Mitä pieniä "älyttömyyksiä" olet tehnyt kun olet ollut omissa ajatuksissasi?
Itse yhtenä päivänä menin kotiin tultuani vessaan ja kun sain riisuttua toisen sukan pois jalastani, niin heitin sen epähuomiossa wc-pönttöön vaikka piti laittaa pyykkikoriin joka oli siinä pk:n päällä. Mietin siinä uskoakseni jotain työjuttua vielä.
Kommentit (922)
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia on se kun keitän itselleni teetä, kaadan vedet kuppiin ja saatan laittaa sihdin joko kupin viereen, tai unohdan koko sihdin. Huomaan asian vasta kun hörppään keitettyä vettä.
Keittelen joskus pöpperössä aamuisin maitokahvia kapselikeittimellä, ja vasta kahvia hörpättyäni tajuan, että vanha kapseli on jäänyt keittimeen ja olen unohtanut vaihtaa sen! Ihan kamalaa kuraa, joka on pakko heittää pois ja lämmittää uusi annos soijamaitoa.
Tankkasin ajatuksiini vaipuneena dieselautooni bensiiniä.
Kaupassa jostain käsittämättömästä syystä ajatuksissani alkanut työnnellä vieraan naisen lastenvaunuja. Onneksi jo parin metrin päästä havahduin ja irroitin otteeni, eikä äiti kerennyt huomata. Ja ei, minulla ei ole omia lapsia, ei bonus, ei pikkusisaria kummeja jne... Pelottava tilanne enkä vieläkään tiedä miksi niin tein.
Vierailija kirjoitti:
Tankkasin ajatuksiini vaipuneena dieselautooni bensiiniä.
Ehditkö käynnistää?
Viralta pois pantava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime viikolla olin pitkän työputken viimeisenä päivänä jo aika rättiväsynyt kun viimeiseen vuoroon tulin.
Olin ottanut pientä välipalaa mukaan, joita syödä lounaan ja päivällisen välissä että illalla/yöllä. Työpari katsoi hetken touhujani ja lopulta kahvihuoneessa vuoroa aloitellessamme tokaisi "tota meinasitko asetta ollenkaan ottaa mukaan?".
Olin ottanut reisikoteloon yhden pienen banaanin ja jättänyt virka-aseen kaappiin. Kyllä nolotti.
Nyt heikkeni entisestään usko Suomen poliisiin. Aika vaarallista jos ihan sumussa kuljetaan aseiden kanssa miten sattuu ja käsitellään niitä huolimattomasti. Mitäs sitten jos vahingossa ammut jonkun sivullisen tai työkaverin unissasi?
No jos poliisi huutaa jollekin liivijengiläiselle että "Seis tai ammun!" ja osoittaa häntä uhkaavasti banaanilla, niin eiköhän siinä molemmat repeä nauruun ja tilanne laukeaa onnellisesti.
Lapset mummulassa, mies töissä, kesäloma. Olin turhankin rennossa ja vapautuneessa tunnelmassa, sillä tupakelle mennessä paukautin oven tyynesti kiinni. Avaimet sisällä. Lapset 50 km päässä, mies tulossa tuntien päästä. Minulla oli juuri ja juuri lantiolle yltävä toppi, pikkuhousut ja paljaat jalat. Muina vuodenaikoina laitan kyllä housut , mutta kesäisin aurinko lämmittää portaat niin ihanasti..
Epätoivoni keskellä muistin sivuoven, kellarin oven josta mies oli manaillut ettei mene kunnolla lukkoon. Kiersin talon ja riuhtaisin kellarin ovea, JES AUKES ! Nolona luikin sisään.
- Halasin ja koetin suudella kaveria keskella H&m:ää huokaisten "rakas", olin jotenkin siinä uskossa että mieheni on kanssani. Kaveri tuijotti hetken hölmistyneenä' ja repesi helvetilliseen nauruun.
- Huidoin parvekkeella itikoita ja tuskailin kovaan ääneen " hitikoita... yttysiä.. öttisiä..." mies repesi täysin ja joutui istumaan lattialle . Olimme kumpikin vesiselviä.
- Luulin meneväni kotiin ja ihmettelin kun avain ei tunnu käyvän lukkoon, samassa sen kiskaisi auki teinipoika huudahtaen vihaisesti että "mitä vit""uu?!" Olin mennyt taloon, josta olin muuttanut pois. Viisi vuotta aiemmin.
- Survoin Lidlissä litran jugurttipurkkia pikkuiseen käsilaukkuuni, viereeni tullut vartija kysyi että väsyttääkö ? En ensin tajunnut mitään, sitten iski sellainen häpeä että lähes itkin.
Olen erityisopettaja päiväkodissa. Lapsiryhmään oli tulossa uusi erityistä tukea tarvitseva lapsi, ja tapasin vanhemmat ensimmäistä kertaa. Olin aamulla ollut nukkua pommiin, ja kiireessä kiskaisin vaatteet ylleni ja juoksujalkaa päiväkotiin. En ehtinyt kuin takin ottaa yltäni ja kutsua vanhemmat ryhmähuoneeseen, joka oli varattu tapaamiseen.
"Tervetuloa, tehän olette Annin vanhemmat?"
"Niin, no, siis Emma on meidän lapsen nimi.."
"Niinpä tietenkin, anteeksi, Emman vanhemmat, käykää peremmälle"
En ymmärrä, miksi käytin keskustelussa vielä toisen kerran Anni-nimeä..
Vakuutin vanhemmille, että heidän lapsensa on päässyt oikeaan paikkaan ja että minulla ja ryhmän henkilökunnalla on paljon kokemusta lapsista, joilla on samanlaisia pulmia, joita heidän lapsellaan on. Minun oli epämukava olla ja yritin vaivihkaa kääntää paitapuseroni kaulusta paremmin.
Huomasin siinä näperellessäni, että olin pukenut paitapuseroni aamukiireessä nurin päin. Saumat retkotti ulospäin. Napit olin jättänyt auki, koska alla oli toppi. Toivoin, ettei vanhemmat olisi huomanneet mitään, ja koska onneksi oli lämmin elokuun aamu riisuin rennon rivakasti paitapuseron pois. Siinä oli tietenkin kiinni vielä kirkuvanoranssi pahvinen brändi-hintalappu: "ALE!" roikkumassa muoviroippeen perässä. Omg.
No joo..onneksi vanhemmat osoittautuivat kuitenkin luottavaisiksi lapsensa opeen ja myöhemmin olen saanut kiitosta työstäni.
Ystäväväni ovat myös tottuneet siihen, että vastaan omaan puhelimeeni jopa lomalla Italiassa: "PäiväkotiKissanminttuTupsukorvienryhmässäMiia.."
Nää on illan parasta viihdettä!
Olen kaivanut metron ovella kotiavaimet käteen ja olin valmiina avaamaan oven kun metro pysähtyy 😁
Ale-laarin paita kirjoitti:
Olen erityisopettaja päiväkodissa. Lapsiryhmään oli tulossa uusi erityistä tukea tarvitseva lapsi, ja tapasin vanhemmat ensimmäistä kertaa. Olin aamulla ollut nukkua pommiin, ja kiireessä kiskaisin vaatteet ylleni ja juoksujalkaa päiväkotiin. En ehtinyt kuin takin ottaa yltäni ja kutsua vanhemmat ryhmähuoneeseen, joka oli varattu tapaamiseen.
"Tervetuloa, tehän olette Annin vanhemmat?"
"Niin, no, siis Emma on meidän lapsen nimi.."
"Niinpä tietenkin, anteeksi, Emman vanhemmat, käykää peremmälle"En ymmärrä, miksi käytin keskustelussa vielä toisen kerran Anni-nimeä..
Vakuutin vanhemmille, että heidän lapsensa on päässyt oikeaan paikkaan ja että minulla ja ryhmän henkilökunnalla on paljon kokemusta lapsista, joilla on samanlaisia pulmia, joita heidän lapsellaan on. Minun oli epämukava olla ja yritin vaivihkaa kääntää paitapuseroni kaulusta paremmin.
Huomasin siinä näperellessäni, että olin pukenut paitapuseroni aamukiireessä nurin päin. Saumat retkotti ulospäin. Napit olin jättänyt auki, koska alla oli toppi. Toivoin, ettei vanhemmat olisi huomanneet mitään, ja koska onneksi oli lämmin elokuun aamu riisuin rennon rivakasti paitapuseron pois. Siinä oli tietenkin kiinni vielä kirkuvanoranssi pahvinen brändi-hintalappu: "ALE!" roikkumassa muoviroippeen perässä. Omg.
No joo..onneksi vanhemmat osoittautuivat kuitenkin luottavaisiksi lapsensa opeen ja myöhemmin olen saanut kiitosta työstäni.
Ystäväväni ovat myös tottuneet siihen, että vastaan omaan puhelimeeni jopa lomalla Italiassa: "PäiväkotiKissanminttuTupsukorvienryhmässäMiia.."
Ihana😊 Vapauttavaa että muutkin ovat samanlaisia hösseleitä kuin itsekin olen😊 Välillä kun tuntuu, että maailma on täynnä täydellisiä ihmisiä, jotka ovat aina järkeviä ja täydellisiä ja itse sitä vaan sekoilee. Onneksi on muitakin ja vielä ”hullumpia” kuin minä.
Pienen vauvan ja vähän isomman lapsen kanssa olimme laivalla. Heräsin yöllä pilkkopimeässä hytissä paniikinomaiseen tunteeseen, että olen kadottanut vauvani. Sängyn vieressä oli avoin matkalaukku jonka vaatteiden seasta etsin hätääntyneenä niin että vaatteet olivat ihan myllerryksessä kunnes nostin katseeni ja huomasin vauvan nukkuvan kaikessa rauhassa hytin sisään nostetusta vaununkopassa. En tajua miksi etsin matkalaukusta..
Toivotin työkaverille hyvää viikonloppua vaikka oli tyyliin tiistai. Hävetti aivan kauheasti ja ajattelin, että piti minua ihan kahelina.
Mä oon pari kertaa seissyt kotiiven takana ja painanut auton oven avaus painiketta. Siinä tyhmänä seissyt ja ihmetellyt kun mitään naksahdusta ei kuulu. Parin painalluksen jälkeen tietysti oon tajunnut et tämähän on kotiovi... Tämä siis tapahtunut pari kertaa.
Kerran oon menny rintsikat päällä suihkuun ja ihmettelin vaan et miten tällä kertaa tää on niin vaivalloista kun yrittää liivien alta hinkata. No tulipa liivit pestyä käsin 😂
Ajanut työpäivän aikana useamman kerran asiakkaan kodin ohi. Jossain vaiheessa alkoi jo hävettää ja kävin parkissa muualla ennen uutta yritystä :D.
Keitin aamukahveja ja säikähdin kun huomasin, että en ollut laittanutkaan pannua alle ja keitin oli jo hetken ollut päällä. Huomasin sitten, että onnekseni olin unohtanut myös tippalukon kiinni 😄👍
Kaurahiutaleet mikroon ilman nestettä=lopputuloksena kaunis pieni liekki keskellä puurolautasta ja hieno tumma rouhe lopputuloksena (tämä siis mikropuuron kanssa käynyt liian monta kertaa aamuisin)
"Minja ja....Milla ? Minni? " Täysi filmin pimeneminen kun koetin komentaa lapsia Tykkimäellä, pelästyin itsekin että onko nyt jotain vakavaa kun näin pätkii?!
Meni n. 3 piinaavaa minuuttia muistaa että toinen tyttömme on Miisa.
Jp