Lue keskustelun säännöt.
Riitaa siitä kun en ole joku kodinhengetär
16.08.2018 |
Enpä tätäkään arvannut ennen yhteenmuuttoa ja yhteisen arjen vakiintumista :( . Että mies olettaa ja odottaa, että olen joku kodinhengetär, joka jatkuvasti sisustelee ja puunailee kotia ja leivoskelee jotain kakkusia jne. Mies tekee kyllä itse kotitöitä myös, eli kyse ei ole siitä kuka täyttäisi tiskikoneen. Vaan siitä, että hän yrittää vaatia rivien välistä, että olisin luonteeltani sellainen kodinhengetärmäinen nainen, joka luo koko ympärilleen yhteiseen kotiin ruokia, kaunista tunnelmaa ja siisteyttä ja sellaista, siis puuhailee pikkukotijuttujen kanssa kaiken kotonaoloajan. Tietenkin siivoan jälkeni ja tarvittaessa ostan uuden ruokapöydän, mutta mutta. Sitten mies silminnähden pettyy (jopa loukkaantuu), ja sanoo, että "sinua ei koti näköjään yhtään kiinnosta". Hän ei itse ole mikään kodinremontoijahengetär, eli hän siivoaa jälkensä ja laittaa välillä ruokaa, mutta minulta odottaa tuollaista ihmeellistä jatkuvaa kotipuuhailua. Millä tällaisen riidan ratkaisee? En ole sellainen kuin mies haluaa, enkä halua sellaiseksi tulla. Mies on pettynyt ja loukkaantunut. Ei kuulemma halua erota.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tätäkään arvannut ennen yhteenmuuttoa ja yhteisen arjen vakiintumista :( . Että mies olettaa ja odottaa, että olen joku kodinhengetär, joka jatkuvasti sisustelee ja puunailee kotia ja leivoskelee jotain kakkusia jne. Mies tekee kyllä itse kotitöitä myös, eli kyse ei ole siitä kuka täyttäisi tiskikoneen. Vaan siitä, että hän yrittää vaatia rivien välistä, että olisin luonteeltani sellainen kodinhengetärmäinen nainen, joka luo koko ympärilleen yhteiseen kotiin ruokia, kaunista tunnelmaa ja siisteyttä ja sellaista, siis puuhailee pikkukotijuttujen kanssa kaiken kotonaoloajan. Tietenkin siivoan jälkeni ja tarvittaessa ostan uuden ruokapöydän, mutta mutta. Sitten mies silminnähden pettyy (jopa loukkaantuu), ja sanoo, että "sinua ei koti näköjään yhtään kiinnosta". Hän ei itse ole mikään kodinremontoijahengetär, eli hän siivoaa jälkensä ja laittaa välillä ruokaa, mutta minulta odottaa tuollaista ihmeellistä jatkuvaa kotipuuhailua. Millä tällaisen riidan ratkaisee? En ole sellainen kuin mies haluaa, enkä halua sellaiseksi tulla. Mies on pettynyt ja loukkaantunut. Ei kuulemma halua erota.
Minä olen sanonut jokaiselle miesystävälle, että minä en sitten ole mikään kodin hengetär. Nykyiselle aviomiehelleni sanoin saman ja hän otti tämän tokaisun hieman ärsyyntyneenä esille keväällä. Että häntä ärsyttää, kun minä en siivoa niin usein yms. ja kotona on sotkuista. Joo, en siivoa niin usein. Teen töitä tälläkin hetkellä kolmessa eri firmassa ja opiskelen. Miehellä on vain yksi työ ja koulua todella harvoin. Hänellä on paljon enemmän vapaa-aikaa mitä minulla, mutta hän väsyy ihan normaali arjessa paljon nopeammin mitä minä. Normaali työpäivän jälkeen hän on niin väsynyt, ettei jaksa siivota. Viikonloppuisin latailee akkuja. Nyt kesälomallaan on lepäillyt ja nukkunut todella paljon. Itse olen painanut aamusta iltaan ja viikonloput töissä. Juu, en ehdi siivota. Mies ei jaksa siivota tai jos siivoaa, ei eroa huomaa, koska jälki on paljon huolimattomampa mitä minulla. Siivoo myös etanan vauhtia ja pitää taukoja välissä. Minä kun siivoon, siivoon tarkasti ja tehokkaasti. Silloin kun aikaa on.
Ärsytti aika paljon tuo miehen valitus. Itse tekee töitä huomattavasti vähemmän eikä juurikaan käy koulussa tai saa kursseja suoritettua. Minä teen kursseja JA paiskin töitä ihan sikana. Jossain välissä pitäis mullakin olla aikaa nukkua. Kesälomaa ei mulla ole pätkätöiden ja pätkösoppareiden takia.
Eli ymmärrän sua ap, mulla vähän sama tilanne.
Itselläni ihan sama juttu. Siis että painotin ja korostin kun yhteen muutimme että minä EN sitten ole mikään kodin hengetär ja siivoaminen, tiskaaminen yms on inhokkiasioitani. Että kyllä teen sen mitä sovitaan, ja omat jälkeni siivoan ja jos mua joku sotku häiritsee niin sitten siivoan sen. Mutta EN kuuntele naputusta siitä että miksi en siivoa silloin ja silloin, tai tee sitä ja tätä. Että sovitaan joku päivä jolloin siivoillaan isommat yhdessä niin paikat pysyy puhtaana ja kummankaa ei tarvitse siivota koko ajan. Sovittiin myös tietyt kotityöt mitä kumpikin hoitaa "omana tonttinaan" esim. minä hoidan pyykit ja mies imuroi tyylisesti. Tässä muutama kk sitten oli havaittavissa hiukan vihjailua siitä etten siivoa tarpeeksi. Yhden kerran jopa suutuin kunnolla koska huomauteltiin kaikesta kun tuli kotiin ja itse olin ollut kotona sillä aikaa, olettanut ilmeisesti että palatsi on muuttunut toimestani kiiltäväksi sillä aikaa. Sanoin suoraan, etten ole jaksanut siivota nyt niin paljon kun olen itsekin töissä, kuin aiemmin kun olin kotona (tottakai silloin siivoan enemmän koska se nyt on reiluakin). Anoppini on myöskin sellainen siivousfanaatikko samoin miehen ex ilmeisesti ollut. Joten toisaalta ymmärrän että hän on kenties tottunut tiettyyn siisteystasoon ja että naiset hoitaa sen, mutta itse en siihen ala kun olen sen jo painokkaasti kertonut. Jos tämä ei auta ja alkaa isoksi ongelmaksi niin pitäisi koittaa sit löytää keskitie ja jutella asiasta, mut itseäni ainakin sieppais aika paljon jos oletettais et olen joku siivooja miehelle. En jaksaisi kauan kattella sitten. Minusta molemmat saa tehdä ihan yhtäpaljon. Tottakai välillä voi toisen mieliksi siivota tai paistaa niitä kakkusia muttei todellakaan pitäisi olla mikään itsestään odotus ja sellainen asia mistä sit aletaan kiukkuamaan...
Mä en oikein ymmärrä mistä tämä minun mieheni oletus tulee. Äitinsä (eli anoppini) on ollut uraäiti, appeni on hoitanut työnsä ohella kotia ja lapsia, koska hänellä töitä vähemmän. En ole koskaan kuullut, että appeni naputtaisi anopilleni asunnon siisteydestä, vaan päin vastoin huolehtii siitä, että eihän anoppini työskentele liikaa. Mulla taas mies (eli heidän poikansa) kokee suureksikin asiaksi sen, että imuroi tyyliin keskeltä lattiaa ja hoitaa (silloin kun jaksaa) tiskit. Missä välissä minä muka ehtisin kotia puunaamaan, kun olen aina töissä tai teen kouluhommia? Vessan siivoamiset ja likakaivot on mun vastuulla, pyykit ja lattian luuttuaminen myös. Toisinaan imuroin, koska olen siinä paljon tarkempi. Vaihdan lakanat. Miehellä on tiskaus ja imurointi.
Ehkä meilläkin auttaisi lista niistä hommista mitä kukakin tekee. Ja lista myös muista velvotteista. Jospa se vähän availisi miehen silmiä. Yhden yhtä valitusta en ota vastaan enää siitä, miten en puunaa ja siivoa tarpeeksi. Herra on hyvä ja tekee kolmea duunia sitten sekä koulua samalla reippaasti eteenpäin...voisin mielelläni vaihtaa yhteen perusduuniin ja muutamaan kurssiin vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tätäkään arvannut ennen yhteenmuuttoa ja yhteisen arjen vakiintumista :( . Että mies olettaa ja odottaa, että olen joku kodinhengetär, joka jatkuvasti sisustelee ja puunailee kotia ja leivoskelee jotain kakkusia jne. Mies tekee kyllä itse kotitöitä myös, eli kyse ei ole siitä kuka täyttäisi tiskikoneen. Vaan siitä, että hän yrittää vaatia rivien välistä, että olisin luonteeltani sellainen kodinhengetärmäinen nainen, joka luo koko ympärilleen yhteiseen kotiin ruokia, kaunista tunnelmaa ja siisteyttä ja sellaista, siis puuhailee pikkukotijuttujen kanssa kaiken kotonaoloajan. Tietenkin siivoan jälkeni ja tarvittaessa ostan uuden ruokapöydän, mutta mutta. Sitten mies silminnähden pettyy (jopa loukkaantuu), ja sanoo, että "sinua ei koti näköjään yhtään kiinnosta". Hän ei itse ole mikään kodinremontoijahengetär, eli hän siivoaa jälkensä ja laittaa välillä ruokaa, mutta minulta odottaa tuollaista ihmeellistä jatkuvaa kotipuuhailua. Millä tällaisen riidan ratkaisee? En ole sellainen kuin mies haluaa, enkä halua sellaiseksi tulla. Mies on pettynyt ja loukkaantunut. Ei kuulemma halua erota.
Minä olen sanonut jokaiselle miesystävälle, että minä en sitten ole mikään kodin hengetär. Nykyiselle aviomiehelleni sanoin saman ja hän otti tämän tokaisun hieman ärsyyntyneenä esille keväällä. Että häntä ärsyttää, kun minä en siivoa niin usein yms. ja kotona on sotkuista. Joo, en siivoa niin usein. Teen töitä tälläkin hetkellä kolmessa eri firmassa ja opiskelen. Miehellä on vain yksi työ ja koulua todella harvoin. Hänellä on paljon enemmän vapaa-aikaa mitä minulla, mutta hän väsyy ihan normaali arjessa paljon nopeammin mitä minä. Normaali työpäivän jälkeen hän on niin väsynyt, ettei jaksa siivota. Viikonloppuisin latailee akkuja. Nyt kesälomallaan on lepäillyt ja nukkunut todella paljon. Itse olen painanut aamusta iltaan ja viikonloput töissä. Juu, en ehdi siivota. Mies ei jaksa siivota tai jos siivoaa, ei eroa huomaa, koska jälki on paljon huolimattomampa mitä minulla. Siivoo myös etanan vauhtia ja pitää taukoja välissä. Minä kun siivoon, siivoon tarkasti ja tehokkaasti. Silloin kun aikaa on.
Ärsytti aika paljon tuo miehen valitus. Itse tekee töitä huomattavasti vähemmän eikä juurikaan käy koulussa tai saa kursseja suoritettua. Minä teen kursseja JA paiskin töitä ihan sikana. Jossain välissä pitäis mullakin olla aikaa nukkua. Kesälomaa ei mulla ole pätkätöiden ja pätkösoppareiden takia.
Eli ymmärrän sua ap, mulla vähän sama tilanne.
Aika käsittämätöntä miten todellisuudentaju voi olla hukassa sen suhteen mikä on reilua.
Miehillä on todella yleistä tuo, että jos mies itse on väsynyt omiin hommiinsa, niin silloin mies sokeutuu kaikelle sille mitä nainen tekee. Mies näkee ja kokee vain oman väsymyksensä, vain omat hommansa, ei sitä mitä kaikkea se toinen tekee. Tämä kuvio on todella yleinen ystävä- ja sukulaispiireissä. Olen monta kertaa luetellut omia velvotteitani ja työtuntejani miehelle suoraan ja kysynyt, että miten herra itse jaksaisi vastaavilla työtunneilla ja velvotteilla. Menee aina silloin hiljaiseksi, mutta kummasti aina unohtaa jonkin ajan päästä...
Jutelkaa aiheesta avoimesti ja yritä selvittää, mikä asiassa oikeasti haittaa.
Jos kyse on siitä, että mies haluaisi että asunnon sisustamiseen panostetaan enemmän, palkatkaa sisustussuunnittelija laittamaan kämppä kuntoon, tai pohtikaa ratkaisut yhdessä. Vaikea kuvitella, että mies haluaisi jonkun koko ajan muuttavan sisustusta kotona, jos se kertaalleen on kivaksi tehty.
Jos miestä häiritsee huono siivo, niin pohtikaa yhdessä siivousvuorot tai palkatkaa siivooja.
Jos hän tykkää syödä leipomuksia, niin niitähän saa myös tuoreena ostettua. Raakapakasteista saa myös kohtullisella vaivalla pullantuoksun kämppään.
Jos ongelma kuitenkin on se, että mies haluaa juuri sinun tykkäävän tuollaisten asioiden tekemisestä ja käyttävän niihin aikaansa, niin edessä on joko suhteen lopettaminen tai asenteen vaihtaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tätäkään arvannut ennen yhteenmuuttoa ja yhteisen arjen vakiintumista :( . Että mies olettaa ja odottaa, että olen joku kodinhengetär, joka jatkuvasti sisustelee ja puunailee kotia ja leivoskelee jotain kakkusia jne. Mies tekee kyllä itse kotitöitä myös, eli kyse ei ole siitä kuka täyttäisi tiskikoneen. Vaan siitä, että hän yrittää vaatia rivien välistä, että olisin luonteeltani sellainen kodinhengetärmäinen nainen, joka luo koko ympärilleen yhteiseen kotiin ruokia, kaunista tunnelmaa ja siisteyttä ja sellaista, siis puuhailee pikkukotijuttujen kanssa kaiken kotonaoloajan. Tietenkin siivoan jälkeni ja tarvittaessa ostan uuden ruokapöydän, mutta mutta. Sitten mies silminnähden pettyy (jopa loukkaantuu), ja sanoo, että "sinua ei koti näköjään yhtään kiinnosta". Hän ei itse ole mikään kodinremontoijahengetär, eli hän siivoaa jälkensä ja laittaa välillä ruokaa, mutta minulta odottaa tuollaista ihmeellistä jatkuvaa kotipuuhailua. Millä tällaisen riidan ratkaisee? En ole sellainen kuin mies haluaa, enkä halua sellaiseksi tulla. Mies on pettynyt ja loukkaantunut. Ei kuulemma halua erota.
Minä olen sanonut jokaiselle miesystävälle, että minä en sitten ole mikään kodin hengetär. Nykyiselle aviomiehelleni sanoin saman ja hän otti tämän tokaisun hieman ärsyyntyneenä esille keväällä. Että häntä ärsyttää, kun minä en siivoa niin usein yms. ja kotona on sotkuista. Joo, en siivoa niin usein. Teen töitä tälläkin hetkellä kolmessa eri firmassa ja opiskelen. Miehellä on vain yksi työ ja koulua todella harvoin. Hänellä on paljon enemmän vapaa-aikaa mitä minulla, mutta hän väsyy ihan normaali arjessa paljon nopeammin mitä minä. Normaali työpäivän jälkeen hän on niin väsynyt, ettei jaksa siivota. Viikonloppuisin latailee akkuja. Nyt kesälomallaan on lepäillyt ja nukkunut todella paljon. Itse olen painanut aamusta iltaan ja viikonloput töissä. Juu, en ehdi siivota. Mies ei jaksa siivota tai jos siivoaa, ei eroa huomaa, koska jälki on paljon huolimattomampa mitä minulla. Siivoo myös etanan vauhtia ja pitää taukoja välissä. Minä kun siivoon, siivoon tarkasti ja tehokkaasti. Silloin kun aikaa on.
Ärsytti aika paljon tuo miehen valitus. Itse tekee töitä huomattavasti vähemmän eikä juurikaan käy koulussa tai saa kursseja suoritettua. Minä teen kursseja JA paiskin töitä ihan sikana. Jossain välissä pitäis mullakin olla aikaa nukkua. Kesälomaa ei mulla ole pätkätöiden ja pätkösoppareiden takia.
Eli ymmärrän sua ap, mulla vähän sama tilanne.
Itselläni ihan sama juttu. Siis että painotin ja korostin kun yhteen muutimme että minä EN sitten ole mikään kodin hengetär ja siivoaminen, tiskaaminen yms on inhokkiasioitani. Että kyllä teen sen mitä sovitaan, ja omat jälkeni siivoan ja jos mua joku sotku häiritsee niin sitten siivoan sen. Mutta EN kuuntele naputusta siitä että miksi en siivoa silloin ja silloin, tai tee sitä ja tätä. Että sovitaan joku päivä jolloin siivoillaan isommat yhdessä niin paikat pysyy puhtaana ja kummankaa ei tarvitse siivota koko ajan. Sovittiin myös tietyt kotityöt mitä kumpikin hoitaa "omana tonttinaan" esim. minä hoidan pyykit ja mies imuroi tyylisesti. Tässä muutama kk sitten oli havaittavissa hiukan vihjailua siitä etten siivoa tarpeeksi. Yhden kerran jopa suutuin kunnolla koska huomauteltiin kaikesta kun tuli kotiin ja itse olin ollut kotona sillä aikaa, olettanut ilmeisesti että palatsi on muuttunut toimestani kiiltäväksi sillä aikaa. Sanoin suoraan, etten ole jaksanut siivota nyt niin paljon kun olen itsekin töissä, kuin aiemmin kun olin kotona (tottakai silloin siivoan enemmän koska se nyt on reiluakin). Anoppini on myöskin sellainen siivousfanaatikko samoin miehen ex ilmeisesti ollut. Joten toisaalta ymmärrän että hän on kenties tottunut tiettyyn siisteystasoon ja että naiset hoitaa sen, mutta itse en siihen ala kun olen sen jo painokkaasti kertonut. Jos tämä ei auta ja alkaa isoksi ongelmaksi niin pitäisi koittaa sit löytää keskitie ja jutella asiasta, mut itseäni ainakin sieppais aika paljon jos oletettais et olen joku siivooja miehelle. En jaksaisi kauan kattella sitten. Minusta molemmat saa tehdä ihan yhtäpaljon. Tottakai välillä voi toisen mieliksi siivota tai paistaa niitä kakkusia muttei todellakaan pitäisi olla mikään itsestään odotus ja sellainen asia mistä sit aletaan kiukkuamaan...
Mä en oikein ymmärrä mistä tämä minun mieheni oletus tulee. Äitinsä (eli anoppini) on ollut uraäiti, appeni on hoitanut työnsä ohella kotia ja lapsia, koska hänellä töitä vähemmän. En ole koskaan kuullut, että appeni naputtaisi anopilleni asunnon siisteydestä, vaan päin vastoin huolehtii siitä, että eihän anoppini työskentele liikaa. Mulla taas mies (eli heidän poikansa) kokee suureksikin asiaksi sen, että imuroi tyyliin keskeltä lattiaa ja hoitaa (silloin kun jaksaa) tiskit. Missä välissä minä muka ehtisin kotia puunaamaan, kun olen aina töissä tai teen kouluhommia? Vessan siivoamiset ja likakaivot on mun vastuulla, pyykit ja lattian luuttuaminen myös. Toisinaan imuroin, koska olen siinä paljon tarkempi. Vaihdan lakanat. Miehellä on tiskaus ja imurointi.
Ehkä meilläkin auttaisi lista niistä hommista mitä kukakin tekee. Ja lista myös muista velvotteista. Jospa se vähän availisi miehen silmiä. Yhden yhtä valitusta en ota vastaan enää siitä, miten en puunaa ja siivoa tarpeeksi. Herra on hyvä ja tekee kolmea duunia sitten sekä koulua samalla reippaasti eteenpäin...voisin mielelläni vaihtaa yhteen perusduuniin ja muutamaan kurssiin vuodessa.
Onko mies joutunut kattavasti tekemään kotitöitä lapsuuskotona vai ovatko vanhemmat tehneet kaiken? Eihän lapsi tajua mitä kaikkea vanhemmat tekevät, jos häntä itseään ei otetaa hommiin mukaan. Voi siis olla tottunut vain turhan hyvään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tätäkään arvannut ennen yhteenmuuttoa ja yhteisen arjen vakiintumista :( . Että mies olettaa ja odottaa, että olen joku kodinhengetär, joka jatkuvasti sisustelee ja puunailee kotia ja leivoskelee jotain kakkusia jne. Mies tekee kyllä itse kotitöitä myös, eli kyse ei ole siitä kuka täyttäisi tiskikoneen. Vaan siitä, että hän yrittää vaatia rivien välistä, että olisin luonteeltani sellainen kodinhengetärmäinen nainen, joka luo koko ympärilleen yhteiseen kotiin ruokia, kaunista tunnelmaa ja siisteyttä ja sellaista, siis puuhailee pikkukotijuttujen kanssa kaiken kotonaoloajan. Tietenkin siivoan jälkeni ja tarvittaessa ostan uuden ruokapöydän, mutta mutta. Sitten mies silminnähden pettyy (jopa loukkaantuu), ja sanoo, että "sinua ei koti näköjään yhtään kiinnosta". Hän ei itse ole mikään kodinremontoijahengetär, eli hän siivoaa jälkensä ja laittaa välillä ruokaa, mutta minulta odottaa tuollaista ihmeellistä jatkuvaa kotipuuhailua. Millä tällaisen riidan ratkaisee? En ole sellainen kuin mies haluaa, enkä halua sellaiseksi tulla. Mies on pettynyt ja loukkaantunut. Ei kuulemma halua erota.
Minä olen sanonut jokaiselle miesystävälle, että minä en sitten ole mikään kodin hengetär. Nykyiselle aviomiehelleni sanoin saman ja hän otti tämän tokaisun hieman ärsyyntyneenä esille keväällä. Että häntä ärsyttää, kun minä en siivoa niin usein yms. ja kotona on sotkuista. Joo, en siivoa niin usein. Teen töitä tälläkin hetkellä kolmessa eri firmassa ja opiskelen. Miehellä on vain yksi työ ja koulua todella harvoin. Hänellä on paljon enemmän vapaa-aikaa mitä minulla, mutta hän väsyy ihan normaali arjessa paljon nopeammin mitä minä. Normaali työpäivän jälkeen hän on niin väsynyt, ettei jaksa siivota. Viikonloppuisin latailee akkuja. Nyt kesälomallaan on lepäillyt ja nukkunut todella paljon. Itse olen painanut aamusta iltaan ja viikonloput töissä. Juu, en ehdi siivota. Mies ei jaksa siivota tai jos siivoaa, ei eroa huomaa, koska jälki on paljon huolimattomampa mitä minulla. Siivoo myös etanan vauhtia ja pitää taukoja välissä. Minä kun siivoon, siivoon tarkasti ja tehokkaasti. Silloin kun aikaa on.
Ärsytti aika paljon tuo miehen valitus. Itse tekee töitä huomattavasti vähemmän eikä juurikaan käy koulussa tai saa kursseja suoritettua. Minä teen kursseja JA paiskin töitä ihan sikana. Jossain välissä pitäis mullakin olla aikaa nukkua. Kesälomaa ei mulla ole pätkätöiden ja pätkösoppareiden takia.
Eli ymmärrän sua ap, mulla vähän sama tilanne.
Itselläni ihan sama juttu. Siis että painotin ja korostin kun yhteen muutimme että minä EN sitten ole mikään kodin hengetär ja siivoaminen, tiskaaminen yms on inhokkiasioitani. Että kyllä teen sen mitä sovitaan, ja omat jälkeni siivoan ja jos mua joku sotku häiritsee niin sitten siivoan sen. Mutta EN kuuntele naputusta siitä että miksi en siivoa silloin ja silloin, tai tee sitä ja tätä. Että sovitaan joku päivä jolloin siivoillaan isommat yhdessä niin paikat pysyy puhtaana ja kummankaa ei tarvitse siivota koko ajan. Sovittiin myös tietyt kotityöt mitä kumpikin hoitaa "omana tonttinaan" esim. minä hoidan pyykit ja mies imuroi tyylisesti. Tässä muutama kk sitten oli havaittavissa hiukan vihjailua siitä etten siivoa tarpeeksi. Yhden kerran jopa suutuin kunnolla koska huomauteltiin kaikesta kun tuli kotiin ja itse olin ollut kotona sillä aikaa, olettanut ilmeisesti että palatsi on muuttunut toimestani kiiltäväksi sillä aikaa. Sanoin suoraan, etten ole jaksanut siivota nyt niin paljon kun olen itsekin töissä, kuin aiemmin kun olin kotona (tottakai silloin siivoan enemmän koska se nyt on reiluakin). Anoppini on myöskin sellainen siivousfanaatikko samoin miehen ex ilmeisesti ollut. Joten toisaalta ymmärrän että hän on kenties tottunut tiettyyn siisteystasoon ja että naiset hoitaa sen, mutta itse en siihen ala kun olen sen jo painokkaasti kertonut. Jos tämä ei auta ja alkaa isoksi ongelmaksi niin pitäisi koittaa sit löytää keskitie ja jutella asiasta, mut itseäni ainakin sieppais aika paljon jos oletettais et olen joku siivooja miehelle. En jaksaisi kauan kattella sitten. Minusta molemmat saa tehdä ihan yhtäpaljon. Tottakai välillä voi toisen mieliksi siivota tai paistaa niitä kakkusia muttei todellakaan pitäisi olla mikään itsestään odotus ja sellainen asia mistä sit aletaan kiukkuamaan...
Mä en oikein ymmärrä mistä tämä minun mieheni oletus tulee. Äitinsä (eli anoppini) on ollut uraäiti, appeni on hoitanut työnsä ohella kotia ja lapsia, koska hänellä töitä vähemmän. En ole koskaan kuullut, että appeni naputtaisi anopilleni asunnon siisteydestä, vaan päin vastoin huolehtii siitä, että eihän anoppini työskentele liikaa. Mulla taas mies (eli heidän poikansa) kokee suureksikin asiaksi sen, että imuroi tyyliin keskeltä lattiaa ja hoitaa (silloin kun jaksaa) tiskit. Missä välissä minä muka ehtisin kotia puunaamaan, kun olen aina töissä tai teen kouluhommia? Vessan siivoamiset ja likakaivot on mun vastuulla, pyykit ja lattian luuttuaminen myös. Toisinaan imuroin, koska olen siinä paljon tarkempi. Vaihdan lakanat. Miehellä on tiskaus ja imurointi.
Ehkä meilläkin auttaisi lista niistä hommista mitä kukakin tekee. Ja lista myös muista velvotteista. Jospa se vähän availisi miehen silmiä. Yhden yhtä valitusta en ota vastaan enää siitä, miten en puunaa ja siivoa tarpeeksi. Herra on hyvä ja tekee kolmea duunia sitten sekä koulua samalla reippaasti eteenpäin...voisin mielelläni vaihtaa yhteen perusduuniin ja muutamaan kurssiin vuodessa.
Ei kannata ehkä kirjaimellisesti listaa ihan kaikista hommista tehdä, se vaan ärsyttää molempia. Sopikaa mielummin sellaisista isommista jutuista, jotka täytyy tehdä viikoittain kuten just nyt vaikka tuo imurointi, pyykit ja vaikka asianpesukoneen täyttö ja tyhennys /tiskien pesu tyyppisesti. Pienemmät jutut katsotte sitten tilanne kohtaisesti, esim itse olen sanonut et miehen elektroniikkajuttuihin esim. en koske, koska saan aina kuulla kuinka ne hajoavat ja menee rikki jos käännynkin sinne suuntaan pölyhuiskan tai rätin kanssa. No se onkin sitten kämpän pölyisin paikka, yllättäin. Heh. Mutten periaatteestakaan ole siihen koskenut nyt. Kerran sen salaa siivosin kun mies oli pois, muttei hän edes huomannut mitään joten olen antanut olla. Anoppi aina katselee ympärilleen vähän negatiivisella ilmeellä kun käy kylässä jos ei ole ehditty siivoomaan, muttei sentään ääneen sano mitään kummempaa, vaikka välillä poissa ollessamme jos käy hoitamassa koiraa, saattaa olla siivonnut ja puunannut paikkoja, mutten jaksa ottaa sitä henkilökohtaisesti, ennemmin olen tyytyväinen et joku muu siivosi kerranki :D Mies on mysö sanonut muka minua kehuen että kun hän ei näe sitä pölyä ja että kun minä siivoan paljon paremmin niin ei hän viittis...no jaa kylläkai kun toinen ei viitsi tehdä kunnolla vaikka ihan varmasti osaa ja näkke kun voi niistä villakoirista valittaakkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tätäkään arvannut ennen yhteenmuuttoa ja yhteisen arjen vakiintumista :( . Että mies olettaa ja odottaa, että olen joku kodinhengetär, joka jatkuvasti sisustelee ja puunailee kotia ja leivoskelee jotain kakkusia jne. Mies tekee kyllä itse kotitöitä myös, eli kyse ei ole siitä kuka täyttäisi tiskikoneen. Vaan siitä, että hän yrittää vaatia rivien välistä, että olisin luonteeltani sellainen kodinhengetärmäinen nainen, joka luo koko ympärilleen yhteiseen kotiin ruokia, kaunista tunnelmaa ja siisteyttä ja sellaista, siis puuhailee pikkukotijuttujen kanssa kaiken kotonaoloajan. Tietenkin siivoan jälkeni ja tarvittaessa ostan uuden ruokapöydän, mutta mutta. Sitten mies silminnähden pettyy (jopa loukkaantuu), ja sanoo, että "sinua ei koti näköjään yhtään kiinnosta". Hän ei itse ole mikään kodinremontoijahengetär, eli hän siivoaa jälkensä ja laittaa välillä ruokaa, mutta minulta odottaa tuollaista ihmeellistä jatkuvaa kotipuuhailua. Millä tällaisen riidan ratkaisee? En ole sellainen kuin mies haluaa, enkä halua sellaiseksi tulla. Mies on pettynyt ja loukkaantunut. Ei kuulemma halua erota.
Minä olen sanonut jokaiselle miesystävälle, että minä en sitten ole mikään kodin hengetär. Nykyiselle aviomiehelleni sanoin saman ja hän otti tämän tokaisun hieman ärsyyntyneenä esille keväällä. Että häntä ärsyttää, kun minä en siivoa niin usein yms. ja kotona on sotkuista. Joo, en siivoa niin usein. Teen töitä tälläkin hetkellä kolmessa eri firmassa ja opiskelen. Miehellä on vain yksi työ ja koulua todella harvoin. Hänellä on paljon enemmän vapaa-aikaa mitä minulla, mutta hän väsyy ihan normaali arjessa paljon nopeammin mitä minä. Normaali työpäivän jälkeen hän on niin väsynyt, ettei jaksa siivota. Viikonloppuisin latailee akkuja. Nyt kesälomallaan on lepäillyt ja nukkunut todella paljon. Itse olen painanut aamusta iltaan ja viikonloput töissä. Juu, en ehdi siivota. Mies ei jaksa siivota tai jos siivoaa, ei eroa huomaa, koska jälki on paljon huolimattomampa mitä minulla. Siivoo myös etanan vauhtia ja pitää taukoja välissä. Minä kun siivoon, siivoon tarkasti ja tehokkaasti. Silloin kun aikaa on.
Ärsytti aika paljon tuo miehen valitus. Itse tekee töitä huomattavasti vähemmän eikä juurikaan käy koulussa tai saa kursseja suoritettua. Minä teen kursseja JA paiskin töitä ihan sikana. Jossain välissä pitäis mullakin olla aikaa nukkua. Kesälomaa ei mulla ole pätkätöiden ja pätkösoppareiden takia.
Eli ymmärrän sua ap, mulla vähän sama tilanne.
Itselläni ihan sama juttu. Siis että painotin ja korostin kun yhteen muutimme että minä EN sitten ole mikään kodin hengetär ja siivoaminen, tiskaaminen yms on inhokkiasioitani. Että kyllä teen sen mitä sovitaan, ja omat jälkeni siivoan ja jos mua joku sotku häiritsee niin sitten siivoan sen. Mutta EN kuuntele naputusta siitä että miksi en siivoa silloin ja silloin, tai tee sitä ja tätä. Että sovitaan joku päivä jolloin siivoillaan isommat yhdessä niin paikat pysyy puhtaana ja kummankaa ei tarvitse siivota koko ajan. Sovittiin myös tietyt kotityöt mitä kumpikin hoitaa "omana tonttinaan" esim. minä hoidan pyykit ja mies imuroi tyylisesti. Tässä muutama kk sitten oli havaittavissa hiukan vihjailua siitä etten siivoa tarpeeksi. Yhden kerran jopa suutuin kunnolla koska huomauteltiin kaikesta kun tuli kotiin ja itse olin ollut kotona sillä aikaa, olettanut ilmeisesti että palatsi on muuttunut toimestani kiiltäväksi sillä aikaa. Sanoin suoraan, etten ole jaksanut siivota nyt niin paljon kun olen itsekin töissä, kuin aiemmin kun olin kotona (tottakai silloin siivoan enemmän koska se nyt on reiluakin). Anoppini on myöskin sellainen siivousfanaatikko samoin miehen ex ilmeisesti ollut. Joten toisaalta ymmärrän että hän on kenties tottunut tiettyyn siisteystasoon ja että naiset hoitaa sen, mutta itse en siihen ala kun olen sen jo painokkaasti kertonut. Jos tämä ei auta ja alkaa isoksi ongelmaksi niin pitäisi koittaa sit löytää keskitie ja jutella asiasta, mut itseäni ainakin sieppais aika paljon jos oletettais et olen joku siivooja miehelle. En jaksaisi kauan kattella sitten. Minusta molemmat saa tehdä ihan yhtäpaljon. Tottakai välillä voi toisen mieliksi siivota tai paistaa niitä kakkusia muttei todellakaan pitäisi olla mikään itsestään odotus ja sellainen asia mistä sit aletaan kiukkuamaan...
Mä en oikein ymmärrä mistä tämä minun mieheni oletus tulee. Äitinsä (eli anoppini) on ollut uraäiti, appeni on hoitanut työnsä ohella kotia ja lapsia, koska hänellä töitä vähemmän. En ole koskaan kuullut, että appeni naputtaisi anopilleni asunnon siisteydestä, vaan päin vastoin huolehtii siitä, että eihän anoppini työskentele liikaa. Mulla taas mies (eli heidän poikansa) kokee suureksikin asiaksi sen, että imuroi tyyliin keskeltä lattiaa ja hoitaa (silloin kun jaksaa) tiskit. Missä välissä minä muka ehtisin kotia puunaamaan, kun olen aina töissä tai teen kouluhommia? Vessan siivoamiset ja likakaivot on mun vastuulla, pyykit ja lattian luuttuaminen myös. Toisinaan imuroin, koska olen siinä paljon tarkempi. Vaihdan lakanat. Miehellä on tiskaus ja imurointi.
Ehkä meilläkin auttaisi lista niistä hommista mitä kukakin tekee. Ja lista myös muista velvotteista. Jospa se vähän availisi miehen silmiä. Yhden yhtä valitusta en ota vastaan enää siitä, miten en puunaa ja siivoa tarpeeksi. Herra on hyvä ja tekee kolmea duunia sitten sekä koulua samalla reippaasti eteenpäin...voisin mielelläni vaihtaa yhteen perusduuniin ja muutamaan kurssiin vuodessa.
Onko mies joutunut kattavasti tekemään kotitöitä lapsuuskotona vai ovatko vanhemmat tehneet kaiken? Eihän lapsi tajua mitä kaikkea vanhemmat tekevät, jos häntä itseään ei otetaa hommiin mukaan. Voi siis olla tottunut vain turhan hyvään.
Ovat ainakin toisinaan siivonneet yhdessä perheenä viikonloppuisin. En tosin tiedä mitä kaikkea lapsilta on odotettu, onko imuroinniksi riittänyt se keskeltä lattiaa vetäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tätäkään arvannut ennen yhteenmuuttoa ja yhteisen arjen vakiintumista :( . Että mies olettaa ja odottaa, että olen joku kodinhengetär, joka jatkuvasti sisustelee ja puunailee kotia ja leivoskelee jotain kakkusia jne. Mies tekee kyllä itse kotitöitä myös, eli kyse ei ole siitä kuka täyttäisi tiskikoneen. Vaan siitä, että hän yrittää vaatia rivien välistä, että olisin luonteeltani sellainen kodinhengetärmäinen nainen, joka luo koko ympärilleen yhteiseen kotiin ruokia, kaunista tunnelmaa ja siisteyttä ja sellaista, siis puuhailee pikkukotijuttujen kanssa kaiken kotonaoloajan. Tietenkin siivoan jälkeni ja tarvittaessa ostan uuden ruokapöydän, mutta mutta. Sitten mies silminnähden pettyy (jopa loukkaantuu), ja sanoo, että "sinua ei koti näköjään yhtään kiinnosta". Hän ei itse ole mikään kodinremontoijahengetär, eli hän siivoaa jälkensä ja laittaa välillä ruokaa, mutta minulta odottaa tuollaista ihmeellistä jatkuvaa kotipuuhailua. Millä tällaisen riidan ratkaisee? En ole sellainen kuin mies haluaa, enkä halua sellaiseksi tulla. Mies on pettynyt ja loukkaantunut. Ei kuulemma halua erota.
Minä olen sanonut jokaiselle miesystävälle, että minä en sitten ole mikään kodin hengetär. Nykyiselle aviomiehelleni sanoin saman ja hän otti tämän tokaisun hieman ärsyyntyneenä esille keväällä. Että häntä ärsyttää, kun minä en siivoa niin usein yms. ja kotona on sotkuista. Joo, en siivoa niin usein. Teen töitä tälläkin hetkellä kolmessa eri firmassa ja opiskelen. Miehellä on vain yksi työ ja koulua todella harvoin. Hänellä on paljon enemmän vapaa-aikaa mitä minulla, mutta hän väsyy ihan normaali arjessa paljon nopeammin mitä minä. Normaali työpäivän jälkeen hän on niin väsynyt, ettei jaksa siivota. Viikonloppuisin latailee akkuja. Nyt kesälomallaan on lepäillyt ja nukkunut todella paljon. Itse olen painanut aamusta iltaan ja viikonloput töissä. Juu, en ehdi siivota. Mies ei jaksa siivota tai jos siivoaa, ei eroa huomaa, koska jälki on paljon huolimattomampa mitä minulla. Siivoo myös etanan vauhtia ja pitää taukoja välissä. Minä kun siivoon, siivoon tarkasti ja tehokkaasti. Silloin kun aikaa on.
Ärsytti aika paljon tuo miehen valitus. Itse tekee töitä huomattavasti vähemmän eikä juurikaan käy koulussa tai saa kursseja suoritettua. Minä teen kursseja JA paiskin töitä ihan sikana. Jossain välissä pitäis mullakin olla aikaa nukkua. Kesälomaa ei mulla ole pätkätöiden ja pätkösoppareiden takia.
Eli ymmärrän sua ap, mulla vähän sama tilanne.
Itselläni ihan sama juttu. Siis että painotin ja korostin kun yhteen muutimme että minä EN sitten ole mikään kodin hengetär ja siivoaminen, tiskaaminen yms on inhokkiasioitani. Että kyllä teen sen mitä sovitaan, ja omat jälkeni siivoan ja jos mua joku sotku häiritsee niin sitten siivoan sen. Mutta EN kuuntele naputusta siitä että miksi en siivoa silloin ja silloin, tai tee sitä ja tätä. Että sovitaan joku päivä jolloin siivoillaan isommat yhdessä niin paikat pysyy puhtaana ja kummankaa ei tarvitse siivota koko ajan. Sovittiin myös tietyt kotityöt mitä kumpikin hoitaa "omana tonttinaan" esim. minä hoidan pyykit ja mies imuroi tyylisesti. Tässä muutama kk sitten oli havaittavissa hiukan vihjailua siitä etten siivoa tarpeeksi. Yhden kerran jopa suutuin kunnolla koska huomauteltiin kaikesta kun tuli kotiin ja itse olin ollut kotona sillä aikaa, olettanut ilmeisesti että palatsi on muuttunut toimestani kiiltäväksi sillä aikaa. Sanoin suoraan, etten ole jaksanut siivota nyt niin paljon kun olen itsekin töissä, kuin aiemmin kun olin kotona (tottakai silloin siivoan enemmän koska se nyt on reiluakin). Anoppini on myöskin sellainen siivousfanaatikko samoin miehen ex ilmeisesti ollut. Joten toisaalta ymmärrän että hän on kenties tottunut tiettyyn siisteystasoon ja että naiset hoitaa sen, mutta itse en siihen ala kun olen sen jo painokkaasti kertonut. Jos tämä ei auta ja alkaa isoksi ongelmaksi niin pitäisi koittaa sit löytää keskitie ja jutella asiasta, mut itseäni ainakin sieppais aika paljon jos oletettais et olen joku siivooja miehelle. En jaksaisi kauan kattella sitten. Minusta molemmat saa tehdä ihan yhtäpaljon. Tottakai välillä voi toisen mieliksi siivota tai paistaa niitä kakkusia muttei todellakaan pitäisi olla mikään itsestään odotus ja sellainen asia mistä sit aletaan kiukkuamaan...
Mä en oikein ymmärrä mistä tämä minun mieheni oletus tulee. Äitinsä (eli anoppini) on ollut uraäiti, appeni on hoitanut työnsä ohella kotia ja lapsia, koska hänellä töitä vähemmän. En ole koskaan kuullut, että appeni naputtaisi anopilleni asunnon siisteydestä, vaan päin vastoin huolehtii siitä, että eihän anoppini työskentele liikaa. Mulla taas mies (eli heidän poikansa) kokee suureksikin asiaksi sen, että imuroi tyyliin keskeltä lattiaa ja hoitaa (silloin kun jaksaa) tiskit. Missä välissä minä muka ehtisin kotia puunaamaan, kun olen aina töissä tai teen kouluhommia? Vessan siivoamiset ja likakaivot on mun vastuulla, pyykit ja lattian luuttuaminen myös. Toisinaan imuroin, koska olen siinä paljon tarkempi. Vaihdan lakanat. Miehellä on tiskaus ja imurointi.
Ehkä meilläkin auttaisi lista niistä hommista mitä kukakin tekee. Ja lista myös muista velvotteista. Jospa se vähän availisi miehen silmiä. Yhden yhtä valitusta en ota vastaan enää siitä, miten en puunaa ja siivoa tarpeeksi. Herra on hyvä ja tekee kolmea duunia sitten sekä koulua samalla reippaasti eteenpäin...voisin mielelläni vaihtaa yhteen perusduuniin ja muutamaan kurssiin vuodessa.
Ei kannata ehkä kirjaimellisesti listaa ihan kaikista hommista tehdä, se vaan ärsyttää molempia. Sopikaa mielummin sellaisista isommista jutuista, jotka täytyy tehdä viikoittain kuten just nyt vaikka tuo imurointi, pyykit ja vaikka asianpesukoneen täyttö ja tyhennys /tiskien pesu tyyppisesti. Pienemmät jutut katsotte sitten tilanne kohtaisesti, esim itse olen sanonut et miehen elektroniikkajuttuihin esim. en koske, koska saan aina kuulla kuinka ne hajoavat ja menee rikki jos käännynkin sinne suuntaan pölyhuiskan tai rätin kanssa. No se onkin sitten kämpän pölyisin paikka, yllättäin. Heh. Mutten periaatteestakaan ole siihen koskenut nyt. Kerran sen salaa siivosin kun mies oli pois, muttei hän edes huomannut mitään joten olen antanut olla. Anoppi aina katselee ympärilleen vähän negatiivisella ilmeellä kun käy kylässä jos ei ole ehditty siivoomaan, muttei sentään ääneen sano mitään kummempaa, vaikka välillä poissa ollessamme jos käy hoitamassa koiraa, saattaa olla siivonnut ja puunannut paikkoja, mutten jaksa ottaa sitä henkilökohtaisesti, ennemmin olen tyytyväinen et joku muu siivosi kerranki :D Mies on mysö sanonut muka minua kehuen että kun hän ei näe sitä pölyä ja että kun minä siivoan paljon paremmin niin ei hän viittis...no jaa kylläkai kun toinen ei viitsi tehdä kunnolla vaikka ihan varmasti osaa ja näkke kun voi niistä villakoirista valittaakkin..
Hyvä vinkki, noin se ehkä kannattaisi tehdä. Siivouspäiväkään ei nimittäin onnistu, koska olen töihin kutsuttavissa milloin vain. Viimeisen vuorokauden aikana buukkautu taas viikonloppu yötä myöten täyteen töitä, joten sellainen rutiinisiivous tiettynä päivänä ei vain onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota sinä sitten tilanteesta todellista vastuuta ja eroa.
Vastuuta eroamalla? Vitsi kai? Todellista vastuuta? Ap ottanut vastuun keskustelemalla asiallisesti.
Ei ap:n tarvitse muuttua kodinhengettäreksi. Se riittää kun aikuinen ihminen siivoaa itse sotkunsa. Miehen äiti luultavasti ollut (tai esim. eksä) kodinhengetär, ja mies luulee jokaisen naisen olevan sellainen. Miehen on syytä niellä pettymys, aikuistua ja nähdä tosiasia: toinen ei ole mikään ihannekuva, vaan elävä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Huoh taas keksitty juttu, jotta päästään haukkumaan miehiä.
Pahoittelut mielikuvituksettomuudesta, mutten tästä aloituksesta saa mitenkään miesten haukkumisketjua. Kerrotko millä eri tavoin voitaisiin semmoinen tällä annetulla idealla tehdä. Mitä tulokulmia sulla olis mielessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alat itse vaatimaan mieheltä yhtä typeriä stereotypian mukaisia askareita.
Mieskö on sitten sellainen handyman, että tekee ja luo kaikkea mitä sulle mieleen tulee? Sellaistahan se todellinen ja täydellinen idylli onn, että nainen saa idean ja mies toteuttaa. Hänkö maalaa ja nikkaroi haaveestasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa. Tehän kuitenkin seurustelitte ainakin pari vuotta ja vietitte aikaa kummankin luona ennen yhteenmuuttamista, eikö hän silloin huomannut ettet ole kodinhengetär?
Vierailija kirjoitti:
Outoa. Tehän kuitenkin seurustelitte ainakin pari vuotta ja vietitte aikaa kummankin luona ennen yhteenmuuttamista, eikö hän silloin huomannut ettet ole kodinhengetär?
Seurusteltiin kolme vuotta ennen yhteenmuuttoa, ja hyvin paljon vietettiin aikaa kummankin kotona. Niin minäkin luulin, että hän olisi siinä ajassa nähnyt mikä olen ja mikä en ole. Ehkä hänen mielestä pitää olla kodinhengetär vain yhteisessä kodissa, ei omassa (sinkku)kodissa? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valittaako anoppisi pojalleen asiasta vai mikä tässä oikein on ongelman ydin.
Oma äitini on vonkunut kaikista veljeni naisystävistä. Valittaa siitä että eivät osaa (ole osanneet) sisustaa kauniisti tai eivät yhtään panosta kotiin.
Vakiolauseensa on: "ei se yhtään välitä kodista, varmaan suunnittelee eroa".
Varmaan motkottaa näistä veljellenikin. En tiedä onko veli yhdelläkään naisystävälle niistä valituksista maininnut. Toivottavasti ei.
Minulle hän mainitsee mieheni puutteista aina kun sattuu jonkun puutteen keksimään. Ja lopuksi aina sanoo, että älä sitten sano miehellesi 🙄
Se on todella ärsyttävää.
ei helvetti.. täytyy näköjään todella tarkkaan käydä molempien odotukset läpi siitä miten hommat hoidetaan ennenku muuttaa yhteen.
Itse sanoisin kyllä tossa tilanteessa että tekis ite tai ettis uuden naisen ja lähtisin jos ei muutu käytös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh taas keksitty juttu, jotta päästään haukkumaan miehiä.
Pahoittelut mielikuvituksettomuudesta, mutten tästä aloituksesta saa mitenkään miesten haukkumisketjua. Kerrotko millä eri tavoin voitaisiin semmoinen tällä annetulla idealla tehdä. Mitä tulokulmia sulla olis mielessä?
No mm. 23 kirjoitti: "Miehillä on todella yleistä tuo, että jos mies itse on väsynyt omiin hommiinsa, niin silloin mies sokeutuu kaikelle sille mitä nainen tekee. Mies näkee ja kokee vain oman väsymyksensä, vain omat hommansa, ei sitä mitä kaikkea se toinen tekee. Tämä kuvio on todella yleinen ystävä- ja sukulaispiireissä. Olen monta kertaa luetellut omia velvotteitani ja työtuntejani miehelle suoraan ja kysynyt, että miten herra itse jaksaisi vastaavilla työtunneilla ja velvotteilla. Menee aina silloin hiljaiseksi, mutta kummasti aina unohtaa jonkin ajan päästä..."
Sanonpahan vaan, että uli-uli... Suomessa voi kuitenkin aina erota, jos yhteiselämä ei miellytä...
Itselläni ihan sama juttu. Siis että painotin ja korostin kun yhteen muutimme että minä EN sitten ole mikään kodin hengetär ja siivoaminen, tiskaaminen yms on inhokkiasioitani. Että kyllä teen sen mitä sovitaan, ja omat jälkeni siivoan ja jos mua joku sotku häiritsee niin sitten siivoan sen. Mutta EN kuuntele naputusta siitä että miksi en siivoa silloin ja silloin, tai tee sitä ja tätä. Että sovitaan joku päivä jolloin siivoillaan isommat yhdessä niin paikat pysyy puhtaana ja kummankaa ei tarvitse siivota koko ajan. Sovittiin myös tietyt kotityöt mitä kumpikin hoitaa "omana tonttinaan" esim. minä hoidan pyykit ja mies imuroi tyylisesti. Tässä muutama kk sitten oli havaittavissa hiukan vihjailua siitä etten siivoa tarpeeksi. Yhden kerran jopa suutuin kunnolla koska huomauteltiin kaikesta kun tuli kotiin ja itse olin ollut kotona sillä aikaa, olettanut ilmeisesti että palatsi on muuttunut toimestani kiiltäväksi sillä aikaa. Sanoin suoraan, etten ole jaksanut siivota nyt niin paljon kun olen itsekin töissä, kuin aiemmin kun olin kotona (tottakai silloin siivoan enemmän koska se nyt on reiluakin). Anoppini on myöskin sellainen siivousfanaatikko samoin miehen ex ilmeisesti ollut. Joten toisaalta ymmärrän että hän on kenties tottunut tiettyyn siisteystasoon ja että naiset hoitaa sen, mutta itse en siihen ala kun olen sen jo painokkaasti kertonut. Jos tämä ei auta ja alkaa isoksi ongelmaksi niin pitäisi koittaa sit löytää keskitie ja jutella asiasta, mut itseäni ainakin sieppais aika paljon jos oletettais et olen joku siivooja miehelle. En jaksaisi kauan kattella sitten. Minusta molemmat saa tehdä ihan yhtäpaljon. Tottakai välillä voi toisen mieliksi siivota tai paistaa niitä kakkusia muttei todellakaan pitäisi olla mikään itsestään odotus ja sellainen asia mistä sit aletaan kiukkuamaan...