Mitä pieniä "älyttömyyksiä" olet tehnyt kun olet ollut omissa ajatuksissasi?

Laitoin samalla vieraille jutellessa eräälle vieraalle lapsen ruokalapon kaulaan. Tuttia tarjosin kerran yöllä mieheni suuhun puolipökerryksissä väsymyksestä. Puhun puhelumeen samalla kun kiroilen henkilölle jonja kanssa puhun " minne hittoon sen oon laittanut"? Kunnes luurin toisesta päästä kysytään " minne sä puhut"?

Ihanaa, että täällä on muita kohtalotovereita.

Mulla ei siis taidakaan olla dementia🤔

Vierailija kirjoitti:

Laitoin samalla vieraille jutellessa eräälle vieraalle lapsen ruokalapon kaulaan. Tuttia tarjosin kerran yöllä mieheni suuhun puolipökerryksissä väsymyksestä. Puhun puhelumeen samalla kun kiroilen henkilölle jonja kanssa puhun " minne hittoon sen oon laittanut"? Kunnes luurin toisesta päästä kysytään " minne sä puhut"?

Ihanaa, että täällä on muita kohtalotovereita.

Mulla ei siis taidakaan olla dementia🤔

Hih. Täällä sama juttu tuon puhelimen kanssa. On luultavasti aika yleistä. Miksi alapeukku?

Jokin aika sitten kävin sairaalassa pienessä operaatiossa. Sen jälkeen siellä piti olla yön yli tarkkailussa. Kotiin lähdin taksilla. Ajatuksissani olin ensin menossa kuskin puolelle, vaikka hän oli avannut matkustajan puoleisen oven. Ajattelin varmaan niin paljon tehtyä operaatiota ja sen seurauksia että tajusin vasta hetken kuluttua ettei se näin mene.

Kerran teininä evässämpylää tehdessä äitini huusi olkkarista "Tuu äkkiä kattomaan, mitä telkkarista tulee!" Juoksin sämpylä kädessäni sinne. Kun palasin takaisin sämpyläntekoon, sämpylää ei ollut enää missään. Etsin olohuoneesta, keittiöstä, joka puolelta ihmetellen missä se voisi olla. Lopulta äitini sanoi, että olin syönyt sen samalla kun katsoin telkkaria.

Minun piti ruokkia lapseni, mutta yritinkin laittaa ruokalapun mieheni kaulaan.

Mehutölkin olin ajatuksissani työntänyt astiakaappiin otettuani sieltä lasin mehulle. Tölkkiä ei löytynyt mistään ja olin jo valmis uskomaan, että meillä kummittelee. Päätin laittaa lasin takaisin kaappiin ja kas, mehu olikin siellä.

Tajusin juna-asemalle päästyäni, että kännykkä unohtui kotiin. Ajattelin siinä, että soitan miehelleni, jotta hän toisi sen minulle. Eikun mitä..? Toisella kertaa uskoin vakaasti, että kännykkä jäi kotiin ja käännyin ympäri matkalla asemalle. Kännykkää ei löytynyt yhtään mistään, kunnes tajusin sen olleen koko ajan takkini taskussa.

Suostuin kosintaan myöntävästi.

Vierailija kirjoitti:

Laitoin samalla vieraille jutellessa eräälle vieraalle lapsen ruokalapon kaulaan. Tuttia tarjosin kerran yöllä mieheni suuhun puolipökerryksissä väsymyksestä. Puhun puhelumeen samalla kun kiroilen henkilölle jonja kanssa puhun " minne hittoon sen oon laittanut"? Kunnes luurin toisesta päästä kysytään " minne sä puhut"?

Ihanaa, että täällä on muita kohtalotovereita.

Mulla ei siis taidakaan olla dementia🤔

Voi sinulla silti olla dementia.

Olen käynyt ruokaostoksilla päivällä ja unohtanut ostokset auton peräkonttiin kotiintullessa. Ruokaa laittaessa huomasin että jääkaappi on vieläkin tyhjä vaikka juuri kävin kaupassa...

Heitin vaipan vessanpönttöön. Oli muuten kiva onkia se sieltä kun imi koko pöntön vedet

Up

Klassikko: laitan pyykit koneeseen, valitsen ohjelman ja napsautan koneen päälle. Ohjelman pestyä noin puoleenväliin saakka muistan, etten tosiaan sitten laittanut sitä pesuainetta. 

Toivotin ruokakaupan kivalle, puheliaalle kassahenkilölle hyvää viikonloppua ja lähdin kävelemään. Kassahenkilö huuteli perääni "rouva hei, rouva" ja minä käännyin korjaamaan rouvan neidiksi. Sitten huomasin, että kärryni oli tyhjä ja ostokseni vielä siellä hihnan päässä.

Lähdin itämaisen tanssin tunnilta ajatuksissani kotiinpäin. Liikennevaloissa seisoskellessani kuului jostain kova kilinä, humpsahdus ja tömähdys: epähuomiossa ylleni jäänyt iso ja painava kolikkovyö putosi talvitakkini alta nilkkojeni ympärille. Olin varmasti eksoottinen näky ravistellessani kirkkaanpunaisesta, välkehtivästä asusteesta sohjoa marraskuun räntäsateisessa illassa.

Kavelin liukuportaissa alas mennessani ylospain tuleviin. Havetti.

Menin kauppaan  hakemaan maitopurkkia, kaupassa olikin hyviä tarjouksia ja lopulta olin syli täynnä tavaraa. Missään vaiheessa ei sytyttänyt, että nyt ehkä voisi hakea sen korin ! Kassalla ostokset sitten  levisivät ympäriinsä .

Tein jauhelihakastiketta ja lorautin siihen kerman asemasta vaniilijakastiketta.  En edes uskaltanut maistaa vaan kaadoin roskiin.

Olin laivan tax freessä lasten kanssa,  ostin lapsille karkkia ja itselleni tupakka-askin. Kassalla muistuttelin lapsia, että älkää unohtako karkkejanne- ja jätin tupakat sinne.

Tilasin netistä kissanruoan sijaan valtavan säkin koiranruokaa

Sanoin ravintolassa tarjoilijalle ”kiitos samoin”, kun hän toivotti hyvää juhlapäivää syntymäpäiväni kunniaksi

Laitoin eripari kengät jalkaan ajatuksissani

Kerran menin katsomaan ulkolämpömittarista paljonko kello on. Että joko pitää lähteä bussille.

Ihan vähän aikaa sitten etsin monta päivää sauvasekoittimen moottoriosaa. Sekoittimen paikka on yhdessä alakaapissa. Monen päivän jälkeen löysin sen kaapista, jossa säilytän kahvia, teetä ja näkkileipää yms. Olin jo epäillyt että olen heittänyt sen roskiin.

Mokia sattuu yhtenään. Kerron tämän aamuisen älyvapauden, joka on vähään aikaan eniten potuttavin.

Halusin leikata takistani hiostavan polyesterivuorin pois, tai ainakin leikata siihen isoja reikiä, koska se vuori ei hengittänyt yhtään, mutta takki muuten kesän viileisiin päiviin sopiva.

Otin isot sakset käteeni ja aloin saksimaan isoa reikää selkäosaan.. ihmettelin että siinä menee nauhakuja, mutta ajattelin että eipä siinä, nauhakuja on näemmä vuorissa, leikkaan vain nauhakujan yläpuolelta etten tuhoa sitä.

Tytär tuli huoneeseen ihmetteli mitä teen, kerroin. Se kysyi, että oletko nyt varma ettet leikkaa takin päällipuolta..... 

Niinhän siinä oli tosiaan käynyt että leikkasin takin päällipuolta ja tuhosin takkiani totaalisesti kaksin käsin.

Roskiinhan se oli heitettävä samantien, selässä matkatelevision kokonen aukko ja yksi aloitettu reikä menossa hihaa kohti. 

Ei sitten auttanut kun vetää huppari päälle, kun kiirekin oli vielä lääkäriin. No hyvin silläkin tarkeni polkea, onneksi en ole vilukissa.

Nyt pitää jostain löytää kevyt takki.

(Erikseen ei tarvinne mainita, etten ole käsityöihminen)..

n46

up

Vierailija kirjoitti:

Menin kauppaan  hakemaan maitopurkkia, kaupassa olikin hyviä tarjouksia ja lopulta olin syli täynnä tavaraa. Missään vaiheessa ei sytyttänyt, että nyt ehkä voisi hakea sen korin ! Kassalla ostokset sitten  levisivät ympäriinsä .

Tein jauhelihakastiketta ja lorautin siihen kerman asemasta vaniilijakastiketta.  En edes uskaltanut maistaa vaan kaadoin roskiin.

Olin laivan tax freessä lasten kanssa,  ostin lapsille karkkia ja itselleni tupakka-askin. Kassalla muistuttelin lapsia, että älkää unohtako karkkejanne- ja jätin tupakat sinne.

Muuten kiva, mutta ois sen jauhelihan voinu syödä, vaikka oiskin ollu hassu sivumaku. :)

Olen joskus lähtenyt kotoa pyöräilykypärä päässä, polkupyörä vain unohtui kotipihaan. Onneksi ei tullut naapureita vastaan.

Kouluaikana pyyhekumi eksyi toisinaan suuhun asti, kun kuvittelin kädessäni olevan jotain syötäväksi kelpaavaa.

Ja yläasteella porhalsin pari minuuttia myöhässä koululle ja muistin vain, että lukujärjestykseen oli tullut muutos yhen luokkahuoneen osalta, mutta lukkari oli jäänyt kotiin, ja ei ollu aavistustakaan, minne ois pitänny mennä. Paniikissa säntäsin opettajainhuoneeseen ja ovella vastaan tuli mun ope, jolle aloin hengästyneenä sönköttämään, että TODISTUS jäi kotiin ja mä en tiedä missä mun pitäis olla... Ja sit menin punaseks ja oli ihan kahjo olo. 😄