Kas kummaa kun teinillä (8-luokkalainen) "häviää tai hajoaa" aina se vaate/puhelin joka menee pois muodista
Alkuun meni läpi koska vielä ala-asteella huolehti tavaroista hyvin. Asuimme pikkupaikkakunnalla ja ei ollut mitään merkkivaate/puhelinbuumia olemassakaan.
Kun muutimme isommalle paikkakunnalle (teini oli tuolloin seiskaluokan puolessa välissä) kuulemma puhelin putosi koulun portaissa. Ei ollut malli joka oli silloin "in" Sitten viillettiin reppu pohjasta halki, niin että piti hankkia uusi ja yllättäen halusi sen mikä luokan muillakin tytöillä oli. Sen jälkeen vesipullo ja liikkahousut varastettiin pukuhuoneesta tytön käydessä vessassa. Sitten puhkottiin pyörän kumit ja tämänkin jälkeen täytyi saada se pyörämalli mikä luokan suosituilla oli.
Kuitenkin kun kysyn mahdollisesta kiusaamisesta niin sanoo ettei kiusata, että tällaista "pientä jäynää" tehdään kaikille ja että opettajalle juttelu vaan leimaisi hänet nössöksi ja hänet jätettäisiin porukasta.
Nyt sanoin että on sattunut vähän liikaa ns. onnettomuuksia pienen ajan sisään, että nyt jos jotain häviää ja hukkuu niin enää ei osteta sitä uusinta mallia vaan saa tilalle halpisversion. Sen jälkeen on kummasti pysyneet tavarat ehjänä ja tallessa. Nyt vaan saa kuunnella mankunaa ja marinaa siitä mitä "kaikilla muilla" on paitsi hänellä. Helpommalla kai tässä pääsisi vaan ostamalla ne, mutta oikeasti, miten tärkeä voi esim. joku vesipullon merkki olla??
Kommentit (12)
Siitä vuo muodostua tärkeä, jos asiasta muodostuu ongelma. Ihan kuin perunanenä tai pienet rinnat jollekin, vaikka moni muu elelee niiden kanssa huolettomasti.
Meillä jäi nyt seiskan aloittanut kiinni siitä että viilsi itse pyöränsä renkaan puhki, kun piti saada jopo. No ei saanut vaan kulkee nyt sitten minun mummopyörälläni koulussa. Miettinee ensi kerran ennen kuin tekee.
Meillä harrastaa poikapuoleni tuota samaa. Hajottaa myös pelikoneitaan ja ohjaimia saadakseen kalliimman tilalle. En pysty ymmärtämään.
Vaatteet sitä ei kuitenkaan kiinnosta, kaikki muu roina sitäkin enemmän. Ja sitä rojua riittää. Rikkoo ne laitteet siihen kuntoon, että roskikseen joutavat.
Pyörän kumit puhki --> uusi pyörä. Miten tyhmä aikuinen sä oot? Ootko kuullut että renkaita saa kyllä sekä sisä- että ulkokumeja?
Ja tietenkin, jos tavaroita oikeasti tahallaan vahingoitetaan, otetaan yhteyttä kouluun, halusi lapsi sitä tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Meillä jäi nyt seiskan aloittanut kiinni siitä että viilsi itse pyöränsä renkaan puhki, kun piti saada jopo. No ei saanut vaan kulkee nyt sitten minun mummopyörälläni koulussa. Miettinee ensi kerran ennen kuin tekee.
Saahan ne renkaat vaihdettua?
Siis miten pyöränkumien puhkeaminen aiheuttaa koko pyörän uusimisen? Uskon, että hyvälaatuiset renkaat ja sisäkumit voivat maksaa yhteensä jos ei nyt likipitäen niin yli puolet markettipyörän hinnasta. Mutta tuon suositun pyörämallin on täytynyt olla melko paljon kalliimpi.
Siis ostetaanko teillä uusi polkupyörä aina, jos kumit puhkeavat?
Mutta vakavasti: meillä tehtiin näin: maksettiin ”perusversio” ja sen ja merkkituotteen välisen erotuksen teinit maksoivat itse, säästämällä viikko- , syntymäpäivä- yms. rahoista. Esimerkiksi hiustenleikkuusta maksettiin, jos halusi värjäyksen se piti maksaa itse. Farkkuihin ja muihin vaatteisiin kohtuullinen summa, jolla sai asialliset, jos halusi kalliit merkkifarkut erotus maksettiin itse. Toimi hyvin ja oppivat hintatietoisiksi.
Siitä miten kaikilla muilla on jotain tiettyä, sain hyvän oppitunnin työkaverilta jo ennen kuin minulla oli lapsiakaan. Yksinhuoltajan teinityttö mankui ja mankui tiettyjä kalliita merkkifarkut kun ” kaikilla” oli sellaiset. Lopulta ( äiti jätti omat tarpeelliset kenkänsä ostamatta )kun sai ne totesi iloisena ” mä oon eka, jolla on nää farkut meidän luokalla”!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä jäi nyt seiskan aloittanut kiinni siitä että viilsi itse pyöränsä renkaan puhki, kun piti saada jopo. No ei saanut vaan kulkee nyt sitten minun mummopyörälläni koulussa. Miettinee ensi kerran ennen kuin tekee.
Saahan ne renkaat vaihdettua?
Saa toki. Itse kyllä renkaiden viiltelyn jälkeen laittaisin vinttaamaan jollain varaston perällä lojuneella rotiskolla (mikäli sellainen siis sattuisi löytymään) tai kävelemään, kunnes itse ostaa itselleen ne uudet renkaat ja vaihtaa ne paikoilleen.
Vahingossa rikki mennyt toki korvataan, mutta että teini TAHALLAAN hajottaisi kamojaan.... Ei ihan heti uusia näkyisi.
Mun poika heitti kiukuspäissään puhelimensa lattialle. No, särkyihän se. Joutui ostamaan omilla rahoillaan uuden. Yllätys, yllätys, ei ostanutkaan kalleinta iPhone-mallia, mitä meiltä oli mankunut, vaan tyytyi todella halpaan kiinalaiseen versioon. Kyllä ne näköjään jossain vaiheessa oppivatkin.
Luojan kiitos, meillä ei oo näin. Ehdotin lapsille itse jossain vaiheessa jotain Adidaksen pöksyjä kun liikkuvat paljon ja jotka nyt oli vielä kohtuu hintaiset eikä megakalliit. Kumpikaan EI halunnut, kun kaikilla kuulemma on sellaiset.
Eivät pyydä usein mitään ja siksi on helppo ostaa mitä haluavat kun eivät riskaa koko ajan. Puhelin jos menee rikki, niin vanha otetaan käyttöön, kunnes synntärit tai joulu tms. ja rengas jos puhkeaa, vaihdetaan se rengas. Tahallaan eivät ole hajoittaneet mitään. Nyt kun opiskelevat, on hienoa huomata kuinka raha-asiat on pysyneet hanskassa.
Kesän alussa olin itse vaatekaupassa sovittamassa vaatteita, kun viereisestä kopista kuului nuorten keskustelua. Toinen oli saanut kai jonkun 500€ koulun loppumisen tms johdosta. Kaveri kannusti kovasti käyttämään koko rahan ja ostamaan kalliimman mekon yms. "kun sulla nyt on rahaa, käytä se". Tuli hyvä fiilis kun sovittelija vastasi, ei kun ostan mielummin tän halvemman niin mulle jää rahaa muuhunkin myöhempää käyttöä varten. En ymmärrä miksi kaikki pitää tuhlata saman tien ja sit ihmetellään kun tulee jotain odottamatonta menoa, ollaan huulipyöreänä mitäs nyt.
Jos puhelin menee rikki niin sitten ostetaan halpamalli tai kaivetaan laatikosta vanha puhelin ja odotetaan joulua tai synttäreitä. Sama pätee muihinkin juttuihin. Oppivat muuten nopeasti ja jos sen jälkeen tapahtuu oikeasti niin itku on muuten kova ja sitten voidaan miettiä uudestaan....
Mies eikä poika enää