Lue keskustelun säännöt.
Kuvitellaanpas tilanne, jossa isä on erikoislääketieteen lisenssiaatti ja oma aikuinen lapsensa on saman erikoisalan tohtori, niin...
21.08.2018 |
...miten arvelette isän ja aikuisen lapsensa tässä tapauksessa tavatessaan kahvipöydässä juttelevan kahden kesken?
Laitetaan nyt ihan vaikkapa esmerkiksi: sunnuntaipäivän kahvipöytäkeskustelu:
Antakaas tulla tarinaa:?????
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin tulee tunne tuonkaltaisesta tilanteesta, että isä olisi pitkän uran tehnyt saman alan erikoislääkäri kuin lapsensakin, mutta tohtorin väitös jäi sittemin tekemättä, ja aikuisella lapsellaan olisikin tohtorin tutkinto suorittuna, ja hattu päässä, niin eikös se pikkaisen kateuskirpaise isäukkoa, vaikka hän olisikin ylpeä lapsensa tohtoriudestaan?
Millä tavalla ajattelet, että väitös jäi tekemättä?
No jäihän se tekemättä, jos hän on lisensiaatti, eikä tohtori.
Kaikki lääkärit ovat lääketieteen lisensiaatteja, eivät maistereita.
Öö, niin? Tiedän. Mutta eihän se että on lisensiaatti, tarkoita että olisi myös tohtori. Siitähän tässä puhuttiin. Jos sanotaan että toinen on tohtori ja toinen lisensiaatti, niin kyllä itse ainakin tulkitsen sen hyvin vahvasti niin että lisensiaatti ei ole lisensiaatin tutkinnon lisäksi tehnyt myös tohtorintutkintoa. Jos olis niin miksi häntäkin ei tässä yhteydessä kutsuttaisi tohtoriksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos titteleistä puhutaan, niin dosentti on pelkästään arvonimi (yleensä ikuinen), jota haetaan yliopistolta ja jossa on tietyt vaatimukset tehdyn tutkimuksen suhteen. Se ei ole virka eikä siitä saa palkkaa.
Miten niin mitä puhumista siinä on? Vaikka mitä, niinkuin muissakin töissä tietysti! (: Jotkut ihmiset ovat alastaan intohimoisen kiinnostuneita, tai sitten työhön voi liittyä esim.joku ajankohtainen ongelma jota tekee mieli puida niiden kanssa jotka parhaiten voivat ymmärtää. Jne.
Ihmiset ovat kyllä tosi erilaisia siinä, kuinka paljon puhuvat työstään vapaa-ajalla. Me olemme mieheni kansa samalla alalla, ja minusta on maailman luonnollisin asia että puhumme paljon työstä. Se on tärkeä osa meidän elämäämme, yksi meitä yhdistävistä ja siitä on hyvinkin kiinnostavaa keskustella. Mielessä se joka tapauksessa pyörii aika paljon kummallaki, miksi emme jakaisi näitä ajatuksia? Toisaalta tiedän pareja samalta alalta, jotka eivät kuulemma juuri puhu työstä. Miten nyt kenelläkin tämä asia on. Ja mitäpä se muille kuuluu.