Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut masentuneet eivät halua syödä lääkkeitä?
16.08.2018 |
Minä syön ja olen miettinyt mitä jos jättäisin lääkkeen pois, kuinka alas taas vajoaisin. En tietenkään haluaisi syödä mitään lääkityksiä mutta tällä hetkellä syön koska voin niiden ansiosta paremmin. Miksi jotkut eivät syö vaikka hyötyisivät siitä selvästi?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noo oleenn nähnyt esimm hyvinn läheltää että mitä ne läääkkeet tekee ihmiselle. Minää uskonn elämään positiivisteen virtausteen, vastuuun ja järjenn tuovann ja jakaavan sen kaikeen yhteisöön. Luotaan toimivaan yhteeisööön ja yjteiskuntaaan, ihmisiin jotkaa myös kokemukseen syvän riintaäänen lisääksi ehostaavat sitä turvallisessa suhteessa yhteydessä modeerrniin aikaamme.
Miinustaaa yksiii ongelmaa on siiinä etttä ihmiseen käsityyskyky ja kapasiteeetti laamaaantuuu nykyisesssä rytmisssä.
Siiinä esim ihmiseen järkiii, hyvinvointi jaa suhteeellisuudentaju saaattaaa hämärtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska ne ei auttaneet mua. Oli vaan zombie olo jossa kaikki oli merkityksetöntä ja harmaata. Se mikä auttoi oli lopulta opetella tunnistamaan ja kokemaan aitoja tunteita. Tuon jälkeen tuntuu totaalisen naurettavalta ajatuskin että lääkkeet voisivat koskaan toimia muuten kuin särkylääkkeenä kun oikeesti pitää parantaa se haava. Hirvittää etten olisi tehnyt töitä tunne-elämäni kanssa vaan olisin tyytynyt elämään rauhoitettua pökkelönä. Mut kaikilla ei ole samat syyt. Joku voi saadakin oikeaa apua.
Ei noi ole toisensa poissulkevia asioita. Oliko masennuksesi masennus vai "masennus"?
Söin Cipralexia aikoinaan kun opiskelin ja se autoi oikeasti. Nyt sitten 10v myöhemmin kun koitan samaa lääkettä syödä sain ihan hirveän krapulamaisen olon itselleni ja hiki virtasi pitkin naamaa töissä ihan hullun lailla. Kädet tärisivät ja yöunet menivät ja sydämeen rytmihäiriöitä! Sama lääke siis.
Olen masentunut ja haluaisin syödä lääkettä, mutta miten voin, jos tuollaiset oireet?
Mikä lääke olisi parempi? Olen myös ahdistunut ja kärsin sos. tilanteiden pelosta ja haluaisin irti tupakasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on masennuksen pahin ja invalisoiva oire väsymys ja uupumus. Ei siis mitään itsetuhoisuutta, mielialan laskua tai tunnetilojen menetystä. Vaan ihan kauha väsymys ja koska muuta fyysistä vikaa ei ole löytynyt, niin kyse lienee masennuksesta. Masennuslääkeitä en uskalla kokeilla sen takia, että ne voi väsyttää entisestään. Ja minä en tarvitsisi lääkityksestä muuta apua, kuin että ei väsyttäisi koko ajan. Luulen että masennuslääkkeet ei siihen auta.
Oletko varma, ettet sairasta kilpirauhasen vajaatoimintaa? Sitä hoidetaan aivan liian usein masennuksena.
Olen osittain omakustanteisestikkin tutkinut kaikki muut vaihtoehdot kuten kilpirauhasen vajaatoiminnan, varastoraudan puutteen jne. Koska masennuksen yksi oire on väsymys ja uupumus, niin tässä lienee kyse siitä. Masennus oireilee jokaisella eri tavalla ja minulla lienee nyt semmoinen masennuksen muoto, jossa ei ole muuta oireita kuin loputon väsymys ja uupumus.
Outoa lukea näitä nettikeskusteluja lääkkeistä, kun oma kokemus on niin päinvastainen. En ole lihonut (päinvastoin), en ole zombi ja mitä näitä on mainittu. Olen saanut lääkkeistä täsmäavun! Syön mielelläni lääkkeeni, kahden erilääkkeen yhdistelmää. Toinen tasaa mielialaa ja toinen estää masennuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ne ei auttaneet mua. Oli vaan zombie olo jossa kaikki oli merkityksetöntä ja harmaata. Se mikä auttoi oli lopulta opetella tunnistamaan ja kokemaan aitoja tunteita. Tuon jälkeen tuntuu totaalisen naurettavalta ajatuskin että lääkkeet voisivat koskaan toimia muuten kuin särkylääkkeenä kun oikeesti pitää parantaa se haava. Hirvittää etten olisi tehnyt töitä tunne-elämäni kanssa vaan olisin tyytynyt elämään rauhoitettua pökkelönä. Mut kaikilla ei ole samat syyt. Joku voi saadakin oikeaa apua.
Ei noi ole toisensa poissulkevia asioita. Oliko masennuksesi masennus vai "masennus"?
Oli, eikä vain masennus. Masennus, ahdistuneisuushäiriö, persoonallisuushäiriö, nämä diagnosoituina eri elämän vaiheessa. Käytännössä kielsin itseltäni tunne-elämän kokonaan, mikä oli oireiden alkusyy. Lääkkeistä saatava apu oli vain puudutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi koska kaikki eivät halua saada sellaisista lääkkeistä pysyvää hermostovaurioita, tai syöpiä koska niiden käyttö lisää syöpäriskiä. Etenkin paksusuolen syöpä on yhteydessä noihin lääkkeisiin.
Saisinko linkin, kiitos?
En ole mikään v*un google.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla masennuslääkkeet ovat pelastaneet elämäni siinä määrin että pystyn nyt paremmin toteuttamaan itseäni. Kärsin ihmispelosta, sosiaalisten tilanteiden pelosta, ahdistushäiriöstä ja masennuksesta/ burnoutista. Olen ottanut miettimisen jälkeen riskin, ja aloin syödä masis lääkkeitä. Voin paremmin kuin ennen.
Suomessa masennusdiagnoosi annetaan jopa paniikki- tai ahdistushäiriöiselle, vaikka niihin on ihan eri lääkkeet olemassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ne ei auttaneet mua. Oli vaan zombie olo jossa kaikki oli merkityksetöntä ja harmaata. Se mikä auttoi oli lopulta opetella tunnistamaan ja kokemaan aitoja tunteita. Tuon jälkeen tuntuu totaalisen naurettavalta ajatuskin että lääkkeet voisivat koskaan toimia muuten kuin särkylääkkeenä kun oikeesti pitää parantaa se haava. Hirvittää etten olisi tehnyt töitä tunne-elämäni kanssa vaan olisin tyytynyt elämään rauhoitettua pökkelönä. Mut kaikilla ei ole samat syyt. Joku voi saadakin oikeaa apua.
Minä en luultavasti olisi pystynyt tekemään töitä tunne-elämäni kanssa ilman lääkkeitä, olisin vain jäänyt itkuiseksi zombieksi sängynpohjalle.
No minä en kyennyt edes itkemään ennen kuin tutustuin tunne-elämän käsitteeseen, joten niin me ollaan erilaisia. Minä olisin lääkkeillä elänyt elämäni säilytyksessä koskaan tutustumatta omaan aitoon itseeni.
Ehkä sä olet kärsinyt oikeasti ennemmin aleksitymiasta kuin masennuksesta...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on masennuksen pahin ja invalisoiva oire väsymys ja uupumus. Ei siis mitään itsetuhoisuutta, mielialan laskua tai tunnetilojen menetystä. Vaan ihan kauha väsymys ja koska muuta fyysistä vikaa ei ole löytynyt, niin kyse lienee masennuksesta. Masennuslääkeitä en uskalla kokeilla sen takia, että ne voi väsyttää entisestään. Ja minä en tarvitsisi lääkityksestä muuta apua, kuin että ei väsyttäisi koko ajan. Luulen että masennuslääkkeet ei siihen auta.
Oletko varma, ettet sairasta kilpirauhasen vajaatoimintaa? Sitä hoidetaan aivan liian usein masennuksena.
Olen osittain omakustanteisestikkin tutkinut kaikki muut vaihtoehdot kuten kilpirauhasen vajaatoiminnan, varastoraudan puutteen jne. Koska masennuksen yksi oire on väsymys ja uupumus, niin tässä lienee kyse siitä. Masennus oireilee jokaisella eri tavalla ja minulla lienee nyt semmoinen masennuksen muoto, jossa ei ole muuta oireita kuin loputon väsymys ja uupumus.
Erityisherkkä? Kroppa väsyy käydessään jatkuvilla ylikierroksilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keinotekoinen onni ei paranna ketään, sen sijaan aidot tunteet voivat olla siihen avain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ne ei auttaneet mua. Oli vaan zombie olo jossa kaikki oli merkityksetöntä ja harmaata. Se mikä auttoi oli lopulta opetella tunnistamaan ja kokemaan aitoja tunteita. Tuon jälkeen tuntuu totaalisen naurettavalta ajatuskin että lääkkeet voisivat koskaan toimia muuten kuin särkylääkkeenä kun oikeesti pitää parantaa se haava. Hirvittää etten olisi tehnyt töitä tunne-elämäni kanssa vaan olisin tyytynyt elämään rauhoitettua pökkelönä. Mut kaikilla ei ole samat syyt. Joku voi saadakin oikeaa apua.
Minä en luultavasti olisi pystynyt tekemään töitä tunne-elämäni kanssa ilman lääkkeitä, olisin vain jäänyt itkuiseksi zombieksi sängynpohjalle.
No minä en kyennyt edes itkemään ennen kuin tutustuin tunne-elämän käsitteeseen, joten niin me ollaan erilaisia. Minä olisin lääkkeillä elänyt elämäni säilytyksessä koskaan tutustumatta omaan aitoon itseeni.
Ehkä sä olet kärsinyt oikeasti ennemmin aleksitymiasta kuin masennuksesta...?
Onko aleksitymia sitä että masentaa niin että ajaa autolla etsimässä paikkaa missä ajaa betonipylvääseen? Kysyn, en vastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Söin Cipralexia aikoinaan kun opiskelin ja se autoi oikeasti. Nyt sitten 10v myöhemmin kun koitan samaa lääkettä syödä sain ihan hirveän krapulamaisen olon itselleni ja hiki virtasi pitkin naamaa töissä ihan hullun lailla. Kädet tärisivät ja yöunet menivät ja sydämeen rytmihäiriöitä! Sama lääke siis.
Olen masentunut ja haluaisin syödä lääkettä, mutta miten voin, jos tuollaiset oireet?
Mikä lääke olisi parempi? Olen myös ahdistunut ja kärsin sos. tilanteiden pelosta ja haluaisin irti tupakasta.
No mitä jos lukisit pakkausselosteen ja tutustuisit aloitusoireisiin...
Vierailija kirjoitti:
Suomessa masennusdiagnoosi annetaan jopa paniikki- tai ahdistushäiriöiselle, vaikka niihin on ihan eri lääkkeet olemassa!
Täysin samat lääkkeet
Olen huomannut että on kahden kansakunnan ihmistä, sellaisia jotka uskovat lääkkeisiin ja sellaisia, jotka uskovat terapiaan. Itse uskon jälkimmäiseen ja siihen, että masennukseen on aina jokin syy mikä on terapiassa selvitettävä. Lääkkeet vain peittävät ongelman, hoitamatta masennuksen juuri syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ne ei auttaneet mua. Oli vaan zombie olo jossa kaikki oli merkityksetöntä ja harmaata. Se mikä auttoi oli lopulta opetella tunnistamaan ja kokemaan aitoja tunteita. Tuon jälkeen tuntuu totaalisen naurettavalta ajatuskin että lääkkeet voisivat koskaan toimia muuten kuin särkylääkkeenä kun oikeesti pitää parantaa se haava. Hirvittää etten olisi tehnyt töitä tunne-elämäni kanssa vaan olisin tyytynyt elämään rauhoitettua pökkelönä. Mut kaikilla ei ole samat syyt. Joku voi saadakin oikeaa apua.
Minä en luultavasti olisi pystynyt tekemään töitä tunne-elämäni kanssa ilman lääkkeitä, olisin vain jäänyt itkuiseksi zombieksi sängynpohjalle.
No minä en kyennyt edes itkemään ennen kuin tutustuin tunne-elämän käsitteeseen, joten niin me ollaan erilaisia. Minä olisin lääkkeillä elänyt elämäni säilytyksessä koskaan tutustumatta omaan aitoon itseeni.
Ehkä sä olet kärsinyt oikeasti ennemmin aleksitymiasta kuin masennuksesta...?
Onko aleksitymia sitä että masentaa niin että ajaa autolla etsimässä paikkaa missä ajaa betonipylvääseen? Kysyn, en vastaa.
Aleksitymia on vaikeus tunnistaa ja nimetä tunteita mm. Se tila johon ihminen voi ajautua. Ei sairaus, kuten masennus. Masentuneet voivat kyllä aleksityymisiäkin.
Lääkkeet on ihan turhia silloin kun masennukselle on joku selkeä syy joka pitää käsitellä. Mulla se oli vuosia kestänyt koulukiusaaminen ja mitä se teki mun itsetunnolle. Lääkkeet oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Asian käsittely sekä positiiviset elemänkokemukset ja hyväksytyksi tulemisen tunne auttoi ja nykyään voin hyvin.
Lääkkeistä voi olla hyötyä sellaisessa masennuksessa jolle ei ole "syytä". Yhdellä sukulaisella on tuollainen masennus, ihmisellä on elämässään periaatteessa kaikki hyvin, ei mitään ikäviä kokemuksia tai traumoja, eikä itsekään tiedä miksi masentaa. Häntä lääkkeet ovat auttaneet jonkun verran.
Koska en ole tyhmä. Minä tiedän kaiken teistä, tiesin jo nuoresta pitäen. Näen lääkärien kasvoilla pahuutta, pimeyden voimia. Ehkä minä olen masentunut ehkä minä en ole, mutta minä ainakin tunnen paljon asioita, rakkautta, empatiaa, vihaa ja raivoa. Minä tunnen vaikka se välillä sattuu ja ai että se on ihanaa!
Minä olen sen verran vahva, että minä en tarvitse mitään nappuloita. Antibiootitkin jätän ottamatta ja keho on hoitanut kaikki tulehdukset itse, koska te tarviitte nagasakin ennen kuin mä tuhoudun!!
Oletko varma, ettet sairasta kilpirauhasen vajaatoimintaa? Sitä hoidetaan aivan liian usein masennuksena.