Perheeseen tulossa kissanpentu. Miten...
Miten kissanpennun kanssa pitää toimia ja olla, että siitä tulee kunnon kissa aikuisena?
Kokemusta on vain aikuisista kissoista ennestään. Tämä on ensimmäinen kerta pennun kanssa.
Hirvittävän villin oloinen se oli kun sitä käytiin katsomassa.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Puet kissapuvun päällesi ja leikit emoa. Muista myös imettää kissanpentusi.
Tarkoitin tämän kyllä ihan tosissaan, mutta kiitos mielikuvasta. XD
Leikitte sen kanssa ja sosiaalistatte sitä normaaliin elämiseen ja ääniin. Jos menee väärään paikkaa, rauhallisesti nostaa pois ja sanoa ei. Kissa oppii pian. Pennut on villejä. Jos vanhempia kissoja paikalla, katso että saavat välillä lepäillä rauhassa.
Oi ihanaa, tsemppiä teille!!! Voiko olla maailmassa mitään suloisempaa kuin kissanpentu! No ei! Kasvata kuin lasta, rajoja ja rakkautta :)
Tekemistä pitää olla, leikkiä, että saa kulutettua energiaa. Paljon kannattaa pitää sylissä ja helliä. Ja heti pennusta kannattaa hipelöidä vatsaa ja kaikkia tassuja että pentu pitää normaalina sitä että lääpitään, ja toisaalta oppii luottamaan ihmisiin, ettei sille tehdä pahaa. On helpompi leikata kynnet ja tehdä hoitotoimenpiteitä myöhemmin.
Valjaita kannattaa opetella kans aika pienestä lyhyitä aikoja kerrallaan. Aluks yleensä heittäydytään maate mut kyl se siitä pikkuhiljaa. :) JA autoonkin kannattaa opetella melko pienestä. Meillä pentu aluksi huusi autossa, mut oppi pikkuhiljaa kuukausien kuluessa reissaamaan. Lopuksi nukkui automatkat tai vain loikoili raukeana, että siitä tuli parempi matkustaja kuin monesta ihmisestä :) Kaikki autot tosin ei olleet yhtä hyviä... ;)
Älkää kiusatko pentua, jos ette halua sen puolustautuvan aina kynsin ja hampain, kun lähestytte tätä. Tarkoitan lähinnä jos teillä on lapsia, niin tehkää selväksi kuinka eläintä kohdellaan (ei retuute, vedetä hännästä tai viiksistä ja kun pentu nukkuu, siihen ei mennä häiritsemään). Jos ette halua kissan oleskelevan pöydillä, niin joka kerta työnnätte sen alas. Ei saa siis kovasti tönäistä, mutta nätisti alas laskeminenkaan ei ole hyvä. Se ei tee pöydälle menosta epämiellyttävää. Joka kerta, kun pentu raapii ei toivottuja kohteita, kuten tapettia ja huonekaluja, annatte sille lähdöt.
Tässä nyt joitakin, meillä kolme aikuista kissaa ja yksi pentu, ja talon tavoille opettelu meneillään pennulla. Voivat olla välillä tosi rasittavia, mutta suurimmaksi osaksi aika helppoja ja super ihania kavereita :)
Villi vai vilkas? Kumpi vaan, leluja, onkileluja, laservalo yms. on kivoja. Kaikki kissat ei välitä kaikista, joten pitää kokeilla.
Kai teillä on kissalle oma huone? Kissa voi tuntea itsensä vähempiarvoiseksi, jos se ei saa omaa tilaa ja mahdollisuutta vetäytyä.
Aika vähän siihen ”kunnollisuuteen” voi vaikuttaa. Jos kissa on hullu, se on hullu eikä siinä mitkään sosialistamiset auta. Sellaisen tapauksen veisin suoraan piikille.
Olet johdonmukainen toimissasi. Sinnikkään toiston jälkeen kissa tottelee laatimiasi sääntöjä, paitsi kun olet poissa. Meillä 4 eri aikaan tullutta kissaa, jokainen niistä on oppinut ettei pöydille mennä. Menevät tosin silloin kun ihmiset nukkuu ja ovat poissa.
Opetimme kissoja sanomalla rauhallisesti ei ja samalla nostaen pois pöydältä. Ne ei myöskään raavi tai pure ihmisiä, koska ei ikinä leikitetty kädellä.
Kissojen luonteissa on eroja. Yksi on todella herkkä kieltämiselle ja pois ajamiselle, ei välttämättä yhdistä oikeaan asiaan vaan paikkaan. Esimerkiksi hyllyn päällä saa olla mutta ei saa repiä tapettia. Menen liian napakasti komentamaan tapetin repimisestä-> kissa luulee ettei saa olla hyllyn päällä. Tämän kohdalla täytyy olla siis lempeämpi.
2 kissaa on motivoitunut tekemään temppuja kun on herkullinen palkinto tiedossa. Nämä ovat hieman rauhallisempia luonteeltaan, tarkkailevat enemmän ympäristöään ollen samalla uteliaita. Naksutinkoulutuksella on opetettu temppuja, naksauttamalla saa merkattua halutun toiminnan, herkkua kun ei saa samalla sadasosasekunnilla suuhun kun tapahtuu oikea toiminto.
Onnea uudesta perheenjäsenestä, pennut on usein vauhdeissaan usein on/off, moni aikuisena ja leikattuna tasantuu :)
Vierailija kirjoitti:
Kai teillä on kissalle oma huone? Kissa voi tuntea itsensä vähempiarvoiseksi, jos se ei saa omaa tilaa ja mahdollisuutta vetäytyä.
Makuuhuoneissa ei kukaan oleile päivisin, samoin vastavuoroisesti olohuone täysin vapaana yöllä.
Keittiössä kuluu eniten aikaa kotona ollessa, joten pennulla on jatkuvasti joku paikka mihin vetäytyä.
Jos pentu tekee jotain pirullista, niin liiallinen huomio voi saada sen tekemään sitä innokkaammin. Meillä kissanpentu kilkutti lamppua ja kun nousin ja komensin sitä niin se teki sitä kahta kauheammin tai siis aina kun oli tylsää tai jotain vailla. Pentu oppi hyvin nopeasti että näinhän minä saan emännän nostamaan läskiperseensä sohvalta ja johan loppuu teeveen katselu :D
Täällä on tullutkin hyviä neuvoja. Ei se ole mitään rakettitiedettä! Helpolla yleensä pääsee. :) Muistakaa paijata ja pusutella kisua.
Vierailija kirjoitti:
Villi vai vilkas? Kumpi vaan, leluja, onkileluja, laservalo yms. on kivoja. Kaikki kissat ei välitä kaikista, joten pitää kokeilla.
Kyllä se tässä vaiheessa aika villiltä vaikutti, peuhasi koko ajan hirveästi omiaan.
Leluja ja leikitystä tulee olemaan.
Huolettaa osittain sekin että ollaan toki työssäkäyviä, joten pentu joutuu olemaan kokonaan yksin noin 7-8 tuntia päivässä heti aluksi.
Sisustusta on ainakin muutettava jo tämänkin takia ennen kuin tulee meille.
Hyvään alkuun pääset menemällä kirjakauppaan ja ostamalla sieltä jotakin uudempaa tuotantoa olevan kissanhoitokirjan. Tulee pentutietous palstan neuvoja tutummaksi ja myös aikuisten kissojen hoitosuositukset saavat päivitystä. Yksi tärkeimmistä jutuista on ottaa kissanpentu joka on luovutusikäinen eli vähintään 12 viikkoa, suositus on muistaakseni jopa kasvanut tästä parilla viikolla. Älä tingi viikoista vaikka pennun kerrottaisiin syövän kiinteää ja käyvän vessassa, pentu opettelee luovutusikää edeltävillä viikoilla sosiaalisia taitoja ja juuri sitä miten ollaan kissa. Liian aikainen vieroitus lisää huomattavasti riskiä siihen että kissallesi tulee käytöshäiriöitä. Jos talossa ei ole muita kissoja ja budjetti antaa myöten, paras lahja pennulle on toinen samanikäinen pentu. Pennuilla on hirveä määrä energiaa vielä ihmisen leikityksen jälkeenkin, kaksi pentua saa toisistaan seuraa, oppii yhdessä sosiaalisia taitoja ja purkavat energiaa painimalla ja juoksemalla yhdessä. Muistathan myös siruttaa (+rekisteröidä), rokotuttaa ja leikauttaa pennun. Tsemppiä matkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Villi vai vilkas? Kumpi vaan, leluja, onkileluja, laservalo yms. on kivoja. Kaikki kissat ei välitä kaikista, joten pitää kokeilla.
Kyllä se tässä vaiheessa aika villiltä vaikutti, peuhasi koko ajan hirveästi omiaan.
Leluja ja leikitystä tulee olemaan.
Huolettaa osittain sekin että ollaan toki työssäkäyviä, joten pentu joutuu olemaan kokonaan yksin noin 7-8 tuntia päivässä heti aluksi.
Sisustusta on ainakin muutettava jo tämänkin takia ennen kuin tulee meille.
Onko tämä nyt se ehdoton valinta/ei voi muuttaa? Yli 20 vuoden kokemuksella kissoista, niin villi kasvattikodissa on hyvin suurella todennäköisyydellä villi myös omassa kodissa. Eli kyllä näillä karvahessuillakin on jotain pääteltävissä luonteesta jo ihan pienenä.
Jos kuitenkin tähän villiin päädytte niin ensinnäkin kannattaa jo valmiiksi varautua kompromisseihin. Kuten että sisustus ei sitten jatkossa vaan enää ole ilman erinäisiä haukkauksia, ratalähtöjen jälkiä jne. Joku sanoo että hanki raapimispuu - no joo mutta kun asunnon kallein huonekalu nyt vaan ehkä kissan mielestä on kuitenkin se kivempi.
Itsellä on ollut kaksi ns. erityiskissaa. Toisen kanssa tilanne ratkesi sillä, että sai kissakaverin. Toisen kanssa sitten taas - kissakaveri oli jo valmiiksi. Kuuteen vuoteen en ole sisustukseen (joka oli aiemmin rakas harrastus) enää satsannut, koska p*skaksi ne menee kuitenkin. Eikä edes tahallaan. Mutta tyyppi kun vaan silti tykkää liikkua enimmäkseen ns. ilmateitse niin kyllähän siinä sitä erinäistä vahinkoa vaan tulee.
Silti, en päivääkään vaihtaisi pois.
Hih, hauska tuo ilmateitse :) kuulostaa niin tutulta. Kissat on kyllä niin ihania. Parasta niissä on se itsenäisyys ja tietynlainen ylpeys. Koirat pyrkii miellyttämään ihmisiä, mutta kissa saattaa katsoa sua siihen malliin että mitäs oikein meinaat, etten tule sun luo vaikka kuinka pyydät kun nyt vaan ei huvita. Koirilla on omistaja ja kissalla palvelija, sanotaan.
Se pitää kyllä paikkansa niin eläimillä kuin ihmisillä että tiettyjä luonteenpiirteitä on jo pienenä havaittavissa. Jos on lapsena vähän vikapäinen, niin sitä on isompanakin. Valitettavasti joskus hullu pentu on hullu aikuisenakin. Mutta ei pidä sekoittaa vilkkauteen, joka talttuu kun on puuhaa. Pienen pennun kuuluukin olla villi ja vilkas, mutta hulluus ja vikapäisyys asia erikseen. Aika näyttää... Toivottavasti pentusi on vain normaali villi söpöliini :)
Puet kissapuvun päällesi ja leikit emoa. Muista myös imettää kissanpentusi.