Onko jollekin tosiaan jotain väliä sillä, millaisessa arkussa heidät haudataan, mitä kukkia arkulle laitetaan ja mitä hautakiveen kirjoitetaan?

Outo suhtautuminen ihmisillä hautajaisiin! Ei mitään juhlavuutta ja arvokkuutta. Onneksi laissa määrätään että arkkua on käytettävä, muuten varmaan nuukat pakkais pahviin ja kääris teipillä. Hautajaiset ilman kunnon kukkia olis kyllä ankeat, köyhältä vaikuttais, siltä että perilliset haluaa joka roposen.

Vierailija kirjoitti:

Outo suhtautuminen ihmisillä hautajaisiin! Ei mitään juhlavuutta ja arvokkuutta. Onneksi laissa määrätään että arkkua on käytettävä, muuten varmaan nuukat pakkais pahviin ja kääris teipillä. Hautajaiset ilman kunnon kukkia olis kyllä ankeat, köyhältä vaikuttais, siltä että perilliset haluaa joka roposen.

Minä haluan että minua kunnioitetaan ja muistetaan eläessäni -ja teen itse samoin.

Kun kuolen, siihen ei uskontohöpinöitä sekoita!

Olen tehnyt hoitotestamentin ja hautajaisohjeet. Eli tuhkaus krematoriossa, ei muistotilaisuutta. Uurna Maunulan uurnalehtoon poikani isän ja anoppini viereen. En halua vaivata tämän enempää poikaani.

Olen tehnyt tietysti myös testamentin.

No arkulle on ihan sama ja seremonian sisällölle. Mutta jostain suusta haluan itseni haudattava samaan sukuhautaan johon lähipiirini on haudattu jo yli 100 vuoden ajan.

Jotenkin historiallisesti on hienoa kun hautausmaalla on tietty alue vaikkakin pieni jossa kaikki on sukua toisilleen.

Jos tuota sukuhauta ei olisi niin sitten olisi ihan sama.

Halvimmalla mahdollisella, ei kukkia. En tarvitse niitä, saati kallista arkkua kuoltuani.

Ikea voisi ottaa tuotantoon jonkun halpa-arkun. Omaisille kasattavaa, ennen kuin raato voidaan laittaa arkkuun.

Minusta tuhkan sirotteleminen olisi kammottavaa. Kokisin kiurjana, jos joku läheisempi pyytäisi sirottelemaan tuhkansa.

En jotenkin haluaisi olla kosketuksissa niiden käänteiden kanssa. Entä, jos tuuli puhaltaa niitä päälleni.

Vierailija kirjoitti:

^ Joissain kansalaisopistoissa on opintojaksoja joissa rakennetaan ja sisustetaan oma ruumisarkku. :) 

Näin on. Ja nyt järjestetään myös uurnan tekokursseja.

Tekihän pääministeri Sipiläkin pojalleen arkun.

Vierailija kirjoitti:

20 vuoden hautajaistenjärjestelykokemuksella väitän, että nykyisin on entistä enemmän hautajaisia, jotka vainaja on eläissään itse suunnitellut pienintä piirtoa myöten. Kyllä se minä-minä -kulttuuri alkaa näkyä elämän lopussakin ja yllättäen kirkkoon kuulumattomat haluavat järjestää "viimeiset ikimuistoiset juhlat" kavereille ja sukulaisille. Moni kirjoittaa itse jäähyväispuheensa, jonka lukee suosittu näyttelijä tai juontaja (kyllä, ihmiset kyselevät hyvä-äänisiä ihmisiä hautajaisiin lukijoiksi) tai vapaa ajattelijoista tilattu juhlapuhuja. Tarjoilut, musiikki, ilotulitus jne. on tarkasti etukäteen mietitty eikä suinkaan vaikuta siltä, että etenkään alle 60v ikäiset haluaisivat tulla "siunatuiksi hiljaisuudessa".

Hankala sanoa, lähteekö se läheisten surutyö paremmin alkuun, kun muistotilaisuus muistuttaa välillä enemmän konserttia kuin perinteisiä pönötysjuhlia. Sama menetys siinä läheisillä kuitenkin on, juotiin hautajaisissa sitten kahvia tai pontikkaa, puhuttiin taivaasta tai haavemökistä Italiassa.

Ei ole tullut 20 vuoden aikana mieleen, että omien hautajaisten ennalta miettiminen olisi osa prosessia, jossa ihminen valmistautuu kuolemaan?

Äitin kuoli helmikuussa. Yksinkertainen valkoinen arkku 1200 euroa. Kukkalaite arkulle ja kirkon koristeeksi, plus muistotilaisuus lohisoppineen 2500 euroa.

Mä haluan, että mut sirotellaan Särkänniemeen, mutta ei saa tuhkata. Oikeesti, atomit jatkaa kulkuaan miljardien valovuosien päähän, niin ei sen hautaustavan niin väliä ole.

Kaikki muu on yhdentekevää, kunhan vielä kerran saan vaaleanpunaisia ruusuja.