Olisitko valmis kestämään henkistä väkivaltaa jos puoliso muuten olisi unelmien kumppani?
Siis jos hän olisi fyysisesti todella puoleensa vetävä, just sun makuun. Henkisesti teidän kohtaaminen olisi esim. keskusteluissa sielunkumppanuuden luokkaa, huumori olisi samanlaista ja hän saisi sut nauramaan ja rentoutumaan ja näkemään maailman vähän kauniimpana ja mielenkiintoisempana paikkana.
Varjopuolena hän olisi hyvin kontrolloiva, rajoittaisi sun tapaamisia sukulaisten ja kavereiden kanssa reilusti, kyttäisi sun tekemisiä, pukeutumista yms. Sun pitäisi tehdä hänen hyväkseen paljon asioita ja olla hänen käytettävissä myös seksuaalisesti myös hankalina aikoina kun sua ei huvittaisi ja hän testailisi välillä että varmasti saa kun tahtoo. Ja jos et tekisi kuten hän haluaa, alkaisi henkinen nujertaminen, mitätöinti, nolaaminen sulle tärkeiden ihmisten edessä ym. Nämä hänen huonot puolet EI KATOA vaikka kuinka ottaa puheeksi tai pitää taukoa seurustelusta. Mutta kun ei vaan löydy muita sillä levelillä kuin hän, kaikki muut treffikumppanit häneen verrattuna tuntuu ajanhukalta, tylsiltä, vähemmän sykähdyttäviltä.
Niin joten olisitko hänen kanssa vaikka käyttää henkistä väkivaltaa? Ei ole käyttänyt koskaan fyysistä väkivaltaa kuitenkaan.
Kommentit (51)
Sorry ap mutta unelmien kumppani EI käytä henkistä väkivaltaa joten ei, en olisi. Arvostan itseäni niin paljon etten katsoisi tuollaista kumppania.
Ei ole kulissielämä sen arvoista.
Loukussa:( kirjoitti:
Siis jos hän olisi fyysisesti todella puoleensa vetävä, just sun makuun. Henkisesti teidän kohtaaminen olisi esim. keskusteluissa sielunkumppanuuden luokkaa, huumori olisi samanlaista ja hän saisi sut nauramaan ja rentoutumaan ja näkemään maailman vähän kauniimpana ja mielenkiintoisempana paikkana.
Varjopuolena hän olisi hyvin kontrolloiva, rajoittaisi sun tapaamisia sukulaisten ja kavereiden kanssa reilusti, kyttäisi sun tekemisiä, pukeutumista yms. Sun pitäisi tehdä hänen hyväkseen paljon asioita ja olla hänen käytettävissä myös seksuaalisesti myös hankalina aikoina kun sua ei huvittaisi ja hän testailisi välillä että varmasti saa kun tahtoo. Ja jos et tekisi kuten hän haluaa, alkaisi henkinen nujertaminen, mitätöinti, nolaaminen sulle tärkeiden ihmisten edessä ym. Nämä hänen huonot puolet EI KATOA vaikka kuinka ottaa puheeksi tai pitää taukoa seurustelusta. Mutta kun ei vaan löydy muita sillä levelillä kuin hän, kaikki muut treffikumppanit häneen verrattuna tuntuu ajanhukalta, tylsiltä, vähemmän sykähdyttäviltä.
Niin joten olisitko hänen kanssa vaikka käyttää henkistä väkivaltaa? Ei ole käyttänyt koskaan fyysistä väkivaltaa kuitenkaan.
Vielä. Mitä jos sä tapaat väärän ihmisen, teet jotain väärää, hymyilet väärään suuntaan tai teet pahaa ruokaa, tai hän muuten vaan haluaa testata?
Voi raukkaa.. oon ollut lähes samantyyppisessä tilanteessa ja toi on kyllä mahdoton.. en tiedä miten sua neuvoisin, koska sä et usko, että saisit paljon parempaa. Oot alistettu.
Jaksatko tuollaista elämää 80-vuotiaaksi asti? Jos jaksat, jäät.
Henkinen väkivalta kumoaa kaiken millä hän olisi unelmien kumppani. Kysymyksen asettelu ei ole mahdollinen.
En missään nimessä. Oli 300 neliöinen talo tyrkyllä, korkeat vuositulot jne. , mutta en myy itseäni rahasta. Ne ihanat puolet ovat vain siksi, että uhri pysyy koukussa.
En. Koska toi on ehkä pahinta, kuluttavinta ja rankinta mitä voi olla. Pyristelisin hänestä eroon vaikka vaikeaa olisi. Kunhan tunteet häntä kohtaan laantuu niin eiköhän muutkin ihmiset taas tunnu viehättäviltä!
Ap, mun faijani oli tuollainen tapaus. On ikävä juttu jos sä tarraat materiaan ja kulisseihin niin paljon että mieluummin uhraat sekä mielenterveytesi että terveytesi ( kyllä, oireilu muuttuu myös fyysiseksi ajan mittaan) jotta saat ulospäin täydellisen elämän.
Omapa on valintasi. Jos tuohon jäät, täältä on turha tulla pyytämään apua.
En. Olen elänyt suhteessa, jossa toinen osapuoli käytti henkistä väkivaltaa. Ei koskaan enää. Ei, vaikka toinen muuten olisi millainen hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä. Oli 300 neliöinen talo tyrkyllä, korkeat vuositulot jne. , mutta en myy itseäni rahasta. Ne ihanat puolet ovat vain siksi, että uhri pysyy koukussa.
Tämä. Niinhän ne fyysisesti väkivaltaisetkin kuulemma tulee aina kukkapuskan kanssa pyytämään anteeksi ja on muina aikoina aina välillä niiiin ihania....
Ihminen on kokonaisuus. Henkistä väkivaltaa käyttävä ihminen ei ole unelmapuoliso, vaikka kaikki muu olisi iki-ihanaa.
Ei. EI missään nimessä, EI. Olenitse ollut tuollaisessa suhteessa, johon syntyi lapsi. Pääsin kuitenkin fyysisesti karkuun, ja löysin sittemmin onnellisen suhteen, tosin vanhan haavat eivät koskaan täysin parantuneet. Pahimpia pelkojani on se, että kohta aikuinen tytär ajautuisi tuollaiseen suhteeseen. Onneksi hänellä on ilmeisesti parempi itsetunto kuin minulla aikanaan.
Älä koskaan anna kohdella itseäsi huonosti.
Kyllä se huumori, keskustelu ja rentous kohta katoaa kun sinä kuljet vapaillasi odottaen koska hän taas testaa tai arvostelee.
Sitten olet vain pimeässä loukossa yksin.
Jää jos tuota elämää haluat ja kestät, mutta lupaathan ettet tee suhteeseen lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ei. EI missään nimessä, EI. Olenitse ollut tuollaisessa suhteessa, johon syntyi lapsi. Pääsin kuitenkin fyysisesti karkuun, ja löysin sittemmin onnellisen suhteen, tosin vanhan haavat eivät koskaan täysin parantuneet. Pahimpia pelkojani on se, että kohta aikuinen tytär ajautuisi tuollaiseen suhteeseen. Onneksi hänellä on ilmeisesti parempi itsetunto kuin minulla aikanaan.
Älä koskaan anna kohdella itseäsi huonosti.
*fyysisesti ehjänä
Oletko tosissasi? En mitenkään voisi pitää edes fyysisesti viehättävänä jotain kuvottavaa kiusaajaa. Ja miten tuollaisen hullun kanssa muka rentoudutaan? Kun vielä otetaan huomioon, että kontrollointi on etenevä sairaus, niin mikään ei sitä voi kompensoida. Alun "hyvät puolet" ovat harhaa, jonka viehätys karisee nopeasti.
Ap esitti täydellisen kuvauksen narsistista. Ei kukaan, KUKAAN halua narsistia.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mun faijani oli tuollainen tapaus. On ikävä juttu jos sä tarraat materiaan ja kulisseihin niin paljon että mieluummin uhraat sekä mielenterveytesi että terveytesi ( kyllä, oireilu muuttuu myös fyysiseksi ajan mittaan) jotta saat ulospäin täydellisen elämän.
Omapa on valintasi. Jos tuohon jäät, täältä on turha tulla pyytämään apua.
Millaista on kasvaa tällaisen henkilön lapsena? Olen eronnut henkistä väkivaltaa parisuhteessa harjoittaneesta miehestä, josta ulkoapäin kukaan tuttava ei arvannut, millainen hän oli minun kanssani kahden kesken. Tai miten hän kohteli esim. vanhempiaan ja isovanhempiaan.
Meillä on pieni lapsi. Miten voisin parhaiten tukea lasta, koska hän joutuu tämän henkilön kanssa tulemaan toimeen kahden kesken?
Onpas ristiriitaista: unelmien sielunkumppani, joka saa nauramaan,rentoutumaan ja näkemään maailman kauniimpana paikkana ja joka mitätöi, nolaa, kontrolloi ja pakottaa.
Vastauksena kysymykseesi: Ei, en olisi. Tuollainen elämä ei kuulu unelmiini.