Lue keskustelun säännöt.
Suomi 2018, elääkö luokka-ajattelu oikeasti :o ?
18.08.2018 |
Olen 50+ ja törmännyt asiaan lapsuuteni jälkeen vain täällä. Tuli yllätyksenä. Keskusteluja paljon: Miltä näyttävät eri yhteiskuntaluokkien kodit, tuntomerkit, mikä auto...
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ihan rehellisiä ollaan, niin minusta Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia. Koko meidän ”luokkaretkistä” ja ”nousukkaista” ja ”katoavastakeskiluokasta” ja siitä, että kuka vaan voi nousta tai pudota jauhava luokkakeskustelumme kertoo, ettei täällä oikeasti ole yhteiskuntaluokkia.
Oikeat luokat pysyvät koko eliniån ja sukupolvesta toiseen. Oikieissa luokkayhteiskunnissa jaksetaan vuosia taivastella, että miten keskiluokkaisesta lelutehtäänjohtajan tyttärestä VOI tulla kuninkaallinen, vai voiko. Luokat ovat pysyviä, eikä niistä pääse eroon vaikka haluaisi ja toisaalta harvat (alaluokkaisetkaan) haluavat, koska kaikki ne tavat ja ajattelutavat ja kulttuuri ja jopa tunteet on niin erilaisia muihin luokkiin nähden ja ihmisiin niin syvään juurtuneita, että vaihtaminen vain tekisi elämästä liian hankalaa.
Yhteiskunnassa, jossa käytännössä jokainen liikkuu sosiaaliselta statukseltaan, varallisuudeltaan ja elintavoiltaan ylöspäin, alaspäin ja ihan vaan erilaisiin vaiheisiin elämänsä aikana, ei ole luokkia. Yhteiskunnassa, jossa opettajien lapsista tulee maalareita ja maalarien lapsista hammaslääkäreitä ja jossa tohtorit naivat duunareita ja insinöörit taiteilijoita ja ihmiset vaihtavat nelikymppisinä ammattia mistä tahansa lähihoitajiksi, siinä ei vaan ole luokkia. Koska mikään ei ole pysyvää.
Tavallaan olet oikeassa ja tavallaan et. Siitä syrjäytyneen lapsesta harvemmin tulee tohtoria, mutta siitä lääkärin lapsesta kyllä voi tulla se maalarikin. Silti tämä tausta näkyy tässä maalarissa. Ja tämä maalari tulee todennäköisesti perimään muutakin kuin sivistystä vanhemmiltaan. Ja se syrjäytyneen lapsi perii vanhemmiltaan huonoa elämänhallintaa ja ehkä velkoja.
Suomessa juuri sosiaalinen liikkuvuus on se, joka vaikeuttaa luokittelua ja tekee sen jopa mahdottomaksi. Itse olisin hyvä esimerkki. Isovanhempieni vanhemmat olivat oikeastaan maaseutuyhteisön eliittiä, vaikka kulttuuriharrastuksiin ei juuri ollut "luokan" mukaisia mahdollisuuksia. Kuitenkin tuttavapiiriin kuului mm. ministerejä.
Itse elin lapsuuteni jokseenkin syrjäytyneenä, alkoholistiperheessä au-lapsena. Koulutusta sentään arvostettiin ja maksuton keskikoulu antoi mahdollisuuden opiskella niin pitkälle, että vähältä piti ettei tohtoria tullut - suvun ensimmäistä. Sama juttu samaa ikääluokkaa olevilla serkuilla, eli tavallisen duunarin lapset päätyivät jonkinlaisiksi johtajiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ihan rehellisiä ollaan, niin minusta Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia. Koko meidän ”luokkaretkistä” ja ”nousukkaista” ja ”katoavastakeskiluokasta” ja siitä, että kuka vaan voi nousta tai pudota jauhava luokkakeskustelumme kertoo, ettei täällä oikeasti ole yhteiskuntaluokkia.
Oikeat luokat pysyvät koko eliniån ja sukupolvesta toiseen. Oikieissa luokkayhteiskunnissa jaksetaan vuosia taivastella, että miten keskiluokkaisesta lelutehtäänjohtajan tyttärestä VOI tulla kuninkaallinen, vai voiko. Luokat ovat pysyviä, eikä niistä pääse eroon vaikka haluaisi ja toisaalta harvat (alaluokkaisetkaan) haluavat, koska kaikki ne tavat ja ajattelutavat ja kulttuuri ja jopa tunteet on niin erilaisia muihin luokkiin nähden ja ihmisiin niin syvään juurtuneita, että vaihtaminen vain tekisi elämästä liian hankalaa.
Yhteiskunnassa, jossa käytännössä jokainen liikkuu sosiaaliselta statukseltaan, varallisuudeltaan ja elintavoiltaan ylöspäin, alaspäin ja ihan vaan erilaisiin vaiheisiin elämänsä aikana, ei ole luokkia. Yhteiskunnassa, jossa opettajien lapsista tulee maalareita ja maalarien lapsista hammaslääkäreitä ja jossa tohtorit naivat duunareita ja insinöörit taiteilijoita ja ihmiset vaihtavat nelikymppisinä ammattia mistä tahansa lähihoitajiksi, siinä ei vaan ole luokkia. Koska mikään ei ole pysyvää.
Tavallaan olet oikeassa ja tavallaan et. Siitä syrjäytyneen lapsesta harvemmin tulee tohtoria, mutta siitä lääkärin lapsesta kyllä voi tulla se maalarikin. Silti tämä tausta näkyy tässä maalarissa. Ja tämä maalari tulee todennäköisesti perimään muutakin kuin sivistystä vanhemmiltaan. Ja se syrjäytyneen lapsi perii vanhemmiltaan huonoa elämänhallintaa ja ehkä velkoja.
Suomessa juuri sosiaalinen liikkuvuus on se, joka vaikeuttaa luokittelua ja tekee sen jopa mahdottomaksi. Itse olisin hyvä esimerkki. Isovanhempieni vanhemmat olivat oikeastaan maaseutuyhteisön eliittiä, vaikka kulttuuriharrastuksiin ei juuri ollut "luokan" mukaisia mahdollisuuksia. Kuitenkin tuttavapiiriin kuului mm. ministerejä.
Itse elin lapsuuteni jokseenkin syrjäytyneenä, alkoholistiperheessä au-lapsena. Koulutusta sentään arvostettiin ja maksuton keskikoulu antoi mahdollisuuden opiskella niin pitkälle, että vähältä piti ettei tohtoria tullut - suvun ensimmäistä. Sama juttu samaa ikääluokkaa olevilla serkuilla, eli tavallisen duunarin lapset päätyivät jonkinlaisiksi johtajiksi.
Sinun ikäluokassasi noin on voinut ollakin, mutta et voi sillä perusteella päätellä yhtään mitään nykyisten esim. 20 -30 -vuotiaiden mahdollisuuksista säätykiertoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko se luokka yhteiskuntaa vai mitä, mutta kyllähän ihmiset nykyisin elää hyvin tiukasti omissa kuplissaan. Jos olet koulutettu ja hyväpalkkaisissa töissä, niin kerroppa rehellisesti kuinka monta työtöntä tai ylipäätään duunaria sinun läheiseen tuttavapiiriin kuuluu. Jos et ole työläistaustainen, niin eipä niitä duunareita montaa kappaletta sukulaisiinkaan mahdu. Itse kuvittelin olevani hyvinkin keskiluokkaisesta perheestä, mutta kyllä opiskeluaikana Helsingissä silmät aukesi sille, että kyllä Suomessa on vieläkin etuoikeutetumpia perheitä, joilla on ns. Vanhaa rahaa. Useampi opiskelukaveri asui Helsingin keskustan arvostetummilla alueilla "suvun" asunnoissa ja kyllä näillä tuppasi olemaan hyvin erilainen käsitys maailman menosta kuin esim itselläni.
Oikeassa olet. Me ollaan ihan tavallinen duunariperhe, mutta koska rahaa ei ole kulunut tupakkaan(ihminen polttaa tupakkana omakotitalon hinnan elämänsä aikana) eikä viinaankaan, niin meillä on ihan hyvä elintaso. Lapsia on kannustettu opiskelemaan jne. No tyttö meni yliopistoon ja jossain vaiheessa oli huomannut sanan asian. Opiskelutoverien vanhemmat oli oppineita ja vanhaa rahaa todellakin löytyi.
Mutta oli siellä myös sellaisten lapsia, joiden vanhemmat oli tyrineet elämänsä ja omaisuutensa. Joillakin on vain omaa tahtoa pärjätä elämässä.
Tässä on eroja yliopistoissa. Voi olla eri meininki Helsingissä ja Turussa kuin Rovaniemellä ja Joensuussa. Jälkimmäisiin päätyy harvoin kolmannen sukupolven tohtoreita ja "vanhaa rahaa". Sen sijaan itä- tai pohjoissuomalaisen maajussin lapsi voi saada metsärahoilla ostetun opiskelija-asunnon, mutta ei se häntä nosta samaan kastiin vauraampien kanssa.
Itse asiassa Suomessa luokat ovat aivan erilaiset maaseudulla kuin kaupungeissa, mutta tämäkään ei ole yksiselitteistä, koska täällä muutetaan suuntaan ja toiseenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se menee näin työttömät ovat alaluokka jonka päälle saat vaikka sylkeä, kaikki muut kuuluvat mielestään tuloista riippumatta keskiluokkaan mutta muistavat toki mainita tehneensä sosiaalisen nousun.
Noin 75% työttömistä saa työpaikan alle 6 kk kuluessa siitä, kun he ilmoittautuvat työttömäksi. Työttömistäkin siten vain 25% on näitä sinun halveksimiasi tapauksia. Jostain syystä heistä iso osa on pesiytynyt palstalle.
Minä en kyllä saanut tuosta aiemmasta kommentista irti ajatusta, että hän itse halveksisi työttömiä. Minusta hän vain totesi, että monet muut halveksivat (se väite, että saa sylkeä päälle).
Ei ole ihme, että keskustelut (varsinkin netissä) menevät raiteiltaan, kun ei osata lukea kommenttia syvällisesti.
Mutta tietysti voi olla, että minä olenkin väärässä, ja hän nimenomaan halveksi työttömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ihan rehellisiä ollaan, niin minusta Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia. Koko meidän ”luokkaretkistä” ja ”nousukkaista” ja ”katoavastakeskiluokasta” ja siitä, että kuka vaan voi nousta tai pudota jauhava luokkakeskustelumme kertoo, ettei täällä oikeasti ole yhteiskuntaluokkia.
Oikeat luokat pysyvät koko eliniån ja sukupolvesta toiseen. Oikieissa luokkayhteiskunnissa jaksetaan vuosia taivastella, että miten keskiluokkaisesta lelutehtäänjohtajan tyttärestä VOI tulla kuninkaallinen, vai voiko. Luokat ovat pysyviä, eikä niistä pääse eroon vaikka haluaisi ja toisaalta harvat (alaluokkaisetkaan) haluavat, koska kaikki ne tavat ja ajattelutavat ja kulttuuri ja jopa tunteet on niin erilaisia muihin luokkiin nähden ja ihmisiin niin syvään juurtuneita, että vaihtaminen vain tekisi elämästä liian hankalaa.
Yhteiskunnassa, jossa käytännössä jokainen liikkuu sosiaaliselta statukseltaan, varallisuudeltaan ja elintavoiltaan ylöspäin, alaspäin ja ihan vaan erilaisiin vaiheisiin elämänsä aikana, ei ole luokkia. Yhteiskunnassa, jossa opettajien lapsista tulee maalareita ja maalarien lapsista hammaslääkäreitä ja jossa tohtorit naivat duunareita ja insinöörit taiteilijoita ja ihmiset vaihtavat nelikymppisinä ammattia mistä tahansa lähihoitajiksi, siinä ei vaan ole luokkia. Koska mikään ei ole pysyvää.
Ihmiset, jotka tekevät "luokkaretken", kuitenkin kuvailevat, että juuri näin on. Koulutuksesta, statuksesta tai materiasta huolimatta heille jää tietyt arvot ja ajattelutavat, tuntevat toisen luokan asiat vieraiksi ja kokevat ulkopuolisuutta.
Näin juuri ja paluuta omaan syntymäluokkaankaan ei ole. Luokkaretki jättää jäljet ihmiseen, oman luokan jutut ja ajattelutavat vaikuttavat vierailta myöhemmin. Olen itse duunaritaustalta ponnistanut akateemiseen maailmaan ja vielä avioitunut vanhan rahan edustajan kanssa. Ylemmässä keskiluokassa siis olen. Yliopistolla ei montaa duunaritaustaista ollut ja kovin vähän omat vanhemmat pystyivät jeesaamaan verrattuna kurssikavereihin, joiden vanhemmat olivat monet itsekin yliopistolla ja saattoivat kuulua jopa vanhoihin tunnettuihin kulttuuri- ja tiedesukuihin.
Tuntuu pahalta ajatella, että omatkin lapset kuuluvat näihin "luokkaretken" tehneisiin. Miltähän heistä tuntuu elää "paremmissa piireissä" tavallisen perheen lapsina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko se luokka yhteiskuntaa vai mitä, mutta kyllähän ihmiset nykyisin elää hyvin tiukasti omissa kuplissaan. Jos olet koulutettu ja hyväpalkkaisissa töissä, niin kerroppa rehellisesti kuinka monta työtöntä tai ylipäätään duunaria sinun läheiseen tuttavapiiriin kuuluu. Jos et ole työläistaustainen, niin eipä niitä duunareita montaa kappaletta sukulaisiinkaan mahdu. Itse kuvittelin olevani hyvinkin keskiluokkaisesta perheestä, mutta kyllä opiskeluaikana Helsingissä silmät aukesi sille, että kyllä Suomessa on vieläkin etuoikeutetumpia perheitä, joilla on ns. Vanhaa rahaa. Useampi opiskelukaveri asui Helsingin keskustan arvostetummilla alueilla "suvun" asunnoissa ja kyllä näillä tuppasi olemaan hyvin erilainen käsitys maailman menosta kuin esim itselläni.
Oikeassa olet. Me ollaan ihan tavallinen duunariperhe, mutta koska rahaa ei ole kulunut tupakkaan(ihminen polttaa tupakkana omakotitalon hinnan elämänsä aikana) eikä viinaankaan, niin meillä on ihan hyvä elintaso. Lapsia on kannustettu opiskelemaan jne. No tyttö meni yliopistoon ja jossain vaiheessa oli huomannut sanan asian. Opiskelutoverien vanhemmat oli oppineita ja vanhaa rahaa todellakin löytyi.
Mutta oli siellä myös sellaisten lapsia, joiden vanhemmat oli tyrineet elämänsä ja omaisuutensa. Joillakin on vain omaa tahtoa pärjätä elämässä.
Tässä on eroja yliopistoissa. Voi olla eri meininki Helsingissä ja Turussa kuin Rovaniemellä ja Joensuussa. Jälkimmäisiin päätyy harvoin kolmannen sukupolven tohtoreita ja "vanhaa rahaa". Sen sijaan itä- tai pohjoissuomalaisen maajussin lapsi voi saada metsärahoilla ostetun opiskelija-asunnon, mutta ei se häntä nosta samaan kastiin vauraampien kanssa.
Itse asiassa Suomessa luokat ovat aivan erilaiset maaseudulla kuin kaupungeissa, mutta tämäkään ei ole yksiselitteistä, koska täällä muutetaan suuntaan ja toiseenkin.
Myös oppiaine ratkeaa usein taustan perusteella. Ensimmäisen sukupolven akateemiset valitsevat yleensä aina alan, jossa on mahdollisuus tehdä rahaa. Tyypillisesti ollaan insinöörejä. Naiset voivat päätyä opettajiksi. Sen sijaan humanistiset alate edellyttävät käytännössä korkeakoulutettua taustaa, jotta ihminen kykenee hahmottamaan miten humanisteilla on mahdollisuuksia työskennellä tai edetä tieteessä. Historioitsijaksi ei juurikaan tulla maaseutuköyhälistöstä ja vielä vähemmin esim. egyptologiksi.
Vierailija kirjoitti:
Hyvö esimerkki on maahanmuuttajatyttöjen ohjaaminen lähihoitajiksi eikä lääkäreiksi.
Suomessa on tällä hetkellä vallalla ajatus, että kaikkien naisten pitäisi kouluttautua lähihoitajiksi. Kuka tahansa (nuori tai vanha), joka ääneen miettii tulevaisuuden opintoja, saa kuulla, että lähihoitajaksi pitäisi ryhtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ihan rehellisiä ollaan, niin minusta Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia. Koko meidän ”luokkaretkistä” ja ”nousukkaista” ja ”katoavastakeskiluokasta” ja siitä, että kuka vaan voi nousta tai pudota jauhava luokkakeskustelumme kertoo, ettei täällä oikeasti ole yhteiskuntaluokkia.
Oikeat luokat pysyvät koko eliniån ja sukupolvesta toiseen. Oikieissa luokkayhteiskunnissa jaksetaan vuosia taivastella, että miten keskiluokkaisesta lelutehtäänjohtajan tyttärestä VOI tulla kuninkaallinen, vai voiko. Luokat ovat pysyviä, eikä niistä pääse eroon vaikka haluaisi ja toisaalta harvat (alaluokkaisetkaan) haluavat, koska kaikki ne tavat ja ajattelutavat ja kulttuuri ja jopa tunteet on niin erilaisia muihin luokkiin nähden ja ihmisiin niin syvään juurtuneita, että vaihtaminen vain tekisi elämästä liian hankalaa.
Yhteiskunnassa, jossa käytännössä jokainen liikkuu sosiaaliselta statukseltaan, varallisuudeltaan ja elintavoiltaan ylöspäin, alaspäin ja ihan vaan erilaisiin vaiheisiin elämänsä aikana, ei ole luokkia. Yhteiskunnassa, jossa opettajien lapsista tulee maalareita ja maalarien lapsista hammaslääkäreitä ja jossa tohtorit naivat duunareita ja insinöörit taiteilijoita ja ihmiset vaihtavat nelikymppisinä ammattia mistä tahansa lähihoitajiksi, siinä ei vaan ole luokkia. Koska mikään ei ole pysyvää.
Tavallaan olet oikeassa ja tavallaan et. Siitä syrjäytyneen lapsesta harvemmin tulee tohtoria, mutta siitä lääkärin lapsesta kyllä voi tulla se maalarikin. Silti tämä tausta näkyy tässä maalarissa. Ja tämä maalari tulee todennäköisesti perimään muutakin kuin sivistystä vanhemmiltaan. Ja se syrjäytyneen lapsi perii vanhemmiltaan huonoa elämänhallintaa ja ehkä velkoja.
Suomessa juuri sosiaalinen liikkuvuus on se, joka vaikeuttaa luokittelua ja tekee sen jopa mahdottomaksi. Itse olisin hyvä esimerkki. Isovanhempieni vanhemmat olivat oikeastaan maaseutuyhteisön eliittiä, vaikka kulttuuriharrastuksiin ei juuri ollut "luokan" mukaisia mahdollisuuksia. Kuitenkin tuttavapiiriin kuului mm. ministerejä.
Itse elin lapsuuteni jokseenkin syrjäytyneenä, alkoholistiperheessä au-lapsena. Koulutusta sentään arvostettiin ja maksuton keskikoulu antoi mahdollisuuden opiskella niin pitkälle, että vähältä piti ettei tohtoria tullut - suvun ensimmäistä. Sama juttu samaa ikääluokkaa olevilla serkuilla, eli tavallisen duunarin lapset päätyivät jonkinlaisiksi johtajiksi.
Sinun ikäluokassasi noin on voinut ollakin, mutta et voi sillä perusteella päätellä yhtään mitään nykyisten esim. 20 -30 -vuotiaiden mahdollisuuksista säätykiertoon.
En voi , mutta kukapa muutenkaan voi tulevaisuutta ennustaa.
Väittäisin, että ehkä säätykiertoon - varsinkin nousuun - voi olla enemmän esteitä tai ei ainakaan entistä parempia mahdollisuuksia lapsillani kuin mitä oli minulla. Toisaalta, kuka tahansa omista lapsistani voisi hankkia hyvän koulutuksen, työn ja harrastaa kaikkea sitä, mitä yläluokille kuuluu keskiluokkaisesta lapsuudesta huolimatta. Mutta ikävä kyllä, on myös kaikki mahdollisuudet pudota alempaan luokkaan, jos valitsee sen tien. Eikä ainoa selittävä tekijä ole parisuhde Narkki-Niilon tai Kökkelsbergin kanssa, vaan omat valinnat vaikuttavat eniten.
Eniten huolettaa koulutuksen tason lasku. Yläluokkiin kuuluvilla on perheen tuki, jotta eivät putoa niin helposti, mutta jo keskiluokkaisilla voi tulla vaikeuksia, jos perhe on "nousukkaita" eikä ole mahdollisuuksia tukea nuoria.
HS jakoi Suomen kuuteen uuteen yhteiskuntaluokkaan.
https://www.hs.fi › Uutiset › Kuukausiliite
Selvitä Kuukausiliitteen Luokkakoneella, mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut.
https://www.hs.fi › art-2000002695512
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin luokat on olemassa.
Ojassa mölisevä Narkki-Kake tai Jallu-Pete ei ole samaa luokkaa kuin emeritusprofessori vuorineuvos Kökkelsberg.
Turha edes väittää vastaan koska tiedätte tämän olevan totta.
Toisaalta totta on sekin ,että noita tuossa kai kuvaamiasi eriasteisia alkoholi-ja päihdeongelmia on kaikissa mahdollisissa ns. yhteiskunta-,eli tuloluokissa ja ammattiryhmissä ja aivan perhetaustasta ja jopa henkilön koulutuksestakin riippumatta.
Kökkelsberg tuskin päätyy alkoholiongelmaisenakaan ojaan. Yleensähän paremmissa perheissä eristäydytään työhuoneisiin ja dokataan siellä. Pahempiluontoiset voivat vielä ilmaantua perheen illallispöytään ilkeilemään kuten Pekka Herlin, mutta muuten möyrytään oman kodin rauhassa.
Totta. Kökkelsberg saattaa tosiaan olla todella raskas oman kodin rauhassa, käydä työssä ja juoda kunnolla.
Tai voi mopo lähteä keulimaan ja voi juoda vaikka kesähuvilan, mutta sitten tulee jo suku vastaan. Kökkelsbergin suku on kuitenkin järjestänyt asiat niin, että hän ei voi juoda koko omaisuutta (tai suvun) eikä siten päädy katuojaan.
Lisää yhteiskuntaluokista Helsinginsanomien sivuilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä pyörii tarkoitushakuiset provot... lähinnä karmivaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä pyörii tarkoitushakuiset provot... lähinnä karmivaa.
Ja sinäkin siinä trollaat..karmivaa sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin luokat on olemassa.
Ojassa mölisevä Narkki-Kake tai Jallu-Pete ei ole samaa luokkaa kuin emeritusprofessori vuorineuvos Kökkelsberg.
Turha edes väittää vastaan koska tiedätte tämän olevan totta.
Toisaalta totta on sekin ,että noita tuossa kai kuvaamiasi eriasteisia alkoholi-ja päihdeongelmia on kaikissa mahdollisissa ns. yhteiskunta-,eli tuloluokissa ja ammattiryhmissä ja aivan perhetaustasta ja jopa henkilön koulutuksestakin riippumatta.
Kökkelsberg tuskin päätyy alkoholiongelmaisenakaan ojaan. Yleensähän paremmissa perheissä eristäydytään työhuoneisiin ja dokataan siellä. Pahempiluontoiset voivat vielä ilmaantua perheen illallispöytään ilkeilemään kuten Pekka Herlin, mutta muuten möyrytään oman kodin rauhassa.
Totta. Kökkelsberg saattaa tosiaan olla todella raskas oman kodin rauhassa, käydä työssä ja juoda kunnolla.
Tai voi mopo lähteä keulimaan ja voi juoda vaikka kesähuvilan, mutta sitten tulee jo suku vastaan. Kökkelsbergin suku on kuitenkin järjestänyt asiat niin, että hän ei voi juoda koko omaisuutta (tai suvun) eikä siten päädy katuojaan.
Kökkelsbergillä on myös se perhe, koti, työhuone ja illallispöytä. Köyhä alkkarimies saa tuollaisista vain haaveilla.
Vierailija kirjoitti:
Haluttaessa ihmisiä voidaan luokitella demografisesti millaisten tahansa muuttujien perusteilla miten tahansa erilaisiin ryhmiin esim. sosiologisen tutkimuksen yhteydessä. Moderniin ihmiskäsitykseen Suomessa ei luokkajaottelu kuulu. Jokainen on yksilö, oman elämänsä muodostaja. Pidänkin luokka-ajattelua eräänlaisena rasismin muotona entisajoilta.
Periaatteessa kyllä on näin, mutta käytännössä ne yksilön omat taustat ja ne ns. turvaverkot merkitsevät kuitenkin merkitsevät jotain nekin.
Rasismin kanssa luokka-ajattelulla ei ole kuitenkaan mitään välttämätöntä yhteyttä.
Olihan esim. jo keskiajan yhteiskunta Euroopassa mitä ankarimmin säädöksin ja kuninkaan mahtikäskyin hyvin tarkkaan jaettu eri yhteiskuntaluokkiin.
Ihmiset tehtävänsä ja statuksensa mukaan .
Suurin osa väestöstä kuului kuitenkin siihen alimpaan alakastiin esim. päätösvaltansa osalta itseään koskevissa asioissa.
Säätyrajojen rikkominen ( tai sellaiseksi silloin katsottu ja tulkittu rike ) saattoi merkitä jalkapuutuomiota kirkonmäellä, tai vaikkapa mestausta rumpujen päristessä kaupungin markkinatorilla.
Mihinkään rotukäsityksiin (,tai -oppeihin)nuo tuomiot eivät kuitenkaan perustuneet, vaan aivan muihin käsityksiin ...
...ihmisten synnynnäisestä eriarvoisuudesta.
Tuomion antajat ja ne tuomitut siinä yhteiskunnassa eivät näet poikenneet rodultaan toisistaan yhtään mitenkään.
Käytännössä tämä oli sääntö josta ei (ainakaan täällä 'pohjolan perukoilla') tiedetä eikä tunneta historiasta mitään poikkeuksia minkään säilyneiden dokumenttien, kirkonkirjojen yms. säilyneen , ajasta kertovan materiaalin perusteella.
Oikeassa olet. Me ollaan ihan tavallinen duunariperhe, mutta koska rahaa ei ole kulunut tupakkaan(ihminen polttaa tupakkana omakotitalon hinnan elämänsä aikana) eikä viinaankaan, niin meillä on ihan hyvä elintaso. Lapsia on kannustettu opiskelemaan jne. No tyttö meni yliopistoon ja jossain vaiheessa oli huomannut sanan asian. Opiskelutoverien vanhemmat oli oppineita ja vanhaa rahaa todellakin löytyi.
Mutta oli siellä myös sellaisten lapsia, joiden vanhemmat oli tyrineet elämänsä ja omaisuutensa. Joillakin on vain omaa tahtoa pärjätä elämässä.