Ikävä entistä ystävää
Sellainen luottoystävä kenen kanssa aina puhuttiin rehellisesti kaikesta maan ja taivaan välillä. Häneltä sai todelliset mielipiteet. Hänestä sai seuraa festareille, leffaan, shoppailemaan, kaupungille.
Muutto naapurikaupunkiin, alkuun soiteltiin tiheään, sitten harvemmin, treffailu jää vähitellen kun ei jaksa jokakerta yksin ehdotella ja vaatisi järjestelyjä ja joustoa kummaltakin. Tavattiin eilen pitkästä aikaa ja oltiin ihan etäisiä, kuin vieraita. Surettaa ja itkettää ja yksinäinen olo. Uudessa kaupungissa tuttavuudet on jääneet pinnalliseksi eikä löydy saman veroista ystävää.
Kommentit (11)
Ihmisiä ei välttämättä tule läpi elämän. Tai tulee mutta ei todellisia ystäviä. Jotkut ei koe oikeata ystävyyttä koskaan.
Aloita joku harrastus josta pidät, sieltä voi löytyä samanhenkisiä ihmisiä.
Ystävyys on ihmissuhde siinä missä parisuhde ja vaatii hoitoa. Hoitamaton tai yksipuolisesti hoidettu lakastuu eikä tahdo nousta uuteen kukoistukseen enää. Ei vaikka naistenlehdissä toimittajat hehkuttaa miten ystävyys on elvytettävissä vuosienkin jälkeen. Harvemmin se niin toimii todellisessa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Aloita joku harrastus josta pidät, sieltä voi löytyä samanhenkisiä ihmisiä.
Tyypillinen neuvo joka ei päde joka tilanteeseen. Harrastuksiin monet tulee valmiiksi kaverin kanssa ja ryhmäliikunnat ja avoimet pelivuorot on sellaisia missä ystävyys ei syvene. Se loppuu tasan kun harratuskin päättyy.
Kuten parisuhteessa, niin ystävyudessä tärkeintä on kunnioitus.
Läpi elämän tulee ystäviä mutta ne jotka oikeasti haluavat jakaa sen koko elämän on vähissä. Toki on asioita mitkä sitten erottaa mm. alkoholi, suhteet, huumeet, mielenterveysongelmat. Toki siltikin voi olla tukena mutta täytyy miettiä olisiko toinen sinulle tukena vai ei. Luottamus rakentuu harvojen ystävien välille. Minulla on monta lapsuuden ystävää jotka ovat aina olleen minulle tärkeitä vaikka ei nähdä usein. Samaten on ihmisiä joita nään todella harvoin ja he tuntuvat kuin olisivat sukulaisiani. Silti olen hyvin usein yksin koska kaikilla on oma perhe tai juurikin perusteilla ja lähinnä tekemiseni ovat hyvin liikuntaan meneviä joten kaveripiirini on lähinnä sieltä nykyään, vanhat ja semmoiset joita ei kiinnosta liikunta niinovat jääneet todella vähälle. Ikäni on sen verran huono että teen yötä päivää töitä siis että pääsen ajattelemasta kuka on kaveri ja kuka ei sekä keskitän sen energian itseeni vaikka voisin sen jakaa kyllä mielelläni mukavien ihmisten kanssa. Älä mieti tuollaisia asioita, etsi uusia ystäviä ja arvosta heitä. Vanhoja voi arvostaa mutta työtä pitäisi tehdä molempiin suuntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita joku harrastus josta pidät, sieltä voi löytyä samanhenkisiä ihmisiä.
Tyypillinen neuvo joka ei päde joka tilanteeseen. Harrastuksiin monet tulee valmiiksi kaverin kanssa ja ryhmäliikunnat ja avoimet pelivuorot on sellaisia missä ystävyys ei syvene. Se loppuu tasan kun harratuskin päättyy.
Vaatii hiukan sosiaalista taitoa siinä tapauksessa mutta aivan mahdollista minusta.
Ystävyydessä on paljon kyse onnesta, kohtaako omanhenkisen ihmisen. Silloin ystävyys syntyy luontevasti. Jos sitä pitää erikseen alkaa rakentamaan ei ehkä onnistu.
Sitten on niitä joiden kanssa natsaa nopeasti ja tulee tunne että nyt on löytynyt huippu tyyppi. Kunnes huomaat että uutusviehätyksen mentyä toinen ei enää jouda tapaamaan eikä ole kiinnostunut susta. Kas, hän on siirtynyt seuraavaan eikä aikaa olekkaan enää sulle.
Ystävän menettäminen on ikävää. Ehkä voisit ottaa puheeksi eiliset tuntemukset ystäväsi kanssa? Joskus se voi puhdistaa ilmaa ja aitous palaa. Kyllä hänenkin luulisi huomanneen vierauden.
Jos haluaa uskollisen ystävän niin ostaa koiran. Lisäksi jos haluaa olla ikuisesti onnellinen niin tarvii puutarhan. Sellaisen thc kasvihuoneen. Sen vielä sanon että älä luota toiseen ihmiseen testaamatta onko luottamuksen arvoinen. Aika harva muuten on.
Mikään ei ole ikuista. Ihmisiä tulee ja menee läpi koko elämän, joskus vaan menee ne hyvätkin. Elämä on.