Olisitko valmis kestämään henkistä väkivaltaa jos puoliso muuten olisi unelmien kumppani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok. Kiitos kaikille!!! Saitte mut ymmärtämään enkä tällä kertaa palaa hänen luokse!

Ap

Eihän tämä voi olla oikea ap tietenkään.

Täällä moni olettaa, että tämmöinen mies olisi enimmän aikaa kamala. Omani on ihana n 99% ajasta, kyllä siinä jo pystyy unohtamaan aktiivisesti sen huonon.

Itsetuntoni on tosiaan laskenut pääosin suhteen myötä. Toisaalta ajattelen, että ehkä olen aina ollutkin sillä lailla huono tyyppi ja nyt vasta tajuan sen, että ehkä olin ennen muiden mielestä tosi rasittava ja vaikea tapaus itse.

Kaikki olettavat myös, että eron jälkeen löytää jonkun oikeasti täydellisen. En usko löytäväni, kun en ole löytänyt aiemminkasn. Eli näen vaihtoehdoiksi, että olen koko lopun ikää yksin tai sitten tämän kanssa, joka on ihana 99% ajasta.

Nro 24

Et siis osaa pitää hälytysmerkkinä sitä, että pidät itseäsi huonona ihmisenä, etkä sitäkään, että itsetuntosi on laskenut suhteessa? Hyvä, terve ihmissuhde ei vahingoita. Ikävää, että olet jo noin lumottu, manipuloija on selvästi onnistunut tehtävässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok. Kiitos kaikille!!! Saitte mut ymmärtämään enkä tällä kertaa palaa hänen luokse!

Ap

Eihän tämä voi olla oikea ap tietenkään.

Täällä moni olettaa, että tämmöinen mies olisi enimmän aikaa kamala. Omani on ihana n 99% ajasta, kyllä siinä jo pystyy unohtamaan aktiivisesti sen huonon.

Itsetuntoni on tosiaan laskenut pääosin suhteen myötä. Toisaalta ajattelen, että ehkä olen aina ollutkin sillä lailla huono tyyppi ja nyt vasta tajuan sen, että ehkä olin ennen muiden mielestä tosi rasittava ja vaikea tapaus itse.

Kaikki olettavat myös, että eron jälkeen löytää jonkun oikeasti täydellisen. En usko löytäväni, kun en ole löytänyt aiemminkasn. Eli näen vaihtoehdoiksi, että olen koko lopun ikää yksin tai sitten tämän kanssa, joka on ihana 99% ajasta.

Nro 24

Et siis osaa pitää hälytysmerkkinä sitä, että pidät itseäsi huonona ihmisenä, etkä sitäkään, että itsetuntosi on laskenut suhteessa? Hyvä, terve ihmissuhde ei vahingoita. Ikävää, että olet jo noin lumottu, manipuloija on selvästi onnistunut tehtävässään.

Kyllä näen kaikki häytysmerkit. Olen myös lukenut valtavasti itseapuoppaita henkisestä väkivallasta jne. Osaisin kirjoittaa sellaisen oppaan jo vaikka itsekin.

Juttu on niin, kuten laihduttamisessa, että jos joku on vaikka lihava ja hänen pitäisi laihtua, niin ei siihen auta, jos uökopuolinen sanoo hänelle hänen olevan lihava. Hän tietää sen lyllä itsekin. Eikä riitä, että joku sanoo, että laihduta, hän tietää, että pitäisi. Eikä auta ravitsemustiedon tarjoaminenkaan, jos syy ylipainoon on tunnesyöminen ja henkinen riippuvuus syömiseen. Sen pitää lähteä jotenkin itsestä sisältäpäin. Ja joka kerta, kun jonkun lpukkauksen tms jälkeen alistuu, niin kynnys lähteä nousee, sitä tavallaan ehdollistuu jäämään.

24

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok. Kiitos kaikille!!! Saitte mut ymmärtämään enkä tällä kertaa palaa hänen luokse!

Ap

Eihän tämä voi olla oikea ap tietenkään.

Täällä moni olettaa, että tämmöinen mies olisi enimmän aikaa kamala. Omani on ihana n 99% ajasta, kyllä siinä jo pystyy unohtamaan aktiivisesti sen huonon.

Itsetuntoni on tosiaan laskenut pääosin suhteen myötä. Toisaalta ajattelen, että ehkä olen aina ollutkin sillä lailla huono tyyppi ja nyt vasta tajuan sen, että ehkä olin ennen muiden mielestä tosi rasittava ja vaikea tapaus itse.

Kaikki olettavat myös, että eron jälkeen löytää jonkun oikeasti täydellisen. En usko löytäväni, kun en ole löytänyt aiemminkasn. Eli näen vaihtoehdoiksi, että olen koko lopun ikää yksin tai sitten tämän kanssa, joka on ihana 99% ajasta.

Nro 24

Et siis osaa pitää hälytysmerkkinä sitä, että pidät itseäsi huonona ihmisenä, etkä sitäkään, että itsetuntosi on laskenut suhteessa? Hyvä, terve ihmissuhde ei vahingoita. Ikävää, että olet jo noin lumottu, manipuloija on selvästi onnistunut tehtävässään.

Kyllä näen kaikki häytysmerkit. Olen myös lukenut valtavasti itseapuoppaita henkisestä väkivallasta jne. Osaisin kirjoittaa sellaisen oppaan jo vaikka itsekin.

Juttu on niin, kuten laihduttamisessa, että jos joku on vaikka lihava ja hänen pitäisi laihtua, niin ei siihen auta, jos uökopuolinen sanoo hänelle hänen olevan lihava. Hän tietää sen lyllä itsekin. Eikä riitä, että joku sanoo, että laihduta, hän tietää, että pitäisi. Eikä auta ravitsemustiedon tarjoaminenkaan, jos syy ylipainoon on tunnesyöminen ja henkinen riippuvuus syömiseen. Sen pitää lähteä jotenkin itsestä sisältäpäin. Ja joka kerta, kun jonkun lpukkauksen tms jälkeen alistuu, niin kynnys lähteä nousee, sitä tavallaan ehdollistuu jäämään.

24

Ilmeisesti teillä on erilainen ongelma. Meillä kyse oli patologisesta mustasukkaisuudesta ja kontrolloinnista; molemmat pahenivat vuosien saatossa. Kuin olisi elänyt kuristajakäärmeen kanssa; joka kerralla, kun ote tiukkeni, sai vähän vähemmän tilaa hengittää. - Mä olen ykkössivulta se, joka sai lapsen tuossa suhteessa. Juuri lapsen takia pystyin kasaamaan kaikki tahdonvoimat ja repäisemään itseni irti, tosin olin tuossa kohtaa jo varsin huonossa jamassa ja jälkiä korjattiin pitkään terapiassa. Lopussa en saanut käydä kaupassa yksin, enkä töissä viikonloppuisin. Näin jälkikäteen ihmetyttää, mitä kaikkea onkaan sietänyt ja jopa pitänyt normaalina...sinun itsesi takia toivon, että saat jostain voimia lähteä tuhoisasta suhteesta. Jokainen ansaitsee parempaa, tulla kohdelluksi arvostettuna ja loukkaamattomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mun faijani oli tuollainen tapaus. On ikävä juttu jos sä tarraat materiaan ja  kulisseihin niin paljon että mieluummin uhraat sekä  mielenterveytesi  että terveytesi ( kyllä, oireilu muuttuu myös fyysiseksi ajan mittaan)  jotta saat ulospäin täydellisen elämän.

Omapa on valintasi. Jos tuohon jäät, täältä on turha  tulla pyytämään apua.

Millaista on kasvaa tällaisen henkilön lapsena? Olen eronnut henkistä väkivaltaa parisuhteessa harjoittaneesta miehestä, josta ulkoapäin kukaan tuttava ei arvannut, millainen hän oli minun kanssani kahden kesken. Tai miten hän kohteli esim. vanhempiaan ja isovanhempiaan.

Meillä on pieni lapsi. Miten voisin parhaiten tukea lasta, koska hän joutuu tämän henkilön kanssa tulemaan toimeen kahden kesken?

Kerrot lapselle että hän on hyvä ja arvokas ja muistutat että  jo  12-vuotiasta kuunnellaan tapaamisasioissa. Kun lapsi kasvaa ja alkaa kyseenalaistaa tämän hlön arvovaltaa, lasta tullaan kohtelemaan samalla tavalla kuin muutakin lähipiiriä. Se ei missään tapauksessa ole lapsen edun mukaista joten voit vain toivoa että tämä hlö hylkää lapsensa joka ei enää suostu hoviksi.

Ikävää mutta pitemmän päälle parasta lapselle olisi se että hän ei tämän hlön kanssa olisi tekemisissä.

Olen ollut nuorempana tuollaisessa suhteessa, ja siitä irtautuminen oli todella vaikeaa aikanaan. Ajattelin, etten ikinä lyödä ketään johon olisin yhtä koukussa, kuten jälkeen päin sen muotoilisitn.

Todellisuudessa löysin jatkossa miehiä joista pidin ja jotka toi minussa parhaat puolet esiin. En ollut enää hermoraunio ja suhteet olivat ihan eri tavalla aidosti tyydyttäviä.

Tuollaisen uhriksi joutuminen on vaan merkki omasta huonosta itsetunnosta. Tuollainen tapaus saa sinut nujerrettua ja nallitettua pikkusormensa ympärille ja en voi muuta sanoa kuin että irtautuminen on hankalaa, mutta parhaaksi sinulle ja jälkeenpäin tajuat sen itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Juu, entinen mieheni oli juuri tuollainen. Huomasin asian jo seurustelun alussa mutta mielenkiinnosta jatkoin hänen kanssaan. Avioiduimme ja teimme kaksi lastakin, sitten erosimme melko pian, yhteishuoltajuus. Itsetuntoni on hyvä, minulla oli yhteen muuttaessamme oma asunto, jonka pidin lisäksi vakituinen työpaikka ja jonkin verran osakkeita. Miehellä oli saman tyyppinen tilanne. Tekisin saman varmaan vielä uudestaankin, edelleen mielenkiinnosta sekä siksi että eihän hän yksin olisi ollut kuitenkaan vaan olisi etsinyt kenties jonkun, joka olisi kärsinyt ja alistunut. Suhde otti kyllä kovemmalle kuin olin ajatellut ja väkivaltakin astui kuvioihin loppuvaiheessa. Siksi erosimmekin, edelleen olemme lasten vuoksi tekemisissä. Narsistin kanssa pärjää jos on omillaan ja oma itsetunto on vahva.

Sairasta. Miksi teit lapsia? He kärsivät sinua enemmän.

Ap, lähde pois tuosta suhteesta...

Alapeukkujen määrä kertonee ettei ole unelmatila kenellekään.

Loukussa:( kirjoitti:

Siis jos hän olisi fyysisesti todella puoleensa vetävä, just sun makuun. Henkisesti teidän kohtaaminen olisi esim. keskusteluissa sielunkumppanuuden luokkaa, huumori olisi samanlaista ja hän saisi sut nauramaan ja rentoutumaan ja näkemään maailman vähän kauniimpana ja mielenkiintoisempana paikkana.

Varjopuolena hän olisi hyvin kontrolloiva, rajoittaisi sun tapaamisia sukulaisten ja kavereiden kanssa reilusti, kyttäisi sun tekemisiä, pukeutumista yms. Sun pitäisi tehdä hänen hyväkseen paljon asioita ja olla hänen käytettävissä myös seksuaalisesti myös hankalina aikoina kun sua ei huvittaisi ja hän testailisi välillä että varmasti saa kun tahtoo. Ja jos et tekisi kuten hän haluaa, alkaisi henkinen nujertaminen, mitätöinti, nolaaminen sulle tärkeiden ihmisten edessä ym. Nämä hänen huonot puolet EI KATOA vaikka kuinka ottaa puheeksi tai pitää taukoa seurustelusta. Mutta kun ei vaan löydy muita sillä levelillä kuin hän, kaikki muut treffikumppanit häneen verrattuna tuntuu ajanhukalta, tylsiltä, vähemmän sykähdyttäviltä.

Niin joten olisitko hänen kanssa vaikka käyttää henkistä väkivaltaa? Ei ole käyttänyt koskaan fyysistä väkivaltaa kuitenkaan.

Tuollainen mies ei voisi olla samaan aikaan sielunkumppani jos käyttäytyisi kuvaamallasi tavalla.  Neuvon nyt ottaamaan järjen käteen ja jättämään mies

Minun unelmieni kumppani ei harjoita minkäänlaista väkivaltaa, ei halua alistaa minua ja minä saan tehdä ihan mitä minä haluan. Unelmieni kumppani tukee minua omien unelmieni toteuttamisessa - eikä niihin todellakaan kuulu väkivalta missään muodossa!

Jumalainen ulkonäkö ei vaikuttaisi yhtään mitään eikä se, että muut akat kadehtisivat ulkokultaista ja vieraskoreaa miestäni.

En todellakaan.

Ei ole mun unelmien kumppani jos harrastaa minkäänlaista väkivaltaa, henkistä tai fyysistä. Niin pinnallinen en ole että siedän paskaa vain siksi että toinen on komea