Lue keskustelun säännöt.
1v7kk alkanut saada kamalia raivareita. Ei kai vielä uhmis?
02.05.2006 |
On ollut aina aika jääräpäinen ja voimakastahtoinen, mutta tähän asti on huomion suuntaaminen muualle auttanut tai jokin muu.
Nyt on alkanut saada kamalia raivareita ihan pienistä asioista, joka asiaan hokee eipäs. Mitään ihmeellistä ei ole sattunut, että ei sitäkään voi oireilla. Lääkärin mukaan terve (neuvolatarkastus oli just).
Kun kohtaus iskee, hakkaa, raapii, puree, potkii. Ei anna ottaa syliin. Hiukan rauhoituttuaan haluaa syliin huutavana, mutta haluaa heti pois. Rauhoittuminen voi viedä tunninkin. Mulla ei voimat riitä väkisin pitääkään sylissä.
Mikä mun pienellä on? Mitä teen? Mikä on mennyt vikaan?
Kommentit (3)
vieläkin on aika temperamenttinen tapaus on nyt 2v8kk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli 1,5v. neuvolassa jo asiasta puhetta...pyysin lähetettä psykologille, kun tuntui, että voiko olla normaalia...Lapsi oli 1v10kk kun sitten käytiin pari kertaa. Totesivat lapsen älykkääksi ja terveeksi yksilöksi, jolla vain " normaalia vaikeampi" uhma alkanut.
Saatiin hyviä neuvoja/ vinkkejä, mutta ennen kaikkea tärkein pointti oli se, että lapsen tuli saada uhmata rauhassa turvallisessa ympäristössä...
Ja menihän se ohikin, uhmaili kyllä ihan kunnolla vuoden päivät, enemmän ja vähemmän. Tuntui, että kun kavereiden lapsilla alkoi kolmen tienoilla uhmaa ilmaantua, meillä se oli jo takana.
Ja tätä nykyä on reipas, mukava ja hyvä käytöksinen 5-vuotias. Jaksamista kovasti!
Meillä myös lapsi puhui 4-sanan lauseita ja esitti myös esim. kysymyksiä juuri 1v10kk:n ikäisenä. Tunnisti värejä, laski numeroita kahdeksaan asti. Paperille alkoi jo muodostua muutakin kuin " suttua" j.n.e.
Näitä asioita tarkkailivat pari kertaa ja haastattelivat meitä vanhempia kun kävimme lasta näyttämässä. Toisilla lapsilla kehitys kulkee lujaa vauhtia eteenpäin ja " pää" ei pysy perässä, eli siis aiheuttaa kaaosta lapsen mielessä ja käytöksessä kun toisaalta valmiuksia on jo tehdä paljonkin asioita, mutta toisaalta ei.
Sanon edelleen, että kyllä tuo on jo ihan uhmaa. Ota rohkeasti asia puheeksi seuraavalla kerralla neuvolassa, jos se mieltäsi painaa. Itsekin sain ajan psykologille vasta pitkän vänkäämisen jälkeen.
Ja kaikilla lapsilla on omansalainen tempperamentti, toisilla uhma on pientä kiukuttelua silloin tällöin, toiset antaa kaiken tulla ulos joka solullaan! Uhmaavan lapsen käytöksellä ei ole mitään tekemistä huonon kasvatuksen kanssa. Se on tärkeä kehitysvaihe, joka on läpikäytävä.