Lue keskustelun säännöt.
Millaista on, kun on ADD?
19.08.2018 |
Olen 29-v. nainen. Viimeisimpien parin vuoden ajan olen ihmetellyt, miksi minusta on tullut saamattomampi kuin aiemmin ja miksi tuntuu olevan aiempaa vaikeampi hallita ajankäyttöä. En ole ennen ajatellut, että minulla voisi olla tarkkaavaisuushäiriö. Tänään tämä pälkähti päähäni. Luin Hallowellin ja Rateyn kehittelemät ADD:n kriteerit, ja hämmästyttävän moni niistä sopii. Onko normaalia, vai onko tässä jotain, jota olisi syytä tutkia:
Jumitan helposti, ellei ole mitään ulkoista painetta ryhtyä toimeen ja saada tehdyksi tai ellei kukaan tee asioita seuranani. Jos minulla on vapaapäivä, saatan jämähtää sohvalle tunneiksi, vaikka mielessäni olisi selvä lista yksinkertaisia tehtäviä: pyykin peseminen, kaupassa käynti, ulkoilu. Junnaan. En saa helposti aloitettua, jos ollenkaan.
Aloittamisen vaikeus korostuu loma-aikoina. Olen huomannut tämän vasta opiskeluiden päätyttyä. Opiskellessa sovitut menot, deadlinet, luennot ja kesätyöt pitivät minut rutiinissa. Nyt työelämässä suoriudun hyvin, mutta työn ulkopuolella ajelehdin, ellei kyse ole valmiiksi aikataulutetusta toiminnasta. Jos minun on itse johdettava itseäni, lykkään kaikkea. Myös töissä prakaan tehtävissä, joiden tekemisen tahdin saan itse määrätä (teen viime tipassa).
Olen kärsimätön. Välitön palkitsevuus houkuttelee. Tämänkin vuoksi lykkään epämieluisia tehtäviä. Etsin jatkuvasti uusia tyydytyksen tunteita - uusia harrastuksia jne. Minulla on jatkuvasti kesken useita aloitettuja projekteja (jokin kurssi, käsikirjoitus, käsityö, valokuvakirja you name it), joista harva valmistuu. Poukkoilen projektista toiseen. Kyllästyn, hylkään ja korvaan.
Arkiset asiat kasaantuvat. Tiskit, pyykki. Laskut saan maksettua heti palkkapäivänä. Mutta tälläkin hetkellä minulla on kirjoja myöhässä kirjastosta, kun en vain saa niitä uusittua jostain itsellenikin täysin käsittämättömästä syystä, vaikka tämä vaatisi vain pari klikkausta puhelimella. Saatan myös sekoittaa asioita ja sählätä, kirjoittaa ylös väärän kellonajan, varata väärät liput jne. Olen usein hiukan myöhässä.
Olen huolehtijatyyppi. Pääni on täynnä huolenaiheita. Olen huolissani myös näistä tekemättömistä asioista. Ne aiheuttavat itsesyytöksiä ja lamaantumista. Joskus koen olevani kuin masentunut mutta vain siitä näkökulmasta, että olen tyytymätön itseeni ja jään lamaantuneena jumittamaan. Elämästä yleensä ajattelen positiivisesti.
Pystyn keskittymään, kun sitten kerran pääsen työn ääreen kunnolla. Tällöin saatan uppoutua jopa siinä määrin, etten malta syödä tms. Jos teen jotakin, ärryn, jos minut keskeytetään. Minun on joskus hankala ohjata huomioni muuhun kuin siihen, mitä olen tekemässä. Siirtyminen tehtävien välillä voi olla hankalaa (vaikka toisaalta on myös tätä poukkoilua).
Mieheni on huomauttanut minulle kärsimättömyydestä ja jumitustaipumuksesta. Hän on myös joskus sanonut, että saatan tahattomasti sanoa möläyttää toisesta ihmisestä jotakin. Tätä viimeistä en itse huomaa ollenkaan. Olenkin pyytänyt, että mieheni heti huomauttaisi minulle, jos hänelle jotain möläytän.
Kaikki menee hyvin, jos olen töissä, jos käyn sovituissa harrastuksissa ja jos mieheni on läsnä sparraamassa. Jos taas olen täysin omalla vastuullani, ei hommasta tahdo tulla mitään.
Onko tässä jotain? Koskaan lapsena kukaan ei ole pitänyt minua outona. Olen aina menestynyt opinnoissani hyvin. Minusta pidetään työpaikalla ja yleisesti kai ihmiset ajattelevat, että olen ihan fiksu. Onko aikuisille olemassa jotain toiminnanohjauksen terapiaa?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Miksi toimettomuus häiritsee sinua?
Olisiko tässä kyse jostain sellaisesta, että asiat, jotka pitäisi tehdä, eivät varsinaisesti ole sellaisia, joita mielelläsi tekisit, ja kun on valinnanvapaus, ne jäävät tekemättä, koska teet mieluummin jotain mikä tuntuu mukavalta (esim. lojut sohvalla yöpuvussa iltapäivään asti). Eli oikeasti et ole toimelias ihminen, mutta ajattelet, että vain sellainen on "hyvä ihminen" ja podet siitä huonoa omaatuntoa?
Tämä on hyvä kommentti. Mielestäni et kuulosta ADD:lta, jo koska olet selviytynyt aikuisikään ilman että poikkeavuus on huomattu! Luulen myös, ettet ole temperamemtitasi aktiivinen, ja mukavampaa/ luonteenomaisempaa sinulle on elää passiivisempaa elämää, mihin olet tottunut esim vanhempiesi valvonnan alla (ja ehkä sieltä aktiivisuuden ihannekin on siirtynyt). Sinussa ei ole mitään vikaa! On ihan ok, välillä hengailla yöpaidassa vaikka koko päivä! Hyväksy itsesi ja ala elämään omannäköistäsi elämää ilman syyllisyyden tunnetta ajoittaisesta passiivisuudestasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhun poikani puolesta:
Läksyt/tehtävät jäävät tekemättä kun jumitetaan youtubessa, vaikka tarkoitus ja aikomus on tietenkin tehdä läksyt. Lääkkeitä ei saa otettua, roskat tippuvat käsistä lattialle, päivävaatteita ei saa pois yöksi, tavarat unohtuvat milloin minnekin, eikä koulusta lähtiessä ymmärrä ottaa tarvittavia kirjoja mukaan. Avaimet ovat hukassa, käsineet, hattu takki, oliko niitä?
Aamulla iskee paniikki sitten kun läksyt on tekemättä ja ei uskalleta mennä kouluun ollenkaan.
Hanuri jää pyyhkimällä, kädet pesemättä, syödä ei muisteta ja päivärytmi on hukassa.
Koulussa ei voi keskittyä, jos sinne asti pääsee. Valuu pulpetista, unohtuu ajatuksiinsa, tuijottaa tyhjyyteen ja kaikki menee ohi.
Ihan hiton rasittava tauti itsellensä ja ympäristölleen.Minkä ikäinen?
Omani on 16. Koko peruskoulun vahdin hänen läksyjään ja koneisiinlukujaan. Älyttömän rasittavaa totta tosiaan.
Auttaisikohan lääkitys ? Hän on lukiossa ja enää en vahdi. Numerot ovat aika huonoja.
14. Lääkitys on, mutta kun tulen töistä, lääkkeet ovat pöydällä ottamatta..
Ihan autettava joka-asiassa, eikä sekään tunnu riittävän. Tarvitsisi jonkun henkilökohtaisen avustajan, että pystyy suoriutumaan rutiineista. Ihme että on elossa vielä, ettei ole unohtanut hengittää..😏
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi toimettomuus häiritsee sinua?
Olisiko tässä kyse jostain sellaisesta, että asiat, jotka pitäisi tehdä, eivät varsinaisesti ole sellaisia, joita mielelläsi tekisit, ja kun on valinnanvapaus, ne jäävät tekemättä, koska teet mieluummin jotain mikä tuntuu mukavalta (esim. lojut sohvalla yöpuvussa iltapäivään asti). Eli oikeasti et ole toimelias ihminen, mutta ajattelet, että vain sellainen on "hyvä ihminen" ja podet siitä huonoa omaatuntoa?
En oikein tiedä, mikä toimettomuudesta tarkalleen kiusaa. Ehkä tosiaan osittain kyse on yleisistä odotuksista ja häpeästä. Toisaalta väitän kyllä, että mitään tekemättömyydestä tulee ihan sisäsyntyisestikin minulle henkisesti paha ja tylsistynyt olo. Asiat, joita voisin tehdä, vilistävät päässäni, mutten silti saa ryhdytyksi mihinkään. Ei vain tunnu normaalilta, että terve aikuinen hengaa yöpaidassa kello neljään netissä surffaten ja Netflixiä välillä katsoen, ja välillä ihan vain makaa, nukkuu. Töissä olen normaali ja teen 8 - 10 tuntia töitä päivässä. Ja työpäivinä saan myös käytyä kaupassa, joogassa jne.
Ap
Tuo on täysin normaalia! Ihminen tarvitsee myös lepoa. Ole itsellesi armollinen.
Minä toimin pitkälti samalla lailla kuin ap, mutta olen todennut sen liittyvän vireystilaan ja väsymykseen.
Jos olen joutunut tekemään jonkin tiukemman rutistuksen, palautuminen vie päivän tai kaksi. Sitten aktiivisuus yleensä palautuu.
Ruuhkavuosina olin kroonisesti väsynyt, ja kotityöt olivat pakkopullaa. Joskus sain ne pakolla tehtyä, joskus niitä vain siirsi ja siirsi eteenpäin.
Nyt, kun elämä on helpottunut, asiat hoituvat sujuvammin. Paitsi siivous! Keksin vaikka mitä oheistoimintaa, mutta imuri ei tartu käteen!😊
Ap, seuraapa aloitekykyäsi/väsymystä/palautumistarvetta.
Hei!
Kirjoitit kuin minun kynästäni. Jään seuraamaan keskustelua.
En ole päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen, johtuvatko oireeni tästä elämäntyylistä älypuhelimineen ja ruuhkavuosineen vai jostain ADD:n tyyppisestä.
Olisi kuumottavaa mennä asiantuntijan juttusille, koska päällisin puolin ominaisuuksia on minusta hankala huomata, ja varmaan nauraisivat päin naamaa :( Sisimmässäni kuitenkin koen vaikeuksia, joita ahkerakilttityttö-imagoni läpi ei nää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhun poikani puolesta:
Läksyt/tehtävät jäävät tekemättä kun jumitetaan youtubessa, vaikka tarkoitus ja aikomus on tietenkin tehdä läksyt. Lääkkeitä ei saa otettua, roskat tippuvat käsistä lattialle, päivävaatteita ei saa pois yöksi, tavarat unohtuvat milloin minnekin, eikä koulusta lähtiessä ymmärrä ottaa tarvittavia kirjoja mukaan. Avaimet ovat hukassa, käsineet, hattu takki, oliko niitä?
Aamulla iskee paniikki sitten kun läksyt on tekemättä ja ei uskalleta mennä kouluun ollenkaan.
Hanuri jää pyyhkimällä, kädet pesemättä, syödä ei muisteta ja päivärytmi on hukassa.
Koulussa ei voi keskittyä, jos sinne asti pääsee. Valuu pulpetista, unohtuu ajatuksiinsa, tuijottaa tyhjyyteen ja kaikki menee ohi.
Ihan hiton rasittava tauti itsellensä ja ympäristölleen.Minkä ikäinen?
Omani on 16. Koko peruskoulun vahdin hänen läksyjään ja koneisiinlukujaan. Älyttömän rasittavaa totta tosiaan.
Auttaisikohan lääkitys ? Hän on lukiossa ja enää en vahdi. Numerot ovat aika huonoja.
14. Lääkitys on, mutta kun tulen töistä, lääkkeet ovat pöydällä ottamatta..
Ihan autettava joka-asiassa, eikä sekään tunnu riittävän. Tarvitsisi jonkun henkilökohtaisen avustajan, että pystyy suoriutumaan rutiineista. Ihme että on elossa vielä, ettei ole unohtanut hengittää..😏
Ovatko ne lääkkeet auttaneet silloin, kun hän on ne muistanut ottaa? Kannattaisiko meidän nuoren sellaiset hankkia?
Olen ajatellut, että mitenkähän käy, jos hän hankki joskus e-pillerit ja alkaa harrastaa seksiä. Unohtaa jo ottaa pillerit ja tulee raskaaksi ei-toivotusti.
Kiitos kannustavista kommenteista. Nyt kun luen ihmisten kuvauksia omasta tai läheisensä ADD:stä, vaikuttaa kyllä vahvasti siltä, ettei kohdallani ole siitä kyse. Elämäni ei ole ilman ohjaustakaan mitään totaalikaaosta, mutta selvästi minun itseni johtamisen kykyni eivät ole kovin hyvät.
Haluan myös sanoa, että toivottavasti kukaan vakavan ADD:n kanssa kamppaileva ei ole kokenut näitä viestejäni loukkaavina - ns. turhasta valittamisena omien kokemustensa runnalla. Toivon myös, että kaikki, joilla on aloitekyvyn, keskittymisen ja toiminnanohjauksen ongelmia, voisivat saada vertaistukea tästä ketjusta.
Nyt minä lupaan ja vannon (huoh), että menen tekemään itselleni ruokaa ja saan käytyä kaupassa täydentämässä tyhjyyttään ammottavaa jääkaappia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhun poikani puolesta:
Läksyt/tehtävät jäävät tekemättä kun jumitetaan youtubessa, vaikka tarkoitus ja aikomus on tietenkin tehdä läksyt. Lääkkeitä ei saa otettua, roskat tippuvat käsistä lattialle, päivävaatteita ei saa pois yöksi, tavarat unohtuvat milloin minnekin, eikä koulusta lähtiessä ymmärrä ottaa tarvittavia kirjoja mukaan. Avaimet ovat hukassa, käsineet, hattu takki, oliko niitä?
Aamulla iskee paniikki sitten kun läksyt on tekemättä ja ei uskalleta mennä kouluun ollenkaan.
Hanuri jää pyyhkimällä, kädet pesemättä, syödä ei muisteta ja päivärytmi on hukassa.
Koulussa ei voi keskittyä, jos sinne asti pääsee. Valuu pulpetista, unohtuu ajatuksiinsa, tuijottaa tyhjyyteen ja kaikki menee ohi.
Ihan hiton rasittava tauti itsellensä ja ympäristölleen.Minkä ikäinen?
Omani on 16. Koko peruskoulun vahdin hänen läksyjään ja koneisiinlukujaan. Älyttömän rasittavaa totta tosiaan.
Auttaisikohan lääkitys ? Hän on lukiossa ja enää en vahdi. Numerot ovat aika huonoja.
14. Lääkitys on, mutta kun tulen töistä, lääkkeet ovat pöydällä ottamatta..
Ihan autettava joka-asiassa, eikä sekään tunnu riittävän. Tarvitsisi jonkun henkilökohtaisen avustajan, että pystyy suoriutumaan rutiineista. Ihme että on elossa vielä, ettei ole unohtanut hengittää..😏Ovatko ne lääkkeet auttaneet silloin, kun hän on ne muistanut ottaa? Kannattaisiko meidän nuoren sellaiset hankkia?
Olen ajatellut, että mitenkähän käy, jos hän hankki joskus e-pillerit ja alkaa harrastaa seksiä. Unohtaa jo ottaa pillerit ja tulee raskaaksi ei-toivotusti.
Ilmeisesti jonkun verran. Lääkkeiden vaikutus kestää n 6 tuntia, eli koulupäivän ajan. Opettajan mukaan eron huomaa onko ottanut lääkkeet vai ei, vaikka ei hän mikään täsmällisyyden perikuva ole silloinkaan..
Minulla on ADD ja voin sanoa tämän.
ADD ei kehity iän mukaan, vaan ADD on neurologinen häiriö mikä tarkoittaa sitä, että se on pitänyt aina olla (paitsi jos on saanut aivovaurion jossain vaiheessa). Eli jos sinulla ei ole ollut voimakkaita oireita jo lapsena, sinulla ei ole ADD:ta. Aloituksesi mukaan sinulla ei siis ole ADD:ta, koska sanot että tarkkaavaisuutesi on huonontunut vanhetessa. Yleisemmin se on niin, että aikuisiällä ADD:ta on helpompi hallita, kuin lapsena.
Nuo sohvalle jämähtäminen ynnämuut ovat ihan normaalia ja normaalitkin ihmiset eivät välttämättä aina ole tekemässä.
Ongelma näissä itsediagnosoinneissa on se, että luetaan yhden ja kahden mielenterveyden häiriön/sairauden oireet ja usein voi helposti löytää itseensä sopivia. Samalla ei kuitenkaan tiedä, että sellaiset asiat kuin jumittaminen, unohtelu, impulsiivisuus, asioiden alullepanon vaikeus liittyy muihinkin häiriöihin ja sairauksiin. Pelkästään sinun antamalla listalla sinut voisi myös liittää aspergeriin, persoonallisuushäiriöihin, masennukseen, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, stressiin ja niinedespäin. Puhumatta siitä, että miten käyttäydyt voivat myös johtua ihan vain tottumuksesta, tempperamentista ym.
ADD ei ole mikään sellainen, että se vaikeuttaa elämääsi pelkästään vapaa-ajalla tai pelkästään työn ulkopuolella. ADD vaikeuttaa kaikkia osa-alueita elämässä, sitä ei voi mitenkään säädellä koska kyseessä on aivon toiminnassa oleva poikkeavuus. Sinulla ei selkeästi ole ollut ongelmia nuorena, joten se jo vahvasti kertoo, ettei sinulla ole ADD:ta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla niin sanottu vilkas mielikuvitus? Nuorena kuin oli vain mielikuvitusmaailmoita, aikuisena se on yhtä ajatusplörö ja saattaa biisit jäädä soimaan päässä hyvin helposti, jopa pätkii elokuvist voi jäädä pyörii mieles ja aika vain unohtuu.
Samat oireet muuten
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla niin sanottu vilkas mielikuvitus? Nuorena kuin oli vain mielikuvitusmaailmoita, aikuisena se on yhtä ajatusplörö ja saattaa biisit jäädä soimaan päässä hyvin helposti, jopa pätkii elokuvist voi jäädä pyörii mieles ja aika vain unohtuu.
Samat oireet muuten
Ihan normaalin ihmisten "oireita" on nuo mitkä juuri kirjoitit, eli voi olla niin ADD ihmisillä mutta ihan normaaleillakin ihmisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla saattaa olla jotain add-piirteitä mutta en usko että täyttäisit diagnoosikriteereitä. Se että olet tähän asti pärjännyt ihan hyvin kertoo ettei sinulla ole neurologista poikkeavuutta. Add ilmenee lapsuudessa mm niin että lapsi on rauhallinen ja uppoaa helposti omiin ajatuksiin. Koulussa opetusta on monesti vaikea seurata ja leikeissä sääntöjen ymmärtäminen vie aikaa. Kavereiden löytäminen voi olla hankalaa. Add viihtyy usein pienessä ryhmässä tai yksin, koska meluisat tilanteet kuormittavat helposti.
Diagnoosien sijaan sinun kannattaisi pohtia mitä haittaa kuvailemasi oireet auheuttavat arkipäivääsi. Saatko hoidettua työsi ja muut velvollisuutesi normaalisti? Miksi havittelet superaktiivisen ihmisen identiteettiä? Etkö voi välillä jäädä kotiin jumittamaan ja olla suorittamatta elämää? Mitä haittaa on pesemättömistä pyykeistä jos vaatekaapista löytyy vielä päällepantavaa? Hellitä vaatimuksiasi itseäsi kohtaan ja jumita rauhassa.
Muuten kuvauksesi sopii diagnosoituun teiniimme, mutta hän kyllä viihtyy suurissa kaveriporukoissa koko ajan.
Vaihda tilalle SSD niin alkaa taas hommat sujua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Ap!
Tavoittaakohan kommenttini enää sinua.
Olisi kiva kuulla miten sulla nykyään menee?
Kärsin aivan samasta ongelmasta kuin sinä ja vertaistuki olisi tarpeen 😅
En oikein tiedä, mikä toimettomuudesta tarkalleen kiusaa. Ehkä tosiaan osittain kyse on yleisistä odotuksista ja häpeästä. Toisaalta väitän kyllä, että mitään tekemättömyydestä tulee ihan sisäsyntyisestikin minulle henkisesti paha ja tylsistynyt olo. Asiat, joita voisin tehdä, vilistävät päässäni, mutten silti saa ryhdytyksi mihinkään. Ei vain tunnu normaalilta, että terve aikuinen hengaa yöpaidassa kello neljään netissä surffaten ja Netflixiä välillä katsoen, ja välillä ihan vain makaa, nukkuu. Töissä olen normaali ja teen 8 - 10 tuntia töitä päivässä. Ja työpäivinä saan myös käytyä kaupassa, joogassa jne.
Ap