Mitä pieniä "älyttömyyksiä" olet tehnyt kun olet ollut omissa ajatuksissasi?

Minäkin olen unohtanut rintaliivit töihin mennessä. Onneksi työliivin alta ei erottanu muotoja

Onhan näitä.. mm. Maidon olen laittanut tiskikaappiin, uuden tiskiharjan pakkaseen, etsinyt puhelinta kun se oli kädessäni koko ajan, vein roskat huomasin myöhemmin paitani oli väärinpäin jne. :D

- olen esitellyt itseni Matin veljeksi vaikka olen sisko

- olen esitellyt itseni Pirkon ja Juhan pojaksi vaikka...

- nuorena päiväkotikesätyössä törmäsin elämäni ensimmäiseen kakkavaippaan ja olin epävarma sen vaihtamisesta. Huusin ulkoa olevalle työntekijälle, että voisiko hän tulla auttamaan vappakaikan kanssa. Ei ymmärtänyt.

- olen kutsunut omaa lastani väärällä nimellä. En edes tuntenut ketään sen nimistä.

Olen kerran todella pitkän etsinnän jälkeen löytänyt hammasharjani ja -tahnan siististi aseteltuna jääkaapista

Joskus aamukiireissä suhutin hiuksiini vahingossa deodoranttia hiuslakan sijasta.

En onneksi koskaan ole unohtanut viedä tai hakea lasta päivähoidosta mutta nyt olen unohtanut useamman kerran viedä tai ja varsinkin hakea harrastuksista. Onneksi lapsi oppi jo ekan unohduksen jälkeen, että tyynesti vaan soittaa ja kertoo missä on ja mistä pitää hakea (harrastuspaikkoja on useita).

Olen lähtenyt viikonlopulla kauppaan ja löytänyt itseni työpaikan pihalta.

Mennyt töihin tuntia liian aikaisin, olin katsonut vain minuuttiviisaria enkä tuntia.

Hakenut töissä kahvikupin kaapista ja kävellyt tyhjän kupin kanssa työpisteelle, unohdin siis hakea sen kahvin. Lähdin hakemaan kahvia ja matkalla juttelin työkaverin kanssa, tulin takaisin työpisteelle, edelleen ilman kahvia.

Unohdan säännöllisesti mitä vuotta eletään. Työhöni kuuluu paljon tulevan suunnittelua ja aikatauluttamista, joten välillä en tiedä onko nyt 2018, 2019 vai 2020. Joskus sotken vielä 2017 vuodenkin joukkoon.

Olen ollut yli 20 vuotta naimisissa ja otin miehen sukunimen, viime aikoina olen toistuvasti esitellyt itseni tyttönimelläni. Onneksi tilanteet ovat olleet sellaisia, että olen voinut paikata sanomalla vaihtaneeni juuri nimeni...

Kerran töissä aamuvuorossa joka alkoi klo 7 tuli jossain vaiheessa kauhea nälkä, joten menin sitten lämmittämään kotoa tuomaani lounasruokaa, siis jotain ihan tuhtia tyyliin makaronilaatikko, ja aloin syömään sitä lounasta siinä. Työkaverit vähän ihmetteli kahvitunnille tullessaan kun kello oli vähän vaille yhdeksän aamulla.

Tänään olin jo pistämässä puhelinta astianpesukoneeseen kun havahduin että mitäs tässä oikein touhutaan.

Viime viikolla olin kaupassa ja jätin kärryn johonkin kun hain kauempana olevasta hyllystä jotain. Takaisin tullessani kärryä ei näkynyt missään. Hetken päästä joku nainen tuli mun kärryn kanssa naama punaisena ja mutisi, että taisinpa ottaa väärät... ei siis tapahtunut itselle vaan sille toiselle. Mutta itse olen kyllä silloin, kun lapset oli pieniä, heijannut ostoskärryä edes takaisin sellaiseen lastenvaunutyyliin esim kassajonossa.

Olin ostanut kaupasta sen verran tavaraa, että repun lisäksi kannoin myös muovikassissa ostoksia. Menin ostosten kanssa vielä kauppakeskuksen vessaan ennen kotimatkaa. Olin jo melkein kotona, kun huomasin, että en pitänyt mitään kädessäni. Muovikassin olin jättänyt wc koppiin. Onneksi siellä ei oollut mitään kovin tärkeää tai arvokasta, en jaksanut enää lähteä sitä hakemaan, mutta kyllä harmitti - enemmän mahdollinen alkava dementia kuin unohtuneet tavarat.

pölö kirjoitti:

Tulin väsyneenä kotiin ja järkyttävä pissahätä. Äkkiä vessaan, housut alas. Siinä kesken toimituksen huomasin, että ai niin...alushousutkin olisi voinut muistaa laskea alas...

Mulla sama! Pissasin alushousut jalassa, ja huomasin asian vasta kun rupesin pyyhkimään.

Ja olin selvin päin, alkuillasta kotona, tavallinen perheenäiti. Pikkuhousut oli ihan normit puuvillaiset, ei mitkään stringit. En voi käsittää.

Aamulla töihin lähtiessä otin pöydältä käteen mukaan lompakon, kännykän ja avainniput. Töissä huomaan, että kännykkä onkin kaukosäädin. 

No näitä ihan perusjuttuja (avaimet jäänyt oveen, lähtenyt ulos crocseissa, kaatanut jugurttia kahviin) tapahtuu jatkuvasti, en enää edes jaksa enempää miettiä kun on niin arkipäivää.

Pahin oli kuitenkin kun unohdin ikäni!! Olin kaverin luona juomassa ja joku kysyi ikääni. Mietin hetken ja vastasin, että 22. Sitten korjasin itseäni ja sanoin 23. Kunnes aloinkin miettiä, että olenko kuitenkin 22. Lopulta tulin siihen lopputulokseen, että olen 22. Kavereille päivittelin että olempas humalassa, sillä en kehdannut sanoa totuutta: olin juonut vain puolikkaan siiderin. Pahinta oli, että viikon päästä muistin tämän ihan täysin selvinpäin ja aloin ajatella, että minkä ikänen olenkaan. En lopulta muistanut ja jouduin etsimään netistä sivun joka laskee iän!!! Olin järkyttynyt, kun selvisi että olenkin 23. Ja syntymäpäivä oli ollut 1/2v sitten...

Olen lisäksi pahoinpidellyt puhelinta ruokaa laittaessa. Laitoin väärän levyn päälle ja en huomannut, että puhelin oli siinä. Kuoret ehtivät sulaa, mutta tulipalolta vältyttiin. Koira on unohtunut kaupan pihaan ja huomasin sen vasta kotona!!!! Onneksi asuin kaupan lähellä. Vieläkin huono omatunto asiasta. En enää ikinä ole ottanut koiraa kauppaan kun pelkään tämän tapahtuvan uudelleen.

Kahvipresso ja kahvimuki. Toiseen kuuluu ne purut ja toiseen kaadan maitoa. Menevät säännöllisesti ristiin kun ajatukset laukkaavat muualla.

On tässä tehty omenasosetta muutaman viime päivän urakalla. Nyt tänä iltana aloin pakata sitä pakasterasioihin. Pistin rasiaan kannen päälle ja aloin vasta sitten mättää sosetta rasiaan. Tuli vähän sotkua.

Kiva huomata jumppatunnilla kesken jumpan peilistä, että mulla on jumppahousut tai -paita nurin päin päällä. Sattuu aika usein vielä. Eikä mulla ole mitenkään kiire, varaan aina hyvin aikaa.

Unohdin pysäkillä katsoa bussin numeron ja hyppäsin väärään bussiin.

Vierailija kirjoitti:

Unohdin missä asun. Muutin yhteen miesystävän kanssa, ollaan asuttu uudessa kämpässä kuukausi. Toissapäivänä yritin mennä "omaan kämppääni", havahduin puoli välissä rappusia 😂

Muutama vuosi takaperin muutin niin, että sadan metrin päässä työpaikalta lähdin ihan vastakkaiseen suuntaan kuin ennen. Ajoin kerran pyörällä sen entisen talon pyöräkatokseen, ulkona olevaan, sitten kun aloin kaivaa avaimia, tajusin että enhän minä asu täällä. Olin tuossa vaiheessa jo asunut muutaman viikon. Oli vielä nauranut työkavereille heti muuton jälkeen, että toivottavasti muistan tänään mennä oikeaan paikkaan. Se muistamattomuus tuli vasta viikkoja jälkikäteen.

Hain lapset päiväkodista ja siellä laitetaan kengän päälle siniset suojapussit. Kävelin ne jalassa kotiin. Olen myös kävellyt suojamyssy päässä.

Nuorempana siivosin tehdasta. Siellä tervehdettiin kaikkia, jäi päälle työmatkalla ja tajusin moikkailevani vastaantulijoita.

Mun piti vaan napata sanomalehti  postiluukusta. Piti vähän kurotella ja ovi pamahti kiinni. Talvipakkanen ja meikäläinen pelkässä aamutakissa ison raskausmahani kanssa et just meni kiinni. Sisällä 2 ja 3-vuotiaat lapsoset. No siinä välieteisessä oli vara-avain. Avasin postiluukkua, ja kaks-vuotias killitteli mua sieltä. Aloin selittää et annatko äidille sen avaimen sieltä koukusta,mikä roikkuu nauhassa. Luukku aukes ja tyttönen tuijotti mua edelleen ja pamautti luukun kiinni. Luukku aukes taas ja sieltä ilmesty pikkuinen nyrkki missä oli se avain. Enää ikinä kurotellu sitä lehteä ilman avainta.

Kerron tämän taas, mutta tätini soitti minulle ja kysyi minun puhelinnumeroa, kun hänellä ei sitä ole. 😂

Ajelin ajatuksissani työpaikan ohi, havahduin yhtäkkiä että mihin v*ttuun oon menossa 😂 Sellanen 10km ylimääräinen lenkki tuli tehtyä