Lue keskustelun säännöt.
Mt-ongelmista kärsivät: koetteko saaneenne helposti apua ongelmiinne?
18.08.2018 |
Minkä tahon kautta olette hakeneet/koettaneet hakea apua ja miten kuvailisitte prosessianne: onnistuiko vai ei (hoitohenkilöstön suhtautuminen/pätevyys yms. prosessissa vaikuttaneet tekijät)?
Entä helpottiko mahdollinen diagnoosi elämäänne?
Minua kiinnostaa tietää, miten hyvin Suomessa on mahdollista saada apua mt-ongelmiin.
Kommentit (37)
Huonosti, oikea diagnoosikin löytyi vasta 8 vuotta ensimmäisistä oireista ja joka tukipennistä saa tapella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta apua on ollut se kun olen saanut turhan avun viimein loppumaan. Helpottunut olo.
Vierailija kirjoitti:
Terveyskeskuksen kautta. Sain lääkäriltä mielialalääkereseptin ja ohjeistuksen mennä psykiatrisen sairaanhoitajan tai psykologin vastaanotolle (molemmat löytyy, sain itse valita ja tulin valinneeksi sairaanhoitajan). Kävin maksutta sairaanhoitajan vastaanotolla melkein kaksi vuotta, käyntien välit vaihtelivat tilanteen mukaan viikon ja kuukauden välillä. Kävin myös säännöllisesti psykiatrin vastaanotolla, varaukset sinne sairaanhoitajan kautta, joka siirtyi sen ensimmäisen lääkärikäynnin jälkeen huolehtimaan lääkityksestäni. Koen ehdottomasti saaneeni apua, olisin myös saanut lausunnon kelan terapiaan, mutta siinä vaiheessa kun olisi ollut varaa omavastuuosuuteen, en enää kokenut tarvitsevani sitä. Olen myös tyytyväinen siihen, että silloin kun tarvitsin pitkän sairasloman, työnantaja hyväksyi tk-psykiatrin sl-todistukset, enkä joutunut käymään erikseen työterveydessä.
Kiitos vastauksestasi.
Mukava kuulla, että olet saanut tarvitsemaasi - ja ennen kaikkea onnistunutta - apua! :)
AP
Kyllä. Liiankin hyvin. Harmi vaan että eipä noista ole mitään apua. Edelleen toivon kuolemaa ja olen masentuneempi kuin koskaan. Olen ns menetetty tapaus ja en tästä enää parane vaikka söisin mitä nappeja ja ravaisin terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huonosti, oikea diagnoosikin löytyi vasta 8 vuotta ensimmäisistä oireista ja joka tukipennistä saa tapella.
Ikävä kuulla!
Haluaisitko kertoa, miten aluksi hait apua ja minkä takia diagnoosin selvittämisessä kesti niin kauan? Pompoteltiinko sinua eri ammattilaisten välillä?
AP
Hyvin sain apua masennukseen terveyskeskuksesta, kun selittäessäni asiaa lääkärille aloin vollottamaan.
Samaten toisella kerralla, kun masennus myöhemmin uusiutui.
Ei valittamista. Minun on jotenkin vaikea uskoa, ettei apua saa millään vaikka hakee ja hakee. Miten sen asian sitten esittää, jos apua ei tule? Sen uskon kyllä, että välttämättä ei aina ekalla kerralla saa apua, jos sattuu mulkvisti lääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin lehteen teet juttua?
Olen alan opiskelija. Mielestäni olisi kyllä hyvä, jos tällaisista aiheista kirjoitettaisiin lehdissäkin. Aihetta lakaistaan maton alle.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoituksistaan päätellen he eivät saa apua.
Sääli.
Vierailija kirjoitti:
Aluksi kuten ensimmäisenä kommentoinut. Sh ei pystynyt antamaan kuin kolme aikaa ja päätti yksipuolisesti hoidon. Soitin lääkärille muutaman kerran ja ilmaisin epäilyksen, että olen hypomaaninen. Kehotti aina jatkamaan lääkitystä eikä uskonut. Myöhemmin menin yksityiselle akuutissa maniassa, minkä kyseinen SSRI minulle lopulta aiheutti. Sieltä psyk. polille lähetteellä. Poliin olen tyytyväinen.
Kiitos vastauksestasi.
Hyvä, että otit lopulta ohjat omiin käsiisi - vaikkakin sait tarvitsemasi avun aivan liian myöhään. Juuri tätä haenkin, että miten mutkattomasti on oikeanlainen apu tarjolla.
Monet eivät ole sinnikkäitä, vaan saattavat vaipua epätoivoon ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla. Se minua surettaakin koko järjestelmässä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä. omalla kohdalla liikaa työtnekijöitä vääärää tietoaa siitä johtuvia leima ongelmia... ei pysty oikasee ehkä kun on kpäitä
Vierailija kirjoitti:
MIKSI kyselet?
Tätä kautta tavoittaa anonyymisti vastaavia henkilöitä. En ihan kadullakaan kehtaa juosta kyselemään, enkä edes välttämättä tavoittaisi oikeaa kohderyhmää. Aihe kiinnostaa minua, siksi.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä epäilen, että olet toimittaja.
Vierailija kirjoitti:
Välillä. omalla kohdalla liikaa työtnekijöitä vääärää tietoaa siitä johtuvia leima ongelmia... ei pysty oikasee ehkä kun on kpäitä
Hienoa kuulla, että koet kuitenkin ainakin osittain saaneesi apua. Ne positiiviset hoitokokemukset ovat kullan tärkeitä.
Voin hyvin kuvitella, että tiuhaan vaihtuvat ammattilaiset ovat oma ongelmansa. Mt-ongelmissakin kun kyse on todella henkilökohtaisista asioista, toisi tuttu ja turvallinen hoitohenkilöstö oikeanlaista tukea.
AP
En saanut oikeaa diagnoosia epäpätevien psykiatrien ja terapeuttien takia. Heitäkin on laidasta laitaan. Sitten kun löytää hyviä ammattiauttajia niin ei riitä rahat riittävään apuun. Eli jos diagnoosi on vaikeampi kuin tavallinen masennus tai bööön outti niin avun saaminen voi olla vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä epäilen, että olet toimittaja.
Niin, nykyajan toimittajat eivät kyllä välttämättä suolla yhtään sen laadukkaampaa tekstiä kuin minä. Epäilykseesi voin kuitenkin todeta, että en ole.
Toisaalta kuten mainitsin aiemmin, mielestäni olisi hyvä, jos tällaisista aiheista puhuttaisiin enemmän. Mt-ongelmat ovat tabu edelleen. Että siitä vain, Hesarin toimittajat, korvat hörölle! :)
AP
Vierailija kirjoitti:
En saanut oikeaa diagnoosia epäpätevien psykiatrien ja terapeuttien takia. Heitäkin on laidasta laitaan. Sitten kun löytää hyviä ammattiauttajia niin ei riitä rahat riittävään apuun. Eli jos diagnoosi on vaikeampi kuin tavallinen masennus tai bööön outti niin avun saaminen voi olla vaikeaa.
Kiitos vastauksestasi.
Et valitettavasti ole ensimmäinen, jolta kuulen vastaavaa.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin lehteen teet juttua?
Olen alan opiskelija. Mielestäni olisi kyllä hyvä, jos tällaisista aiheista kirjoitettaisiin lehdissäkin. Aihetta lakaistaan maton alle.
AP
Siltä sä kuulostatkin. Kaikki vastauksesi ovat kuin suoraan jostain "Näin puhutaan mt-ongelmaiselle, muista tsempata lopuksi :)" oppikirjasta/oppitunnilta.
Terveyskeskuksen kautta. Sain lääkäriltä mielialalääkereseptin ja ohjeistuksen mennä psykiatrisen sairaanhoitajan tai psykologin vastaanotolle (molemmat löytyy, sain itse valita ja tulin valinneeksi sairaanhoitajan). Kävin maksutta sairaanhoitajan vastaanotolla melkein kaksi vuotta, käyntien välit vaihtelivat tilanteen mukaan viikon ja kuukauden välillä. Kävin myös säännöllisesti psykiatrin vastaanotolla, varaukset sinne sairaanhoitajan kautta, joka siirtyi sen ensimmäisen lääkärikäynnin jälkeen huolehtimaan lääkityksestäni. Koen ehdottomasti saaneeni apua, olisin myös saanut lausunnon kelan terapiaan, mutta siinä vaiheessa kun olisi ollut varaa omavastuuosuuteen, en enää kokenut tarvitsevani sitä. Olen myös tyytyväinen siihen, että silloin kun tarvitsin pitkän sairasloman, työnantaja hyväksyi tk-psykiatrin sl-todistukset, enkä joutunut käymään erikseen työterveydessä.