Mikä minussa on vikana kun mitään työtä en saa?
Minulla 20v laaja työkokemus eräältä alalta ja hain toiseen saman alan firmaan töihin samoihin tehtäviin.
Pääsin haastatteluun ja osaamistani ylistettiin. Haastattelivat myös yhteen toiseen paikkaan samassa firmassa.
Kun mitään ei reiluun viikkoon kuulunut, soitin rekrytoivalle taholle (rekryfirma) ja kysyin missä mennään. Änkyttäen ja hyvin vaivautuneen puhelun lopuksi rekryfirman henkilö sanoi ettei mua valita. Kun kysyin syytä niin jälleen alkoi änkytys ja kiertely mutta lopuksi sanoin ”sanotaanko vaikka niin että sulla ei ole tarpeeksi osaamista”. Viittasi vielä että koska olen pääasiassa tehnyt puhelutyötö (aspaa) ja tehtävässä vaaditaan muutakin. Hakemuksessani, haastattelussa ja cv:ssä tuli tarkalleen ilmi että tuo puhelinduuni on ollut sivuosassa viimeiset 7-10vuotta. 
Tuli jotenkin tunne et se luuli jutelleensa toisen henkilön kanssa. Jotenkin jäi vaivaamaan se ratkaisu ja/tai mulle ei kerrottu todellista syytä.
Sanottakoon että kyseisen tiimin esimiehellä kokemusta alalta muutama kuukausi.
Soittelivat vielä mulle takas sieltä rekryfirmasta ja tarjosivat toista duunia ja suurimpaan osaan niistä hommista mulla ei ole mitään kokemusta. Kaikenlisäks paikka on 1v määräaikainen.
Olen hakenut vaikka mitä duuneja suurinpiirtein siivoojasta esimiespaikkoihin ja kaikkee siltä väliltä....minnekään en kelpaa.
Mikä mussa on vikana kun en pääse mihinkään?
Haastatteluihin menen huoliteltuna (puhtaat siistit vaatteet, sopivasti meikkiä jne) enkä jännitä niitä.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Et jännitä haastatteluja? Minkälainen ihminen voi mennä työhaastatteluun jännittämättä? Jännitys on juuri sitä, mikä antaa painetta ja saa sinut loistamaan! Minä menin edelliseen työhaastatteluun jalat vapisten, siis kirjaimellisesti jalat meinasi mennä alta, kun kävelin rekryfirman portaita ylös :)
Mitä tuohon mainitsemaasi hakuprosessiin tulee, niin valitsivat vain yksinkertaisesti jonkun toisen, en jäisi turhaan tivaamaan syitä, koska mitä sinä sillä voitat. Uutta matoa koukkuun vaan. Miksi et harkinnut tuota määräaikaista?
Kuinka usein saat haastattelukutsun, kun haet uutta paikkaa? Jos et pääse haastatteluun, on kirjoitustyylissäsi, jäsentelyssä tai hakemuksen pituudessa ongelmia. Myös CV kannattaa tehdä hyvin suppeaksi ja selkeäksi, älä pelkää käyttää erilaisia muotoiluja ja värejä CV:tä laatiessasi. Wordilla tehty mustavalkoinen CV ei herätä minkäänlaisia tunteita.
En ole jännittäjä luonteeltani. En vaan osaa jännittää tuollaisia tilanteita.
Määräaikaisuutta en hae kun olen jo vakiduunissa ja heillä ei ole takeita jatkolle sekä nykyinen työmarkkinatilanne on mitä on. Perheellisenä asuntovelallisena ei uskalla riskiä ottaa.
Vapaan hakemuksen (jos sellaista vaaditaan) muokkaan tehtävien mukaan ja CV:n laitan tehtävän mukaan, eli muokkaan sen niin että yksilöin juuri ne tehtävät joilla merkitystä haettuun tehtävään, loput kokemuksesta mainitsen suurempima kokonaisuuksina.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et jännitä haastatteluja? Minkälainen ihminen voi mennä työhaastatteluun jännittämättä? Jännitys on juuri sitä, mikä antaa painetta ja saa sinut loistamaan! Minä menin edelliseen työhaastatteluun jalat vapisten, siis kirjaimellisesti jalat meinasi mennä alta, kun kävelin rekryfirman portaita ylös :)
Mitä tuohon mainitsemaasi hakuprosessiin tulee, niin valitsivat vain yksinkertaisesti jonkun toisen, en jäisi turhaan tivaamaan syitä, koska mitä sinä sillä voitat. Uutta matoa koukkuun vaan. Miksi et harkinnut tuota määräaikaista?
Kuinka usein saat haastattelukutsun, kun haet uutta paikkaa? Jos et pääse haastatteluun, on kirjoitustyylissäsi, jäsentelyssä tai hakemuksen pituudessa ongelmia. Myös CV kannattaa tehdä hyvin suppeaksi ja selkeäksi, älä pelkää käyttää erilaisia muotoiluja ja värejä CV:tä laatiessasi. Wordilla tehty mustavalkoinen CV ei herätä minkäänlaisia tunteita.
Totta kai on oikeus kysyä, mikä jäi puuttumaan, ja siihenhän kehoitetaankin. Mutta totuushan on se, ettei rekrytoijalla useinkaan ole kanttia sanoa asian todellista laitaa, vaan vaikeana yritetään keksiä äkkiä joku ympäripyöreä selitys. Ammattitaidon puutetta se vain on.
Oikeus toki on, mutta jos järkevää vastausta ei meinaa saada, niin miksi jäädä tivaamaan? Raastuvan toivossako? Melkein jokainen rekrytoija osaa tänä päivänä käyttää syytä "haastattelun perusteella", joka on melko tyhjentävä vastaus. Subjektiivinen käsitys jonkun paremmuudesta tai huonoudesta ei ole mitattavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et jännitä haastatteluja? Minkälainen ihminen voi mennä työhaastatteluun jännittämättä? Jännitys on juuri sitä, mikä antaa painetta ja saa sinut loistamaan! Minä menin edelliseen työhaastatteluun jalat vapisten, siis kirjaimellisesti jalat meinasi mennä alta, kun kävelin rekryfirman portaita ylös :)
Mitä tuohon mainitsemaasi hakuprosessiin tulee, niin valitsivat vain yksinkertaisesti jonkun toisen, en jäisi turhaan tivaamaan syitä, koska mitä sinä sillä voitat. Uutta matoa koukkuun vaan. Miksi et harkinnut tuota määräaikaista?
Kuinka usein saat haastattelukutsun, kun haet uutta paikkaa? Jos et pääse haastatteluun, on kirjoitustyylissäsi, jäsentelyssä tai hakemuksen pituudessa ongelmia. Myös CV kannattaa tehdä hyvin suppeaksi ja selkeäksi, älä pelkää käyttää erilaisia muotoiluja ja värejä CV:tä laatiessasi. Wordilla tehty mustavalkoinen CV ei herätä minkäänlaisia tunteita.
En ole jännittäjä luonteeltani. En vaan osaa jännittää tuollaisia tilanteita.
Määräaikaisuutta en hae kun olen jo vakiduunissa ja heillä ei ole takeita jatkolle sekä nykyinen työmarkkinatilanne on mitä on. Perheellisenä asuntovelallisena ei uskalla riskiä ottaa.
Vapaan hakemuksen (jos sellaista vaaditaan) muokkaan tehtävien mukaan ja CV:n laitan tehtävän mukaan, eli muokkaan sen niin että yksilöin juuri ne tehtävät joilla merkitystä haettuun tehtävään, loput kokemuksesta mainitsen suurempima kokonaisuuksina.
Ap
Jatkaisin vielä tuosta jännittämisestä. Ei välttämättä tarvitse olla suurta jännittämistä, myös muita tunteita voi hyödyntää. Pelkoa, innostusta tai mitä tahansa, mikä saa sinut antamaan parastasi. Pääasia on, että saavutat tuollaisen tilan hakiessasi uutta työtä. Sellaisen tilan, joka saa sinut itsesi antamaan parastasi.
Uuden työpaikan hakemisen pitäisi sen verran nostattaa tunteita pintaan, että saat ne käännettyä itsesi eduksi. Olemme ihmisiä ja työnhaussa valintamme ei perustu pelkästään ansioihin tai tutkintoihin. Sinun täytyy olla niin vakuuttava, että sinut valitaan. Ilman tunteiden esiin tuomista, on erittäin vaikea vakuuttaa toista osapuolta siitä, että olet tosissasi ja paras hakija tehtävään. Siksi tuo jännittämättömyys kalskahti korvaani.
Katso tuo CV vielä täydelliseen kuntoon. Hae internetistä 100 CV mallia ja mieti itse, mikä niistä sinua houkuttelee eniten, mikä jää mieleen tai osuu silmään. Rekrytoijalla on usein sama tilanne nenänsä edessä. Sieltä sitten pitäisi valita. Voin kokemuksella kertoa, että osa jää kokonaan lukematta.
Kuinka moni soittaa viikon jälkeen rekryäjälle mitä kuuluu= (Tämä kävi myös mielessä luettuani yleltä yhdestä media-alan ammattilaisesta, joka oli varma että paikka on hänen)
Mutta edelliseen liittymättä ja aloitukseen palatakseni, työilmoitukset ei usein kerro kaikkea tai edes paljoa tulevista työnkuvista. Voi siis olla, että se homma jota hait olisi jotain, jossa et haluaisi olla viikkoa pidemään.
Työttömyys on niin tavallista, ettei se ole suurikaan miinus, jollei se nyt kestä vuosikausia. Kaikkien mielestä se, että ihminen on valmis ihan mihin työhön tahansa, ei ole hyvä juttu. Se ei osoita kovin suurta kunnianhimoa, ja mikä takaa että hän on muihinkaan paikkoihin hakiessa tosimielellä vai haluaako hän taas ihan vaan jonkun työpaikan, sama se minkä.