Mitä pieniä "älyttömyyksiä" olet tehnyt kun olet ollut omissa ajatuksissasi?

Tuli laitettua pesukoneeseen pikkupyykkiä. Ja todettua kuinka imukykyinen ja kestävä on always ultra,ihan teipitkin napakasti paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen Helsingissä asuva poikani antoi asuntonsa käyttööni ulkomaanmatkansa ajaksi. Matkustin 600 kilomeriä, menin sisään pojan antamilla avaimilla ja päätin pikaisesti pistäytyä lähikaupassa.  Halusin välttää suurkaupungin vaaroja ja poistin avainnipusta ylimääräiset avaimet. Palattuani huomasin alaovella, että yritin sisään yritykseni avaimilla ja pojan asunnon avaimet olivat siellä hänen asuntonsa pöydällä.

No huh! Itse olen hyödyntänyt usein työnantajan loma-asuntoja, joita henkilökunta voi käyttää edullisesti. Avaimista olen yleensä todella tarkkana, koska ei ole välttämättä tiedossa mitään selkeää paikkaa, mistä tilata oven avaus eikä paikkoihin ole vara-avaimiakaan, jotka voisi jemmata johonkin.

Kerran sitten kuitenkin olin lomaillut kaksi viikkoa kahdessa eri kämpässä, ja viimeisenä iltana tarkkaavaisuus petti. Olin vilvoitellut saunomisen lomassa ja kun yritin takaisin sisään terassilta, ovi oli loksahtanut kiinni ja kädessäni olikin ulkovaraston avain.

Mulla ei ollut edes kenkiä, pyyhe vain ympärillä. Onneksi herpaantumisen syynä oli kännykkä, jolla erinäisten hutisoittojen jälkeen onnistuin saamaan apua, ettei tarvinnut murtautua sisään. Ehti kuitenkin käydä mielessä, etten tunne ketään monen sadan kilometrin säteelläkään.

-Silmälasien päälle aurinkolasit.

-Voi löytynyt kuivakaapista.

-Pienen vauvan kanssa kaupassa, ostokset jäivät hihnalle.

-Unohdin pankkikortin tunnusluvun totaalisesti. Lopulta piti soittaa pankkiin kun luku ei tullut parissa päivässä mieleen, lähettivät tunnuksen postissa..

Just väsyneenä äitinä unohtanut vaihtaa lapselle vaipan päivän mittaan. Odottelin vaan et pikkuiselle tulis uni. Ja aamulla kun nostin pinnasängystä, niin kuului vaan lits ja loiskis kun se vaippa tipahti ja räjähti maahan kosteuden voimasta.

Minä olen mestari unohtamaan avaimet, rahat, puhelimen ja suunnilleen myös itseni.

Kerran olin menossa viisaudenhampaan poistoon, ja kas vain, unohdin sitten lompakon. Älysin tämän kyllä jo matkalla, mutta se ei estänyt minua viemästä autoa parkkihalliin... Vasta hallissa iski tajuntaan, että niin, nyt en saa sitä hemmetin koslaa ulos, enkä myöskään pääse bussilla kotiin hakemaan lompakkoa. Olin muutenkin myöhässä, joten lievästi nolona kipitin sinne hammaslääkäriin, joka käynnin päätteeksi lykkäsi minulle käteen kourallisen kolikoita, kun tilannetta valittelin 😃

Olen myös unohtanut avaimet kesken muuttoruljanssin siihen uuteen asuntoon. Sikäli kenkkua, etten ollut vielä virallisesti kirjoilla ko. kohteessa, oli vaan ollut mahdollista muuttaa jo hieman etuajassa. Huoltoyhtiön miehen ei olisi periaatteessa ollut pakko päästää minua sisään, mutta kai se uskoi, että olen oikealla asialla. Harvempi kun haluaa viedä jonkun toisen ihmisen huusholliin satojen eurojen edestä akvaariokamppeita...

Hienoa on myös lukita itsensä ulos silloin, kun uusi poikakaveriehdokas tulee ensimmäistä kertaa kylään 😃 Mulla pitäisi oikeasti olla avain kaulassa roikkumassa. En uskalla edes ajatella, miten suuren summan olen vuosien saatossa pulittanut vain päästäkseni kotiin. Nyt omakotitalossa on ollut pakko skarpata edes hieman. Tosin taisi olla tänä keväänä, kun töihin lähtiessä unohdin sekä kotiavaimen että auton avaimen. Onneksi sentään puhelin sattui tällä kertaa mukaan, niin sain hälytettyä työkaverin nappaamaan minut kyytiinsä.

Ajoin vahnan asunnon autohallille, yritin avata ovea ja ihmettelin kun ei toimi. Olin muuttanut jo useita kuukausia aiemmin

Ah ja olen myös kerran lähtenyt kaupasta ostokset maksettuani, ja ulkona sitten ihmetellyt, että unohdinko jotain. No, ne ostokset sinne kassalle. Myyjä ja jonossa olleet katsoivat aika pitkään 😃

Vaatekaupassa oon kattonu monesti että ompa uskomattoman puhdas ja kirkas peili, ja huomaan että kauppahan jatkuu vielä, ei ollut peili. Enkä älynny että varmaan oma kuva näkyis jos ois peili.

Kaveri oli tulossa kylään ja soitti että mikä teidän kerros on, vastasin ihan väärän kerroksen ja kaveri siellä ihmetteli miksen avaa ovea.

Bussikuskia oon tervehtiny sisääntullessa että "kiitos, hei"

Työmailini on joskus alkanut

"Heil,

kiitos yhdeydenotostanne..."

😮😮😮

Tilasin taksin naapuritaloon (osoitteeni oli 3 A 5, niin ovinumeron mukaiseen taloon). Onneksi taksikuski aikansa siinä odotettuaan lähti ja huomasi minut kolmosen pihalla matkalaukkuineni.

Vierailija kirjoitti:

Tuli laitettua pesukoneeseen pikkupyykkiä. Ja todettua kuinka imukykyinen ja kestävä on always ultra,ihan teipitkin napakasti paikallaan.

Tämä menee aiheesta sivuun, mutta kerron kumminkin:

Menin sairaalaan rutiinikäynnille keskimmäistä odottaessa lasketun ajan kynnyksellä. Sydänäänet todettiin huonoiksi ja päätettiin tehdä sektio samana päivänä. Mies tuli paikalle ja annoin hänelle mukaan pikkuhousuni, joissa on pikkuhousunsuoja. 

Mies oli pessyt pyykkiä sairaalassaoloaikanani ja kun muutaman päivän kuluttua saavuin kotiin, niin pyykkitelineellä oli kuivumassa myös se pikkuhousunsuoja! Nauroin niin, että sektiohaava meinasi revetä. "Kun en tiennyt onko se kertakäyttöinen, en uskaltanut heittää sitä roskiin, kun olisit alkanut huutaa". 

Ihana ketju. Kiitos itkunauruista. :,)

Tuttuni vei joka aamu auton parkkiin saman tien varrelle. Yksi aamu se oli varattu ja hän vei auton eri paikkaan. Unohti töiden jälkeen ja luuli, että auto varastettu. Ilmoitti poliisille ja muisti vasta illalla, että auto eri paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Ajelin ajatuksissani työpaikan ohi, havahduin yhtäkkiä että mihin v*ttuun oon menossa 😂 Sellanen 10km ylimääräinen lenkki tuli tehtyä

Mulla tapahtuu tätä usein, mutta yleensä se on se vähän matkan päässä oleva T-risteys, jossa tajuan, että mun olisi pitänyt pari korttelia aiemmin kääntyä vasemmalle. Puolustuksekseni sanottakoon, että kävellen meni eri reittiä, mutta pyörätie menee toista kautta. Menen useammin kävellen, kun on lyhyt matka.

Vierailija kirjoitti:

Monesti on pitänyt heittää lautasen reunalta esim. kananmunan kuoria tai perunan kuoria roskiin, mutta oon sitten kipannut koko annoksen menemään... onneksi tulee tehtyä aina enemmän ruokaa kerralla niin voi ottaa uuden annoksen.

Ajatuksissani törmäilen myös seiniin ja oviin helposti. Näytän varmaan aivan humalaiselta välillä...

Lisäksi säikähtelen aamulla töihin pyöräillessäni, että olen unohtanut pukea rintaliivit. Joudun sitten tunnustelemaan paidan läpi, että olen varmasti ne pukenut. Tämän teen toki mahdollisimman huomaamattomasti. Ja ikinä en ole siis rintaliivejä unohtanut, mutta tää on joku unenpöpperöisen säännöllinen huolenaihe.

Hih, kuin myös. Tosin olen kyllä unohtanut, onneksi pukuhuoneessa on laastareita niin saa pahimman nöpötyksen piiloon.

Panin puolen litran pullataikinaan 50 g hiivaa (leivon todella harvoin enkä tarkistanut hiivapaketin painoa, kun ajatukset pyörivät muissa sfääreissä) ja odottelin, että pääsen leipomaan. Reilun puolen tunnin kuluttua astiasta paljastui todellinen unelmahöttö!

Aamulla päiväkodin eteisessä aloin lapsen sijasta riisua itseäni. Havahduin siinä vaiheessa, kun ihmettelin, miksi takin helma laahaa lattiaa tässä naulakossa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen mestari unohtamaan avaimet, rahat, puhelimen ja suunnilleen myös itseni.

 Mulla pitäisi oikeasti olla avain kaulassa roikkumassa. En uskalla edes ajatella, miten suuren summan olen vuosien saatossa pulittanut vain päästäkseni kotiin. Nyt omakotitalossa on ollut pakko skarpata edes hieman. Tosin taisi olla tänä keväänä, kun töihin lähtiessä unohdin sekä kotiavaimen että auton avaimen. Onneksi sentään puhelin sattui tällä kertaa mukaan, niin sain hälytettyä työkaverin nappaamaan minut kyytiinsä.

Ohi aiheen, mutta omakotitalossa voi sentään pihamaalle piilottaa avaimen.

Minulla on, ja olen sitä kyllä muutamat kerrat tarvinnut. Avain pitää vain HETI viedä samaan paikkaan.

Olen monta kertaa yrittänyt yhtä aikaa puhua puhelimessa ja lähettää miltei valmista työsähköpostia. Ei kannattaisi. Lähtee väärälle ihmiselle, liitteitä unohtuu tai otsikkorivillä lukee Muista gyne klo 12.15.

Yritin lähteä väärän lapsen kanssa tarhasta kotiin😳

Tästä on siis pari vuotta aikaa, töissä oli ollut aivan kaamea päivä ja edellinen yö oli mennyt valvomiseksi. Menin iltapäivällä hakemaan 2-vuotiasta tarhasta, vaihdoin hoitajien kanssa kuulumiset, hain sisältä repun ja lopuksi nappasin väärää taaperoa kädestä ja lähdin taluttamaan kohti porttia "Hei hei Mari, äiti tulee sitten hakemaan illalla!"

(Ei ollut siis edes sekaannus, oma tyttö oli tyyliin koko pinkeissä kuriksissa ja nappasin kädestä vihreään puettua poikaa.)

Ehdin portille asti ennenkuin täysin hämmentynyt hoitaja sai suunsa auki ja oma pieni alkoi ulvoa ja havahduin itse että mitä ihmettä olen tekemässä. Hävettää vieläkin...