Mitä pieniä "älyttömyyksiä" olet tehnyt kun olet ollut omissa ajatuksissasi?

Perunakattilaan piti laittaa suolaa mutta sinne lensikin mitallinen kahvinpuruja kun ajattelin laittaa kahvin heti seuraavaksi tippumaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin tehnyt itselleni lautasellisen salaattia ja lopuksi sitten ruiskautin päälle Fairya oliiviöljyn sijaan...ups! 🤭Se siitä salaatista sitten.

Mulle on käynyt toisin päin, yritin tiskata ruokaöljyllä, ei tullut puhdasta 😄

No viimeisin tapahtui just ennen kesälomaa töissä. Menin aikaisin töihin ja toimikortti ei toiminut. Kokeilin moneen kertaan. It-ruki ei ollut vielä auki. Ärtyneenä odottelin lähes tunnin ja sit kun se aukesi, vaadin it-setää heti paikalle. No se tuli ja katsoi minua aika kauan. Toimikorttini oli avainnipussa pöydällä ja koneelle olin tarjonnut pankkikorttia.

Terveiset vaan Laurille. Ja muille tutuille jotka tunnistaa. Varmaan olen it-tuen idioottilistalla aika korkealla :D

Minäkin olen yrittänyt mennä auton avaimilla kotiin, kotiavaimilla töihin ja työavaimilla autoon. Olen myös yrittänyt päästä kotiin pankkikortilla ja autoon kärrypoletilla.

Kerran olen maksanut ostokseni ja unohtanut ne kassalle. Ulko-ovella tajusin, että jotain puuttuu.

Kerran olen ajatuksissani ottanut kaupassa väärästä laarista tavaran pannakseni sen kassiini. Mummo tarrasi kynsin hampain sokeripakettiinsa. Pyytelin anteeksi hajamielisyyttäni, mutta mummo taatusti luuli, että yritin varastaa. Omissa ostoksissani ei edes ollut sokeria!

Vuosia sitten minulla oli tapana herätä töihin klo 5.30. Jos heräsin yöllä, katsoin tietenkin kelloa. Kerran sitten heräsin ja totesin sen olevan 5.10. Ajattelin, että sama nousta ylös jo nyt. Panin kahvit tulemaan ja kävin ovella katsomassa, onko Hesari jo tullut. Ei ollut, mutta noihin aikoihin se oli usein myöhässä. Kahvi valmistui ja otin siitä kupillisen ja kaadoin loput termariin. Sitten katsoin kännykkääni ja sen kello näytti 2.35. Ihmettelin, että miten kännykän kello voi olla väärässä ajassa. Katsoin keittiön kelloa ja se näytti samaa aikaa. Silloin tajusin katsoneeni unenpöpperössä viisarikellon väärin. Se ei ollutkaan 5.10 vaan 2.25. Painuin takaisin kolmeksi tunniksi nukkumaan. Mies kysyi, etteikö väsyttänyt silloin väärään aikaan. Väsyttihän se, mutta noustava on kun kello on sen verran :-D

Näin iltojen pimetessä huomaan pelästyväni jatkuvasti ikkunoista näkyviä heijastuksia kun sisällä on valot ja ulkona pimeää ja näkee vaikkapa oman käden liikkeen ikkunassa. Ei onneksi tunnu kuin vähän idiootilta.

-alkanut keittämään keskellä yötä aamukahvia, koska olen katsonut kelloa väärin

-syöttänyt pankkikortin monta kertaa lukijaan väärin päin ja miettinyt missä vika kun ei lue korttia

-syöttänyt henkkarit lukijaan (vaaleanpunainen pankkikortti ja vierekkäisissä korttitaskuissa)

-kutsunut yliopiston professoria vahingossa isäkseni, kun olin pysäyttämässä häntä käytävällä ja pidin samalla puhelinta, johon oli juuri tulossa puhelu isältäni

-laittanut vääriä mausteita ruokiin, esim grillimaustetta kanelin sijasta ja kanelia paprikan sijasta

-tehnyt ruokaa ja sekoittanut desit ja litrat, lopputulokset ovat olleet aina järkyttäviä

-pelästynyt omaa kättäni unissani

Vierailija kirjoitti:

Nuorena tyttönä asuin viikonloput vanhempieni luona ja viikot alivuokralaishuoneessa. Unohdin joskus kummasta heräsin unenpöpperössä ja saatoin yrittää nousta ylös seinänpuolelta (siis "hyppäsin" seinälle). Siihen kolahdukseen sitten heräsi viimeistään kunnolla :)

Ja onpa kerran sattunut niinkin että raskaan työpäivän jälkeen heräsin päikkäreiltä ja luulin että on aamu. Aamupalan ja suihkun jälkeen aloin ihmetellä että miten aurinko on noin matalalla ja väärällä puolella taloa. Vähitellen sitten telkkaria auki ja toteamaan että iltahan se on ja voi jatkaa unia.

Työkaverini heräsi samalla tavalla työpäivän jälkeisiltä päikkäreiltä mutta ehti sännätä Helsingistä Tampereelle lähtevään bussiin josta luuli melkein myöhästyvänsä ja vasta matkalla alkoi ihmetellä kun aamu ei valkene vaan tulee yhä pimeämpää. Oli onneksi sukulaisia ja yöpymispaikka Tampereella.

Olen alkanut pesemään kasvoja silmälasit päässä. Ja viime viikolla juuri ajoin töistä tullessa sen risteyksen ohi mistä piti kääntyä kotiin, ja ihmettelin parin minuutin päästä että mitäs mä täällä (kilometrin päässä siitä risteyksestä väärässä suunnassa) teen?

Kuten moni muukin, olen auton avainta napsuttamalla koittanut päästä kotiovesta sisään

Viralta pois pantava kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime viikolla olin pitkän työputken viimeisenä päivänä jo aika rättiväsynyt kun viimeiseen vuoroon tulin.

Olin ottanut pientä välipalaa mukaan, joita syödä lounaan ja päivällisen välissä että illalla/yöllä. Työpari katsoi hetken touhujani ja lopulta kahvihuoneessa vuoroa aloitellessamme tokaisi "tota meinasitko asetta ollenkaan ottaa mukaan?".

Olin ottanut reisikoteloon yhden pienen banaanin ja jättänyt virka-aseen kaappiin. Kyllä nolotti.

Nyt heikkeni entisestään usko Suomen poliisiin. Aika vaarallista jos ihan sumussa kuljetaan aseiden kanssa miten sattuu ja käsitellään niitä huolimattomasti. Mitäs sitten jos vahingossa ammut jonkun sivullisen tai työkaverin unissasi?

Taas yksi jeesustelijaämmä pätemässä. Tällaiset ihmiset eivät ole itse koskaan koutuneet toimimaan vaativissa olosuhteissa.

T. N56

Pysäytin auton kaupan pihassa ja kysyin olkani yli Mitä jätskii sä haluat.

Kun takapenkiltä ei kuulunut vastausta, tajusin, että olin unohtanut hakea lapsen päiväkodista.

Kassalla myyjän sanottua hinnan näpyttelen sen pin-koodin sijasta kortinlukijaan ja ihmettelen miksei se kelpaa. Pissalla käydessä unohdin nostaa pöntön kannen, ja huomasin liian myöhään...

Olen myös kaupasta tullessa mennyt istumaan vahingossa takapenkille ja ihmetellyt että oudon tuntuinen penkki ja rattia ei näy.

Useamman kerran olen ajanut paikallisjunalla oma pysäkin ohi.

Pari kertaa olen huomannut töissä, että ripsarit on vaan toisessa silmässä.

Aika usein käy niin, että kun olen tulossa kotiin, niin yritän avata ovea auton avaimesta olevalla kaukolukituspainikkeella.

Keitin makaroonia, toisessa kädessäni haarukka & toisessa puhelin. Yritin nostaa yhtä makarooni tarkistaakseni kypsyyden - puhelimellani. Tiputin sen sitten kiehuvaan veteen. Ärsyttää hajoittaa puhelin oman hajamielisyyden takia. Ainakin oli puhelinliikkeessä hauskaa kun kerroin sekotelleeni makaroonia puhelimella.

Voi voi, näitä riittää...

Puhelimen kanssa on tullut sählättyä liiaksikin. Soittelen työpäivän aikana useisiin numeroihin hyvin eri asioissa. Usein puhelimen hälyttäessä ja odottaessani, että joku vastaisi, lueskelen sähköpostia. Kun joku sitten vastaa, saatan olla täysin unohtanut kenelle ja missä asiassa olin soittamassa.

Olen myös jättänyt vastaajaan viestin ja jättäessäni soittopyyntö ja alkaessani luettelemaan numeroita, puh. numero katoaakin mielestäni. Sitten änkytän vastaaja, että en muistakaan numeronani.

Herään useinn aamuyöllä kovaan päänsärkyyn. Otan makuuhuoneen laatikosta särkylääkettä ja koitan nukkua. Kerran kävi taas näin. Töihin mentyäni ihmettelin, kun kipu vaan yltyy ja lopulta oli pakko lähteä kotiin. Kotona tajusin, että särkylääkkeen sijaan olin ottanut 2 kpl emätinkapseleita.

En niinkään ole ajatuksissani ollut, mutta jotenkin vain aivot ovat kääntäneet tilanteet väärin päin: olen jo nuoresta pitäen muutaman kerran sanonut asiakkaalle hinnan ja sitten alkanut antaa sitä summaa kassasta, kun asiakkaanhan olisi pitänyt antaa se raha minulle. :D

Kaadoin aamukahvin tiskipöydällä lojuneeseen lasiin vaikka olin juuri ottanut mukin, johon se kahvi piti kaataa. Syynä tolloiluuni oli alkava migreeni, kuten aina.

Aikuinen Helsingissä asuva poikani antoi asuntonsa käyttööni ulkomaanmatkansa ajaksi. Matkustin 600 kilomeriä, menin sisään pojan antamilla avaimilla ja päätin pikaisesti pistäytyä lähikaupassa.  Halusin välttää suurkaupungin vaaroja ja poistin avainnipusta ylimääräiset avaimet. Palattuani huomasin alaovella, että yritin sisään yritykseni avaimilla ja pojan asunnon avaimet olivat siellä hänen asuntonsa pöydällä.

Nuorempana siivosin toimistotiloja ja varmuuden vuoksi koputin aina ennen huoneeseen menoa, jos siellä olikin joku vielä töissä. Koputus tuli niin selkärangasta, että useamman kerran koputin mm. siivouskomeron tai oman asuntoni oveen ennen avaimen työntämistä lukkoon.

Olin nuorena lakimiehenä pankissa töissä, silmäilin työpöydällä olevaa asiakirjaa, puhelin soi ja vastasin siihen - sillä sukunimellä, joka luki siinä asiakirjassa.