Milloin huomasit että kumppanillasi oli jokin persoonallisuuteen tms liittyvä ongelma?

nosto. Vai onko vauvapalstalaisilla ollut vain täydellisiä suhteita?

Itse olin vuosia sitten miehen kanssa, joka oli jonkinasteinen kontrollifriikki. Kaikki piti just eikä melkein hänen säännöillä. Kestin vuoden ja häivyin kun tajusin, etten ollutkaan syyllinen kaikkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olin vuosia sitten miehen kanssa, joka oli jonkinasteinen kontrollifriikki. Kaikki piti just eikä melkein hänen säännöillä. Kestin vuoden ja häivyin kun tajusin, etten ollutkaan syyllinen kaikkeen. 

Missä kohtaa ymmärsit hänen olevan kontrolloiva?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin vuosia sitten miehen kanssa, joka oli jonkinasteinen kontrollifriikki. Kaikki piti just eikä melkein hänen säännöillä. Kestin vuoden ja häivyin kun tajusin, etten ollutkaan syyllinen kaikkeen. 

Missä kohtaa ymmärsit hänen olevan kontrolloiva?

Ap

En olisi saanut itkeä paikassa ja tilanteessa, jossa se olisi ollut aivan normaalia. Esimerkiksi retkelle lähtiessä tavaroiden piti olla tiukasta tietyssä järjestyksessä. Vapaapäivinä asiat tehtiin tiukasti siinä järjestyksessä kuin hän olisi halunnut. 

Kun ei voinut pitää normaalisti yhteyttä oman puolen sukuun, vaan kaikki meni aina negatiiviseksi. Tuhosi välit huonolla käytöksellään, halusi kohdella epätasa-arvoisesti niin että vain hänen sukulaisensa olivat hyviä, kunnollisia ja yhteydenpidon arvoisia. Myrkytti käytöksellään ja eristämisellään.

Mielialan heilahtelut ja vaihtelut, järjetön mustasukkaisuus (esim. haisin kuulemma mieheltä, joten olen pettänyt), toisaalta mies ei nähnyt mitään väärää omassa moraalittomassa käytöksessään, alkoholin liiallinen käyttö, humalassa saadut oudot ns. riidanhaastamiskohtaukset. En tiedä mikä miestä vaivasi, oliko persoonallisuuteen vai mielenterveyteen liittyvä ongelma, mutta jotain oli kyllä pielessä. Seurusteltiin jonkun aikaa, kunnes mies löysi uuden naisen. Oli kyllä kaikin puolin haastava ja kuluttava suhde.

Jossain vaiheessa rupesin ymmärtämään ettei kaikki meidän suhteen ongelmat olekaan yksinomaan minun syytä. Ja että mies piti täysin normaaleja tunteitani kohtuuttomina, sellaisia joita kuka tahansa ihminen tilanteessani tuntisi. Mies ei kuitenkaan ole ollut täysin kehityskelvoton, on oppinut vuosien mittaan. Ehkä ihan eka oli se kun tajusin että jos voitan miehen väittelyssä tai olen oikeassa jossain, alkoi ihme paini ja nujuaminen, jossa alisti fyysisesti. Loppui kerrasta kun osoitin tilanteen.

Silloin, kun miehen persoonallisuus muuttui ihan toiseksi kuin millaisena olin oppinut hänet tuntemaan tutustumisvaiheessa. Ihan kuin olisi jättänyt lääkkeet (en tiennyt mistään lääkityksestä) pois. Aikuisesta tuli kiroileva pikkujäbä, jonka käytös oli ihan luokatonta. Olin ehtinyt ihastua, siksi kesti hetken "odottaa" suhteen katkaisemista. Loppujen lopuksi se oli vain tehtävä, tajusin ettei kenenkään tarvitse kestää huonoa kohtelua.

Mihin lehteen ap koostaa artikkelia vauvalaisten kommenteista?