Miesystävä tuntuu näkevän lapseni pelkkänä rasitteena, ehkä mustasukkaisuutta. Meneeköhän ohitse?

Ei mene ohi. Mies tuskin vaihtaa karvaansa. Ap:n on kivuttominta vaihtaa miestä.

Vierailija kirjoitti:

Se voi olla vaan joku vaihe kirjoitti:

Ohimenevä sellainen, kyllä mies varmasti välittää sinusta ja pojastasi vaikka ei aina siltä tuntuisi, koska on kuitenkin parisuhteeseen kanssasi ryhtynyt.

Lähes kaikissa uusioperheissä joskus tulee jotain kitkaa ja erimielisyyksiä ainakin jossain vaiheessa mutta toivottavasti ne ovat ohimeneviä ja asiat pystytään sopimaan.

Vähän kärsivällisyyttä ja vaivaa se voi vaatia.

Toivottavasti kaikilta löytyy enemmän aitoa halua ja tahtoa epäkohtien korjaamiseen kuin luovuttamiseen.

Pelastakaa suhde jos se on pelastamisen arvoinen, jos ei niin jatkakaa matkaa eri suuntiin.

Eli ap:n tulee uhrata poika ja keskittyä pelastamaan parisuhde?

Pojalla on elämää takana 12 vuotta ja en tiedä perheen historiaa, mutta katsoisin, että hänen elämä ainakin täysikäisyyteen saakka on tärkeä taival. Menneet ovat menneitä ja niistä voi enää oppia, mutta jos sieltä löytyy karu ero pojan isästä ja ties mitä taisteluita, niin en todellakaan enää haluaisi laittaa lasta keskelle täysin turhia ihmissuhdeongelmia.

Mies ei ole tuossa kuviossa mitenkään tärkeä osa, tai ainakaan hänen ei pitäisi olla sellainen, joten hän poistuu takavasemmalle, jos perheen tilanne ei ole hänelle mieleinen.

Ap ei tosiaankaan kuulosta mieleltään tasapainoiselta ihmiseltä, kun skitsoilee tuolla tavalla miehen normaalia käytöstä. Jos olisin tuo mies, lähtisin heti kävelemään ja jättäisin tuon lapseensa turvarievun kaltaisesti takertuneen yh:n haisemaan asuntonsa nurkkaan.

Vierailija kirjoitti:

No sinähän olet tyypillisesti ripustautunut poikaasi erosi jälkeen, yrittänyt muovata hänestä uutta miestä itsellesi siltä varalta ettet enää koskaan löydä oikeaa miestä. Miesystäväsi kyllä haistaa tämän ja kavahtaa poikaasi siksi, raukkaparka äitinsä orja. 

Jos olisin uusi miehesi jättäisin sinut.

Pääsispä paskasta eroon. Win-win.

Pitäisikö sen miehen ylistää sinun yököttävää kakaraasi?

Vierailija kirjoitti:

Tapailin aikoinaan naista jolla oli 3 lasta, tunsin itseni usein pelkäksi autokuskiksi ja apulaiseksi arjen pyörittämisessä. Yhteistä aikaa ei juuri ollut ja silloin harvoin kun lapset olivat isällään tämä nainen jutteli puhelimessa jokaisen lapsensa kanssa tuntikausia. Poistuin tästä uusperhehelvetistä niskojani nakellen enkä ole katunut sekuntiakaan. Nainen soitteli vielä pitkään perään ja syyllisti juurikin sillä että minun pitää ymmärtää ja pitää sitä ja pitää tätä. Totesin kylmästi: Minun ei tarvitse yhtään mitään. Tietenkin AV-mammojen mielestä olen nyt itsekäs sika yms. Mutta en kyllä todellakaan uhraa elämääni jonkun toisen kauhukakaroiden sietämiseen ja harrastuksiin kuskailuun jne.

Sähän teit järkevän päätöksen, kun ymmärsit, että nainen on perheellinen ja lapset tarviivat äitiä enemmän kuin sua.

Tuollaisissa tilanteissa pitääkin olla itsekäs. Sulaa hulluuttahan se olisi ollut, että olisit jäänyt kiukuttelemaan heidän arkeensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti sinun lapsesi on samalla tasolla kuin vaikka naapurin lapsi.

Itsekkin uusperheessä asuneena voin sanoa, että kyllä niitä hetkellisiä kiintymyksiä tapahtuu, mutta kun muistaa kuinka helposti lapsi voidaan myös luotasi pois viedä suhteen katketessa, ei sellaiseen halua kiintyä.

Se vain satuttaa itseä lopussa.

Täh? Miten uskallat kiintyä mihinkään, jos pelkäät, että se viedään sinulta pois? Mistään ei voi olla varma koskaan ja mikään ei ole ikuista.

Olen joutunut hyvästelemään isovanhempani haudan lepoon, samoin myös yhden ystäväni ja lukuisia rakkaita lemmikkejäni, mutta silti uskallan kiintyä aina uudelleen.

Lapsen häviäminen elämästä jonkun toisen ihmisen päätöksenä on täysin eriasia kuin kuoleminen.

Vai miltä sinusta tuntuisi elää perhearkea, lapsesta tulisi kuin oma, olisit lapsen kanssa läheinen 6vuotta ja se otettaisiin sinulta pois ilman, että voit sanoa mitään.

Kuoleminen on luonnollista, ei verrattavissa kiintymyssuhteeseen, joka katkaistaan ulkopuolisen toimesta.

Mä olin miehen tyttären elämässä kymmenen vuotta, olin tukena, autoin hakeutumaan unelma-ammattiinsa, käytin suhteita että sai harjoittelupaikan. Toki on surullista ja väärin, että emme eron jälkeen enää ole paljonkaan tekemisissä. En silti voi sitä pitää turhana, kun näen miten hän on elämässään onnistunut, onnellinen ja hyvässä ammatissaan. Olen täällä kuitenkin vain muidenkin elämässä käymässä, ja oma lapsenikin on vain lainaa. Ei kaikki mikä päättyy, ollut turhaa.

Mutta kun tuota ap just ei hyväksy, että hänen lapsensa eivät ole hänen lapsiaan. Vaan haluaa roikkua tuossa poikaparassa kiinni viimeiseen asti ja tehdä siitä itselleen "ihanne"miestä kun elämä on "kolhinut" muiden miesten kohdalla niin "pahasti".

Vierailija kirjoitti:

Ei mene ohi. Mies tuskin vaihtaa karvaansa. Ap:n on kivuttominta vaihtaa miestä.

Tuollainen valittajaämmä ei niin vaan vaihda miestä. Ei kukaan tuollaista isoa poikaansa paapovaa pässiä halua katsella. Ap saa asua loppuikänsä sen poikansa kanssa jonka on kasvattanut selvästi peräkammarin pojaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mene ohi. Mies tuskin vaihtaa karvaansa. Ap:n on kivuttominta vaihtaa miestä.

Tuollainen valittajaämmä ei niin vaan vaihda miestä. Ei kukaan tuollaista isoa poikaansa paapovaa pässiä halua katsella. Ap saa asua loppuikänsä sen poikansa kanssa jonka on kasvattanut selvästi peräkammarin pojaksi.

Juuri näin! Nämä yh:t, jotka viettävät suurimman osan vuorokaudesta neljän seinän sisällä ovat jostain syystä kehittäneet päähänsä sellaisen kuvitelman, että olisivat kuumaa tavaraa suhdemarkkinoilla. :D Mutta kyllähän ne ovat lähinnä biojätettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mene ohi. Mies tuskin vaihtaa karvaansa. Ap:n on kivuttominta vaihtaa miestä.

Tuollainen valittajaämmä ei niin vaan vaihda miestä. Ei kukaan tuollaista isoa poikaansa paapovaa pässiä halua katsella. Ap saa asua loppuikänsä sen poikansa kanssa jonka on kasvattanut selvästi peräkammarin pojaksi.

Juuri näin! Nämä yh:t, jotka viettävät suurimman osan vuorokaudesta neljän seinän sisällä ovat jostain syystä kehittäneet päähänsä sellaisen kuvitelman, että olisivat kuumaa tavaraa suhdemarkkinoilla. :D Mutta kyllähän ne ovat lähinnä biojätettä.

Eipä tarvii ihmetellä miksi olet sinkku. Hirveetä puhetta toisista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mene ohi. Mies tuskin vaihtaa karvaansa. Ap:n on kivuttominta vaihtaa miestä.

Tuollainen valittajaämmä ei niin vaan vaihda miestä. Ei kukaan tuollaista isoa poikaansa paapovaa pässiä halua katsella. Ap saa asua loppuikänsä sen poikansa kanssa jonka on kasvattanut selvästi peräkammarin pojaksi.

Jos ap:lle on jotenkin tärkeää se, että pojalla on joku miesmalli, miksei vaadi sitä exältään? Taitaakin olla niin, että ex on huomannut tämän yh:n olevan aivan dingdong ja pitää etäisyyttä. Suosittelen samaa uudelle miesystävällekin.

On vain ajan kysymys koska mies saa tarpeekseen ja lähtee. Voit toki nopeuttaa asiaa ja "voittaa" lopettamalla suhteen ennen kuin mies sen tekee. Sitten tuudittaudut siihen kuvitelmaan että mies oli täysi sika/narsisti/psykopaatti/keksi tähän jotain itse