Lue keskustelun säännöt.
"Miten sinusta tuli sinä"? Ketkä siihen vaikuttivat?
20.08.2018 |
Rupesin funtsaamaan että ilman yliopistossa vietettyä aikaa olisin ihan eri ihminen. En ennen sitä enkä sen jälkeen tavannut ihmisiä, joilla olisi ollut niin iso vaikutus siihen, miten näen itseni.
Koulutus sinällään (vaikka alaa rakastan enkä olisi mitään muuta edes jaksanut opiskella) on ollut melko huonosti työllistävä, mutta se aika, en vaihtaisi pois silloisen ystäväpiirin vuoksi.
Onko sinulla tällaista vaihetta, joka muutti sinut ratkaisevasti, korjasi aiempia "vierauden tunteita" ja vaurioita? Palstalla on ollut muutamia opiskelua aloittelevia pohdiskelijoita, haluan myös rohkaista. Voi tapahtua jotain tosi hyvää!
Kommentit (19)
Olen ihan hukassa itseni kanssa
N19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa koulut eivät ole koskaan kiinnostaneet. Työni valitsin itse(olin yrittäjäkin koska hallitsin alan) eettisistä syistä ja lopetin yhtreiskunnallisista ja terveydellisistä.
Osaan useamman ammatin ja lukuisia minua hyödyttäviä taitoja, mutten ole koskaan luottanut ihmisiin. Opin nopeasti kokemuksesta, mutta juuri se on kirous ihmisten kanssa koska ei jaksa pölvästejä ja sanon asiat suoraan, junteille ja huijareille. Huomaan puolesta sanasta mitä toinen aikoo sanoa ja jos olen erimieltä lataan sen heti vasten kasvoja En kaipaa ihmisiä tai koulutusta ja tekemistä minulla riittää.
Kun löysin oman sisäisen ääneni ja aloin uskaltamaan kuuntelenaan omaa intuitiotani. Siihen auttoi eräs ystävä, joka oli pidemmällä samalla tiellä. Muutis alkoi, kun olin 42 v, ja minusta tuli minä ennen viisikymppisiäni.
Sitä ennen olin ollut vanhempieni ja etenkin aviomieheni muovaama.
En voi sanoa yhden aikakauden tai asian tehneen minusta minän, koska siihen on vaikuttanut kaikki asiat ja ihmiset koko elämäni ajalta. Yksi asia minkä tajusin vasta viime aikoina on se kuinka paljon nuoruuden lempibändi on vaikuttanut minuun. Sitä voisi luulla kyseessä olleen vaan musiikin, mutta tarkemmin mietittynä bändi on vaikuttanut ystäväpiiriin, pukeutumistyyliin ja exäkin tapasin bändin fanittamisen takia.
Merkittävimmin siihen ovat vaikuttaneet:
1) Perhe. Lapsuus, kasvatus yms on luonnollisesti aika iso osa sitä, millainen ihminen musta on kasvanut. Kohdallani onneksi hyvällä tavalla, aina ollut rakastava ja lämmin perhe.
ja
2) Yläasteen koulukiusaajat, joihin myös pari "kaveriani" aika pian liittyivät kääntäessään selkänsä mulle. Ensin teitte musta ujon, epävarman, surullisen ja katkeran. Katkera en jaksa enää olla enkä niin kovin surullinenkaan onneksi, mutta on se jättänyt jälkensä siihen etten ole kauhean itsevarma ja olen myös uusien ihmisten suhteen ujo/arka/jännittäjä mitä en ennen kiusaamista ollut yhtään. Toisaalta kuitenkin kiusaajat on tehneet musta myös empaattisemman, avarakatseisemman ja ystävällisemmän. Olin iloinen ja mukava ennen kiusaamista joo, mutta silti se opetti mulle vielä paljon lisää siitä miten tärkeää on kohdella muita ystävällisesti ja olla mahdollisimman empaattinen ja suvaitsevainen. Kun on itse kokenut sen miten pahalta tuntuu kun kohdellaan huonosti, ei sitä tuskaa halua muille aiheuttaa.
Valitettavasti mulla ei ole läheisiä ystäviä (muutama kaveri/työkaveri löytyy) eikä parisuhdetta, mutta toivottavasti vielä tulevaisuudessa. Uskon, että ne tulee muuttamaan mua ja ehkä auttamaan mua pääsemään kuorestani taas paremmin ulos :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan hukassa itseni kanssa
N19
Hukassa olemisen tunnistaminen ja tunnustaminen on ihan jees. Luulisin että 19-vuotiaista 90% on hukassa, nekin joilla näyttäisi olevan "valmiiksi viitoitettu polku" edessään.
Etsi rohkeasti.
"Kun aika on,/ole rauhassa levoton..." (Mikko Kuustonen lauloi)
Ap
Vanhempani, hyväksikäyttäjäni ja koulukiusaajani tekivät minusta mieleltäni monisairaan. Joten nuo paskiaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe ja muut lapsuuden ja nuoruuden ajan ihmiset. The damage was done.
Vierailija kirjoitti:
Merkittävimmin siihen ovat vaikuttaneet:
1) Perhe. Lapsuus, kasvatus yms on luonnollisesti aika iso osa sitä, millainen ihminen musta on kasvanut. Kohdallani onneksi hyvällä tavalla, aina ollut rakastava ja lämmin perhe.
ja
2) Yläasteen koulukiusaajat, joihin myös pari "kaveriani" aika pian liittyivät kääntäessään selkänsä mulle. Ensin teitte musta ujon, epävarman, surullisen ja katkeran. Katkera en jaksa enää olla enkä niin kovin surullinenkaan onneksi, mutta on se jättänyt jälkensä siihen etten ole kauhean itsevarma ja olen myös uusien ihmisten suhteen ujo/arka/jännittäjä mitä en ennen kiusaamista ollut yhtään. Toisaalta kuitenkin kiusaajat on tehneet musta myös empaattisemman, avarakatseisemman ja ystävällisemmän. Olin iloinen ja mukava ennen kiusaamista joo, mutta silti se opetti mulle vielä paljon lisää siitä miten tärkeää on kohdella muita ystävällisesti ja olla mahdollisimman empaattinen ja suvaitsevainen. Kun on itse kokenut sen miten pahalta tuntuu kun kohdellaan huonosti, ei sitä tuskaa halua muille aiheuttaa.
Valitettavasti mulla ei ole läheisiä ystäviä (muutama kaveri/työkaveri löytyy) eikä parisuhdetta, mutta toivottavasti vielä tulevaisuudessa. Uskon, että ne tulee muuttamaan mua ja ehkä auttamaan mua pääsemään kuorestani taas paremmin ulos :)
Se, että sinulla on ollut hyviä ihmissuhteita, voi parhaimmillaan suhteuttaa nykytilaa. Itsekin olen sairaana, liikuntakyvyttömänä suuren osan aikaa, ja sairaus on karsinut paljon turhia tuttuja pois. Toivon kuten sulle, myös itselleni, että koettu hyvä saa näkemään uudet mahikset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-mies vaikutti paljon myönteisesti minuun.
Mutta ihmispelosta en ole päässyt, olen luimistelija.
Vierailija kirjoitti:
Kun löysin oman sisäisen ääneni ja aloin uskaltamaan kuuntelenaan omaa intuitiotani. Siihen auttoi eräs ystävä, joka oli pidemmällä samalla tiellä. Muutis alkoi, kun olin 42 v, ja minusta tuli minä ennen viisikymppisiäni.
Sitä ennen olin ollut vanhempieni ja etenkin aviomieheni muovaama.
Keski-iästä (mikä lieneekin ikähaarukka) puhutaan turhan negatiivisesti, kun moni juuri silloin alkaa karistella "muiden muovaamaa" sun muita pölyjä harteiltaan. varsinkin kiltit naiset, jotka ovat eläneet ympäristöä miellyttääkseen. Ja ei, en ole härskin muiden kustannuksella "itsetoteutuksen" kannattaja. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani, hyväksikäyttäjäni ja koulukiusaajani tekivät minusta mieleltäni monisairaan. Joten nuo paskiaiset.
Etkö ole tavannut näiden jälkeen parempia ihmisiä?
Toivottavasti saat uutta suuntaa!
Vierailija kirjoitti:
Perhe ja muut lapsuuden ja nuoruuden ajan ihmiset. The damage was done.
Ymmärrän täysin että voi olla jopa hankala tunnistaa hyviä, korjaavia ihmissuhteita, jos liikaa pahaa on ehtinyt tapahtua. Kuspäistä tulee oma normaali?
Kannattaa yrittää? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani, hyväksikäyttäjäni ja koulukiusaajani tekivät minusta mieleltäni monisairaan. Joten nuo paskiaiset.
Etkö ole tavannut näiden jälkeen parempia ihmisiä?
Toivottavasti saat uutta suuntaa! <3 Ap
En ole. Katsos kun ne paremmat ihmiset välttelee mt-ongelmaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun löysin oman sisäisen ääneni ja aloin uskaltamaan kuuntelenaan omaa intuitiotani. Siihen auttoi eräs ystävä, joka oli pidemmällä samalla tiellä. Muutis alkoi, kun olin 42 v, ja minusta tuli minä ennen viisikymppisiäni.
Sitä ennen olin ollut vanhempieni ja etenkin aviomieheni muovaama.
Keski-iästä (mikä lieneekin ikähaarukka) puhutaan turhan negatiivisesti, kun moni juuri silloin alkaa karistella "muiden muovaamaa" sun muita pölyjä harteiltaan. varsinkin kiltit naiset, jotka ovat eläneet ympäristöä miellyttääkseen. Ja ei, en ole härskin muiden kustannuksella "itsetoteutuksen" kannattaja. Ap
Minä olen pidemmällä tiellä kuin vain olemalla ei-kiltti. En puhu siitä, miten minä käyttäydyn tai toimin, vaan siitä, mikä minä olen. Human being vs human doing.
Sinä kysyit miten minusta tuli minä. Uskon, että vastaus löytyy ihmisen sisältä. Ei koskaan muista ihmisistä. Ulkopuoliset tilanteet ainoastaan opettavat meille asioita, miten toimia, mistä pidän, miten minua saa kohdella, mikä on tehokasta.... mutta kyse on opitusta. Sisäisesti me olemme aina olleet se, mikä olemme. Ajatukst ja näkemykset vaihtuvat - mutta ne eivät ole ”minä”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani, hyväksikäyttäjäni ja koulukiusaajani tekivät minusta mieleltäni monisairaan. Joten nuo paskiaiset.
Etkö ole tavannut näiden jälkeen parempia ihmisiä?
Toivottavasti saat uutta suuntaa! <3 Ap
En ole. Katsos kun ne paremmat ihmiset välttelee mt-ongelmaisia.
Oletu kokeillut klubitalotoimintaa tms?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani, hyväksikäyttäjäni ja koulukiusaajani tekivät minusta mieleltäni monisairaan. Joten nuo paskiaiset.
Etkö ole tavannut näiden jälkeen parempia ihmisiä?
Toivottavasti saat uutta suuntaa! <3 Ap
En ole. Katsos kun ne paremmat ihmiset välttelee mt-ongelmaisia.
Oletu kokeillut klubitalotoimintaa tms?
Olen, ei minulla ole automaattisesti mitään yhteistä jonkun kanssa vain siksi että on samoja sairauksia.
Ulkomaille muuttaminen ja siellä tapaamani ihmiset 4 vuoden aikana vaikuttivat paljon siihen mihin suuntaan aloin kasvaa ihmisenä. Sen jälkeen äiti; äidin sairaus ja kuolema.
Äitiys. Löysin oikeastaan takaisin itseni luo. Turhat ihmissuhteet karsiutuivat aika tehokkaasti. Lopetin myös hyvää tarkoittavien huonojen neuvojen noudattamisen.
Joskus myöhemmin on tullut lipsuttua turhiin tuttavuuksiin, mutta juuri niistä olen oppinut sen mitä pitää välttää.