Mitäs nyt, kun tajusin, että jatkuvan huonotuulisuuden ja pahanoloni syy on mieheni

Jos jatkuu pitkään, niin uskalla lähteä. Lapset eivät ole syy jäädä. Se, että he saavat katsella tulehtunutta suhdetta päivästä toiseen ei ole heille hyväksi. Keskustele kuitenkin ensin vakavasti ja suoraan miehesi kanssa ja katso, aukeaako tilanne johonkin suuntaan. Anna mahdollisuus, mutta älä viittäkymmentä.

T: Aikuinen, jonka vanhemmat eivät osanneet erota (ja alko iso syy)

Ihan hyvä ja maltillinen neuvo, 1, mutta todellisuudessa harvoin tepsii. Alkoa käyttävä ei koskaan pysty näkemään käyttönsä aiheuttamia murheita, tai ei halua nähdä. Kannatan silti ensin puhumista ja sitten toimimista. Moni tomera ihminen on myös asettanut ultimaatumin: joko viina tai perhe. Elämä on valintoja.

Omaa elämäänsä (ja lasten) ei pidemmän päälle kannata synkistää alkoholistipuolisolla. Silloin kun huomaa haaveilevansa rauhallisesta ja turvallisesta kodista ilman juoppoa puolisoa on syytä ruveta toimimaan.

Entä jos puoliso juo niin että on kohtuuden rajoilla, ei ole selkeästi humalassa, hoitaa työnsä, touhuilee lasten kanssa. Juominen häiritsee silti, se on jokaviikkoista (viikonloppuisin), vanha viina haisee ja vie seksihaluni. 

Huomaan olevan ärtynyt ja kiukkuinen enkä enää rentoudu viikonloppuisin niin kuin pitäisi.

Huonotuulisuuteesi olet itse syyllinen, ei miehesi. Vierität vaan syyn miehellesi. Täältä haet tukea näkemyksellesi.

Sinua harmittaa se että miehesi ei ole sellainen kuin toivoisit. Lapsesi kärsivät tästä asenteestasi. 

Jätä mies ja ota uusi ja taas sinua sitten joku asia harmittaa.