Lapseni äidin ylireagoiminen.

Lapsi nukkui huonosti, koska sinä odotit lapsen nukkuvan huonosti, jotta voit sanoa naisellesi, että lapsi nukkui huonosti, koska äiti ei ollut illalla kotona. Ihan samalla tavalla naisesi voi tästä eteenpäin selittää lapsen mahavaivat sillä, että sinä et vuonna 2003 voittanut hiihtokilpailua tai pessyt käsiäsi toissapäivänä.

Onhan se mahdollista.

Ja varmaan äiti on syyllistymisherkkä johtuen monestakin asiasta tuossa tilanteessa.

Voit korjata tilannetta kertomalla rauhallisesti, että todellakaan et tarkoittanut syyllistää. Tarkoitit vaan, että seuraavalla kerralla lapsi varmaan jo nukkuu rauhallisemmin äidin ollessa poissa.

Äh, potkaise koko akka hevon helvettiin. Käyköön viihteellä, hoida sinä lapsi. Tää nyt oli vaan ehdotus...

Sillä oli jo valmiiksi syyllinen olo siitä, että lähti viihteelle, koska äidin "ei kuulu" tehdä niin. Kaikki mitä äiti tekee, on aina jonkun mielestä väärin ja neuvoja ja kritiikkiä satelee joka puolelta. Kaverit varmaan illan mittaan kyselleet että mitenkähän siellä pärjätään ja jännittääkö jättää lasta, koska isäthän ei tietenkään osaa niitä yhtä hyvin ja varsinkin tuore äiti katsotaan vastuuttomaksi hylätessään tuolla lailla lapsensa.

Kommenttisi kolahti, koska hänellä oli jo epävarma olo siitä, tekikö hän oikein.

Vähimmällä pääset kun pahoittelet, että äänensävy oli loukkaava ja se ei ollut tarkoitus, halusit vain pohtia syytä, jotta tiedät paremmin mitä tehdä sitten ensi kerran kun vaimo lähtee viihteelle. Ota syliin ja kuuntele ja anna päästää höyryt ja epävarmuudet ulos.

Mitään paskavyöryä ei sinun tietenkään pidä kestää, mutta jos saat selville sen perimmäisen syyn mistä tuo kohtaus tuli, voitte alkaa työstää sitä itse ongelmaa.

Tosihan se on, että jos lapsi on äidin kans tottunu nukahtamaan, niin kyllä se eron huomaan, jos onkin joku muu kuin äiti.

Hyvin todennäköisesti juuri tästä johtui, ei tuossa nyt oikeasti ole syytä mieltänsä pahoittaa, yleensä ne lapset vaan reagoivat muutoksiin...

Synnytyksen jälkeinen masennus voi laukaista traumoja ja mielikuvitus pyöriä ihan senkin takia ettei näe omia sekoilujaan esim. Lasta keinutellessa.

Sitten mennään häpeissään häntä koipien välissä takaisin kämppään lapsen kanssa kun on vähemmän loistettu epätoivoisilla yrityksillä saada jatkaa häirintähuutelua esim. Pihalla.

Ps. Nyt taisi tull ikävä väittely vaimokkeen kanssa?

No ensinnäkin kyllä, voi olla että lapsi reagoi äidin poissaoloon. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö äiti voisi olla välillä viihteelläkin.

Toisekseen, luultavasti äidillä itsellään oli hieman huono omatunto poissaolosta ja varsinkin siitä, että hänellä oli luultavasti hauskaa. Se on katsokaas luonnollinen äidinvaiston aiheuttama juttu. Emo ei saisi hylätä poikastaan eikä varsinkaan nauttia siitä, sillä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Eikä sen, onko lapsella yhtä hyvä isän kanssa, se on vain vaiston tuoma tunne, jotta äiti ei jätä lastaan minne sattuu.

Ja sitten kun isä vielä vahvistaa äidin ajatuksen (äidin mielestä), että ei olisi saanut jättää lasta...aijai.

Kannattaa nyt keskustella lapsesi äidin kanssa, ettet tarkoittanut sitä kritiikkinä ja kertoa mieluummin siitä, että pärjäsitte kaikesta huolimatta hyvin ja lapsi palasi tyytyväisenä uneen. Kannusta äitiä käymään toistekin ulkona koska se tekee hyvää äidille, sinun ja lapsen suhteelle ja lapsikin tottuu, ettei äiti ole ainoa joka nukuttaa.

Samaa mieltä kuin pari edellistä kommentoijaa. Äidillä oli jo valmiiksi vähän epävarma ja syyllinen olo lähtemisestä, minkä vuoksi hän tulkitsi sanasi syyllistäviksi.

Uskon, että olet ihan oikeassa. Pakko tosin huomauttaa, että jos lapsi heräsi vain viidesti ja vieläpä nukahti helposti uudestaan, minusta teidän yö meni erittäin hyvin 😄 Toki kaikki on suhteellista enkä tarkoita vähätellä, mutta huonomminkin olisi voinut olla!

Jätä se hysteerikko!

Lapsesi äiti? Millainen teidän suhteenne oikein on? Rakastatko naista?