Äitini tuputtamat kasvatusmetodit "kivikaudelta", miten toimia loukkaamatta (jos mahdollista)?

Sitten kova linja. Lapset on teidän, kasvatusvastuu on teidän. Jos äitisi ei tätä kunnioita, niin yhteydenpitoa on vähennettävä. Teet vaan tämän selväksi. Muuten seuraa ongelmia jatkossa.

Tulpat korviin ja satunnaisin väliajoin sanot, joo, niin, ihan totta!

Vierailuja vähemmäksi, jotta perherauha pysyy.

Jos normaali puhe ei mene perille, niin ehkä kannattaa ottaa hetkeksi pientä etäisyyttä?

Se voi herättää tuoreen isoäidin ymmärtämään että jokin ei nyt mene niinkuin pitäisi? Ja saat itsekin hieman hengähdysaikaa.

Onko äiti ollut tuollaiseen päsmäröintiin taipuvainen aina, vai onko se alkanut vasta lasten myötä? Jos kyse on jälkimmäisestä, asian voi koittaa vielä joskus puhua kunnolla läpi, tarvittaessa vaikka myöhemmin kun lapset ovat vähän kasvaneet. Jos taas tilanne on se että äiti on ollut aina tuollainen mutta se on alkanut ylittää oman kestokyvyn vasta nyt, niin ei valitettavasti auta kuin ottaa etäisyyttä juuri niin paljon kuin sitä kokee tarvivansa. Nuo eivät valitettavasti muutu eivätkä ymmärrä.

Tietysti äiti uskoo olevansa oikeassa, koska omat lapset ovat luultavasti kasvatettu juuri näillä ohjeilla, voisit etsiä jotain luettavaa näistä nykyisistä kasvatukseen liittyvistä asioista "kiintymys suhde vanhemmuus" yms.

Tai pyytää äidin vaikka neuvolaan mukaan, monesti tämmöinen tehoaa paremmin kuin asian kertoo joku ammattilainen, eikä "vaan se tuore äiti".

Vierailija kirjoitti:

Jos normaali puhe ei mene perille, niin ehkä kannattaa ottaa hetkeksi pientä etäisyyttä?

Se voi herättää tuoreen isoäidin ymmärtämään että jokin ei nyt mene niinkuin pitäisi? Ja saat itsekin hieman hengähdysaikaa.

Tuo etäisyyden ottaminen on ollut itselläkin mielessä tai se tuntuu ainoalta vaihtoehdolta, kun puhe ei auta ja olen itse kypsä äitini vierailuihin tai meidän siellä vierailuun.

ap

Meillä ihan sama juttu. Mieheni kanssa teimme kaiken väärin (lapsilla vääränlaiset mukit, pesen hampaat väärin, puen liian vähän/liikaa, tarjoan vääränlaista ruokaa, katan välipalan väärin yms). Tilanne meni niin pahaksi ja mun ahdistus niin kovaksi, että en voi olla äitini kanssa tekemisissä juurikaan. Hän käy välillä katsomassa lapsia ja esikoinen soittelee mummille. Mä en mitään asioita hänelle enää kerro, kun niitä käytetään myöhemmin mua vastaan. Saan tästäkin kuulla olevani hankala, kun mun kanssa ei voi mistään keskustella. Keskustelulla äitini siis tarkoittaa tapojeni ruotimista.

Olen kertonut asiallisesti useaan kertaan että hänen käytöksensä on loukkaavaa. Olen sanonut tosi rumasti, ollut pitämättä yhteyttä reilun kuukauden. Ei vaikutusta, joten yhteydenpito on minimissä. Anteeksi hän aina pyytää, mutta sillä ei ole enää mitään arvoa kun mikään ei muutu. Ensin ajattelin että täytyy sietää kun hän on mun äiti, mutta miksi pitäisi.

Muita neuvoja mulla ei ole antaa, kuin se että pidä kiinni omista (ja teidän perheen yhteisistä) rajoista. Ikävää kohtelua ei tarvitse sietää EDES omalta äidiltään!

Vierailija kirjoitti:

Onko äiti ollut tuollaiseen päsmäröintiin taipuvainen aina, vai onko se alkanut vasta lasten myötä? Jos kyse on jälkimmäisestä, asian voi koittaa vielä joskus puhua kunnolla läpi, tarvittaessa vaikka myöhemmin kun lapset ovat vähän kasvaneet. Jos taas tilanne on se että äiti on ollut aina tuollainen mutta se on alkanut ylittää oman kestokyvyn vasta nyt, niin ei valitettavasti auta kuin ottaa etäisyyttä juuri niin paljon kuin sitä kokee tarvivansa. Nuo eivät valitettavasti muutu eivätkä ymmärrä.

Jossain määrin äitini on ollut aina tuollainen päsmäröijä, joskaan ei ehkä ihan näin räikeästi ennen kun tulin raskaaksi.

ap

Mikä sitten on hyvää kasvatusta, ei ainakaan viime vuosina ole onnistuttu, kun katselee näitä "kasvatettuja" lapsia päiväkodeissa, kouluissa...

Kannattaa sanoa suoraan äidillesi, että sinun on pakko ottaa etäisyyttä, jos jatkuva neuvominen ja päsmäröinti ei lopu. Vanhemmat saavat itse päättää kasvatus tapansa, hän on sen työn jo hoitanut ja nyt on tiedän vuoronne kasvattaa omat lapsenne parhaaksi katsomallanne tavalla.

Eli olette väsyneitä, kun lapset ei nuku kunnolla ja kun äiti kertoo, miten tilanteesta selvitään, niin suutut?

Olen itse aikanaan sanonut yhdelle kaksosten äidille, että ei ehkä kannata imettää toista 2 tuntia ja antaa toisen nälkäisenä karjua vieressä. Tuttipullo on keksitty. Sain kuulla, että en tiedä lapsista mitään. Vastasin, että voi olla niinkin, mutta hyvistä yöunista ja kivasta elämästä lasten kanssa tiedän sitäkin enemmän.

Meillä tämä on viety vielä uudelle levelille. Kaikki mahdollinen on meidän syytä. Refluksi, astma,uhmaikä jne.

Ne käännetään aina jotenkin meidän aiheuttamiksemme. Erityisesti minun.

Kaiken huippu oli taas viimeaikainen tilanne, jossa mummo itse mokasi, sai lapsen suuttumaan ja syytti siitä minua ja vaati lasta uskoutumaan hänelle, kun hänellä on niin kurjaa kotona.

Uskomattomia juttuja.

Onneksi mun äiti uskoi, kun suutuin niin kovaa ja pidin kunnon puhuttelun!

Yh, syliin ei tarvi ottaa itkevää vauvaa

Pitää opettaa pullolle, että pääsee kauas vauvoista

Lunapin saa antaa

Xylitolit on lapselle haitallista

ja muut "kivaa"

Vierailija kirjoitti:

Eli olette väsyneitä, kun lapset ei nuku kunnolla ja kun äiti kertoo, miten tilanteesta selvitään, niin suutut?

Olen itse aikanaan sanonut yhdelle kaksosten äidille, että ei ehkä kannata imettää toista 2 tuntia ja antaa toisen nälkäisenä karjua vieressä. Tuttipullo on keksitty. Sain kuulla, että en tiedä lapsista mitään. Vastasin, että voi olla niinkin, mutta hyvistä yöunista ja kivasta elämästä lasten kanssa tiedän sitäkin enemmän.

Et nyt ymmärtänyt ihan oikeen. Äitini ei todellakaan kerro, miten tilanteesta selvitään vaan niitä omia kasvatusneuvoja, joita on sillon aikanaan pidetty oikeina. Yks esimerkki. Kaksoset oli nukkumassa kerrankin samaan aikaan, toinen heräs itkemään ja tietysti otin syliin, ettei toinen heräis niin äitini mielestä näin ei ois pitäny toimia vaan antaa vauvan huutaa ja kohta siinä ois huutanut kaks. Kiinteät ois äitini mielestä pitäny alottaa kuukauden iässä. Allergia tmv. lääkäreille ei kannata mennä, kun ei näin pienillä voi olla allergioita. Vauvat kuulemma nyt vaan huutaa, mutta niiden on annettava huutaa, etteivät totu vaikka sylissä oloon jne.

Itselläni on monia ruoka-aineallergioita, useat oireili jo hyvin pienenä ja olen kuulemma huutanut ensimmäisen vuoden.

Meillä ei kumpikaan ole saanut koskaan pelkkää tissiä. Toinen ei jaksanut imeä, syyksi paljastui lopulta reikä sydämessä. Toinen joi tissistä, mutta koska nukkuivat huonosti ja halusin itsekin joskus nukkua niin molemmat ovat olleet paljolti pulloruokinnalla. Nyt on onneks vähitellen alkanut selvitä itkuisuuden syyt, mm. refluksi ilmeisesti molemmilla, ruoka-aineallergioita jne.

Tuo sinun esimerkkisi olisi minusta hyvä neuvo, mutta äitini valitsee sanansa aina niin, että se on syyllistävää erityisesti minua kohtaan ja että hänen tapansa on se ainoa oikea ja ne äitini kasvatusmetodit on vanhentuneet. Enkä todellakaan halua, että lapseni kokevat samanlaisen lapsuuden kuin minä äitini kanssa, kun esim. tunteiden näyttäminen ei ollut sallittua. Jos vaikka itki niin asia yritettiin lakaista hyvin nopeasti ns.maton alle. Olen joutunut aikuisiällä mm. opettelemaan, että tunteiden näyttäminen on sallittua ja että puhuminen auttaa pahaan oloon jne.

ap

Lapsellista uhkailla tapailujen lopettamisella. Epävarmat vanhemmat uhkailee.

Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jos ei viiden kerran sanomisesta ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsellista uhkailla tapailujen lopettamisella. Epävarmat vanhemmat uhkailee.

Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jos ei viiden kerran sanomisesta ymmärrä.

Miksi muka pitää sietää epämiellyttävää käytöstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellista uhkailla tapailujen lopettamisella. Epävarmat vanhemmat uhkailee.

Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jos ei viiden kerran sanomisesta ymmärrä.

Miksi muka pitää sietää epämiellyttävää käytöstä?

Joo ap kyllä selittää että äiti ei usko, mutta uskoo kun tiukasti sanoo sen viisi kertaa. Kukaan mummo ei ole niin tyhmä, jollei sitten ole dementiasta kyse ja se onkin taas jo eri juttu.

Meillä mummo tuli esim kutsumatta kylään kello 20. Sitten villitsi kaiken maailman hyppyleikeillä lapset (jotka oli jo menossa nukkumaan), nää meni ylikierroksille, minkä jälkeen alkoi arvostella sitä, ettei meillä ole päivärytmiä.

Itse ensin aiheutti ongelman ja sitten alkoi arvostella.

HUOH.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellista uhkailla tapailujen lopettamisella. Epävarmat vanhemmat uhkailee.

Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jos ei viiden kerran sanomisesta ymmärrä.

Miksi muka pitää sietää epämiellyttävää käytöstä?

Joo ap kyllä selittää että äiti ei usko, mutta uskoo kun tiukasti sanoo sen viisi kertaa. Kukaan mummo ei ole niin tyhmä, jollei sitten ole dementiasta kyse ja se onkin taas jo eri juttu.

Ei meillä ainakaan uskonut edes 50 kertaa.