Olisitko valmis kestämään henkistä väkivaltaa jos puoliso muuten olisi unelmien kumppani?

Sori, mutta se sielunkumppanuus on näytelmää, savutusta. Tyyppi on kenen tahansa liehiteltävän kanssa "so together", kuin huumekauppias. Oletko huomannut, kuinka hän on kanssasi samoista asioista kiinnostunut vasta, kun on onkinut ne jotenkin selville?

Vierailija kirjoitti:

Oletko tosissasi? En mitenkään voisi pitää edes fyysisesti viehättävänä jotain kuvottavaa kiusaajaa. Ja miten tuollaisen hullun kanssa muka rentoudutaan? Kun vielä otetaan huomioon, että kontrollointi on etenevä sairaus, niin mikään ei sitä voi kompensoida. Alun "hyvät puolet" ovat harhaa, jonka viehätys karisee nopeasti.

Tuota minäkin ihmettelin. Eihän henkistä väkivaltaa harjoittavan seurassa voi rentoutua. Koko ajan joutuu olemaan varuillaan, että ei rikkoisi kauhun tasapainoa.

Pärjään hyvin itsekin, enkä koe, että minun kannattaisi vaihtaa eloon kumppanin kanssa, jonka kanssa minun olisi ilmesien säännöllisesti ja poikkeuksetta hänen toimintansa seurauksena paha ja huono olla. En tietenkään odota saati vaadi, että parisuhteessa ollessa pitäisi jatkuvasti ja aliomaa tuntea, että on vähintään kivaa tai mukavaa. Kyllä hyvä parisuhde kestää toisinaan tapahtuvia kupruja ja kramppeja mutta ellei ihminen (kumppani) kykene muuttamaan omaa tiedossa olevaa toistuvaa loukkaavaa ja satuttavaa käyttäytymistään, niin miksi minun tulisi altistaa itseni sille, kun muitakin vaihtoehtoja on.

Olen sentyyppisessä suhteessa. Välillä mietin eroa ja muutaman ison kriisin jälkeen on ollut lähellä. En sitten kuitenkaan ole pystynyt. Olen varmaan jotenkin henkisesti riippuvainen, itsetuntonikin on huono. En tiedä, miten voi ollakin niin mahdottoman vaikea erota. Ja tämähän ei suinkaan ole jatkuvasti mitään kärsimystä. On niin paljon hyvää ja varsinkin juuri läheisyys ja seksuaalinen puoli. Hän on ihan järjettömän seksikäs. Ja on oikeasti muutakin hyvää paljon ja tuntuu, että olisi paljon yhteisiä näkemyksiä ja sama huumorintaju. Sitten on huonoja puolia, mutta niitä on ajoittain, ei suinkaan koko ajan. Ja koska ne ovat ristiriidassa hyvien asioiden kanssa, ilmeisesti alitajuntaisesti unihdsn ne, tuntuu kuin niitä ei olisi, jos ne työntää pois mielestä. Olen joskus lukenut jonkun vanhsn ketjun täältä ja ihmetellyt, että minäkö tuon ihan tosissani kirjoitin, tuntuu niin vieraalta. Tämä on joku mielen suojamekanismi.

Kyllä, kyllä! Rakkautesi häneen parantaa hänen tuskansa ja epävarmuutensa, joista tuo kontrolloivalta vaikuttava käytös juontaa juurensa.

Käy sääliksi niitä naisia jotka joutuvat tuollaisten ''hyvätuloisten'' miesten kynsiin. Näitä on viime aikoina haettu muualta kun suomalainen nainen on alkanut liian fiksuksi. Ei tietenkään kaikkien ulkolaisten puolisot ole mulkeroita, mutta se pieni vähemmistö osuus on jo itsessään liikaa :(

En. 

Kuvaamasi mies vaikuttää häiriintyneeltä.

Bimbohan tuollainen mies on.

Ok. Kiitos kaikille!!! Saitte mut ymmärtämään enkä tällä kertaa palaa hänen luokse!

Ap

No en tosiaan mitään mulkkua katselisi vaikka olisi mr. universum

Vierailija kirjoitti:

Ok. Kiitos kaikille!!! Saitte mut ymmärtämään enkä tällä kertaa palaa hänen luokse!

Ap

Hyvä. Tsemppiä!

Olen juuri päässyt yli tuollaisesta miehestä. Eron jälkeen 1.9 vuotta erittäin ankaraa henkistä työtä ja nyt olen puhjennut kukkaan. Joka ikinen päivä hehkutan mielessäni vapautta siitä kontrolloinnista ja manipuloinnista. Kannatti :-) :-) :-)

Vierailija kirjoitti:

Olen sentyyppisessä suhteessa. Välillä mietin eroa ja muutaman ison kriisin jälkeen on ollut lähellä. En sitten kuitenkaan ole pystynyt. Olen varmaan jotenkin henkisesti riippuvainen, itsetuntonikin on huono. En tiedä, miten voi ollakin niin mahdottoman vaikea erota. Ja tämähän ei suinkaan ole jatkuvasti mitään kärsimystä. On niin paljon hyvää ja varsinkin juuri läheisyys ja seksuaalinen puoli. Hän on ihan järjettömän seksikäs. Ja on oikeasti muutakin hyvää paljon ja tuntuu, että olisi paljon yhteisiä näkemyksiä ja sama huumorintaju. Sitten on huonoja puolia, mutta niitä on ajoittain, ei suinkaan koko ajan. Ja koska ne ovat ristiriidassa hyvien asioiden kanssa, ilmeisesti alitajuntaisesti unihdsn ne, tuntuu kuin niitä ei olisi, jos ne työntää pois mielestä. Olen joskus lukenut jonkun vanhsn ketjun täältä ja ihmetellyt, että minäkö tuon ihan tosissani kirjoitin, tuntuu niin vieraalta. Tämä on joku mielen suojamekanismi.

Kaverini olis tuollaisesta suhteessa. Se oli se toinen joka sai hänen itsetuntonsa alas jatkuvalla piikittelyllä ja lopulta suoraan haukkumalla. Ikinä se ei ala saman tien vaan pikku hiljaa myös tuon miehen käytös ja ote paheni.

Muutama vuosi siihen meni mutta lopulta kaveri alkaa olla ehjä ja itsetunto kunnossa. Se on ollut vuosien tietoinen prosessi että pääsi yli suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Ok. Kiitos kaikille!!! Saitte mut ymmärtämään enkä tällä kertaa palaa hänen luokse!

Ap

Toivon todella että tässä pidät sanasi av-mammoille. Sinun itsesi takia. Pidemmällä tähtäimellä tuolla voi olla loppuelämääsi negatiivisia vaikutuksia.

Narsisteiksi ei pidä hevillä haukkua mutta henkinen väkivalta on aina väärin ja usein johtaa lopulta aina vain suurempaan kontrolliin.

Juu, entinen mieheni oli juuri tuollainen. Huomasin asian jo seurustelun alussa mutta mielenkiinnosta jatkoin hänen kanssaan. Avioiduimme ja teimme kaksi lastakin, sitten erosimme melko pian, yhteishuoltajuus. Itsetuntoni on hyvä, minulla oli yhteen muuttaessamme oma asunto, jonka pidin lisäksi vakituinen työpaikka ja jonkin verran osakkeita. Miehellä oli saman tyyppinen tilanne. Tekisin saman varmaan vielä uudestaankin, edelleen mielenkiinnosta sekä siksi että eihän hän yksin olisi ollut kuitenkaan vaan olisi etsinyt kenties jonkun, joka olisi kärsinyt ja alistunut. Suhde otti kyllä kovemmalle kuin olin ajatellut ja väkivaltakin astui kuvioihin loppuvaiheessa. Siksi erosimmekin, edelleen olemme lasten vuoksi tekemisissä. Narsistin kanssa pärjää jos on omillaan ja oma itsetunto on vahva.

Loukussa:( kirjoitti:

Siis jos hän olisi fyysisesti todella puoleensa vetävä, just sun makuun. Henkisesti teidän kohtaaminen olisi esim. keskusteluissa sielunkumppanuuden luokkaa, huumori olisi samanlaista ja hän saisi sut nauramaan ja rentoutumaan ja näkemään maailman vähän kauniimpana ja mielenkiintoisempana paikkana.

Varjopuolena hän olisi hyvin kontrolloiva, rajoittaisi sun tapaamisia sukulaisten ja kavereiden kanssa reilusti, kyttäisi sun tekemisiä, pukeutumista yms. Sun pitäisi tehdä hänen hyväkseen paljon asioita ja olla hänen käytettävissä myös seksuaalisesti myös hankalina aikoina kun sua ei huvittaisi ja hän testailisi välillä että varmasti saa kun tahtoo. Ja jos et tekisi kuten hän haluaa, alkaisi henkinen nujertaminen, mitätöinti, nolaaminen sulle tärkeiden ihmisten edessä ym. Nämä hänen huonot puolet EI KATOA vaikka kuinka ottaa puheeksi tai pitää taukoa seurustelusta. Mutta kun ei vaan löydy muita sillä levelillä kuin hän, kaikki muut treffikumppanit häneen verrattuna tuntuu ajanhukalta, tylsiltä, vähemmän sykähdyttäviltä.

Niin joten olisitko hänen kanssa vaikka käyttää henkistä väkivaltaa? Ei ole käyttänyt koskaan fyysistä väkivaltaa kuitenkaan.

Kuulostaa mun exältä. Yllä lueteltujen hyvien ominaisuuksien lisäksi hänellä oli tosi hyvät tulot ja iso muna. Ja silti on minun aloitteestani ex. Eli mielestäni mikään ei kompensoi henkistä väkivaltaa.

Jos hän kohtelee sinua noin nyt, niin aatteleppa, miten hän kohtelisi, jos

olisit välillä esim. masentunut, jopa muiden avun varassa terveyden takia, vaikka pyörätuolissa?

Nyt oikeesti hei! :(

 

Minulla oli nuorena n 23v mies, jonka kanssa oli hauskaa ja meillä älyllistä vääntöä heti alusta saakka. Muutenkin hyvää seksiä ym. Suhteen alussa olin toinen nainen. Hän jätti tyttöystävänsä ja seurusteltiin muutama vuosi. Asuttiin etäällä. 200 km välimatkaa. Vähitellen alkoi tulla piikittelyä ja huomauttelua. Alistamista ja hauskuus väheni. Ei mitään aloituksen kaltaista kuitenkaan. Suhde päättyi. Luultavasti lopussa oli ollut jo toinen pitkään. Kuten itsekin olin ollut. Ei hän sitä tunnustanut.

Olin kauan rikki. Pelkästä alistamisesta. Mutta kun parin vuoden jälkeen toivuin, minua ei kukaan voi kohdella huonosti. Löysin unelmieni miehen ja ollaan oltu yhdessä yli 20v. Unelmieni miehen kanssa kukaan ei kohele toista huonosti

Vierailija kirjoitti:

Juu, entinen mieheni oli juuri tuollainen. Huomasin asian jo seurustelun alussa mutta mielenkiinnosta jatkoin hänen kanssaan. Avioiduimme ja teimme kaksi lastakin, sitten erosimme melko pian, yhteishuoltajuus. Itsetuntoni on hyvä, minulla oli yhteen muuttaessamme oma asunto, jonka pidin lisäksi vakituinen työpaikka ja jonkin verran osakkeita. Miehellä oli saman tyyppinen tilanne. Tekisin saman varmaan vielä uudestaankin, edelleen mielenkiinnosta sekä siksi että eihän hän yksin olisi ollut kuitenkaan vaan olisi etsinyt kenties jonkun, joka olisi kärsinyt ja alistunut. Suhde otti kyllä kovemmalle kuin olin ajatellut ja väkivaltakin astui kuvioihin loppuvaiheessa. Siksi erosimmekin, edelleen olemme lasten vuoksi tekemisissä. Narsistin kanssa pärjää jos on omillaan ja oma itsetunto on vahva.

Et voi olla ihan normaali itsekään. Se, mitä nimität vahvaksi itsetunnoksi, lienee jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Ok. Kiitos kaikille!!! Saitte mut ymmärtämään enkä tällä kertaa palaa hänen luokse!

Ap

Eihän tämä voi olla oikea ap tietenkään.

Täällä moni olettaa, että tämmöinen mies olisi enimmän aikaa kamala. Omani on ihana n 99% ajasta, kyllä siinä jo pystyy unohtamaan aktiivisesti sen huonon.

Itsetuntoni on tosiaan laskenut pääosin suhteen myötä. Toisaalta ajattelen, että ehkä olen aina ollutkin sillä lailla huono tyyppi ja nyt vasta tajuan sen, että ehkä olin ennen muiden mielestä tosi rasittava ja vaikea tapaus itse.

Kaikki olettavat myös, että eron jälkeen löytää jonkun oikeasti täydellisen. En usko löytäväni, kun en ole löytänyt aiemminkasn. Eli näen vaihtoehdoiksi, että olen koko lopun ikää yksin tai sitten tämän kanssa, joka on ihana 99% ajasta.

Nro 24