Lue keskustelun säännöt.
Mökkihullu mies
17.08.2018 |
Mies haluaa jatkuvasti mökkeillä ja minut mukaan.
Nyt makaan yksin mökillä, mies kalasaa, koira vielä mukana. Käytännössä vain kalastaa ja pilkkoo puita, kerää marjoja ja istuu merta katsellen.
Kaupunkilaisena en oikein saa tästä mitään irti. Tai tykkään kokata yhdessä ja nukkua vierekkäin, saunoa ja juoda ja uida, mutta siihen se jää.
Ensinnäkin pelottaa ihan älyttömän paljon, mutta veneessä tulee kylmä ja väsyttää. Toisekseen haluaisin viettää kaupunkiaikaa vapaalla. Katsoa leffoja, käydä teatterissa, kaupoilla ja brunssilla, keikoilla yms. Haluaisin tehdä asioita miehen kanssa. Hän ei vaan halua. Haluaa minut mökille, mutta ei tehdä mitään kaupungissa kanssani...
Nyt koko loma mennyt täällä, ja myös kaikki viikonloput. Ellen jää kaupunkiin yksin... miten saan miehen nauttimaan kaupungista?
Kommentit (120)
Onko siellä mökillä kumminkin sähköt? Mikä estää ottamasta elektroniikkaa mukaan, voit katsella sitä netflixiä kun mies on kalassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut itseni kopion kanssa, mutta hän oli todella pinnallinen ja auktoritäärinen. Tunsin oikeasti olevani vain koriste ja aina jotenkin vääränlainen. Ehkä siitä jäi päälle miellyttämishalu.
Tässä suhteessa olen kuitenkin ollut oma itseni, mies on ystävällinen, ja tiedän ettei hän ikinä pettäisi tai tekisi minulle pahaa.
Ollaan kuitenkin tässä asiassa erilaisia. Mies viettää mökillä talvellakin aikaa, lähes joka viikonloppu. Jos ei muuta, niin haluaa viedä koiraa juoksemaan.. Hänestä olen söpö kun palelen isossa toppatakissa, vaikka tietää etten hirveästi fiilistele järven jäällä liian isoissa kengissä. Ehkä se kuulostaa hirveältä näin kirjoitettuna. En kuitenkaa vihaa mökkeilyä, mies taas ahdistuu monista kaupunkijutuista. Ei tykkää ollenkaan nykytaiteesta, eikä mistään teatterin/ musikaalin / konsertin muodoista.
Tehdään molemmat töitä viikolla, ja kirjoitan gradua ohessa, joten yhteistä aikaa on vain viikonloppuisin. Viikolla näen kavereita ja kyllä vietän viikonlopun tai kaksi yksin kaupingissa joka kk. Mies laittaa aina iltaisin viestiä, että voiko hän tulla hakemaan minut viereensä. Mutta haluaa nimenomaan hakea minut mökille, ei tulla viereeni kaupunkiin. Ahdistaa.
En saa täällä luettua enkä kirjoitettua, en osaa sanoa miksi.
Ap
Se mikä tuntuu söpöltä alussa, voi alkaa tympiä myöhemmin. Tai sitten mies tuntee itsensä päteväksi, kun avuttomuutesi mökkiolosuhteissa korostuu. Oma miestyyppinsä tuo jälkimmäinenkin.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin mieheni on jalkkishullu mutta en ole koskaan esittänyt että se minua kiinnostaisi tippaakaan.
Mies siis tietää ettei saa minusta kaveria jalkkismatsiin tai tuijottamaan jalkkista tv:stä. Ja tämä on molemmille ok.
Mua ei sais ees yhteen jalkkishullun miehen kanssa.
Samaistun 100% teidän parisuhteeseen. Itse oon mies, ja tykkään liikkua ja elää luonnossa ja olla koko ajan liikkeessä. Tyttöystävä kaupunkilainen, ja ei pidä todellakaan mökkeilystä tms. vaan pikemminkin juuri leffoissa ja brunssilla istuskelusta tai kaupoissa pyörimisestä. Tunnen itseni tylsistyneeksi istuskellessa jossain leffateatterissa mussuttamassa popkornia.
Otan silloin tällöin telttakamat ja eväät mukaan, menen Helsingin päärautatieasemalle, katson mihin junia on menossa ja ostan lipun. Palaan sitten kun olo on tarpeeksi rento ja liikkunut että pystyy taas katselemaan tätä betonihelvettiä. Tyttöystävä sillä aikaa tekee ystäviensä kanssa juttuja mistä pitää.
Kaikkea ei tarvitse tai pidä tehdä yhdessä, emme elä 60-luvulla. Suhteemme toimii helkkarin hyvin, rakastan daamiani!
Juu on sähkö, mutta en saa sielllä leffafiilistä. Olen kai jonkin sortin esteetikko, koska en pysty rentoutumaan rumuudessa. Suoraan sanottuna mökki on sisustukseltaan niin kamala, että nukunkin mieluummin aitassa. Aitassa taas ei ole sähköä, mutta toki läppärin akku kestäisi leffan tai kaksi, enpä ole edes ajatellut.
En tiedä miksi pelkään. Lapsuuden kauhuleffat, äänet, murtomiehet, raiskxarit ja yliluonnolliset jutut alkavat yhtäkkiä pelottamaan.
Nyt olen yksin kotona ja samaan aikaan helpottunut, mutta toisaalta tekee mieli takaisin miehen luo. En koe olevani läheisriippuvainen, tykkään vaan nukkua vieressä..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin mieheni on jalkkishullu mutta en ole koskaan esittänyt että se minua kiinnostaisi tippaakaan.
Mies siis tietää ettei saa minusta kaveria jalkkismatsiin tai tuijottamaan jalkkista tv:stä. Ja tämä on molemmille ok.
Mua ei sais ees yhteen jalkkishullun miehen kanssa.
Tämän kyllä ymmärrän täysin! Näkisin että tästä naispuolinen vastakohta on ns. "koiranainen", jonka koko elämä pyörii koiran ympärillä. Olen tehnyt päätöksen etten ikinä lähde deiteille naisen kanssa kellä on koira, suurella todennäköisyydellä yhtä sekaisin kun jalkkismiehet.
kyllääh kirjoitti:
Samaistun 100% teidän parisuhteeseen. Itse oon mies, ja tykkään liikkua ja elää luonnossa ja olla koko ajan liikkeessä. Tyttöystävä kaupunkilainen, ja ei pidä todellakaan mökkeilystä tms. vaan pikemminkin juuri leffoissa ja brunssilla istuskelusta tai kaupoissa pyörimisestä. Tunnen itseni tylsistyneeksi istuskellessa jossain leffateatterissa mussuttamassa popkornia.
Otan silloin tällöin telttakamat ja eväät mukaan, menen Helsingin päärautatieasemalle, katson mihin junia on menossa ja ostan lipun. Palaan sitten kun olo on tarpeeksi rento ja liikkunut että pystyy taas katselemaan tätä betonihelvettiä. Tyttöystävä sillä aikaa tekee ystäviensä kanssa juttuja mistä pitää.
Kaikkea ei tarvitse tai pidä tehdä yhdessä, emme elä 60-luvulla. Suhteemme toimii helkkarin hyvin, rakastan daamiani!
Mikä sellaisessa daamissa kiinnostaa, jonka kanssa et voi tehdä asioita yhdessä? Kuulostaa just 60-luvulta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori mut te ette sovi toisillenne. Ero on paras ratkaisu. Haluatte selvästi eri asioita ja erilaista elämää.
Mutta meillä on kuitenkin hauskaa yhdessä, rakastetaan ja olen valmis miehen takia moniin asioihin. Kuten tämä mökkeily, vaellus jossa nukutaan teltassa ym mistä en niin pidä. Tykkään olla miehen seurassa, mutta olen ihan kuollut noiden jälkeen.
Mies jatkuvasti pyytää kanssaan kaikkialle ja sanoo rakastavansa... kehuu ja halaa yms mutta ei tee mitään mistä ei pidä, ei edes kokeile.
Ap
Anna sun miehes mulle! 😂 Kuulostaa just sellaselta mieheltä mitä olen etsinyt, itse löydän aina vain näitä kotona makaajia-frendien kans oluille -tyyppejä...
mä haluaisin kans tollaisen miehen niin sopis mielenkiinnonkohteet yhteen ja sais välillä tehdä yhteisiä juttuja esim poimia mustikoita. Aivan ihania tollaiset puuhastelijat. Jos olisi vielä remontointi taitoa ja intoa niin olis aivan huippuhyvä. Kuulostaa siltä, että ap ja mies on liian erilaisia. Toisianne ette voi muuttaa. Itseään ja asenteitaan voi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
kyllääh kirjoitti:
Samaistun 100% teidän parisuhteeseen. Itse oon mies, ja tykkään liikkua ja elää luonnossa ja olla koko ajan liikkeessä. Tyttöystävä kaupunkilainen, ja ei pidä todellakaan mökkeilystä tms. vaan pikemminkin juuri leffoissa ja brunssilla istuskelusta tai kaupoissa pyörimisestä. Tunnen itseni tylsistyneeksi istuskellessa jossain leffateatterissa mussuttamassa popkornia.
Otan silloin tällöin telttakamat ja eväät mukaan, menen Helsingin päärautatieasemalle, katson mihin junia on menossa ja ostan lipun. Palaan sitten kun olo on tarpeeksi rento ja liikkunut että pystyy taas katselemaan tätä betonihelvettiä. Tyttöystävä sillä aikaa tekee ystäviensä kanssa juttuja mistä pitää.
Kaikkea ei tarvitse tai pidä tehdä yhdessä, emme elä 60-luvulla. Suhteemme toimii helkkarin hyvin, rakastan daamiani!
Mikä sellaisessa daamissa kiinnostaa, jonka kanssa et voi tehdä asioita yhdessä? Kuulostaa just 60-luvulta. :)
Pakko se varmaan on vielä ottaa erikseen tuosta: "KAIKKEA ei tarvitse tai pidä tehdä yhdessä". :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu on sähkö, mutta en saa sielllä leffafiilistä. Olen kai jonkin sortin esteetikko, koska en pysty rentoutumaan rumuudessa. Suoraan sanottuna mökki on sisustukseltaan niin kamala, että nukunkin mieluummin aitassa. Aitassa taas ei ole sähköä, mutta toki läppärin akku kestäisi leffan tai kaksi, enpä ole edes ajatellut.
En tiedä miksi pelkään. Lapsuuden kauhuleffat, äänet, murtomiehet, raiskxarit ja yliluonnolliset jutut alkavat yhtäkkiä pelottamaan.
Nyt olen yksin kotona ja samaan aikaan helpottunut, mutta toisaalta tekee mieli takaisin miehen luo. En koe olevani läheisriippuvainen, tykkään vaan nukkua vieressä..
Ap
Miten nainen voi olla noin tossu? :o No sellaisen kai mies haluaa, tossun joka pelkää kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu on sähkö, mutta en saa sielllä leffafiilistä. Olen kai jonkin sortin esteetikko, koska en pysty rentoutumaan rumuudessa. Suoraan sanottuna mökki on sisustukseltaan niin kamala, että nukunkin mieluummin aitassa. Aitassa taas ei ole sähköä, mutta toki läppärin akku kestäisi leffan tai kaksi, enpä ole edes ajatellut.
En tiedä miksi pelkään. Lapsuuden kauhuleffat, äänet, murtomiehet, raiskxarit ja yliluonnolliset jutut alkavat yhtäkkiä pelottamaan.
Nyt olen yksin kotona ja samaan aikaan helpottunut, mutta toisaalta tekee mieli takaisin miehen luo. En koe olevani läheisriippuvainen, tykkään vaan nukkua vieressä..
Ap
Miten nainen voi olla noin tossu? :o No sellaisen kai mies haluaa, tossun joka pelkää kaikkea.
Joo, tuli itsellekin ap:n tekstistä mieleen, että mies tuntee olevansa miehekkäämpi, kun kylmässä hytisevä, mökillä juurikaan viihtyvä oleva kaupunkityttö tulee mökille aina kun mies vaatii. Vähän avuto, miellyttävä näyttely tyttis, joka ei vaadi itse miestä kaupunkiin tekemään miehen mielestä tylsiä juttuja.
Ei kannata ap olla täysin tossu, kai osaat miehellesi kertoa, mikä sinusta olisi mukavaa yhteistä tekemistä? Ei mies ajatuksia osaa lukea, niin tuskin tajuaa kuinka tärkeää sinulle kaupungissa yhdessä puuhailu olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu on sähkö, mutta en saa sielllä leffafiilistä. Olen kai jonkin sortin esteetikko, koska en pysty rentoutumaan rumuudessa. Suoraan sanottuna mökki on sisustukseltaan niin kamala, että nukunkin mieluummin aitassa. Aitassa taas ei ole sähköä, mutta toki läppärin akku kestäisi leffan tai kaksi, enpä ole edes ajatellut.
En tiedä miksi pelkään. Lapsuuden kauhuleffat, äänet, murtomiehet, raiskxarit ja yliluonnolliset jutut alkavat yhtäkkiä pelottamaan.
Nyt olen yksin kotona ja samaan aikaan helpottunut, mutta toisaalta tekee mieli takaisin miehen luo. En koe olevani läheisriippuvainen, tykkään vaan nukkua vieressä..
Ap
Miten nainen voi olla noin tossu? :o No sellaisen kai mies haluaa, tossun joka pelkää kaikkea.
Joo, tuli itsellekin ap:n tekstistä mieleen, että mies tuntee olevansa miehekkäämpi, kun kylmässä hytisevä, mökillä juurikaan viihtyvä oleva kaupunkityttö tulee mökille aina kun mies vaatii. Vähän avuto, miellyttävä näyttely tyttis, joka ei vaadi itse miestä kaupunkiin tekemään miehen mielestä tylsiä juttuja.
Ei kannata ap olla täysin tossu, kai osaat miehellesi kertoa, mikä sinusta olisi mukavaa yhteistä tekemistä? Ei mies ajatuksia osaa lukea, niin tuskin tajuaa kuinka tärkeää sinulle kaupungissa yhdessä puuhailu olisi.
Joo näitä kaupunkilaisia erä-Jormia on tullut joskus nähtyä... kaupunkilaistyttiksen kanssa tuntevat olevansa tosi miehekkäitä, kun taas maalaismiehiin verrattuna ovat erätaidoiltaan tosi puolitaitoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu on sähkö, mutta en saa sielllä leffafiilistä. Olen kai jonkin sortin esteetikko, koska en pysty rentoutumaan rumuudessa. Suoraan sanottuna mökki on sisustukseltaan niin kamala, että nukunkin mieluummin aitassa. Aitassa taas ei ole sähköä, mutta toki läppärin akku kestäisi leffan tai kaksi, enpä ole edes ajatellut.
En tiedä miksi pelkään. Lapsuuden kauhuleffat, äänet, murtomiehet, raiskxarit ja yliluonnolliset jutut alkavat yhtäkkiä pelottamaan.
Nyt olen yksin kotona ja samaan aikaan helpottunut, mutta toisaalta tekee mieli takaisin miehen luo. En koe olevani läheisriippuvainen, tykkään vaan nukkua vieressä..
Ap
Miten nainen voi olla noin tossu? :o No sellaisen kai mies haluaa, tossun joka pelkää kaikkea.
Joo, tuli itsellekin ap:n tekstistä mieleen, että mies tuntee olevansa miehekkäämpi, kun kylmässä hytisevä, mökillä juurikaan viihtyvä oleva kaupunkityttö tulee mökille aina kun mies vaatii. Vähän avuto, miellyttävä näyttely tyttis, joka ei vaadi itse miestä kaupunkiin tekemään miehen mielestä tylsiä juttuja.
Ei kannata ap olla täysin tossu, kai osaat miehellesi kertoa, mikä sinusta olisi mukavaa yhteistä tekemistä? Ei mies ajatuksia osaa lukea, niin tuskin tajuaa kuinka tärkeää sinulle kaupungissa yhdessä puuhailu olisi.
Olen kyllä kertonut, mutta tiedätte varmasti ettei pakotettu seuralainen ole kovin hyvä seuralainen. Mies ei saa esimerkisi taiteesta mitään irti. Eikä pohdi teatterin sanomaa/ kannanottoa tms. Ei koe vaikuttavina niitä ilmaisumuotoja joista itse innostun.
Mies fiilistelee luontoa, ja toki itsekin tykkään luonnosta siinä määrin kuin kuka tahansa ihminen. Miehen intohimo on sellainen joka on kaikille jossain määrin ok. Voin lukea ym juttujani mökillä, on oma vikani etten pysty keskittymään siellä, tai että pelkään olla yksin, kun lähin naapuri 10km päässä. Mielikuvitus pääsee uusiin ulottuvuuksiin kun mies on merellä ja itse olen pimeässä aitassa.. En siis tietenkään pelkää kaupungissa.
En koe olevani mitenkään nössö. Olemme seurustelleet 3 vuotta, mutta nähdään kiireiden takia aika vähän. Ehkä tämä on vielä sitä rakastumisvaihetta kun halutaan olla yhdessä puolin ja toisin. Tuskin mies pyytää minua viereensä joka ilta enää vuosien päästä, ja tuskin koen tällaista halua olla hänen lähellään aina.
Tässä hetkessä tilanne on haastava kun ei haluttaisi olla erossa, mutta nautitaan eri miljööstä. Toki mies viikolla tekee kaupunkijuttuja, jos ehditään ja jaksetaan.
Daamiaan rakastavan eräjorman kirjoitus kuulosti oikein hyvältä kompromissilta :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu on sähkö, mutta en saa sielllä leffafiilistä. Olen kai jonkin sortin esteetikko, koska en pysty rentoutumaan rumuudessa. Suoraan sanottuna mökki on sisustukseltaan niin kamala, että nukunkin mieluummin aitassa. Aitassa taas ei ole sähköä, mutta toki läppärin akku kestäisi leffan tai kaksi, enpä ole edes ajatellut.
En tiedä miksi pelkään. Lapsuuden kauhuleffat, äänet, murtomiehet, raiskxarit ja yliluonnolliset jutut alkavat yhtäkkiä pelottamaan.
Nyt olen yksin kotona ja samaan aikaan helpottunut, mutta toisaalta tekee mieli takaisin miehen luo. En koe olevani läheisriippuvainen, tykkään vaan nukkua vieressä..
Ap
Miten nainen voi olla noin tossu? :o No sellaisen kai mies haluaa, tossun joka pelkää kaikkea.
Joo, tuli itsellekin ap:n tekstistä mieleen, että mies tuntee olevansa miehekkäämpi, kun kylmässä hytisevä, mökillä juurikaan viihtyvä oleva kaupunkityttö tulee mökille aina kun mies vaatii. Vähän avuto, miellyttävä näyttely tyttis, joka ei vaadi itse miestä kaupunkiin tekemään miehen mielestä tylsiä juttuja.
Ei kannata ap olla täysin tossu, kai osaat miehellesi kertoa, mikä sinusta olisi mukavaa yhteistä tekemistä? Ei mies ajatuksia osaa lukea, niin tuskin tajuaa kuinka tärkeää sinulle kaupungissa yhdessä puuhailu olisi.
Olen kyllä kertonut, mutta tiedätte varmasti ettei pakotettu seuralainen ole kovin hyvä seuralainen. Mies ei saa esimerkisi taiteesta mitään irti. Eikä pohdi teatterin sanomaa/ kannanottoa tms. Ei koe vaikuttavina niitä ilmaisumuotoja joista itse innostun.
Mies fiilistelee luontoa, ja toki itsekin tykkään luonnosta siinä määrin kuin kuka tahansa ihminen. Miehen intohimo on sellainen joka on kaikille jossain määrin ok. Voin lukea ym juttujani mökillä, on oma vikani etten pysty keskittymään siellä, tai että pelkään olla yksin, kun lähin naapuri 10km päässä. Mielikuvitus pääsee uusiin ulottuvuuksiin kun mies on merellä ja itse olen pimeässä aitassa.. En siis tietenkään pelkää kaupungissa.
En koe olevani mitenkään nössö. Olemme seurustelleet 3 vuotta, mutta nähdään kiireiden takia aika vähän. Ehkä tämä on vielä sitä rakastumisvaihetta kun halutaan olla yhdessä puolin ja toisin. Tuskin mies pyytää minua viereensä joka ilta enää vuosien päästä, ja tuskin koen tällaista halua olla hänen lähellään aina.
Tässä hetkessä tilanne on haastava kun ei haluttaisi olla erossa, mutta nautitaan eri miljööstä. Toki mies viikolla tekee kaupunkijuttuja, jos ehditään ja jaksetaan.
Daamiaan rakastavan eräjorman kirjoitus kuulosti oikein hyvältä kompromissilta :)
Ap
Ehkä koet nössön eri tavoin... en osaa oikein vain muuna pitää naista, joka pelkää yksin mökillä. Siis aikuista naista. Lapsen vielä ymmärtäisi pelkäävän.
Vierailija kirjoitti:
Miehet haluaa munanjatkenaisia.
Ugh -minä erämies. Sinä nainen -mene mökki, jäällä palelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu on sähkö, mutta en saa sielllä leffafiilistä. Olen kai jonkin sortin esteetikko, koska en pysty rentoutumaan rumuudessa. Suoraan sanottuna mökki on sisustukseltaan niin kamala, että nukunkin mieluummin aitassa. Aitassa taas ei ole sähköä, mutta toki läppärin akku kestäisi leffan tai kaksi, enpä ole edes ajatellut.
En tiedä miksi pelkään. Lapsuuden kauhuleffat, äänet, murtomiehet, raiskxarit ja yliluonnolliset jutut alkavat yhtäkkiä pelottamaan.
Nyt olen yksin kotona ja samaan aikaan helpottunut, mutta toisaalta tekee mieli takaisin miehen luo. En koe olevani läheisriippuvainen, tykkään vaan nukkua vieressä..
Ap
Miten nainen voi olla noin tossu? :o No sellaisen kai mies haluaa, tossun joka pelkää kaikkea.
Joo, tuli itsellekin ap:n tekstistä mieleen, että mies tuntee olevansa miehekkäämpi, kun kylmässä hytisevä, mökillä juurikaan viihtyvä oleva kaupunkityttö tulee mökille aina kun mies vaatii. Vähän avuto, miellyttävä näyttely tyttis, joka ei vaadi itse miestä kaupunkiin tekemään miehen mielestä tylsiä juttuja.
Ei kannata ap olla täysin tossu, kai osaat miehellesi kertoa, mikä sinusta olisi mukavaa yhteistä tekemistä? Ei mies ajatuksia osaa lukea, niin tuskin tajuaa kuinka tärkeää sinulle kaupungissa yhdessä puuhailu olisi.
Olen kyllä kertonut, mutta tiedätte varmasti ettei pakotettu seuralainen ole kovin hyvä seuralainen. Mies ei saa esimerkisi taiteesta mitään irti. Eikä pohdi teatterin sanomaa/ kannanottoa tms. Ei koe vaikuttavina niitä ilmaisumuotoja joista itse innostun.
Mies fiilistelee luontoa, ja toki itsekin tykkään luonnosta siinä määrin kuin kuka tahansa ihminen. Miehen intohimo on sellainen joka on kaikille jossain määrin ok. Voin lukea ym juttujani mökillä, on oma vikani etten pysty keskittymään siellä, tai että pelkään olla yksin, kun lähin naapuri 10km päässä. Mielikuvitus pääsee uusiin ulottuvuuksiin kun mies on merellä ja itse olen pimeässä aitassa.. En siis tietenkään pelkää kaupungissa.
En koe olevani mitenkään nössö. Olemme seurustelleet 3 vuotta, mutta nähdään kiireiden takia aika vähän. Ehkä tämä on vielä sitä rakastumisvaihetta kun halutaan olla yhdessä puolin ja toisin. Tuskin mies pyytää minua viereensä joka ilta enää vuosien päästä, ja tuskin koen tällaista halua olla hänen lähellään aina.
Tässä hetkessä tilanne on haastava kun ei haluttaisi olla erossa, mutta nautitaan eri miljööstä. Toki mies viikolla tekee kaupunkijuttuja, jos ehditään ja jaksetaan.
Daamiaan rakastavan eräjorman kirjoitus kuulosti oikein hyvältä kompromissilta :)
Ap
Ehkä koet nössön eri tavoin... en osaa oikein vain muuna pitää naista, joka pelkää yksin mökillä. Siis aikuista naista. Lapsen vielä ymmärtäisi pelkäävän.
Melko ilkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu on sähkö, mutta en saa sielllä leffafiilistä. Olen kai jonkin sortin esteetikko, koska en pysty rentoutumaan rumuudessa. Suoraan sanottuna mökki on sisustukseltaan niin kamala, että nukunkin mieluummin aitassa. Aitassa taas ei ole sähköä, mutta toki läppärin akku kestäisi leffan tai kaksi, enpä ole edes ajatellut.
En tiedä miksi pelkään. Lapsuuden kauhuleffat, äänet, murtomiehet, raiskxarit ja yliluonnolliset jutut alkavat yhtäkkiä pelottamaan.
Nyt olen yksin kotona ja samaan aikaan helpottunut, mutta toisaalta tekee mieli takaisin miehen luo. En koe olevani läheisriippuvainen, tykkään vaan nukkua vieressä..
Ap
Miten nainen voi olla noin tossu? :o No sellaisen kai mies haluaa, tossun joka pelkää kaikkea.
Joo, tuli itsellekin ap:n tekstistä mieleen, että mies tuntee olevansa miehekkäämpi, kun kylmässä hytisevä, mökillä juurikaan viihtyvä oleva kaupunkityttö tulee mökille aina kun mies vaatii. Vähän avuto, miellyttävä näyttely tyttis, joka ei vaadi itse miestä kaupunkiin tekemään miehen mielestä tylsiä juttuja.
Ei kannata ap olla täysin tossu, kai osaat miehellesi kertoa, mikä sinusta olisi mukavaa yhteistä tekemistä? Ei mies ajatuksia osaa lukea, niin tuskin tajuaa kuinka tärkeää sinulle kaupungissa yhdessä puuhailu olisi.
Olen kyllä kertonut, mutta tiedätte varmasti ettei pakotettu seuralainen ole kovin hyvä seuralainen. Mies ei saa esimerkisi taiteesta mitään irti. Eikä pohdi teatterin sanomaa/ kannanottoa tms. Ei koe vaikuttavina niitä ilmaisumuotoja joista itse innostun.
Mies fiilistelee luontoa, ja toki itsekin tykkään luonnosta siinä määrin kuin kuka tahansa ihminen. Miehen intohimo on sellainen joka on kaikille jossain määrin ok. Voin lukea ym juttujani mökillä, on oma vikani etten pysty keskittymään siellä, tai että pelkään olla yksin, kun lähin naapuri 10km päässä. Mielikuvitus pääsee uusiin ulottuvuuksiin kun mies on merellä ja itse olen pimeässä aitassa.. En siis tietenkään pelkää kaupungissa.
En koe olevani mitenkään nössö. Olemme seurustelleet 3 vuotta, mutta nähdään kiireiden takia aika vähän. Ehkä tämä on vielä sitä rakastumisvaihetta kun halutaan olla yhdessä puolin ja toisin. Tuskin mies pyytää minua viereensä joka ilta enää vuosien päästä, ja tuskin koen tällaista halua olla hänen lähellään aina.
Tässä hetkessä tilanne on haastava kun ei haluttaisi olla erossa, mutta nautitaan eri miljööstä. Toki mies viikolla tekee kaupunkijuttuja, jos ehditään ja jaksetaan.
Daamiaan rakastavan eräjorman kirjoitus kuulosti oikein hyvältä kompromissilta :)
Ap
Ehkä koet nössön eri tavoin... en osaa oikein vain muuna pitää naista, joka pelkää yksin mökillä. Siis aikuista naista. Lapsen vielä ymmärtäisi pelkäävän.
Melko ilkeää.
Olkoonsa. Oikeasti en usko, että aikuinen nainen pelkää. Se on vain leikkimistä ja söpön esittämistä miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu on sähkö, mutta en saa sielllä leffafiilistä. Olen kai jonkin sortin esteetikko, koska en pysty rentoutumaan rumuudessa. Suoraan sanottuna mökki on sisustukseltaan niin kamala, että nukunkin mieluummin aitassa. Aitassa taas ei ole sähköä, mutta toki läppärin akku kestäisi leffan tai kaksi, enpä ole edes ajatellut.
En tiedä miksi pelkään. Lapsuuden kauhuleffat, äänet, murtomiehet, raiskxarit ja yliluonnolliset jutut alkavat yhtäkkiä pelottamaan.
Nyt olen yksin kotona ja samaan aikaan helpottunut, mutta toisaalta tekee mieli takaisin miehen luo. En koe olevani läheisriippuvainen, tykkään vaan nukkua vieressä..
Ap
Miten nainen voi olla noin tossu? :o No sellaisen kai mies haluaa, tossun joka pelkää kaikkea.
Joo, tuli itsellekin ap:n tekstistä mieleen, että mies tuntee olevansa miehekkäämpi, kun kylmässä hytisevä, mökillä juurikaan viihtyvä oleva kaupunkityttö tulee mökille aina kun mies vaatii. Vähän avuto, miellyttävä näyttely tyttis, joka ei vaadi itse miestä kaupunkiin tekemään miehen mielestä tylsiä juttuja.
Ei kannata ap olla täysin tossu, kai osaat miehellesi kertoa, mikä sinusta olisi mukavaa yhteistä tekemistä? Ei mies ajatuksia osaa lukea, niin tuskin tajuaa kuinka tärkeää sinulle kaupungissa yhdessä puuhailu olisi.
Olen kyllä kertonut, mutta tiedätte varmasti ettei pakotettu seuralainen ole kovin hyvä seuralainen. Mies ei saa esimerkisi taiteesta mitään irti. Eikä pohdi teatterin sanomaa/ kannanottoa tms. Ei koe vaikuttavina niitä ilmaisumuotoja joista itse innostun.
Mies fiilistelee luontoa, ja toki itsekin tykkään luonnosta siinä määrin kuin kuka tahansa ihminen. Miehen intohimo on sellainen joka on kaikille jossain määrin ok. Voin lukea ym juttujani mökillä, on oma vikani etten pysty keskittymään siellä, tai että pelkään olla yksin, kun lähin naapuri 10km päässä. Mielikuvitus pääsee uusiin ulottuvuuksiin kun mies on merellä ja itse olen pimeässä aitassa.. En siis tietenkään pelkää kaupungissa.
En koe olevani mitenkään nössö. Olemme seurustelleet 3 vuotta, mutta nähdään kiireiden takia aika vähän. Ehkä tämä on vielä sitä rakastumisvaihetta kun halutaan olla yhdessä puolin ja toisin. Tuskin mies pyytää minua viereensä joka ilta enää vuosien päästä, ja tuskin koen tällaista halua olla hänen lähellään aina.
Tässä hetkessä tilanne on haastava kun ei haluttaisi olla erossa, mutta nautitaan eri miljööstä. Toki mies viikolla tekee kaupunkijuttuja, jos ehditään ja jaksetaan.
Daamiaan rakastavan eräjorman kirjoitus kuulosti oikein hyvältä kompromissilta :)
Ap
Ehkä koet nössön eri tavoin... en osaa oikein vain muuna pitää naista, joka pelkää yksin mökillä. Siis aikuista naista. Lapsen vielä ymmärtäisi pelkäävän.
Melko ilkeää.
Olkoonsa. Oikeasti en usko, että aikuinen nainen pelkää. Se on vain leikkimistä ja söpön esittämistä miehelle.
Ehkä ap:n mieskään ei usko.
Todellakin olen mukavuudenhaluinen. Töissä olen ahkera, ja harrastan myös liikuntaa, mutta vapaalla haluan vain olla ja nauttia. Voin tehdä ruokaa 2h, mutta haluan myös nauttia siitä 2h. Jos hinkkaan saunaa tunnin + lämmitys, niin haluan saunoa ja uida tunteja, juoda välissä muutaman ja saunoa taas. Haluan nukkua pitkään vapaa-aamuina, kyhätä ison aamupalan ja syödä hitaasti jutellen tai lukien.
Jos syyttelen pihalle lyhtyjä ja on hyvää viiniä ja tuli, niin toki haluan nauttia hetkestä.
Mies mieluiten vain touhuaa, ja rentoutuu siinä tehdessä jutellen.
Haluaisin tehdä mökistä juuri sellaisen siistin, mukavanhaa ja vanhaa, vaaleaa ja uusia tekstiilejä, vanhoja huonekaluja entisöityinä.. Raikkaan! Ja kodikkaan. Nyt mökki on ysäri-kasari-viiskytluku. Ahdistava.
Ap