Miksi jotkut masentuneet eivät halua syödä lääkkeitä?

Mietin ekan lääkkeen kohdalla, että vi t t u mitä paskaa miksi näitä kukaan syö, kun eivät auttaneet. Onneksi minulla on ollut kokoajan tarkkailua ja terapiaa rinnalla, niin vaihdettiin lääkkeet ja oikean annostuksen kohdalla huomasinkin, kuinka paljon toimintakykyisempi olin.

Ihanteellista toki on jos selviää ilman lääkkeitä, mutta ilman niitä minulla ei olisi tällä hetkellä normaali elämää. Pystyn tekemään töitä, näen värejä elämässä, nautin vaikka auringonlaskujen katsomisesta, mikä ennen oikeaa lääkettä oli minulle yhtä turhan päivästä, enkä nähnyt niissä mitään kaunista. Jaksan nähdä ystäviäni, jaksan kiinnostua heidän elämästään, sain seksihalut takaisin, sekä itsetunnon. Pelkällä terapialla alkuun yritin ja miedommilla lääkkeillä, mutta mitään ei tapahtunut.

Ymmärrän kyllä, että lääkkeiden ottaminen elämään tuntuu siltä, että jää yksin purkin kanssa ja sysätään sitten sivuun, koska se oli olo itselläni ja tästä syystä pitkitin lääkkeiden käyttöön ottoa kauan. Vasta kun ehdottivat, että laitettaisiin osastolle, niin tajusin itsekkin kuinka syvällä mennään ja suostuin niihin.

Masennukseni ei johdu aivokemiasta vaan kokemuksista: turvattomasta lapsuudesta, ystävien hylkäämisestä, kiusaamisesta ja haukkumisesta niin kotona kuin koulussa... Olisi nimenomaan sairasta jos en olisi näistä masentunut. Nyt alan voimaan pikkuhiljaa paremmin kun olen käsitellyt asiat puhki pääni sisällä. Psykologikäynneistäkään ei ollut minulle apua. Jossain välissä vain koin sen valaistuksen että minulla on vain tämä yksi elämä ja minä voin ihan itse päättää miten sen käytän, enkä todellakaan aio kärvistellä sitä jonkun masennuksen kourissa

Eivät auttaneet vaan pahensivat oloa. Väkivaltaisia ajatuksia, selittämätöntä kiukkua ja sähköiskuja pään sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Outoa lukea näitä nettikeskusteluja lääkkeistä, kun oma kokemus on niin päinvastainen. En ole lihonut (päinvastoin), en ole zombi ja mitä näitä on mainittu. Olen saanut lääkkeistä täsmäavun! Syön mielelläni lääkkeeni, kahden erilääkkeen yhdistelmää. Toinen tasaa mielialaa ja toinen estää masennuksen.

Joillekin ne lääkkeet todellakin toimii, ei lääkärit niitä huvikseen määräile. Itsellä muutamassa lääkkeessä sivuvaikutukset olivat kovemmat mitä tarkoitettu vaikutus, loppujen lopuksi toimiva lääke löydettiin.

Minua pelotti ajatus, että mitä jos todella olin niin huono ja ruma ja epäonnistunut kuin miltä minusta tuntui. Että lääkkeet jotenkin huijaisivat minut kuvittelemaan, että asiat ovat hyvin, mutta kaikki ulkopuoliset edelleenkin näkisivät minut epätoivoisena ja surkeana. Ajatus nolotti.

Vierailija kirjoitti:

ei lääkärit niitä huvikseen määräile.

😂

Täytyy ymmärtää, että mielialahäiriöihin tarkoitetut lääkkeet vaikuttavat aivoihin mm. serotoniinin tuotantoon. Toinen voi siis hyöytyä, mutta toinen ei. Osa voi ja on saanut haittavaikutuksia, lääkkeet eivät ole koskaan täysin turvallisia.

Monessa SSRI lääkkeen resepteissä varoitetaan itsetuhoisuuden kohoamisesta alkuvaiheessa, joten lukekaapa ne reseptit vaikka netistä ennen kuin sanotte yhtään mitään.

mulla ei ole koskaan auttanut. Olen käyttänyt kymmeniä lääkkeitä ja masennus pahentunut ja pahoinvointia on ollut KUUKAUSIA aloituksen jälkeen. Ja kun lopettanut niin olo parempi. 

Nytkin aloin itsetuhoiseksi ja en päässyt sängystä ylös kun lääkettä oli tullut syötyä pari kuukautta ja tasaisesti alamäkeen kokoajan.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy ymmärtää, että mielialahäiriöihin tarkoitetut lääkkeet vaikuttavat aivoihin mm. serotoniinin tuotantoon. Toinen voi siis hyöytyä, mutta toinen ei. Osa voi ja on saanut haittavaikutuksia, lääkkeet eivät ole koskaan täysin turvallisia.

Monessa SSRI lääkkeen resepteissä varoitetaan itsetuhoisuuden kohoamisesta alkuvaiheessa, joten lukekaapa ne reseptit vaikka netistä ennen kuin sanotte yhtään mitään.

työttömien ei tule ryhtyä itse arvioimaan lääkkeiden hyöty-haitta suhdetta, koska heillä ei ole tieteellistä pätevyyttä siihen

Joku kirjoitti auringonlaskusta nauttimisesta joka onnistuu lääkityksellä. Mulla ei ole ikinä ollut vaikeuksia nauttia auringonlaskusta, auringonlaskut on niin kauniita että melkein kipeää tekee. Ongelma on se että on vaikea nauttia kun samanaiksesti ahdistaa ja pelottaa niin pirusti. Masislääkkeillä - ja ainakin neljää lääkettä tuli aikanaan kokeiltua - vaikutus oli tyyliä auringonlasku, lasuttunut katse. Mikään ei tunnu miltään. Sama eläiskö vai kuolisko. Viimeisellä yrityksellä sanoin että en haluaisi masennuslääkettä koska se ei auta, mutta lääkäri sanoi että hän tekisi virkavirheen jollei ensin määräisi sitä. Otettiin taas yksi kolmiolääke ja muistan vielä kuinka katsetta kääntäessä silmät tuli viiveellä perässä eikä "aloitusoireet" koskaan menneet pois, vaan olo oli entistä pahempi. Puolen vuoden päästä en enää jaksanut sitä eikä lääkärikään vastustellut lopetusta siinä vaiheessa.

psykiatri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy ymmärtää, että mielialahäiriöihin tarkoitetut lääkkeet vaikuttavat aivoihin mm. serotoniinin tuotantoon. Toinen voi siis hyöytyä, mutta toinen ei. Osa voi ja on saanut haittavaikutuksia, lääkkeet eivät ole koskaan täysin turvallisia.

Monessa SSRI lääkkeen resepteissä varoitetaan itsetuhoisuuden kohoamisesta alkuvaiheessa, joten lukekaapa ne reseptit vaikka netistä ennen kuin sanotte yhtään mitään.

työttömien ei tule ryhtyä itse arvioimaan lääkkeiden hyöty-haitta suhdetta, koska heillä ei ole tieteellistä pätevyyttä siihen

Ohis: Palstalla taitaa olla joku perseaukinen työkyvyttömyyseläkeläinen, joka vihaa työttömiä? Aika monessa kommentissa tällaista skitsofrenista kommentointia ... mutta jos totta puhutaan, kannattaa tutustua lääkkeen NNT eli Number Needed To Treat-arvoon. Mikäli löydätte yhdenkin lääkkeen, joka kolmessa tutkimuksessa on antanut varman tuloksen siitä, että tarvitaan VÄHEMMÄN kuin 5 hoidettua, jotta saadaan yksi remissio enemmän kuin lumelääkityksellä, annan teille heti kymppitonnin puhtaana käteen.

Tyypillistä on Vortioksetiinin kaltaiset tulokset http://sic.fimea.fi/2_2014/vortioksetiini

Lyhytkestoisten tutkimusten perusteella hoitovasteen sai 46–49 % vortioksetiinia ja 34 % lumetta käyttäneistä. Tämä tarkoittaa, että kun vortioksetiinilla hoidetaan seitsemää potilasta (number needed to treat, NNT), saadaan yksi hoitovaste enemmän kuin lumeella. 11:tä potilasta hoidettaessa vortioksetiinilla saavutetaan yksi remissio enemmän. Tulokset ovat samansuuntaisia kuin muillakin masennuksen hoitoon tarkoitetuilla lääkkeillä. Vastaavasti haitan vuoksi vortioksetiinihoidon keskeyttää yksi potilas 36 hoidetusta (number needed to harm, NNH).

Todennäköisesti älykäs ihminen hoitaa masennustaan silloin muilla keinoin kuin uskoo lääkitykseen? Tästä voitaneen päätellä myös se, että vain huonosti koulutetut sortuvat lääkitykseen.