Miesystävä tuntuu näkevän lapseni pelkkänä rasitteena, ehkä mustasukkaisuutta. Meneeköhän ohitse?

Vierailija kirjoitti:

Toisen lapsi on aina toisen. Olen itse äiti joten minun pitäisi edes yrittää tykätä mieheni lapsista. En vaan tykkää ja ne ärsyttää.

Musta on sairasta olla suhteessa, jossa lapset joutuu tällaiseen. Mä en kestä yhtä (ex)kaveria yhtään, ku se vaan valittaa miehensä lapsista koko ajan eikä tajua omaa asemaansa tunkeutujana. Lapset olivat ensin.

Ei kuulosta mustasukkaisuudelta, vaan narsistiselta käytökseltä vaatia laiminlyömään 12 vuotiasta lasta että saa itse enemmän huomiota! Ei parisuhteessa ole kyse huomion kerjäämisestä itselleen vaan siitä, että haluaa tehdä toisen onnelliseksi. Toimiiko miehesi siten? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne toisen lapset ovat toisen lapsia, melkoinen maailmanhalaaja pitää olla kiintyäkseen vieraisiin lapsiin.

Et taida olla kovin ystävällinen ja ystävärikas ihminen.

Kiintymys ei ole paljoa vaadittu ja iso asia, vaan se on normaaliin elämään kuuluva juttu. Pidän ihmisistä ja kiinnyn helposti. Olen kiinnostunut muista ihmisistä, heidän tarinoistaan ja ajatuksistaan, olivat he sitten lapsia, aikuisia tai vaikka senioreita. Ihmiset eivät ole minulle mikään riesa ja minulla ei ole mitään kiintymyskiintiötä, joka tulisi täyteen jo parista ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä ei ilmeisesti itsellä ole lapsia, niin oma tuntemus lapsiin liittyen on huono? Mies ei tietenkään voi sinua pakottaa jättämään 12-v yksin viikonlopuksi, mutta jos sinä haluat panostaa parisuhteeseesi, niin hankit välillä 12-v:lle "lapsen vahdin" viikonlopuksi, että voitte mennä reissuun kaksistaan. Eli on sinun tahdosta kiinni saatteko homman toimimaan.

Ei toimi silti! Miehen mielestä se lapsi ei saisi näkyä eikä kuulua eikä vaatia äidiltään yhtään mitään panostusta. Ei ikinä, milloinkaan! Ei muutu paremmaksi, lapsi alkaa tuntemaan itse itsensä rasitteeksi ja riidan aiheeksi vaikka ei ole missään vaiheessa mitään väärää tehnyt. Lapsi ei voinut valita että vieras mies tulee kuvioihin ja alkaa puuttua hänen ja äitinsä yksityiselämään. En jatkaisi suhdetta.

Voit varautua siihen, ettei tilanne parane. Poikasi on kohta murrosiässä. Hän voi muuttua haastavammaksi ja tarvitsevammaksi eikä suinkaan koko

ajan helpommaksi. Tämä ärsyttää miestä lisää. On myös mahdollista, että kun lapsesi ei ole enää pikkupoika, häntä alkaa ärsyttää kuvioissa pyörivä vieras mies.

Et siis koskaan vietä miehen kanssa viikonloppua kahdestaan?

Lapsi on kyllä rasite ja ei tuu toimimaan

No olettaisin kyllä että joskus voisin kumppanin kanssa viettää viikonlopun ihan kahdestaan jos hänellä olisi jo 12v lapsi.., mummola? Kaverit? Minulla on 2v ja silti olen ollut jo viikonlopun ilman häntä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä ei ilmeisesti itsellä ole lapsia, niin oma tuntemus lapsiin liittyen on huono? Mies ei tietenkään voi sinua pakottaa jättämään 12-v yksin viikonlopuksi, mutta jos sinä haluat panostaa parisuhteeseesi, niin hankit välillä 12-v:lle "lapsen vahdin" viikonlopuksi, että voitte mennä reissuun kaksistaan. Eli on sinun tahdosta kiinni saatteko homman toimimaan.

Ei toimi silti! Miehen mielestä se lapsi ei saisi näkyä eikä kuulua eikä vaatia äidiltään yhtään mitään panostusta. Ei ikinä, milloinkaan! Ei muutu paremmaksi, lapsi alkaa tuntemaan itse itsensä rasitteeksi ja riidan aiheeksi vaikka ei ole missään vaiheessa mitään väärää tehnyt. Lapsi ei voinut valita että vieras mies tulee kuvioihin ja alkaa puuttua hänen ja äitinsä yksityiselämään. En jatkaisi suhdetta.

Missä aloituksessa noin muka lukee...?

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta mustasukkaisuudelta, vaan narsistiselta käytökseltä vaatia laiminlyömään 12 vuotiasta lasta että saa itse enemmän huomiota! Ei parisuhteessa ole kyse huomion kerjäämisestä itselleen vaan siitä, että haluaa tehdä toisen onnelliseksi. Toimiiko miehesi siten? 

Totta, narskun piirteitä tuollainen on, omiminen ja toisen ystävien ja vapaa-ajan määrittäminen. Kohta ap ei saisi pitää yhteyttä edes vanhempiinsa, koska mies ei niin halua ja ottaa kaikki konstit käyttöönsä estääkseen sen. Siihen sekaan vielä kaikki muu määrääminen, niin kylläpä kuulostaa terveeltä suhteelta!

Ap pitää olla nyt siis aikuinen, äiti ja itseään arvostava ihminen, joka ajattelee asian sydämellään, ei pildellään.

Ei mene ohi, koska lapsi tarvitsee sinua vielä pitkään, ja aikuisenakin tulet antamaan hänelle aikaasi. Ja sitten on ehkä lapsenlapset. Ihan varmasti valittaa sittenkin, kun et anna hänelle aikaasi.

Antaako mies sinun nähdä ystäviäkään? Saatko viettää aikaa yksin? Älä anna miehen tulla sinun ja lapsen väliin. Lapsi vaistoaa sen.

Vierailija kirjoitti:

Mun miehen lapset on kyllä ihan kivoja. Ihan aidosti välillä nautin puuhastella lastensa kanssa. Välillä lapset ärsyttävät, eivät pelkällä olemassaolollaan vaan sillä jos vinkuvat, valittavat ja kiukuttelevat. Kyllä rehellisesti ärsyttää joskus tosi paljon. En tietenkään näytä sitä lapsille mitenkään. Minulla ei ole omia lapsia, joten en voi verrata että ärsyttäisikö jotenkin eri tavalla sitten omat lapset. Mutta siis, en tietenkään rakasta lapsia sillä tavalla mitä vanhempansa tekevät. Nuo lapset ovat kuitenkin jollain tapaa minulle tärkeitä ja rakkaita. Ovat rakkaita, mutta eivät kuitenkaan esim. mene minulla "aina ykköseksi" automaattisesti, niinkuin vanhemmilla menee käsittääkseni. 

Voin kertoa kolmen äitinä, että kyllä ne omatkin lapset ärsyttävät :)

Vierailija kirjoitti:

Et siis koskaan vietä miehen kanssa viikonloppua kahdestaan?

Lapsi on kyllä rasite ja ei tuu toimimaan

Mies on voinut valita myös, hänenkään ei ole pakko olla naisen kanssa, jolla on lapsi. Mies voi etsiä itselleen täysin vapaan naisen, vaikka sellaisen ihanan 16 vuotiaan, jolla ei ole mitään ikävää historiaa takanaan.

Huh kuinka tutulta kuulosti. Olen ollut samanlaisessa tilanteessa. Mies ei ollut mitenkään vihamielinen lastani kohtaan, mutta täydellisen välinpitämätön. Enkä odottanutkaan mitään kiintymyssuhdetta, mutta edes kohteliaita käytöstapoja, pientä jutustelua silloin tällöin ja jotain huomioimista. Kyseessä kuitenkin hyväkäytöksinen lapsi, ei mikään äidin perään rääkyvä pallero. Tilanne ei muuttunut koskaan ja mua kävi ahdistamaan kuinka lapsi mahtaa kokea tämän aikuisen läsnäolon kotonamme, kuin haamu jossain nurkassa silloin kun lapsi oli kotona. Kyllä tämä kaikki vaikutti tunteisiini häntä kohtaan ja lopulta ei edes kirpaissut pistää matkoihinsa. Lapsi tulee aina ensin.

Miehellä ei vain ole kokemusta lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miehen lapset on kyllä ihan kivoja. Ihan aidosti välillä nautin puuhastella lastensa kanssa. Välillä lapset ärsyttävät, eivät pelkällä olemassaolollaan vaan sillä jos vinkuvat, valittavat ja kiukuttelevat. Kyllä rehellisesti ärsyttää joskus tosi paljon. En tietenkään näytä sitä lapsille mitenkään. Minulla ei ole omia lapsia, joten en voi verrata että ärsyttäisikö jotenkin eri tavalla sitten omat lapset. Mutta siis, en tietenkään rakasta lapsia sillä tavalla mitä vanhempansa tekevät. Nuo lapset ovat kuitenkin jollain tapaa minulle tärkeitä ja rakkaita. Ovat rakkaita, mutta eivät kuitenkaan esim. mene minulla "aina ykköseksi" automaattisesti, niinkuin vanhemmilla menee käsittääkseni. 

Voin kertoa kolmen äitinä, että kyllä ne omatkin lapset ärsyttävät :)

Täälläkin kolmen lapsen äiti ja samaa sanon, että omatkin lapset ärsyttävät. Niin ärsyttävät joskus myös ystävät ja omat vanhemmat, vaikka ovatkin rakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miehen lapset on kyllä ihan kivoja. Ihan aidosti välillä nautin puuhastella lastensa kanssa. Välillä lapset ärsyttävät, eivät pelkällä olemassaolollaan vaan sillä jos vinkuvat, valittavat ja kiukuttelevat. Kyllä rehellisesti ärsyttää joskus tosi paljon. En tietenkään näytä sitä lapsille mitenkään. Minulla ei ole omia lapsia, joten en voi verrata että ärsyttäisikö jotenkin eri tavalla sitten omat lapset. Mutta siis, en tietenkään rakasta lapsia sillä tavalla mitä vanhempansa tekevät. Nuo lapset ovat kuitenkin jollain tapaa minulle tärkeitä ja rakkaita. Ovat rakkaita, mutta eivät kuitenkaan esim. mene minulla "aina ykköseksi" automaattisesti, niinkuin vanhemmilla menee käsittääkseni. 

Voin kertoa kolmen äitinä, että kyllä ne omatkin lapset ärsyttävät :)

Täälläkin kolmen lapsen äiti ja samaa sanon, että omatkin lapset ärsyttävät. Niin ärsyttävät joskus myös ystävät ja omat vanhemmat, vaikka ovatkin rakkaita.

Lapset on aina ärsyttäviä ja tiellä ja riesa.

Yh:t ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä ei vain ole kokemusta lapsista.

Ehkä, mutta se ei oikeuta huonoa käytöstä. Sitä paitsi 12 vuotiaat ovat todella fiksuja jo, eivät enää mitään täysin lapsia, vaan miniteinejä, joilla on ymmärrystä ja osaamista hyvin moneen.

Vierailija kirjoitti:

Lapset on aina ärsyttäviä ja tiellä ja riesa.

Yh:t ei jatkoon.

Sinäkin olet ollut lapsi. Oletkohan ihan sinut itsesi kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä ei vain ole kokemusta lapsista.

Ehkä, mutta se ei oikeuta huonoa käytöstä. Sitä paitsi 12 vuotiaat ovat todella fiksuja jo, eivät enää mitään täysin lapsia, vaan miniteinejä, joilla on ymmärrystä ja osaamista hyvin moneen.

Ei se oikeuta huonoa käytöstä, mutta se selittää miehen tunteet. Kyllä ihmisellä on oikeus omiin tunteisiinsa, saa tuntea mitä tuntee. En ole ketjua tarkkaan lukenut - mitä huonoa käytöstä mies tekee? Hän kertoo tunteistaan ettei ymmärrä poikaa, mutta käyttäytyykö hän huonosti?