Iäkkäiden vanhempien hoitamisvastuu sisarusten kesken

Korrenkantajakameli kirjoitti:

Äitini on vakavasti sairas ja isäni on tullut raihnaiseksi hoitamaan omakotitaloa ja omia asioitaan. Vanhemmat tarvitsevat apua ihan kaikessa: siivouksessa, lääkärikäynneissä, ostosten teossa, pihanhoidossa, raha-asioiden hoitamisessa, nettiasioista nyt puhumattakaan. Siskoni on keskittynyt vain kerjäämään rahaa vanhemmiltani, mutta hän ei tee yhtään mitään auttaakseen vanhempia. Hän käy pari kertaa vuodessa vanhemmillani kylässä ja silloinkin, vaikka vanhemmat ovat sanoneet, että eivät jaksa laittaa ruokaa eivätkä valmistella vierailuja, hän nurisee, kun ei ole ruoka valmiina. Monta kertaa vanhempani ovat pyytäneet meitä tulemaan laittamaan ruokaa siskoni perheelle kyläreissujen ajaksi.

Äiti suree kuolemaa odotellessaan, miten siskoani kiinnostaa vain raha. Isä ei näe mitään ongelmaa, vaan syytää siskolle yhä enemmän rahaa, koska tämä muka - työssäkäyvä aikuinen - tarvitsee sitä niin paljon. Mitään apua ei tipu, vain rahan ja tavaran viemistä. Me haetaan ruokaa, siivotaan taloa, leikataan ruohoa, kuljetetaan lääkäriin, haetaan lääkkeitä, raivataan romunurkkia, huolletaan koneita, hoidetaan raha-asiat jne. Auttaminen olisi ihan mukavaa, jos ei vituttaisi niin paljon se, että toinen vapaamatkustaa ja ahnehtii itselleen kaiken, mikä irti lähtee. (Ja ruuvaa irti sen, mikä ei muuten lähde.)

Kun olen tästä suuni avannut tuttavieni kesken, asetelma tuntuu tosi tavalliselta. Miten teillä?

Hankkikaa vanhemmille kotiapuja, niin pääsette hoitovastuusta ja jää vähemmän sitä rahaakin jaettavaksi. Problem solved. Katkeruudella et voita mitään.

Niinpä, ei niistä täälläkin monesti hehkutetuista sisarruksista välttämättä iloa ole päinvastoin.

Hoidin ainoana hommat yksin,ei ollut helppoa ,mutta eipähän tarvinnut tapella tai katsoa kun joku kuppaa vanhempien rahat.

Ulkopuolista apua rahalla hankkimaan niin paljon kuin saa ja varat riittävät.

Tekemistä jää omaiselle tarpeeksi senkin jälkeen.

Ja ennenkuin joku ehtii,palvelu ym.taloon ei tässä maassa noin vain mennä kun siltä tuntuu!Jos rahat riittävät 5-6000e kk maksuihin niin ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko keski-ikäiset lapset oikeasti niin tavaran perään, kippoa ja kappoa kotiinsa viemässä. Kaapit täynnä tavaraa muutenkin. Vaikea uskoa. 😀

Ovat. Hopealusikat vaikka katkaistaan, koska isä/äiti rakasti sinua enemmän lapsena.

Materia korvaa joko menetetyn tai mahdollisesti menetetyn rakkauden.

Jotkut ovat syntymäahneita. Vaikkei tavaraa ja rahaa tarvitsisi, sitä kahmitaan silti aina kun voi.

Vierailija kirjoitti:

Korrenkantajakameli kirjoitti:

Äitini on vakavasti sairas ja isäni on tullut raihnaiseksi hoitamaan omakotitaloa ja omia asioitaan. Vanhemmat tarvitsevat apua ihan kaikessa: siivouksessa, lääkärikäynneissä, ostosten teossa, pihanhoidossa, raha-asioiden hoitamisessa, nettiasioista nyt puhumattakaan. Siskoni on keskittynyt vain kerjäämään rahaa vanhemmiltani, mutta hän ei tee yhtään mitään auttaakseen vanhempia. Hän käy pari kertaa vuodessa vanhemmillani kylässä ja silloinkin, vaikka vanhemmat ovat sanoneet, että eivät jaksa laittaa ruokaa eivätkä valmistella vierailuja, hän nurisee, kun ei ole ruoka valmiina. Monta kertaa vanhempani ovat pyytäneet meitä tulemaan laittamaan ruokaa siskoni perheelle kyläreissujen ajaksi.

Äiti suree kuolemaa odotellessaan, miten siskoani kiinnostaa vain raha. Isä ei näe mitään ongelmaa, vaan syytää siskolle yhä enemmän rahaa, koska tämä muka - työssäkäyvä aikuinen - tarvitsee sitä niin paljon. Mitään apua ei tipu, vain rahan ja tavaran viemistä. Me haetaan ruokaa, siivotaan taloa, leikataan ruohoa, kuljetetaan lääkäriin, haetaan lääkkeitä, raivataan romunurkkia, huolletaan koneita, hoidetaan raha-asiat jne. Auttaminen olisi ihan mukavaa, jos ei vituttaisi niin paljon se, että toinen vapaamatkustaa ja ahnehtii itselleen kaiken, mikä irti lähtee. (Ja ruuvaa irti sen, mikä ei muuten lähde.)

Kun olen tästä suuni avannut tuttavieni kesken, asetelma tuntuu tosi tavalliselta. Miten teillä?

Hankkikaa vanhemmille kotiapuja, niin pääsette hoitovastuusta ja jää vähemmän sitä rahaakin jaettavaksi. Problem solved. Katkeruudella et voita mitään.

Hankkia aina voidaan kunhan vanhukset ITSE maksavat kotiapunsa. Multa ei liikene senttiäkään kuten ei ole sieltäkään liiennyt.

Ihmiset yllättävät kirjoitti:

Jotkut ovat syntymäahneita. Vaikkei tavaraa ja rahaa tarvitsisi, sitä kahmitaan silti aina kun voi.

Kuten myös vainajan sisarukset. Äitini kuoli kuusikymppisenä ja johan oli vielä samana päivänä seitsenkymppinen sisar tivaamassa äitini huiveja ja käsilaukkuja itselleen, koska ”eihän se Irma enää niitä tarvitse”. Harmi kuitenkin, että ahneempi tytär tarvitsi. Not, kaapissa ovat säilössä edelleen, periaatteesta ahneelle kotkalle ei mitään anneta.

Tiliotteista näkyy (toivottavasti eivät ole antaneet käteisenä), kuinka paljon ovat antaneet sisarelle rahaa. Se voidaan sitten huomioida perinnönjaossa ennakkoperintönä.

Miten te olette saaneet ulkopuolista apua kaihtavat vanhempanne hyväksymään esim. siivoojan tilaamisen? Olen kymmeniä kertoja vihjannut asiasta, aika suoraankin, mutta vanhempani eivät halua kotiinsa ketään vierasta. Jos sanon, etten ehdi auttaa heitä koko ajan, he väittävät tekevänsä itse, mutta parin viikon päästä talo on sotkupesä. Paha tilata ulkopuolista apua ilman toisten lupaa.

Yritetty kirjoitti:

Miten te olette saaneet ulkopuolista apua kaihtavat vanhempanne hyväksymään esim. siivoojan tilaamisen? Olen kymmeniä kertoja vihjannut asiasta, aika suoraankin, mutta vanhempani eivät halua kotiinsa ketään vierasta. Jos sanon, etten ehdi auttaa heitä koko ajan, he väittävät tekevänsä itse, mutta parin viikon päästä talo on sotkupesä. Paha tilata ulkopuolista apua ilman toisten lupaa.

Anna olla. Sinnepähän kuolevat paskaiseen lääväänsä, oma valinta ja itsemääräämisoikeus.

Minusta tässä on kyllä osittain kaksi eri asiaakin. Jos vanhemmillanne on rahaa, niin heidän olisi järkevää palkata ulkopuolista apua arjesta selviytymiseen. Toinen hyvä vaihtoehto olisi muuttaa sopivampaan asumismuotoon kun omakotitalosta huolehtiminen ei enää onnistu. Jos he eivät itse halua näitä elämäänsä helpottavia ratkaisuja tehdä, niin se on heidän päätöksensä eikä siskosi vastuulla.

Sitten on se rahapuoli. Siskosi saa vanhemmiltasi rahaa, vaikka sinä ilmeisesti et. Oletko pyytänyt? Jos siskosi kehtaa pyytää ja vanhempasi haluavat antaa, ja sinä valitset olla pyytämättä, niin millä oikeudella sinä olet katkera? Se on sinun vanhempiesi rahaa, jonka käytöstä he ihan itse päättävät. He voivat jakaa sitä siskollesi, sinulle, naapurille tai vaikka seuraavalle vastaantulijalle, eikä ole sinun asiasi sitä paheksua.

Vierailija kirjoitti:

Aina kun sivulauseellakaan pyysin siskoa jotain tekemään, niin ei kerennyt kun pitää tehdä kotitöitä ja pyykitkin pitäisi nyt just hoitaa.

Ja aina kehtasi kaikkialla kertoa, miten raskasta on hoitaa iäkkäitä vanhempia 👍

Tämä! Opettajana työskentelevä eli opettajan lomamäärillä lomaileva siskoni ei koskaan ehdi avuksi, kun on niin kovasti kiireitä. Tänä kesänä edelle meni muun muassa uuden miehen äidin kotitalon laittaminen. Omille vanhemilleen aikaa ei liikene kuin puolen päivän jutusteluvierailun verran kerran kesässä. Tarinaa vanhempien auttamisen raskaudesta riittää silti.

Kyrsisi vähemmän, kun ei joutuisi kuuntelemaan paskanjauhantaa kiireistä. Opettajan lomilla aikaa on, jos on halua. Sitä ei selvästi ole.

Vierailija kirjoitti:

En tajua miksi auttaminen vituttaa sinua siskosi takia- vituttaako sinua lastesikin hoitaminen siksi kun jotkut toiset ei hoida omia lapsiaan?

Anteeksi mutta teoriasi nyt kyllä horjuu.  Tässä on kyse kahdesta ihmisestä, joilla on SAMAT VANHEMMAT.  Siis tässä on kyseessä sisarukset.  Vanhempiinsa nähden heillä on yhtä suuri (tai yhtä pieni) moraalinen velvollisuus olla näiden tukena ja apuna.  Vertauksesi omiin ja vieraiden ihmisten lapsiin on naurettava.

Kyllähän näiden siskojen pitäisi jakaa tämä auttamistyö keskenään.  Valitettavan usein se kuitenkin kaatuu vain yhden tai kahden niskaan muiden laittamatta rikkaa ristiin.  Kun oman taloutensa ja työnsä lisäksi hoitaa vielä vanhempiensakin asiat, se on yllättävän raskasta ja kuluttavaa, olisi hirveän paljon helpottavampaa, jos toinenkin tekisi osuutensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua miksi auttaminen vituttaa sinua siskosi takia- vituttaako sinua lastesikin hoitaminen siksi kun jotkut toiset ei hoida omia lapsiaan?

Anteeksi mutta teoriasi nyt kyllä horjuu.  Tässä on kyse kahdesta ihmisestä, joilla on SAMAT VANHEMMAT.  Siis tässä on kyseessä sisarukset.  Vanhempiinsa nähden heillä on yhtä suuri (tai yhtä pieni) moraalinen velvollisuus olla näiden tukena ja apuna.  Vertauksesi omiin ja vieraiden ihmisten lapsiin on naurettava.

Kyllähän näiden siskojen pitäisi jakaa tämä auttamistyö keskenään.  Valitettavan usein se kuitenkin kaatuu vain yhden tai kahden niskaan muiden laittamatta rikkaa ristiin.  Kun oman taloutensa ja työnsä lisäksi hoitaa vielä vanhempiensakin asiat, se on yllättävän raskasta ja kuluttavaa, olisi hirveän paljon helpottavampaa, jos toinenkin tekisi osuutensa. 

Tässä on varmaan oletusarvona se että lapsia on kohdeltu tasapuolisesti.

Itse kävin juuri sisaruksieni kanssa keskustelun jossa ilmoitin etten tule sitten millään lailla osallistumaan vanhempieni hoitamiseen, kun se aika koittaa. En ole vanhempiani nähnyt pariin vuoteen, enkä tule enää näkemäänkään. Hoitakoot ne jotka ovat tukea ja apua saaneet. Ymmärrän ja hyväksyn täysin ettei minulle testamentissa ole kuin lakiosa, jonka ohjaan suoraan omille lapsilleni. Toki osissa, ettei verottaja pääse siihen kiinni.

Sanot vanhemmille että laittavat rahat mieluummin palveluiden ostamiseen kuin aikuisille lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua miksi auttaminen vituttaa sinua siskosi takia- vituttaako sinua lastesikin hoitaminen siksi kun jotkut toiset ei hoida omia lapsiaan?

Anteeksi mutta teoriasi nyt kyllä horjuu.  Tässä on kyse kahdesta ihmisestä, joilla on SAMAT VANHEMMAT.  Siis tässä on kyseessä sisarukset.  Vanhempiinsa nähden heillä on yhtä suuri (tai yhtä pieni) moraalinen velvollisuus olla näiden tukena ja apuna.  Vertauksesi omiin ja vieraiden ihmisten lapsiin on naurettava.

Kyllähän näiden siskojen pitäisi jakaa tämä auttamistyö keskenään.  Valitettavan usein se kuitenkin kaatuu vain yhden tai kahden niskaan muiden laittamatta rikkaa ristiin.  Kun oman taloutensa ja työnsä lisäksi hoitaa vielä vanhempiensakin asiat, se on yllättävän raskasta ja kuluttavaa, olisi hirveän paljon helpottavampaa, jos toinenkin tekisi osuutensa. 

Tässä on varmaan oletusarvona se että lapsia on kohdeltu tasapuolisesti.

Itse kävin juuri sisaruksieni kanssa keskustelun jossa ilmoitin etten tule sitten millään lailla osallistumaan vanhempieni hoitamiseen, kun se aika koittaa. En ole vanhempiani nähnyt pariin vuoteen, enkä tule enää näkemäänkään. Hoitakoot ne jotka ovat tukea ja apua saaneet. Ymmärrän ja hyväksyn täysin ettei minulle testamentissa ole kuin lakiosa, jonka ohjaan suoraan omille lapsilleni. Toki osissa, ettei verottaja pääse siihen kiinni.

Entä sellaiset tilanteet, joissa henkilö joka syyttää muita siitä, että ovat saaneet erityishuomiota onkin itse ollut sen erityishuomion kohteena? Ihmiset ovat yllättävän sokeita, kun onkin itsestä kyse.

Lapsilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta hoitaa vanhempiaan, vain alaikäisiä lapsia vanhemmilla on velvollisuus hoitaa. Yhteiskunnan sosiaalihuoltoineen huolehtii ettei ketään jätetä heitteille.