Lue keskustelun säännöt.
Mikä on selitys sille, että lähes koko suku pelkää mummolan taloa?
19.08.2018 |
Jo vuosia sitten kuollut mummoni asui isossa, vanhassa maatalossaan yksin varmaan 40 vuotta, sillä hän jäi leskeksi vain nelikymppisenä, seitsemän lapsen kanssa. Tästä talosta on tullut hänen lapsilleen ja joillekin lapsenlapsillekin myyttinen rakennus, jota rakastetaan ja pelätään. Kun mummo kuoli, niin perikunnalla oli ihan hirveitä riitoja, kuka saa siellä aikaansa viettää ja kuinka paljon, tai voiko astiakaapin maalata takaisin alkuperäiseen väriin jne.
Sit se talo herättää paljon typeriä pelkoja. Esim. äitini sanoi kerran, ettei suostu yöpymään siellä yksin, koska siellä kummittelee. Sama juttu äidin yhden sisaren kohdalla, kerran hän oli jopa huutanut eteiseen astuttuaan, että x ja y, voitte olla täällä rauhassa, jos ette häiritse meitä. X ja Y siis kauan sitten talossa kuolleita sukulaisia. Lapsuudesta muistan, miten kaikki sisarukset, myös miehet, kertoivat ihan totena kaikkia outoja juttuja, joita talossa oli sattunut. Noin muuten ei kai kukaan sen kummemmin ollut rajatieto-ihminen.
Mut semmoinen juttu, että kaikki nämä sisarukset ovat enemmän tai vähemmän traumatisoituneita. Kaikki naispuoliset päätyivät naimisiin hirveiden miesten kanssa: yksi osoittautui pedofiiliksi, kaksi alkoholistiksi ja yksi oli aivan krooninen pettäjä. Vain yhden sisaren liitto jatkuu yhä. Veljet - kaikki jo kuolleet - olivat mielestäni enemmän normaaleja, mutta tänä kesänä kuulin ihan pimeen jutun yhdestä veljestä, että hän kuulemma olisi nuoruudessaan raiskannut monta nuorta naista, eikä joutunut koskaan vastuuseen.
Me serkut, siis sisarusten lapset ollaan kans kaikki jollain lailla traumatisoituneita. Melkein jokaisella on ollut outo tai suorastaan hirveä lapsuus.
Mun väittämä on, että siellä talossa tapahtui sisarusten ollessa pieniä jotain todella pahaa. Talo on hyvin uskonnollisella paikkakunnalla ja mummokin oli uskossa. Ison lapsiperheen yh-äitinä ja maatilan hoitajana hän oli varmaan syvästi masentunut vuosikausia, kenties kyvytön huolehtimaan lapsistaan ja kenties jotain tosi pahaa, esim. pedofiliaa, pääsi tapahtumaan.
Mä en noihin kummitusjuttuihin usko pätkääkään, vaan oireellista on, että se talo herättää sisaruksissa noin suuria tunteita. Ehkä salaisuus on niin raskas, että siitä voi puhua vain metaforien kautta. Mummo itse on nostettu lähes pyhimyksen asemaan, vaikka mitä enemmän kuulen hänestä asioita, hän oli selvästikin mieleltään järkkynyt ainakin jossain vaiheessa. Äitini ei muista mitään muuta kuin että lapsuus oli ”aivan ihanaa”, joten hänestä ei ole tässä kohtaa apua. Kuulostaako teistä mahdolliselta, että sisaruksilla olisi kollektiivinen trauma, jota ei ole koskaan käsitelty, mutta joka oireilee monin tavoin, mukaan lukien lapsuudenkotiin liittyvät kummitusjutut ja taloon liittyvä ihmeellinen viha-rakkaussuhde.
Kommentit (24)
Ihan todennäköinen kuvio jo ilman kummitusjuttujakin. Jos kaikki sisaret valitsevat häiriintyneen miehen, niin onhan siihen joku syy. Ennen vanhaan ei myöskään tunnettu masennusta sairautena ollenkaan, puhuttiin vain synkkämielisyydestä. Ja joka talossa paljon lapsia, tuskin on mummisi apua saanut. Jo lasten heitteille jättö ja kenties jatkuva hermojen meneminen äidillä, fyysinen toistuva kuritus etc riittävät traumatisoimaan - ei siis välttämättä pedofiliaa tai ulkopuolisia. Ehkäpä mummi oli niin väsynyt, että vahingoitti lapsiaan jollain lailla? Sopisi kuvioon paremmin kuin joku ulkopuolinen pedofiili. Siis tuohon, että just lapsuudenkotiin on viha-rakkaussuhde. Luulisi että joku vieras naapurin pedosetä olisi tehnyt rikoksensa jossain muualla kuin näitten lasten kodissa, tyyliin pusikossa tai omassa aitassaan tms. Tämä mun eka ajatukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan lasten seksuaalinen hyväksikäyttö oli ikävä kyllä yleistä. Oma mummuni asui Keski-Pohjanmaalla lestadiolaispitäjässä ja kertoi aikoinaan, miten kaikki kylän lapset tiesivät, että pimeän aikaan erään naapuritalon pihan poikki ei kannattanut oikaista, ja yksi saarnamies ahdisteli toistuvasti lapsia.
Kiinnitin huomiota tuohon, että isoäitisi on lastensa mielestä ihan pyhimys. Tyypillinen vastareaktio. Mun isäni oli täysi paska, narsistinen ja sadistinen mulkku, mutta hän osasi manipuloida meidät lapset niin, että hän oli paras isä maailmassa. 2/3 meistä lapsista on aikuisiällä tajunnut totuuden. Vanhin ja eniten kärsinyt pitää kiinni lapsenuskostaan, eikä näe isässämme MITÄÄN virhettä!
Trollolloo, tapahtumapaikkana varmaan Porvoo?
Onko sulla itsellä olo, että talossa kummittelee? Ehkäpä ne puheet hengistä on ihan totta. On paljon asioita, joita emme näe. Sit on niitä, jotka haluavat kieltää henkimaailman olemssa olon kokonaan. Siis ihan hybin on voninut tapahtua jotain pahaa mutta ei nuo yliluonnolliset puheet liity asiaan ehkä mitenkään vaan ne oikeasti aistii asiat helpommin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla itsellä olo, että talossa kummittelee? Ehkäpä ne puheet hengistä on ihan totta. On paljon asioita, joita emme näe. Sit on niitä, jotka haluavat kieltää henkimaailman olemssa olon kokonaan. Siis ihan hybin on voninut tapahtua jotain pahaa mutta ei nuo yliluonnolliset puheet liity asiaan ehkä mitenkään vaan ne oikeasti aistii asiat helpommin
Hohhoijaa. Tämä yksi ja sama henkiin ja meedioihin uskova höyrypää taas linjoilla..
Vierailija kirjoitti:
Ihan todennäköinen kuvio jo ilman kummitusjuttujakin. Jos kaikki sisaret valitsevat häiriintyneen miehen, niin onhan siihen joku syy. Ennen vanhaan ei myöskään tunnettu masennusta sairautena ollenkaan, puhuttiin vain synkkämielisyydestä. Ja joka talossa paljon lapsia, tuskin on mummisi apua saanut. Jo lasten heitteille jättö ja kenties jatkuva hermojen meneminen äidillä, fyysinen toistuva kuritus etc riittävät traumatisoimaan - ei siis välttämättä pedofiliaa tai ulkopuolisia. Ehkäpä mummi oli niin väsynyt, että vahingoitti lapsiaan jollain lailla? Sopisi kuvioon paremmin kuin joku ulkopuolinen pedofiili. Siis tuohon, että just lapsuudenkotiin on viha-rakkaussuhde. Luulisi että joku vieras naapurin pedosetä olisi tehnyt rikoksensa jossain muualla kuin näitten lasten kodissa, tyyliin pusikossa tai omassa aitassaan tms. Tämä mun eka ajatukseni.
Mäkin pohdin jotenkin näin. Sitä kaltoinkohtelua on niin monenlaista ja kuka oli eniten paikalla? Ei mikään naapurin Aulis vaan oma äiti, joka seitsemän (!!!) lapsen yh. Karmea kohtalo, sanompa vaan, ja se heijastui lapsiin suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi "aivan ihanaa oli mutta mitään en muista" kuulostaa kyllä traumoilta.
Onpa mielenkiintoinen juttu ja mielenkiintoinen tuo teoria mummolan talossa koetusta lapsuustraumasta. Toivottavasti sellaista ei ole tapahtunut, mutta kertomassasi on joitain asioita, jotka siihen sopii.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sen tarvi olla edes mitään varsinaista kaltoinkohtelua, vaan ehkä siellä on joku tykännyt pelotella lapsia kumiitustarinoilla. Mun mieheni pelkää omaa mummolaansa, koska ”siellä kummitteli”, juuri siksi, että hurjia tarinoita oli kerrottu liikaa liian pienille lapsille.
Siellä on voinut tapahtua jotain mistä kukaan ei halua kertoa, tai ovat traumatisoituneet ja unohtaneet asian. Ihan vaikka sellainen että joku on tapettu kännipäissään keittiöön ja lapset nähneet tapahtuman, ei tuollaista haluta kertoa pikkupaikassa kenellekkään maineen takia vaan pyritään yksin selviämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on myös sukutalo, jossa asui sotaleskeksi jäänyt mummo monen lapsensa yksinhuoltajana. Siihenkin taloon, erityisesti yhteen huoneeseen, liittyi kaikilla lapsilla creepyjä yliluonnollisia kokemuksia.
Oman sukuni osalta sen pahan pystyi ihan paikallistamaan: saman kylän alkoholisoitunut isäntä, jonka tiedettiin kosiskelleen mummoa vainoamiseen saakka.
Mielenkiintoista, miten moni tuon ikäpolven ihminen käänsi traumat yliluonnollisiksi kokemuksiksi. Liittyiköhän se siihen, ettei mistään oikeasti pystynyt puhumaan. Ei saanut valittaa, kun oli elossa sentään.
"Kummittelu" voisi olla ilmaisu lapsuuden synkille muistoille jotka kummittelevat talon sisäpuolella. Ehkä on myös valemuistoja, etenkin lapsen mieli muokkaa hämmästyttävästi asioita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös sukutalo, jossa asui sotaleskeksi jäänyt mummo monen lapsensa yksinhuoltajana. Siihenkin taloon, erityisesti yhteen huoneeseen, liittyi kaikilla lapsilla creepyjä yliluonnollisia kokemuksia.
Oman sukuni osalta sen pahan pystyi ihan paikallistamaan: saman kylän alkoholisoitunut isäntä, jonka tiedettiin kosiskelleen mummoa vainoamiseen saakka.
Mielenkiintoista, miten moni tuon ikäpolven ihminen käänsi traumat yliluonnollisiksi kokemuksiksi. Liittyiköhän se siihen, ettei mistään oikeasti pystynyt puhumaan. Ei saanut valittaa, kun oli elossa sentään.
Hieman samaa meidän suvussa kuin tässä ja ap:n tarinassa mut meillä oli pihasauna. Epäloogista tässä oli se, että sauna oli uudempi kuin talo, joka olisi ollut potentiaalisempi kummittelupaikka, koska se talo oli ikivanha, varmaan 1800-luvulta. Mut saunan ovi aukesi itsestään tai jäi jumiin, ”aivan kuin joku olisi halunnut sinne kuumuuteen tappaa”, ja saunan kiukaan huono syttyminen oli yliluonnollista. Yksi veljistä hajotti ja rakensi uuden savupiipun oman pakkomielteensä takia. Mä en ole koskaan saanut selville, mitä tähän liittyy. Nyt talo saunoineen on myyty ulkopuolisille ja suurin osa saunaa pelänneistä kuolleena.
Pidän ihan mahdollisena. Monet tälläkin palstalla sanoo etteivät muista lapsuudestaan mitään, ihan peruskoulustakaan eivät muista. Ja kun ei muista niin voi tulla omia kuvitelmia että minkälaista se oli, tai sitten muistetaan pahuudet ja ikävyydet mutta korjataan vuosien saatossa muistot niin että vain hyvät asiat muistetaan.
Mun isän siskot kaikki hengissä olevat on sitä mieltä että heillä oli oikein hyvä lapsuus ja vanhemmat oli onnellisia jne. Paitsi että äitini on kertonut mitä isäni äiti hänelle oli kertonut miehestään jne. eikä ole todellakaan ollut mitään auvoa. Heidän isänsä oli muutenkin traumatisoitunut jo omassa lapsuudessaan ja sitten vielä sodassa, joten uskon että ei ole kaukaa haettu esim. alkoholiongelma jota vaimo peitteli lapsilta. Sekä isäni että kaikki hänen sisaruksensa ovat jollain lailla "päästään sekaisin" mielestäni, ja osa ihan diagnosoituja, joten minäkin olen sitä mieltä että heidän lapsuudenkodissaan on tapahtunut paljonkin pahojakin asioita, vaikka varmaan hyviäkin. Pahat muistot on väkisin tukahdutettu, varmaankin heidän äitinsä toimesta jolle on ollut tärkeää näyttää ulospäin että kaikki on hyvin.
Ilmeisesti mahdolliset pahat tapahtumat osuneet joskus 40-50-luvulle, jos niin moni lapsista jo kuollut? Ne ovat oikeasti olleet aika julmaa aikaa. Osa miehistä oli sodassa kuollut, osa palasi pahasti mieleltään järkkyneinä. Kaikesta oli pulaa. Ehkäisyä ei ollut, avioton lapsi iso häpeä, fanaattinen uskovaisuus leimasi tiettyjä seutuja ja muuallakin oltiin uskossa.
Ei siis ihme, että oli ”kätkytkuolemia”, eikä lasten kuolemia välttämättä lähdetty tutkimaan, jos vanhemmat tiukasti sanoivat, että Väinö-parka putosi heinäparvelta. Väkivaltainen kasvatus oli sääntö, ei poikkeus. Ja väkivalta muutenkin paljon tavanomaisempaa. Muistan jutun suvustani 40-luvun lopulta. Isotätini meni naimisiin, ja häihin ilmestyi vanha heila häiriköimään. Morsiamen isä otti heinähangon ja huitoi tällä miehen henkihieveriin, joka oli mennyt johonkin latoon toipumaan useaksi päiväksi, suvun naiset oli sit vieneet jotain sidetarpeita, juomaa ja ruokaa ja kun jalat oli kantaneet, äijä oli kävellyt kotiinsa. Tätä koko kylä naureskellen muisteli, että hieno homma, oikeaa toimintaa morsiamen isältä.
Yritän tällä sanoa, että mitä vaan hirveää on voinut tapahtua. Ihan taposta alkaen.
Vierailija kirjoitti:
No tuskinpa vaan. Ihmiset nyt päätyy huonoihin avioliittoihin ties mistä syistä ja pilaavat lastensa elämän siten. Ja tietyn ikäpolven ihmiset horisee yliluonnollisia juttuja enemmän kuin rationaalisemmat nykysukupolvet.
Kaikissa sukupolvissa on yliluonnolliseen uskovia ihmisiä. Ne sukupolvet, jotka elivät perinteisessä uskomusmaailmassa jossa uskottiin esim. kodinhaltijoihin ja metsänhenkiin, ovat jo kuolleet.
No tuskinpa vaan. Ihmiset nyt päätyy huonoihin avioliittoihin ties mistä syistä ja pilaavat lastensa elämän siten. Ja tietyn ikäpolven ihmiset horisee yliluonnollisia juttuja enemmän kuin rationaalisemmat nykysukupolvet.