mitään olisi tullut tilalle.   Aivan niin kuin politiikassa, enen tehtyjä virheitä korjataan tekemällä suurempia virheitä, jotka näkyvät vuosien viiveellä. 

Vanhemmat valittavat, ettei ole aikaa ja että he ovat uupuneita. Pikemminkin sanoisin, että vanhemmat eivät osaa organisoida aikaansa eivätkä priorisoida tekemisiään. Ensimmäiseksi jätetään ne älylaitteet pois kädestä, että edes nähdään lapsi. Otetaan lapsi mukaan kotihommiin ikäkautta vastaavasti. Siinä samalla jutustellaan ja käyttämään myös niitä harvinaisiksi muuttuneita sanoja: Pyydetään lasta tuomaan jokin tavara "Toisitko tuon kahvikupin olohuoneesta", "Kiitos". Annetaan lapselle jokin tavara "Ole hyvä" ja opetetaan lapsi kiittämään jne. Lähdetään ulos luontoon ilman rattaita. Näin lapsen tasapainoaisti kehittyy epätasaisessa maastossa. Otetaan välillä kunnon spurtti, että hiki nousee pintaan. Nykykoululaisissa on nimittäin sellaisia, jotka luulevat sairastuneensa, kun liikuntatunnilla on tullut hiki.

Vierailija kirjoitti:

Platon ja Sokrates valittivat jo aikoinaan kasvavan sukupolven huonoja tapoja. Ei mitään uutta auringon alla. 

Aivan. Koska ammattikasvattajat olisivat tyytyväisiä?

Tai eläisivät niin kuin opettavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne, mutta kasvatustietelijänä ajattelen, että kaikki tutit ja potat ovat toissijaisia asioita. Niillä ei ole loppupeleissä mitään merkitystä, minkä ikäsenä lapse on oppinut potalle tai mitä ruokaa alkanut ensimmäisenä kiinteänä syömään.

Tarkoitin, että vanhemmat pitävät lapsillaan vaippoja koko ajan neljävuotiailla, koska eivät jaksa opettaa potalle.

Jos lapsi on normaalisti kehittynyt, niin ei häntä kamalasti pidä potalle ”opettaa”. Jos opettaminen on vaikeaa, niin lapsella on jokin ongelma tai tarve - pakkoko lasta on alkaa kiusaamaan pottailulla, jos hän ei ole ”normaalin ikäisenä” siihen valmis?

Tuntemani nelivuotias nimenomaan itse ei halunnut enää pitää vaippoja.

Oli luonani hoidossa ja emme pitäneet vaippoja, kävi aina potalla.

Äiti tuli hakemaan ja kauhisteli aina, ettei lapsella ole vaippaa.

Kun puhuimme asiasta, äiti totesi, että lapsella voi käydä vahinko ja siksi vaippa aina pitää olla.

Ok. Tuo on äidin oman elämän helpottamista.

Mutta tiedätkö: tuostakin lapsesta todennäköisesti kasvaa ihan samanlainen kuin kaikista muista lapsista.

Voihan se tosiaan olla äidin laiskuutta. Toisaalta meillä etenkin kuopus käytti "ihmisten ilmoilla" vaippaa aika pitkään, koska niitä vahinkoja tosiaan sattui ja onhan sekin nyt aika noloa lapselle. Oppi kyllä sitten kuivaksi, ei siinä mitään. Tuosta esimerkistä nyt oletin, että lapsi kuitenkin kävi kotonakin potalla, vaippa oli ihan kaiken varalta. Oikeasti yksittäistapauksesta ei voi tietää, mitä on taustalla. 

Lapseni ovat nyt murrosiässä ja sen kynnyksellä ja todella ihmettelen, mistä kaiken maailman asioista olen stressannut lasten kanssa. Kaverien kanssa vertailtiin, kenen lapsi jo osaa kävellä. Joo, tosi oleellista vaikka noilla lapsillani tässä iässä, että toinen oppi kaksi kuukautta aiemmin, mihinkähän sekin mitään vaikuttaa? Tai oliko ensimmäinen ruoka mangoa vai parsakaalia. Tai jaksoiko lapsi kävellä kolmevuotiaana sen ja sen matkan vai pitikö olla rattaissa - tätähän sitten vanhana kiikkustuolissa varmaan muistellaan, että olipa nolo juttu ne rattaat.

Just mietin yks päivä että olin varmasti jo koulussa kun lopetin kotona kutsumasta äitiä pyyhkimään. Apua, ois kyllä voinut äiti jo aiemmin sanoa et ei enää. No, kyllä musta ihan fiksu aikuinen silti tuli :D Ja tuo onkin ainoa asia jota olen näin vanhempana ihmetellyt. Olin todella varautunut lapsi ja äidin turva oli minulle tärkeää joten ehkä toi oli joku tapa pitää kiinni siitä?